Ehjää - tai ainakin korjattua satoa

Laidunkauden päättäjäiset. Tässä vaiheessa emäntä vetää viheriöltä halliin suuntaavaa joukkoa.

Mutta tässä vaiheessa Soppa on ottanut kärkipaikan.
Emäntä (tarkkasilmäinen tunnistaa sinisestä haalarista) pitää
vielä kakkossijaa. Lietevaunu osoittaa monikäyttöisyytensä
toimiessaan aidan pätkänä. Sopalla oli tosin suunta sen
verran hyvin selvillä, että käytännössä reitin laidoille
viritellyt aidat olivat lähinnä muodollisuus. 

Nurmisadonkorjuu päättyi. Traktorilla kerätty osa sadosta on paaleina pellonlaidalla. Turpakeruussa ollut osio sen sijaan kulkee jalostetummassa muodossa neljällä jalalla hallin suojiin. Laidunkausi siis päätettiin tällä viikolla. Kauden päätöksesta ei ole ylimääräistä kerrottavaa, sillä lauma hölkkäsi halliin tarkoitettua reittiä ja yhtenä porukkana. Emäntä lähti kyllä näyttämään suuntaa, mutta Sopalla oli joko kovempi kunto tai sitten suurempi motivaatio reitin suorittamiseen. Suunnannäyttäjän hommaa oli siten vain alkumatkalle.

Toinen varma syksyn merkki on perunannosto. Siihen ryhdyttiin perjantai-iltana hyvän sään aikana. Seuraavaksi aamuksi odoteltiin sadetta, tosin jo valmiiksi kosteanpuoleiseen maahan. Nostojärjestys meni hiukan pieleen, sillä viimeisenä pyydystettiin punakuorisia Mulberry Beauty perunoita. Ei muuten, mutta alkoi jo hämärtää ja hämärässä keltaiset perunat olisivat olleet helpompia saaliita. Tietysti olisi voinut aloittaa hiukan aikaisemmin iltapäivällä. Nytkin tosin oltiin siinä mielessä aikaisessa, että lapsityövoima hikoili vielä opinsaunassaan emännän ja isännän kontatessa - ei niin hiostavalla - tuulisella perunamaalla. 

Miten tässä nyt näin kävi? Lapsityövoima loistaa poissaolollaan. Nuoriso-osastoa ei tosin ollut käytettävissä koulun loputtuakaan kotona kuin kaksipäinen määrä. Tästä perunamaalle saapui puolet ja toinen puoli jäi keittämään iltapuuroa, mikä teki työmaalta paluun huomattavan miellyttäväksi. Oli meinaan hyvää puuroa. Kuvassa siintää mummo. Ukki tuli paikalle kyydittyään yhden pienokaisen riennoilleen.

Tässä on juureksia nostettu menneen viikon ReKo-tarpeiksi.
Porkkanamaalta paluu meni heittämällä, mutta kuvan
huurteet muistuttivat emäntää menomatkan aluksi konehallin
katon ja palmun eroavaisuuksista. Aamuinen startti ei nimittäin
ollut sitä hyvämaineista "palmun alta" -tyyppiä.

Kaalit - sekä kiinalainen että eurooppalainen (?) malli - ovat kylmiössä, samoin lantut ja punajuuret (ja kelta- ja raita-). Porkkanat, palsternakat, sellerit ja purjot saanevat suojan päällensä tällä viikolla. Kuvan juuresjuhdalla on siis töitä tiedossa. Ja emännälläkin, koska nykyiset porkkanalajikkeet eivät vielä itsestään järjesty maasta koreihin. Sitten vois vaikka talvi tulla.

Parin kauden loppu

Laidunkausi alkaa olla taputeltu tässä vaiheessa. Runsas meinasi viime tässä kohtaa vielä kääntyä takaisin päin, mutta muutti suunnitelmaa havaittuaan näin lukuisan joukon peräpään varmistajia.

Laidunkausi ja kasvukausi alkavat olla loppu tai ainakin hyvin vähissä. Viimeisinä totaali-itsepalvelussa olivat kasvimaa-asiakkaiden ohella sonnit. Kasvimaan itsepalvelua ei siis vielä ole keskeytetty. Laidunlohkojen muokkausten vuoksi sonnit palasivat halliin vaihtoehtoreittiä. Emäntä epäili sonneja kovin konservatiivisiksi ja olisi hiukan kallistunut vakioreitin käyttöön sen multaisuudesta huolimatta. Marjapuskien ohi ja hallipihan kautta nyt kuitenkin tultiin. Marjapuskat voivat edelleen niin pulskasti kuin nyt marraskuuta vartoavat puskat yleensä voivat. Halleissakaan ei ole käyty pöllyttelemässä heinänsiemensäkkejä tai hakekasaa tai perehtymässä puimurin rakenteeseen. Homma sujui siis onnistuneesti. Halliin ravaamisen lisäksi piti erotella teuraaksi lähtevä sonni eri karsinaan. Sekin meni jouhevasti, vaikka operaation sujuvuudesta oli runsaasti ennakkoluuloja kaverin ylen aran luonteen vuoksi. 

Kaikki oli tehty laitumen veräjän aukaisemisen jälkeen noin kymmenessä minuutissa. Toki

Linnoitustöiden purku meneillään. Paalien takana oli vielä
aidalla erotettu suojavyöhyke.

ohjurilankojen ja niitä tukevien kone- ja kalustojonojen virittelyyn oli sitä ennen mennyt hiukan enemmän aikaa. No, tämän jälkeen teurassonni erotteli toisella puolellaan olevan aidan saranoiltaan ja säntäsi lehmien joukkoon ja siitä pihalle. Tämän jälkeen operoitiinkin reilu pari tuntia, että sonnille saatiin kyhättyä bunkkeri, jossa se varmasti pysyisi teurasauton tuloon asti. Ja tietysti piti saada sonnikin sinne bunkkeriin. Joku kolmesta porsaasta teki majan heinistä ja vähän samaa menetelmää käytettiin. Tosin heinät tulivat metallisten aitojen

Vesiastia nro yksi pitää hiukan huonosti vettä.
Vesiastia kaksi selvisi.

lisäkkeeksi ja yläreunaan viriteltiin vielä paimenlanka. Olisikohan susi pysynyt ulkopuolella? Sitten piti vielä suunnitella reitti karsinasta teurasautoon on - ei veden - vaan sonnin pitäväksi. Työturvallisuussyistä johtuen oli myös keksittävä menetelmä, miten portin saa auki ja käännettyä sonnin taakse menemättä karsinaan. Pojan oletettiin kyllä säntäävän autoon heti, kun reitti sinne on auki niin, ettei eksymisen mahdollisuutta matkalla ole. Oli kuitenkin jännitystä elämässä siihen asti, kun auto tuli. Suunnitelmat osoittautuivat onneksi toteutuskelpoisiksi, sonni käyttäytyi oletetulla tavalla ja teuraskuski oli riittävän nopea sulkemaan portin pojan perästä. Sonni toivottavasti rupesi kiinnittämään huomiota samassa kyydissä matkustaviin sympaattisiin lehmiin.

Punakarvainen kameli uutterasti kanniskelee kasviksia ja
työvoimaa. Tästä on jo muutama kori porkkanoita ja pari
kuulonsuojainpäistä pikkupoikaa purettu. Ensimmäisille
on osoitettu paikka kylmiöstä ja jälkimmäisille on suositeltu
saunaan menoa.

Kasvukauden päättymiseen taas viittaa kasvimaan sadonkorjuu. Maanantain ja tiistain välille on luvattu kovin kylmää yötä ja sen perään lämpimiä päiviä ja öitä. Varastokestävyys ja maku kärsii. Eilen mentiin sitten lapsi- ja eläkeläistyövoiman kanssa kaaleja ja juureksia pyydystämään ja tänään jatkettiin vielä purjolla. Porkkanoita, muutama purjo, puna- (Kalibos) ja valkokaali (eri lajikkeita), kiinankaali ja selleri jätettiin. Lehtikaali melkein kukoistaa vielä ja persiljakaan ei ole täydessä ruskassa. Sipuleita ja eräitä perunoita on vielä maassa ja varsiselleristäkin saa valkattua jokusia kohtuullisessa kunnossa olevia varsia, joissa ötökkävauriot ovat siedettäviä. Vähiin on siis käynyt totaali-itsepalvelun valikoima, mutta pihasta löytyy, jos vihannesvajaus yllättää - tai ilmenee täysin odotusten mukaisesti.

Talvea odottavat kaalit kuvattuna niin kaukaa kuin kylmiön mitat sallivat. Osasta etualalla olevia olisi ajatus tehdä lähipäivinä hapankaalia. 

Toukotouhua

Sadepäivä, mutta ei ollut metsässä käynti mikään kävely mustavalkotelevisiossa. Paisterinteen kulotusalueella kärventynyt kataja oli saanut kaulaansa oranssin pörröhuivin.

Kuva on vähän kaukaa. Etäisyys johtuu siitä, että sonnit
ovat nopeampia kuin perässä juokseva isäntä. Tosin
isäntä antoi tasoitusta ottamalla juostessa kännykkää
kuvausvalmiuteen. Lisäksi isäntä pääsisi ikämiessarjaankin,
toisin kuin tämä nelijalkainen nuoriso. Aitatolpan paikalla
häämöttävällä emännällä oli sen verran etumatkaa, että ehti
pois alta ennen avattua veräjää.

Tuli sadepäivä kuin tilauksesta. Viimeiset varsinaiset kylvöt on saatu tehtyä, joten tämän talon pelloille osuvat sateet tulevat laariin. Viikolla viimeisteltiin aitauksia. Lehmät ja vasikat pääsivät metsään, sonnit pellolle ja hiehot pihatöihin eli tuuraamaan ruohonleikkureita kuivurin ympäristöön. Yhtä vasua vielä odotellaan, sillä siitossonnien syysloman aloitus meni viime syksynä pari kolme viikkoa pitkäksi. Söpö on ainakin kovasti sen näköinen, että prinssi tai prinsessa Uljas olisi lähiaikoina tulossa.  

Kuvassa pyhätuukin esihistorialliset vaiheet, eli pellava taimella.

Laitumellelaskut sujuivat melkein ilman ylimääräisiä askelia. Lähes alinta aitalankaa matalampaa Uraa piti seurata pari kertaa metsään, kun pienokainen erehtyi toistuvasti menemään sen alimman langan ali. Tähän seuraamiseen onneksi riitti kävelyvauhti. Lisäksi positiivisia puolia on se, että vasikka metsässä ei aiheuta vaaratilanteita liikenteelle ja että Uran massalla ei väärässäkään paikassa - mm. mansikkamaan tihkuletkujen päällä saa kovin pahaa jälkeä. Esim. kymmenen sonnin perässä kulkiessa voi tällaisiakin huolia tulla mieleen. Muutaman tunnin metsävisiitin aikana tyttelille tuli ilmeisesti mittaa sen verran lisää, että aitalangan alitus takaisin maito-osastolle ei onnistunutkaan heittämällä. Opastetusti onneksi sujui ja Ura on ruokailurytmistään päätellen vakaalla kasvu-uralla. Ura oli syntyessään tämän kevään vasikoista ylivoimaisesti pienin, joten kasvunvaraa kyllä on.

Sitten on taas istutettu taimia; lisää salaatteja, kukka- ja kyssäkaaleja ja kesä- ja talvikurpitsaa. Aikaisemmin istutetut salaatit ovat jo selvästi kasvaneet. Porkkanarivitkin näkyvät, mutta ovat kyllä selvästi jäljessä lohkon luontaista menestyjää, jauhosavikkaa. Kuokkia kuitenkin jo teroitellaan, joten vetoa kannattaa lyödä porkkanoiden puolesta ja savikat jättää panoksitta. Perunapenkit on rikkaäestetty. Tässä kohtaa työ toteutettiin 12-metrisen rikkaäkeen ja traktorin sijasta bioenergialla emäntä ja harava -menetelmällä (työleveys n. 1/27). Sitä 12-metristä taas on ulkoilutettu useimpien muiden kasvilajien joukossa. Tästä voinee päätellä jotain perunan viljelyn laajuudesta verrattuna esim. härkäpapuun. Perunaa tulee kyllä syötyä näistä paljon enemmän. Sopii siihen tietoon, että aikoinaan härkäpavun viljely väheni siinä vaiheessa, kun peruna ja herne yleistyivät. Historiallinen trendi näyttää pitävän pintansa. Mutta syödään sitä papuakin ja huomenna kylvetään kasvimaalle niitä isosiemenisiä lajikkeita. 

Maissia ja kesäkurpitsaa. Kesäkurpitsat ovat siirtyneet kasvihuoneesta ulkoruokintaan ja tomaatin taimi on kennon vieressä saanut lisää tilaa. Maisseihin kerittäneen ensi viikolla.

 

Hyvää marraskuuta vaan

Nyt ovat herrojen sonnien hännät ja turvat oikeaan suuntaan ja laidunkauden loppu näyttää vääjäämättomältä. Turvekuormakin saapui juuri parahiksi mukaventamaan katonalaiskautta.

Viihdepläjäys laidunkauden viimemetreille. Talonväki
tarjennee ensi talvenakin. Haketusprosessi on ainakin
huolellisesti valvottu. Virallisina valvojina Runsas,
Sämpylä, Roho, Riemu ja Siro. Saukkikin vähän vilkuilee.

Kesällä on kiireitä ja kerkiää vähän huonosti kirjoittelemaan. Toteutuneesta julkaisuaikataulusta päätellen syksylläkin lienee kiireitä. Toinen mahdollisuus on se, että laiskottaa. Laidunkausi loppui jokunen viikko sitten, joten raportti ei tältä osin ole tuore. Lehmiä, hiehoja ja vasikoita otettiin sisään hiukan aikaisemmin ja hännänhuipuiksi jäivät sonnit. Säät olivat jo sen verran kosteat, että poikien arveltiin mukisematta ja suorinta tietä jolkottelevan halliin, kun veräjät avataan. Toki reittiä rajattiin. Isäntä oli ajanut traktori-kärry-yhdistelmän ohjuriksi, kuten yleensä tehdään. Parkkeeraus jäi kuitenkin hiukan epäoptimaaliseksi ja kyseiselle marjapuska-lietesäiliövälille tarkoitettu tilapäälanka ei aivan ulottunut tolppaan. Väliä jäi hiukan yli sonnin leveys, joten emäntä jäi varmuuden vuoksi tukkeeksi. Isäntä päästi sonnit aitauksesta. Niidenhän piti siitä kävellä suoraan sisään. Emäntä seisoskelee aidanraossa, isäntä kipaisee edeltä avaamaan karsinan veräjää (ei voitu avata valmiiksi, kun pikkusonnit oli jo lajiteltu halliin edellisenä päivänä) ja emäntä kävelee sitten poikien perästä sulkemaan ulko-oven. No, ei se niin mennyt. Pojat jäivätkin pyörimään hallin ja laitumen välille. Isäntä pääsi opastamaan vain yhdellä suunnalla kerrallaan, edellekin olisi pitänyt ehtiä ja emäntä seisoi aidanpätkänä. Traktori oli lopulta siirrettävä emännän vapauttamiseksi langanpätkän virasta. Suuntaus alkoi kohentua, kun emäntäkin pääsi mukaan opastamaan reitillään harhailevia. Eli ei saatu edes laidunkauden viimeisenä päivänä sonnin jälkiä pihaan, vaikka nyt oli jo vähän yritystä. 

EY-ajan alussa lanseerattiin ennakoidun tilakoon kasvun siivellä romaanin nimeä mukaileva käsite "sadan hehtaarin yksinäisyys". Viime ja edellisellä viikolla tätä yksinäisyyttä on taas päässyt tehostetusti katkomaan. Kasvukauden ulkopuolisessa ohjelmistossa on nimittäin päästy sikäli normaaliin, että koronatauon jälkeen on muitakin kokouspaikkoja kuin teams ja zoom. Kaikki kokoustilat eivät ehkä ole arkkitehtuurin ja sisustuksen riemuvoittoja, mutta kyllä elävissä ihmisissä vaan on sitä jotain puhuviin mustiin ruutuihin verrattuna.

Maisemaa perinnebiotooppialueelta.
Lehtikeot ovat matojen keräämiä.
Rakennusteknisesti ne ovat ehkä
eteisiä, koska kasojen alta lähtee
yleensä kolo maan sisään. 

No, on jotain töitäkin tehty. Tällä viikolla raivailtiin metsälaitumia ja perinnebiotooppia. Jostain on vähennetty kuusia, toisaalla käyty terttuseljojen kimppuun. Seljaa on kasvatettu puutarhoissa koristeena. Sieltä se on levinnyt lintujen mukana. Emännän mielestä pensas on pahanhajuinen, ja lisäksi marjat ovat lievästi myrkyllisiä. Linnut ovat ilmeisesti lievästi eri mieltä, kun kerran marjoja syövät ja sitten kakkivat siemenet muualle. Lehmät ovat selvästi enemmän emännän kuin lintujen kannalla, sillä ne jättävät kyseiset puskat rauhaan. Siksi sen leviämistä laidunalueella rajoitetaan. Taitaa kantaa vieraslajin titteliäkin. Lunta vartoillaan. 

Yhden laidunkauden loppu

Päiväteet voisi juoda pihaterassilla tällaisena toukokuun vähälumisempana päivänä. Lehmien terassikausi päätettiin aloittaa uudestaan tarkemmin määrittelemättömänä ajankohtana säiden paremmin suosiessa.

Rotko, Rautu, Rajajoki ja Rinkula. Hiehoseurueella oli juottopiste edellen
hallin puolella, joten kaikkia ei tarvinnut siirrellä edestakaisin.

Laidunkausi aloitettiin edellisenä viikonloppuna ja lopetetttiin kaksi päivää myöhemmin, kun viheriö alkoi olla kauden ennätyshangen peittämä. Joitakin viikkoja sitten tuli muistaakseni esitettyä toive, että huhtikuu jäisi alkuvuoden lumisimmaksi kuukaudeksi. Siinä ja siinä kävikö näin vai meneekö toukokuu ohi. Ja mahdollisuuksia on tietysti vielä kesäkuullakin.

Kevään viimeinen vasikka. Siro edustaa Plätille täysin vastakkaista koulukuntaa:
ali sieltä, missä lanka on korkeimmalla. Aidan puolen vaihto haittaa kuitenkin
tämän ikäisillä tasapainoista ravitsemusta. Siro käytiin siis kanniskelemassa
takaisin Ohkasen hoiviin.

Aitauksiin on viime aikoina laitettu ylimmäiseksi leveä, hyvin näkyvä nauha. Viime viikolla tuli jo esiteltyä, kuinka siinä on tuulipintaa rautalankaa enemmän. Tämän lisäksi se kerää myös huomattavasti suuremman lumikuorman. Noin yleisesti ottaen lumen kertyminen ei kuitenkaan ole laidunkauden ongelma.

Maanantaina satanut lumi oli märkää. Sen seurauksena aitalanka roikkui paikoin aika alhaalla, ennen kuin ruokintakehän paalia järsineet "laiduntajat" käytiin ohjaamassa sisään. Langan mataluuden oli huomannut ensimmäisenä Plätti-sonni. Periaatteena oli ilmeisesti ollut "yli siitä, mistä aita on matalin". Kotiutustyömaalle saavuttaessa Plätti nimittäin seisoskeli tiellä lehmien laitumen vieressä. Arvatenkin olosuhteista johtuen sillä ei ollut kiire mihinkään. Lumi peitti aidan takana näkyvän mahdollisesti vihreämmän ruohon. Kaveri käveli siis suuntaa näytettäessä nätisti takaisin muitten poikien seuraan. Sen jälkeen tilkittiin vähän reittiä hallille ja avattiin veräjä. Pari matkalla ollutta multakasaa vaati  pöllyttämistä, mutta muuten retkue eteni pääosin toivottuun suuntaan. Nyt odotellaan, että juoma-altaaseen menevä vesiletku ei enää jäätyisi öisin ja ruohokin saisi mielellään kasvaa. Eikä lämpö muillekaan kasveille pahaa tekisi. Hamppu on kyllä jo taimella. Vallinneitten lämpötilojen positiivinen puoli on se, että on säästytty parin edellisen vuoden kaltaiselta kaalikoi- ym. ötökkäinvaasiolta.

Hamppupelto kylvön jäljiltä. Alaa tuli tänä vuonna tavallista enemmän. Hamppu pitäisi kylvää kohta lumien sulattua ja sen jälkeen toivotaan, että päästään puimaan ennen uusien satamista. Tämä pääsääntö joutuu nyt uuteen tarkasteluun. Yhtäältä talvi ei juuri tarjonnut sulavia lumia ja toisaalta jo taimelle tulleenkin hampun päältä ovat jo muutamat lumet sulaneet.

Vihertöihin

Vuorohoitoa. Nuoret herrat Räisälä ja Ruttu laidunsivat viime suven emojensa, rouvien Jääski ja Lutukka, seurassa. Nyt on herra Nurmen (taustalla) vuoro viettää isän ja poikien laatuaikaa. Kuvan nurmi (pienellä kirjoitettuna) ei kylläkään ole kovin laadukas, vaan melko hierakkainen, mutta se on siksi menossa uusintaan alkavana kesänä.

Matematiikan tunneilla puhuttiin aikanaan
funktion epäjatkuvuuskohdista. Tässä on
 kuitenkin rikkaäkeen kylvöyksikön letkuun
uhannut tulla epäjatkuvuuskohta. Paikattu
letku on kiinnitetty nykyaikaisella
hybridimenetelmällä, eli yhdistelemällä
nippusiteen ja paalinarun tehoa.

Viikolla on ulkoilutettu erilaisia muokkaus- ja kylvökoneita. Muokkausten tarkoituksena on saada  rikkakasveja kuivahtamaan ja uusia itämään, ennen kuin varsinainen viljelykasvi kylvetään. Valitettavana oheisvaituksena myös lukuisia matoja katkeaa. Lämpösummaa ei vallitsevilla sääennusteilla juuri kerry. Rikkakasvit tuntuvat kasvavan siitä huolimatta, mutta vähemmän sopeutuneet lajit, kuten härkäpapu tai hamppu, vaikuttavat selvästi vaateliaammilta. Härkäpavut ovat nyt kumminkin maassa odottamassa päivää, ja mielellään myös yötä, lämpimämpää.

Nurmen kasvukin on ollut aika rauhallista, kun ne yöt ovat edelleen kylmempiä kuin tammikuussa. Sen verran korrentynkää on  tarjolla, että karja päästiin siirtämään itsepalveluruokintaan eli laitumelle. Mummo ja ukki olivat urakoineet aitatyömailla ja lauantaina otettiin sitten muutama spurtti laumanjohdattajina, jotta saatiin kaikki oikeille laitumille. Operaatiota voi pitää onnistuneena, sillä yksikään sorkka ei käynyt tarkoitettujen aitojen ulkopuolella. Peltotietä tosin jouduttiin pitämään jonkun aikaa poikki, kun isännän optimistinen ajatus siitä, että lehmät kulkevat metsänlaidan läpi suoraan laitumelle, ei aivan suoraviivaisesti toteutunut. Ensimmäinen porukka kiersi ensin tarkistamassa, että myös metsälaitumen aidat on muistettu kunnostaa. Toisesta erästä vasikat eivät tuntuneen ymmärtävän, mihin emot suurella innolla kohkasivat. Suurin osa pienokaisista jäi siksi katselemaan aukkoa aidassa ikään kuin sen yläpuolella oli toivotettaisiin "ken tästä käy saa kaiken toivon heittää" tai muuta kannustavaa. Toivo saada maitoa sai kuitenkin lapsukaiset illemmalla rohkaistumaan, kun henkilökohtainen maitobaari saapui veräjän luo huhuilemaan. Esimerkiksi sana vieno ei sovi kyseisen huhuilun kuvailemiseen. Portti oli siis suljettu niin, että vasikankorkuinen mahtui ali, mutta lehmän oli jäätävä metsän puolelle. Sunnuntaiaamuna joka sorkka oli siellä, missä pitikin, tie saatiin auki ja äitienpäivää ei tarvinnut aloittaa aamulenkillä.

Hiukan tuulee, niin on nauha kaarella ja kevyttolpat vinossa. Rautalankaan ei tuuli noin paljon ottaisi, mutta siihen ottavat hirven koivet, kun pitkäkinttu ei huomaa nostaa niitä, kun aita ei näy. Ja kyllä tämän lehmäkin paremmin huomaa erityisesti, jos kuljetaan poikkeavalla reitillä. Perällä sonnit ovat saaneet turvat maahan.

Turpa kohti hallia

Pikkupojat ovat aloittaneet perehtymisen katonaluselämään. Runsas, Ruttu
ja Rieska välipalalla. Tai onko se juuri välipala, mutta ateria, joka syötiin
emännän lounaan ja päiväteen välillä.

Viikonloppuna aloiteltiin sisäruokintakautta. Lehmät ja vasikat siirrettiin katettujen pöytien ääreenja vasikat vieroitettiin emoistaan - tai siis maidosta. Aidan toiselle puolelle ulottui kyllä nuolemaan pienokaisen karvaa kiiltävämmäksi. Isommat maitopojat olivat jo hypelleet samassa laumassa olleitten astuttamattomien lehmien selkään, joten siirtyminen poikakotiin alkoi olla hyvinkin aiheellista. Vajaa puolitoistametrinen lehmätarkkailija raportoi yhden lehmä-vasikkaparin, joka ei aidan yli huudellut. Emo oli siis ilmeisesti vasikan jo omatoimisesti vieroittanut tai oli vain "lyhytmaitoinen".

Sisustusta on piristetty näillä väriläiskillä. Sävyn muodikkuudesta
ei ole varmuutta, mutta käsittelystä pitäisi olla apua ruosteen torjunnassa.

Laumat kävelivät halliin suurimmaksi osaksi ilman isompaa ohjailua. Ainoastaan Lorua, Runoa ja Jyhveä jouduttiin lisäopastamaan, kun muut jo mutustivat heinää hallin puolella. Lisäopastus tarkoitti käytännössä muutamaa spurttia rinnettä alas. Parilla ensimmäisellä yrittämällä lehmät harhautuivat oikeaan ovelle johtavasta linjasta niin, että kenkään ei ehtinyt edelle. Uusilla yrityksillä isäntä hoputti oikeaa reunaa varmistanutta emäntää juoksemaan kovempaa. Kolmannella kirillä suunta pysyi tarkoitettuna, minkä jälkeen emäntä valisti isäntää täysillä ja lujaa juoksemisen eroista. Ensin mainittu on helpompaa.

Sonnit ovat toistaiseksi laitumella paistattelemassa lyhentynyttä päivää. Paikallisella viheriöllä oli vielä kierros tarjottavana. Viikonloppuna on tälläkin laumalla edessä muutto ärsyttävien pikkuveljien kämppäkaveriksi turvekasalle makoilemaan. Pikkupojat ovat saaneet puolestaan totutella hallielämään ilman isompien päällepäsmäröintiä. Tai ehkä pari-kolmevuotias nauta osaa suhtautua nuorempiin muutenkin kuin ärsyyntymällä siitä, että ne rikkovat, suttaavat ja vaativat emon huomion.

Peli ja Nurmi nurmella. Vielä oli syömätöntä viheriötä.

Pojat pahnoille

Ulkoruokintakautta riitti tänä vuonna tavanomaista pidempään kuivan syksyn ansiosta. Säätyypin muututtua katon alle siirryttiin viime maanantaina. Karsinoissa oli kesän ajan varastoitu huoltoa odottavia maatalouskoneita. Odotus venyi, koska tehtiin hyvän sään aikana tehtäviä ulkohommia. Hyvän sään loppuessa tilaa piti kuitenkin tehdä nelijalkaisille säänsuojan tarvitsijoille.

"Pojat pahnoille!", komennettiin alkuviikosta ja sieltä tultiin. Tässä pääsee viettämään talvea pötsi täynnä. En tiedä oliko kamerassa mitään punasilmäisyyden poistoa aktivoituna, mutta vallinneessa marraskuun valossa kaikista tuli valkosilmäisiä.

Sisäänmarssi sujui joka joukkueelta mallikelpoisesti. Taisivat kaverit muistaa, että talvenvietto on mukavampaa, kun on katto ja kuivikekasa käytettävissä. Sisätiloissa pystyttiin myös vasikat erottelemaan emoistaan. Maalis-huhtikuussa syntyneet pienokaiset olivat tähän asti kulkeneet emonsa matkassa ja särpineet maitoa laidunruohon painikkeeksi. Luonnossa "omatoiminen" vieroitusikä on 8 - 11 kuukautta ja tähän haarukkaan tai lähes siihen vasikat ehtivätkin. Nyt oli siis aika itsenäistyä ja siirtyä eri puolille aitaa. Emotkin pääsevät huilaamaan maidontuotannosta.

Vieroituksen aikaan vasikoille tarjotaan mehevintä varastoista löytyvää säilörehua. Jotain herkkua maidon tilalle. Emoille taas annetaan täyttävintä rehua, mitä löytyy - "vähäkalorista". Tämä helpottaa umpeenmenoa eli maidontuotannon loppumista.

Jakris ja Jyhve iltapäiväteellä. Tai ainakin oli päiväteeaika. Näiden känttyjen särpimeksi taidettiin kuitenkin ottaa paikallista pohjavettä au naturel. Teenjuonti jäi emännän askareeksi.

Vieroittaminen on aina jonkinlainen stressi niin lehmälle, vasikalle kuin karjatilallisellekin. Alkuun aidan yli huudellaan suuntaan ja toiseen. Emoilla on huoli vasikoista, jotka eivät tule maidolle ja päinvastoin. Stressi pysyy pienempänä, kun vieroituspaikka on tuttu. Nyt tultiin saman katon alle, jossa vasikat olivat keväällä syntyneet. Osalla karjaa oli lisäksi osan kesää vesi ja kivennäistarjoilu järjestetty halliin.

Aunus ja Muolaa pari viikkoa sitten. Muolaa keskeytti
maidon lipittämisen kuvaajan lähestyessä. Poika on kasvanut
sitten viime näkemän.

Vieroitukseen liittyvää huutelua ja levottomuutta tutkimusten mukaan vähentää myös se, että emo ja vasikka pääsevät näkemään toisensa. Osalla emo olikin heti aidan takana, osalla käytävän toisella puolella. Näyttiin ja kuuluttiin siis puolin ja toisin. Lisäksi seurueet olivat tutut. Lehmävasikat olivat koko laidunkauden olleet samassa laumassa ja sillä väellä jatkettiin. Samoin sonnivasikoiden yhdentoista pojan poppoolla oli ollut yhteinen leikkikentällä hamasta varhaislapsuudesta.

Talonväen madollinen stressi tulee ylimääräisestä ammunnasta (möö). Intensiivisimmässä vaiheessa lähes koko ajan jollakulla on asiaa. Normaalistihan karjasuojassa on hiljaista silloin, kun eläimet ovat omassa rauhassaan. Yleensä mölinä on merkki siitä, että joku karvakorvista on aidan väärällä puolella ja rajanylittäjää joukolla komennetaan takaisin. Tai sitten joku lehmä on kiimassa. Vasikat eroteltiin maanantaina päivällä ja jo keskiviikkoaamuna oli melko hiljaista, enää satunnaisia välihuutoja. Hyvin meni siis.

Jako viiteen

Tämä päivä on lajiteltu karjaa. Tähän asti on laidunnettu kolmessa ryhmässä: lehmät vasikoineen, hiehot ja sonnit. Nyt järjestäydyttiin uudelleen siinä toivossa, että ensi keväänäkin syntyy vasikoita. Sonnien laumasta kolme kaveria päästettiin rouvasseuraan loppujen jäädessä viettämään poikamieselämää.

Kotinurkkiin tuli sonniporukan lisäksi kolme lehmien ja hiehojen laumaa. Yhteen laumaan tulivat ne lehmät ja hiehot, joita ei enää poi'iteta, vaan ennen ensi kevättä ura jatkuu padoissa ja pakastimissa. Tämä joukkue oli siis ilman sonnia - kolmea emoansa seuraavaa maitopoikaa lukuunottamatta. Lopuista kaikki lehmävasikallisest ja muutama muu eläin saivat seurakseen isomman siitossonnimme Korvenojan Kalervon. Viimeiseen pikkuryhmään muutaman lehmän aveciksi päästettiin pikkupoika, Laiha Lohtu, keväällä hankittu siitossonnin alku. Sonnin alkuperäinen omistaja oli toivonut lehmävasikkaa. Sonnivasikka oli siis talonväelle laiha lohtu. Näin L-vuonna sitten myös isolla kirjaimella.

Rotuerotteluakin harjoitettiin. Edellämainitut ryhmät olivat itäsuomalaisia. Viisi pohjoissuomenkarjan edustajaa lajiteltiin erikseen ja seurue lähtee lähipäivinä pitäjän rajan taakse ylläpitämään perinteitä. Siis laiduntamaan naapurin perinnebiotooppia. Myös pieni itäsuomalaisten iskujoukko on valmiina vastaavaan koitokseen toisessa naapurissa.

Tässä talsitaan vielä koko porukalla omassa perinnebiotoopissamme.

Eläinten järjestely on kestoltaan vaikeasti ennakoitavaa puuhaa. Kaikki voi mennä sutjakasti ja sitten yksi aidan ali pöhköttävä vasikka voi juoksuttaa väkeä pari tuntia. Tällä kertaa päästiin yhdellä pienellä ekstrakierroksella ja sekin oli laitumella eikä kasvimaalla tai naapurin pihassa. Kaverin kanssa treffit sopinut nuoriso-osastokin pääsi työmaalta toivomassaan aikataulussa.

Kalervon liikkumatilaa yritettiin rajoittaa korvamerkin kiinnitystä varten,
mutta tästäkin paalimajasta kiivettiin paalin yli etuaidan vierestä pois,
kun korviin yritettiin koskea.

Suurin ylimääräinen vaiva oli taas kerran korvamerkistä. Kalervon merkillisyydessä oli vajavaisuutta ja tilannetta yritettiin korjata. Sangen höveli ja rapsuteltava kaveri ei kuitenkaan vahingossakaan laittanut päätään sulkuaitaan. Kuormaajalla nosteltiin sitten pari kuormaa pyöröpaaleja rajoittamaan pojan liikkumatilaa, jotta korvaa voisi lähestyä korvamerkkipihtien kanssa. Jouduttiin toteamaan, että yllättävän ahtaassa välissä iso sonni mahtuu kääntymään sen lisäksi, että kiipeää yllättävän korkealle. Päätyveräjän kiinnityskin päätyi hitsauskuntoon operaation seurauksena. Mutta mitäpä sitä ei kansalainen korvamerkkien eteen tekisi.