Parin kauden loppu

Laidunkausi alkaa olla taputeltu tässä vaiheessa. Runsas meinasi viime tässä kohtaa vielä kääntyä takaisin päin, mutta muutti suunnitelmaa havaittuaan näin lukuisan joukon peräpään varmistajia.

Laidunkausi ja kasvukausi alkavat olla loppu tai ainakin hyvin vähissä. Viimeisinä totaali-itsepalvelussa olivat kasvimaa-asiakkaiden ohella sonnit. Kasvimaan itsepalvelua ei siis vielä ole keskeytetty. Laidunlohkojen muokkausten vuoksi sonnit palasivat halliin vaihtoehtoreittiä. Emäntä epäili sonneja kovin konservatiivisiksi ja olisi hiukan kallistunut vakioreitin käyttöön sen multaisuudesta huolimatta. Marjapuskien ohi ja hallipihan kautta nyt kuitenkin tultiin. Marjapuskat voivat edelleen niin pulskasti kuin nyt marraskuuta vartoavat puskat yleensä voivat. Halleissakaan ei ole käyty pöllyttelemässä heinänsiemensäkkejä tai hakekasaa tai perehtymässä puimurin rakenteeseen. Homma sujui siis onnistuneesti. Halliin ravaamisen lisäksi piti erotella teuraaksi lähtevä sonni eri karsinaan. Sekin meni jouhevasti, vaikka operaation sujuvuudesta oli runsaasti ennakkoluuloja kaverin ylen aran luonteen vuoksi. 

Kaikki oli tehty laitumen veräjän aukaisemisen jälkeen noin kymmenessä minuutissa. Toki

Linnoitustöiden purku meneillään. Paalien takana oli vielä
aidalla erotettu suojavyöhyke.

ohjurilankojen ja niitä tukevien kone- ja kalustojonojen virittelyyn oli sitä ennen mennyt hiukan enemmän aikaa. No, tämän jälkeen teurassonni erotteli toisella puolellaan olevan aidan saranoiltaan ja säntäsi lehmien joukkoon ja siitä pihalle. Tämän jälkeen operoitiinkin reilu pari tuntia, että sonnille saatiin kyhättyä bunkkeri, jossa se varmasti pysyisi teurasauton tuloon asti. Ja tietysti piti saada sonnikin sinne bunkkeriin. Joku kolmesta porsaasta teki majan heinistä ja vähän samaa menetelmää käytettiin. Tosin heinät tulivat metallisten aitojen

Vesiastia nro yksi pitää hiukan huonosti vettä.
Vesiastia kaksi selvisi.

lisäkkeeksi ja yläreunaan viriteltiin vielä paimenlanka. Olisikohan susi pysynyt ulkopuolella? Sitten piti vielä suunnitella reitti karsinasta teurasautoon on - ei veden - vaan sonnin pitäväksi. Työturvallisuussyistä johtuen oli myös keksittävä menetelmä, miten portin saa auki ja käännettyä sonnin taakse menemättä karsinaan. Pojan oletettiin kyllä säntäävän autoon heti, kun reitti sinne on auki niin, ettei eksymisen mahdollisuutta matkalla ole. Oli kuitenkin jännitystä elämässä siihen asti, kun auto tuli. Suunnitelmat osoittautuivat onneksi toteutuskelpoisiksi, sonni käyttäytyi oletetulla tavalla ja teuraskuski oli riittävän nopea sulkemaan portin pojan perästä. Sonni toivottavasti rupesi kiinnittämään huomiota samassa kyydissä matkustaviin sympaattisiin lehmiin.

Punakarvainen kameli uutterasti kanniskelee kasviksia ja
työvoimaa. Tästä on jo muutama kori porkkanoita ja pari
kuulonsuojainpäistä pikkupoikaa purettu. Ensimmäisille
on osoitettu paikka kylmiöstä ja jälkimmäisille on suositeltu
saunaan menoa.

Kasvukauden päättymiseen taas viittaa kasvimaan sadonkorjuu. Maanantain ja tiistain välille on luvattu kovin kylmää yötä ja sen perään lämpimiä päiviä ja öitä. Varastokestävyys ja maku kärsii. Eilen mentiin sitten lapsi- ja eläkeläistyövoiman kanssa kaaleja ja juureksia pyydystämään ja tänään jatkettiin vielä purjolla. Porkkanoita, muutama purjo, puna- (Kalibos) ja valkokaali (eri lajikkeita), kiinankaali ja selleri jätettiin. Lehtikaali melkein kukoistaa vielä ja persiljakaan ei ole täydessä ruskassa. Sipuleita ja eräitä perunoita on vielä maassa ja varsiselleristäkin saa valkattua jokusia kohtuullisessa kunnossa olevia varsia, joissa ötökkävauriot ovat siedettäviä. Vähiin on siis käynyt totaali-itsepalvelun valikoima, mutta pihasta löytyy, jos vihannesvajaus yllättää - tai ilmenee täysin odotusten mukaisesti.

Talvea odottavat kaalit kuvattuna niin kaukaa kuin kylmiön mitat sallivat. Osasta etualalla olevia olisi ajatus tehdä lähipäivinä hapankaalia. 

Oivallinen tilaisuus

Ajankohtaiskuva, joka ei liity aiheeseen kuin vallitsevan vuodenajan puolesta. Ruskaa muttei sentään vielä lunta. Valkoinen alareunassa on paalimakkaran selkä.

Viime aikojen poikkeuksellisin tapahtuma 

Näissä on yleensä ollut kohta, johon on merkitty hymy tai
mutru Oiva-raportin esilläpidosta. Tästä sellainen
kohta puuttuu. Lieneekö poistettu vai onkohan lomake
niin mukautuva, että kohdan voi jättää pois, jos
edellistä tarkastusta ei ole koskaan tehty.

oli kahden terveystarkastajan käynti viime viikolla. Tarkastajat kertoivat selvittäneensä blogista taustatietoja ja minä kerroin selvittäväni tarkastusta blogissa. Ovat joutuneet odottamaan tuloksia pidempään kuin allekirjoittanut tarkastusraporttia, joka tuli heti samalla viikolla. Raportti pitäisi ohjeen mukaan linkittää nettisivuille ja kiinnittää paperisena myymälän seinään. Molemmat ovat vaiheessa, sillä tuoreeltaan julkaistu raportin kuva feispuukissa ei taida olla ihan se, mitä tarkoitettiin. Paperiversion tulostamista on jo suunniteltu, joten se saattaa huomenna siirtyä seinälle. Edellytykset ainakin on sillä teippirullan sijainti on tiedossa ja siinä oli teippiä jäljellä. Linkityksellekin on suunniteltu tälle sivustolle paikka, mutta sähköinen raportti ei näytä ihan valon nopeudella Ruokaviraston palveluun siirtyvän. Katsotaan siirtyykö se, ennen kuin tämä bloggari unohtaa, että tämmöinenkin asia piti hoitaa. 

Tarkastajia tarvittiin kaksi, koska toinen tarkasti lihaa ja toinen vihanneksia. Tarkastajien tehokas suunnitelma oli ollut, että yksi katsoo emännän kanssa lihoja ja toinen isännän kanssa vihanneksia.

Biosidien säilytyspaikka viittasi luomutilalla lähinnä
mahdollisen jyrsijämyrkyn säilyttämiseen. Täällä on kuitenkin
käytössä biobiosidi, joka päättää itse säilytyspaikastaan.
Teho jyrsijöihin on ollut oivallinen.

Ensin pihalle ehtinyt isäntä kuitenkin romutti tämän hienon suunnitelman sanomalla, että molemmat ovat tässä tapauksessa emännän heiniä, hän vain hengailee mukana, kun nyt paikalle sattui. 

Emäntä esitteli sitten lihaa ja vihanneksia koskevat toimintasuunnitelmansa, kylmiön, myymälätilan ja auton sekä vihkon, johon oli kokoiltu tasaiseen tahtiin viileähköjä ja kylmiä lämpömittarilukemia. Suurin piirtein tätä haluttiin nähdäkin. Kohteisiin olisi kuulunut myös biosidien säilytyspaikka. Emäntä viittasi pahemman puutteessa auton tuulilasille, jossa pyörii käsidesipullo. Tuulilasin läpi saatu havainto oli riittävän tarkka. 

Jonkin verran keskusteltiin pakkausmerkinnöistä. Vihannestarrassa - jota kukaan, keneltä asiaa on tiedusteltu - ei ole porkkanapussiinsa halunnut (tästä syystä on pääasiassa lakattu erikseen tiedustelemasta), ei osoite ollut aivan riittävän tarkka. Nimet ja 16800 Hämeenkoski pitäisi täydentää katuosoitteella. Fonttikokoa joutuu kyllä pienentämään, mutta asiakkaathan voivat ottaa lukulasinsa rekoon mukaan, jos haluavat tarran ja vielä lukea osoitteen siitä. Lihaetikettikään ei ollut säädösmielessä aivan täydellinen. Pakkaus pitää olla jäljitettävissä tiettyyn lihaerään ja siksi siinä pitää olla merkittynä eränumero. Leikkaamo käyttää eränumeroinnissa päivämäärää. Lisäksi olemme halunneet tietoihin kyseisen eläimen 10-numeroisen syntymätunnuksen. Tämä olisikin päivämäärän kanssa täydellinen merkintä, jos syntymätunnuksen edessä lukisi erätunnus. Se lukee kuitenkin vain siinä leikkaamon omassa merkinnässä ja ei siksi ole täydellinen. Saimme kuitenkin huojentavan tiedon, että tämä puute ei vaaranna elintarviketurvallisuutta. Omasta puolestamme olisi käytännöllisempää käyttää tunnuksen sijasta eläimen nimeä, mutta nimen tietäminen tuntuu jakavan asiakaskuntaa. On siis pysytty numeroissa, vaikka pakkauskoneen pätevyys riittäisi kirjaimiinkin. 

Näillä mentiin ja tarkastus oli noin tunnissa ohi. Paljon nopeampaa siis kuin luomutarkastaminen eikä ihan niin tyyristä. Lasku tarkastuksesta ei tosin ole vielä tullut. Valvontaankuulumismaksu (150 €/vuosi) laskutettiin jo keväällä. Uusinta on kolmen vuoden päästä. Ja jotta tarkastajissa pysytään, luomutarkastaja ilmoitti tänään kunniottavansa maanantaina kiinteistöämme läsnäolollansa.