Nousuvettä Huljalan tapaan

Koskikaran majoituslaite nyt ja kesällä. Veden virtaus on tehnyt puun kiinnityksestä aika toispuoleisen. Asukas kulkee tähän osoitteeseen lentämällä eikä venellä, joten isommasta virtaamasta ei sen puolesta ole haittaa.

Hanki kun soita ja harjuja peittää... Vapaa ja selvä on sukseni tie... Helmikuu on tullut, tulleet on valkohanget, pakkasherra nurkissa jo... Lainasin näitä hiihtolomamietteitä ala-asteen musiikkituntien ohjelmistosta. Viime viikkojen harrastuksista ne eivät jostain syystä ole mieleen pulpahtaneet. Sukset ovat tämän kauden osalta edelleen arkistoituneena Suomen yleisimpään navettatyyppiin. Rompetta täynnä oleva entinen parsinavetta toimittaa täällä keskusvaraston virkaa kuten monella muullakin maaseudun kiinteistöllä.

Vallitsevassa ilmastossa kesäloma ja maatalous ovat - ja ovat olleet - hiukan heikosti yhteensopivia käsitteitä. Rikkakasvien torjuntaa ja laitumenvaihtoja ei oikein voi tehdä helmikuussa varastoon. Kesän pitkät päivät tietäen talvi koitetaan siksi ottaa aika rauhallisesti. Reko-taukoa on riittänyt tänä vuonna joululomasta hiihtolomaan, mutta ensi viikolla pakataan taas pakastimet autoon ja suunnataan Helsinkiin. Osa asiakkaista on onneksi käynyt pengotuttamassa pakastinta tai kylmiötä täällä paikan päällä, joten pelkästään raivaussahan tai etukuormaajatraktorin kanssa ei ole tarvinnut seurustella. Nykyiset bluetooth-kuulonsuojain-kännykkäyhdistelmät ovat tosin erittäin hyviä. Raivaussahan kuljettajakin voi olla puheyhteydessä ulkomaailmaan ilman, että linjan toisessa päässä tiedetään, mitä langattoman päässä on meneillään.

Viime päivien puhdetyönä on mutteroitu uutta kasvihuonetta kasaan. Vanha sai ensin siirto- ja sitten  purkutuomion jo vuosia sitten. Siirto toteutui vasta viime syksynä, mutta purkamiseen ei ryhdytty. Kuluvan vuoden taimet olisi tarkoitus kasvattaa tässä uudessa aurinkoisempaan paikkaan siirtyvässä. Vanhaan toivottavasti keksii nuoriso jotain harrastetta. Ainakin vanhemmat haaveilevat lapsityövoimalla kasvatetuista tuoreista kurkuista ja kypsistä tomaateista. 

Seudun sademittarin omistajat ovat paikoin raportoineet noin vuoden sademääristä viimeisen vajaan puolen vuoen aikana. Tällä kohdalla ei onneksi ole niin paljon tullut. Kiertänevätkö pilvet harjua. Määrät ovat kuitenkin näkyneet puron vesimäärissä pitkin talvea. Tulvaniityn seuraaminen on käynyt harrastuksesta. Pitkät koivet ja niihin sopivat saappaat auttavat saamaan enemmän irti harrastuksesta, mutta lyhyemmillä saappaanvarsilla homma on tietysti paljon jännittävämpää. Suhteellisen lyhytvartisilla saappailla toimitettuja tulvaraportteja onkin saatu kuulla ja johdon päässä olevat lämmitettävät jalkinekuivaimet ovat muuten todella kätevät.

Kuvat ovat samasta paikasta mutta vähän eri suunnasta. Tulvan henkilöllisyydestä ei ole varmuutta. Kevättulva tulee yleensä talven jälkeen, mutta lämpötilojen perusteella viime suven jälkeen alkanut syksy ei näitten vesien vallitessa ollut vielä loppunut. Nean&kumppaneitten kesäpöytään toivottavasti kuitenkin vajoaa kasvuvoimaa ensi suven pötsin täyttymistä tehostamaan.

Sahat soivat

Raivaussahaa kuvan kohteella ulkoiluttava saa työasennon ansiosta ekstratreenit pohjelihaksilleen. Työ sopii siis niille, jotka tuntevat itsensä turhan sirosäärisiksi. Kuuset on tarkoitus jättää pystysuoraan ja vesakko kaataa - tässä kohteessa ei voi sanoa vaakasuoraan - mutta pois valon tieltä kumminkin. Kuusen ura tukkipuunta ei oikein urkene, jos se joutuu kituuttamaan pöpelikön varjossa.

Maisema niityssä ei ehkä tällä hetkellä silmiä
hivele, mutta tässä kohtaa yleishyödyllinen
tavoite on, että elektronien
hölkkäradalla ei olisi estejuoksua.

Helmikuun harrastuksista veroilmoitus on  saatu järjestykseen . Päivä on pidentynyt sen verran, että ulkohommia ehtii valoisaan aikaan tekemään kroppaa väsyttävän määrän. Viime talvena huhkittiin korkeuksissa pudottelemassa lunta kyyttöhallin katolta. Kuluvana vuonna kyseinen laji on ollut Etelä-Suomessa täysin poissa muodista. Suvesta toiseen toistuvan kasvun ihmeen ansiosta päättymätön urheilumuoto - taimikon hoito - on sen sijaan ollut ohjelmassa.

Olosuhteet ovat olleet suorastaan erinomaiset. Ei ole tarvinnut odotella suojaa ja lumien painumista. Risun on saanut tyveltä poikki. Lumessa kahlaaminen ei ole nostanut rasituskerrointa. Eikä kova pakkanen hankaloittanut sopivaa pukeutumista. Vaivantonta siis tämä metsänomistajan elämä. Tosin nykyään metsänhoito onnistuu mainosten mukaan netissäkin. Vaatinee kuitenkin surffaamisen lisäksi turvajalkineensa risuille altistaneille suunnattuja maksumääräyksiä. Mobiilipankki tietysti vähentää pankkimatkalla saatavan raitisilmamyrkytyksen riskiä.

Yrityksiä voi nimetä niin, että nimi on vain sopivasti lennokas tai sitten niin,
että se antaa vahvan vihjeen toimialasta. Puu ja kaato (tarkkasilmäiset
voivat lukea metsurin selästä) kuuluu ilmiselvästi jälkimmäiseen kategoriaan.

Puisevia hommia on riittänyt muuallakin kuin rinnetaimikoissa. Sähköyhtiö varmisteli kyyttöniityn kautta kulkevan linjan toimitusvarmuutta vuoden vaihteen tienoilla. Operaatiota jatkettiin kuluneella viikolla. Miksi tehdä homma kerralla valmiiksi, kun siirtomaksun pääsee asiakkaalta joka tapauksessa perimään. Niittyyn saapui pari metsuria sähköyhtiölle urakoita tekevästä metsätyöyrityksestä. Ei tietenkään ihan vierestä, vaan asemapaikka oli yhtiön päämajan suunnalla. Työpäivän pituuteen piti siten mahduttaa myös matkat. Linjaa hätyyttelevät oksat ja rungot vähenivät ja sähköturvallisuuskin ilmeisesti oli riittävällä tasolla, koska työmaalta poistui sama määrä henkilöitä kuin oli tullutkin. Isäntä osallistui keikkaan siirtelemällä pätkittyjä puita tarkoituksenmukaisiin kohteisiin sekä tehostamalla kaivurin avulla puiden halua kaatua toivottuun suuntaan. Ei kun töpseliä seinään vaan jatkossakin.

Pikkupakkasta ja pienet lumet

Pyhänä kyläilijä katseli, että meillä oli lunta vähemmän kuin heillä kymmenekunnan kilometrin päässä. Hetken pohdinnan jälkeen päädyttiin kuitenkin siihen, että ilmojen haltijalla ei ollut osuutta asiaan. Nurmikkoa peittävä kerros oli keskittänyt sijaintinsa paikallisten rakennusmestarien, pulkan, lapion ja parin ämpärin voimalla.

Ja tänne tulivat kaalit juuresten
kavereiksi.

Täältä muutettiin.

Talvea on odoteltu tänne etelään ja jonkinmoinen kylmän vuodenajan poikanen nyt lopulta kehkeytyi. Taitaa vaan mennä ohi jo tämän viikon jälkeen. Vihanneskylmiön kanssa operointia vallinnut syyssää on kyllä helpottanut. Ulkolämpötila on ollut enimmäkseen niukasti plussan puolella ja kylmiöön tavoitellaan nollaa. Ei ole tarvinnut jäätymistä pelätä ja kompressori on ollut lähes jouten.

Nyt kun lopultakin oli luvassa lähes kymmenen asteen pakkanen, piti tarkistaa, että kylmiön patteri toimii. Vihanneksia oli tähän asti ollut kahdessa kontin kolmesta
"kaapista". Nyt oli koreja ja laatikoita saatu sen verran tyhjäksi, että kaappien sisällöt oli yhdistettävissä. Mistään työtehon riemuvoitosta ei voi puhua, kun kaalinpäitä siirrellään kaapista toiseen, mutta tulipahan tehtyä. Samalla valkattiin pois huonosti säilyneitä yksilöitä. Sitten pitää enää saada säädettyä patterin termostaatti riittävän pienelle. Pielessä oleva säätö tarkoittaa sitä, että vuorotellen patteri lämmittää ja kompressori jäähdyttää. Vähän niin kuin byrokratiassa; yksi tekee yhtä ja toinen miinusyhtä, mikään ei tule valmiimmaksi, mutta töitä vaan tehdään ja joku maksaa.

Polttomoottori tässä traktorissa on, mutta silti pitäisi myös sähkön kulkea.

Talvella on yleensä lunta. Sitä myös aurataan, koska nykykansalaiset eivät enää suosi suksia ja rekiä paikasta toiseen siirtymisessään. Juuri tullut talvi ajoittui siinä mielessä epäedullisesti, että auratraktori päätyi varikolle lietevaunutestauksissa.

Valtra P:ssä (punainen) on etukuormaaja ja kasvukauden ulkopuolella se työllistyy muun muassa kuiviketurpeen levitykseen. Turve pöllyää levittäessä ja sitä joutuu myös konepeltien alle. Yleensä tämä ei aiheuta mitään, koska pidempiä rupeamia, joissa kone lämpenee enemmän ei talvisin niin usein ole. Lietevaunun uusia säätöjä testattiin kuitenkin sen verran urakalla, että moottori ehti lämmetä. Seurauksena konepellin alta alkoi lyödä lieskoja. Isäntä pinkoi jonkinlaisen toppahaalarijuoksun ennätyksen kolmen sadan metrin päässä olevaa sammuttinta hakiessaan. Verenmaku suussa innoitti kuitenkin palaamaan lietevaunulle sammuttimen vieressä olleella pakettiautolla. Vaihtoehto oli varmasti myös nopeampi, sillä veren maku täydennettynä yhdentoista kilon sammuttimella ei mahdollista tasaisen vauhdin taktiikkaa koko meno-paluulle. Palo saatiin aisoihin, mutta sen verran ehti kärähtää, että traktorille tuli huoltoreissu. Tietenkin sille auraustraktorille, kun lopultakin oli vähän lunta luvattu.