Vastaanotto

Kylttiä on edellisvuodesta täydennetty ylärivillä. Pihaan on tuo 600 metriä,
vihannesmaalle pikkuisen enemmän.

Vieraita on luvattu vastaanottaa epälukuinen määrä ensi lauantaina. Määrä pysyy epälukuisena vielä tapahtuman jälkeenkin, sillä ennakkoilmoittautumista tai kulunvalvontaa ei ole. Esikoulun oppimäärät suvereenisti hallinnut kaveri suunnitteli viime vuonna laskevansa saapujien määrän, mutta kyllästyi päivystämiseen jo kesken tapahtuman. Nyt paikkoja järjestäessä löytyi nimittäin vihko, johon laskelmia oli tehty sujuvalla tukkimiesmenetelmällä autot, pyöräilijät ja jalankulkijat luokiteltuina erikseen. Vihkon nähdessään herra laskumestari ihmetteli, oliko hänellä noin huono käsiala vuosi sitten. Tapahtuman jälkeen sivistystä on saavutettu lisää ekaluokan oppimäärän verran eikä ilmeisesti turhaan.

Sateen sattuessa nopeimmat voivat välttää kahvin laimenemisen
asettumalla katoksen alle.

Edellisvuosista ohjelmassa on uutta biotooppikierroksen pidentyminen. Entisten kohteiden lisäksi tutustutaan viimetalvisen puro-operaation täyttämiin vanhoihin puronmutkiin ja patoihin. Tätä varten puron yli on tänään viritelty yksi uusi siltakin, uimapuvun voi siis jättää kotiin, vaikka lämmintä onkin luvassa. Toinen uutuus on mahdollisuus tutustua kasvimaahan ja puutarhureihin Felixiin ja Tatianaan. Ja uutta on tietysti sekin, että kyytön, härkäpavun ja hampun lisäksi voi kotiinviemisiksi hankkia myös luomuvihanneksia.

Ruohot on kuivurin ja vanhan navetan ympäriltä
leikattu samalla menetelmällä kuin ennenkin,
joten tämä merkki on edelleen aiheellinen.

Edellisvuosista vanhaa koeteltua aineistoa ovat viljelykasvinäyttely ja puffetin ruokalista. Tai ei sekään ole vanha, vaan ryppyiseksi menneen tilalle tulostettiin uusi, joka toistaiseksi on sileä ja tahraton. Seinille on myös ripusteltu uutta lukemistoa - aiheesta sillä paikallinen kunnallinen kirjasto on näin heinäkuussa suljettuna. Hämeenkoskelaisella lukutoukalla ei silti ole hätää, sillä pitäjän pohjoisosissa toimivalla Putulan kirjastolla on laaja valikoima ja joustavat laina-ajat.

Valmisteltu siis on, mutta kaikki ei ole vielä valmista. Ei ehkä lauantainakaan, vaikka valmiusaste varmasti nousee. Osan keskeneräisyyksistä joku huomaa ja osaa ei ja jonkun idean toteuttaminen jää odottamaan seuraavaa kertaa (Suomen luonnonpäivä 25.8.) tai seuraavaa vuotta. Tulkaa kattomaan! Ja jos oikein innostuu, niin voi yrittää ehtiä myös johonkin toiseen Avoimet maatilat Hämeessä -kohteeseen. Vaihtoehtoja on, emmekä ole kaikkien kanssa sopineet kartellia puffettihinnoitteluun.

Mutkia matkassa

Havainnekuva puron nykymuodosta. Kuvan siniset mutkat ovat käyttöön palanneitaa mutkia, suorat 1980-luvun lopun kaivauksia ja hailakamman sinisen alueet tulvan aikaan veden alle jääviä alueita.

Kaivinkone lähti purotyömaalta tunti sitten eli viime hetkellä. Rotkon reunat alkoivat käydä sateen ja sulamisen myötä niin liukkaiksi, että kone pääsi ylös vain kauhan avulla vipuamalla. Edellisyön sade ja sulaminen alkoi myös nostaa veden pintaa niin, että patojen kestävyyttä tulee heti koeponnistettua. Patojen tekoon käytettiin siis brutaalisti kaivinkonetta. Viisivuotias tiedusteli homman luonteen ymmärrettyään, miksei haeta majavia töihin. Ei nyt muistunut mieleen yhtään keikkatöitä tekevää majavaa. Lisäksi niillä on taipumusta tehdä patonsa ja nostaa veden pintaa siellä, missä se ei ole toivottua.

Runkoja on kaatunut ja osin kaadettu uoman laidalle. Tässä kohtaa
hämärähommina, mutta tähän vuodenaikaan päivät jäävät kovin
lyhkäisiksi, jos niitä karttaa. Paikoin runkoja on kiilattu
paikalleen niin, että ne toimivat eroosionsuojana. Osasta toivottavasti
tulee uppotukkeja, jotka aikaan saavat virtaukseen sopivia
pyörteitä tai pieniä suvantoja kalojen suoja- ja kutupaikoiksi.

Loput työt eli paikkojen siistiminen jäi talonväen heiniksi. Kaivinkone oli paikalla ja maatakin liikkui SYKEn projektin  laskuun. Tarvittavia maakasoja oli kipattu enimmäkseen tiiviiksi tallotun lumen päälle, joten ne on kohtuullisen helppoa kauhoa pois. Pehmeän lumen kohdallakin valitettavasti kuitenkin joku oli. Viimeisen siistivän silauksen tekee läpitunkeva kasvillisuus aikanaan. Alkukeväästä ympäristö voi olla vielä paikoin aika karun näköinen, mutta eiköhän luonto kärsivälliselle hoida hommansa.

Lehmien kulkureitit ainakin jonkin verran muuttuvat. Kaivettu uoma oli syönyt itsensä syvälle pehmeään pohjaan. Kovemman aineksen tultua vastaan eroosio oli alkanut leventää uomaa, jolloin se oli käynyt matalaksi. Matalasta uomasta eläimet ja isosaappaiset ihmiset kulkivat yli, mistä vain aiheelliselta tuntui, mikä toisissa kohdin kiihdytti eroosiota. Nyt uoma on syvempi ja kulku yritetään keskittää muutamaan tarkoituksella matalaksi jätettyyn kahlaamoon. Emännän saappaan varsilla voi niissäkin kulku tehdä tiukkaa.

Osan padoista on tarkoitus pitää vesi takanaan koko ajan. Osa taas - kuten tämä toiseksi ylimmäinen pato tässä kuvassa - on tulvan aikaan pohjapato. Se on pinnalta kivetty ajoittaista virtausta kestämään. Ylin pato häämöttää takana ja ensimmäinen käyttöön palannut mutka vasemmalla. Vesi on sateen ja kaivamisen jäljiltä aika sameaa.

Kasviretki

Tähän pöytään ei tarjottavia tarvitse katsoa kevyttuotehyllystä.

Tämän päivän sana oli talossa maatilamatkailu. Meille ilmoittautui viime viikolla puhelimitse
kasvituristiseurue Forssan suunnalta. Lupasimme vastaanottaa, kasveilta emme kysyneet. Perinnebiotoopista on vuosituhannen vaihteen tietämillä luetteloitu pitkälle toistasataa kasvilajia. Lehmän turpa tekee tilaa monelle lajille, joka ei kestä maitohorsman tai mesiangervon varjostusta. Naudan suu ei ole tuohesta vaan karheasta kielestä, jolle horsma ja angervo ovat gurmeeta ja faindainingia parhaasta päästä. Ja olen muuten lukenut mesiangervon ihan ihmisille tarkoitettujen fine dining -paikkojen listaltakin. AIV-rehua en ole nähnyt, vaikka hapatustakin näissä paikoissa ansiokkaasti hyödynnetään.

Jänönsalaatti. Jänöjä kyllä piisaa
nurkissa, mutta eivät ne näitä
ole syöneet.

Anttila ampaisi, mutta me tulimme paikalle
kaikessa rauhassa: "orvokki, valkoLEHDOKKI,
vuokko ja moni muu".

Runsas vuosi sitten myrskytuuli kaatoi pihasta ison kuusen. Kuusi sahattiin vähän järeämmiksi lankuiksi pihakalusteajatuksin. Kasviporukan vastaanottaminen lopulta konkretisoi nämä ajatukset ja eilen illalla nosteltiin kourakuormaajalla pihaan muutama järeä pölli ja näiden päälle pari lankkua pöydäksi sekä pari pienempää penkeiksi. Tänään kesken testiryhmän ruokailun viimeisteltiin vielä parilla ruuvilla, jotta penkki ei keiku. Nyt pitäisi vain sitten käyttöominaisuuksien arvioimiseksi syödä ahkeraan ulkona. (Sateet mieluummin öisin.) Jäljelle jääneistä, pykälää leveämmistä, lankuista tulisi sitten täydellinen kalusto, jos tähän vielä jäi pientä hiomista.

Tähtitalvikki. Kasvaa kosteammissa paikoissa
isommaksi, mutta on kumminkin metsätalous-
mielessä lehtomaisen kankaan indikaattorilajeja.

Niitä kasveja sitten. Muutama uusi nimi, tai siis nimen ja hahmon yhdistelmä, toivottavasti jäi omaankin päähän. Ihan kaikkia mielenkiintoisen näköisiä ei varmasti tunnistettu. Puron varrella kasvoi ainakin kahta sorttia litukoita, mutta olivatko ne sitten puro- vai lehto- vai luhta vai ranta vai mikä? No tunturilitukoita nyt ei kumminkaan. Jänönsalaatteja löytyi enemmänkin. Rusakon salaatteja meillä taas on kasvimaalla. Tai nyt ovat saaneet olla aika rauhassa, kun osassa on harso päällä. Joinain vuosina on pitkäkorvaperusteisia sadonmenetyksiäkin ollut. Tänä vuonna ovat tyytyneet maissiin, jonka tomera maissin viljelijä (10 v.) kohta aitasikin suurempien satotappioiden välttämiseksi. Takaisin niittyyn ja harjulle. Mm. pölkkyruohoja nähtiin. Tesmayrtin voi hätäisesti ohittaessaan katsoa vuokoksi. Valkolehdokkia on viime vuosina ilmestynyt pariin kertaan harvennettuun männikköön. Tykkää ilmeisesti valosta ja rikkoutuneesta maanpinnasta. Rikkoutumista ovat metsäkoneen ketjujen lisäksi tietysti edistäneet sorkan raapaisut. Nurmihärkki asusteli lukuisana entisellä tukkien kuormauspaikalla. Lisäksi etsimme lehtoneidonvaippaa sen edellisvuotisilta asuinsijoilta. Tällä kertaa etsivät eivät löytäneet. Täytyy yrittää uudetaan vähän myöhemmin, kun kasvi kukkii. 




 

Rasvat veks

Rypsiä tuutin täydeltä. Nuppi jo täynnä, tässä täyttyy
perävaunu. Erikoispikavuoro Janakkalaan lähtee kohta.
Ajopiirturikaan ei taida vaatia taukoja näin lyhyellä matkalla.
Parkissa on oltu lastaukseen tarvittavat pari tuntia.
Erikoispikaa lienee kuitenkin lähinnä pysäysten
puuttuminen - reitti ei ole kuuluisa vauhtisuoristaan.

Kyytönlihan on yleensä aika vähärasvaista. Kilomääräinen päätuotteemme - rypsi ei sen sijaan ole. Rypsi on öljykasvi, rasvaprosentti neljänkympin huitteilla. Rekkakuormassa rypsiä on siten rasvaa n. 16 tonnia. Eilen lastattiin matkaan tämän syksyn sato sekä rippeet parilta edelliseltä vuodelta.

Kuljettaminen on edullisinta täysinä kuormina. Nuppikuorma, perävaunukuorma tai koko rekallinen. Edellisinä vuosina rypsiä on tullut niukasti yli yhden tällaisen yksikön. Nyt taas kertyi hiukan vajaa rekkakuormallinen. Edelliset siilonpohjat saatiin siten samaan matkaan. Autoilijalta oli onneksi joutanut matkaan erikoispitkä perävaunu.

Kuorman lähdön jälkeen riitti vielä jännitettävää. Ovatko talon ja vastaanottajan kosteusmittarit riittävän yksimielisiä eli saako kuorma kippausluvan? Rypsi ei saisi olla liian kuivaa, koska öljy ei irtoa kunnolla liian kuivasta siemenestä ja koska kuivaaminen maksaa. Liian kosteaa taas ei otetan vastaan. Jännitys helpotti kuitenkin, kun samainen rekka huristeli myöhemmin vastaan aivan toisilla reiteillä. Kuski oli siis päässyt kuormasta eroon.

Tällä paperimäärällä saatiin rypsit liikkeelle - luomuna. Koska
kuormassa oli kolmea eri erää tarvittiin dokumenttejakin kolmelta
vuodelta. Asiakirjaselvitykset, päätökset tehdyistä
tuotannontarkastuksista ja vaatimuksenmukaisuusvakuutuksia.
Sitten vielä merkintöjä tilalla säilytettävään tuotevirtakirjanpitoon.

Nautapuolella olemme vastaanottaneet paluumuuttajia. Lapinkullat (tässä tapauksessa sympaattiset pohjoissuomalaisen rodun lehmät) palasivat tiistaina etelänmatkaltaan. Etelä tarkoittaa maisemanhoitotöitä perinnebiotooppissa muutaman kilometrin päässä Kärkölän puolella. Rusketus ei ollut metsän siimeksessä kesäduunareihin tarttunut.

Euroopan unionin ja Suomen viranomaiset ovat nähneet tarpeelliseksi suojella kansalaisia nautoihin liittyviltä uhilta. Tätä jaloa tarkoitusta varten heidän on syytä olla selvillä muun muassa yllämainitun kaltaisten kesätyösuhteiden päättymisestä. Eläinten paluu  tietää siis karjanomistajalle numerobingon peluuta. Nautarekisteriohjelman eläinluettelosta etsitään ja valitaan oikeat nautaeläintunnukset, kerrotaan siirron tiedot, tarkistetaan, että tässä vaiheessa näkyvät tunnukset ovat tosiaan ne, joita tarkoitit ja lopuksi muistetaan vielä päivämäärä oikein. Tämä viime mainittu on helpompaa nyt, kun koulu on taas alkanut. Kesäaikaan päivämäärätiede tuntuu ainakin allekirjoittaneelle paljon vaativammalta. Viimeiseksi vielä klikkaillaan jokainen eläin erikseen siirretyksi - minuutin tarkkojen kellonaikatietojen kera tietenkin. Maataloustöissä noin yleensä kellokortti on aika harvinainen.

Olen pariin kertaan esittänyt ohjelman laatijoille, että tähän valikkoon saisi näkymään eläimen nimen. Sekaannuksen vaara olisi pienempi kuin verratessa kymmenen numeron sarjoja. Ei ole ottanut esitys toistaiseksi tulta. Toivottavasti edes kytee.

Luonnonpäivää pukkaa

Talossa valmistaudutaan lauantaiseen avoimien ovien tilaisuuteen. Tänään pihaa kalustettiin vastaanottokuntoon. Biotooppikierrosten lisäksi tarjontaan kuuluu myös puffetti. Jos vaikka joku pitää turvallisempana tutustua kyyttöihin kahvikupin ääressä kuulopuheita seuraten.

Nämä penkit ovat uransa aika kalustaneet mm. lasten
taidekoulun tiloja. Ilmeinen selitys uniikkikuvioinnille.

Kalustamisen tekee mahdolliseksi Suomen yleisin navettatyyppi - sekalaisella romppeella täytetty parsinavetta. Navetassa lypsettiin lehmiä viimeisen kerran alkuvuodesta 2000 ja sen jälkeen pääosa navettakalusteista on myyty pois. Tilalle on tullut kaikkea, mikä ei ole muualle mahtunut tai mistä on arveltu, että tätä saattaa joskus tarvita. Tai on muuten vaan pelastettu jotain käyttökelpoisen oloista tuttavan kaatopaikkakuormasta. Näin sisustettuja navetoita on Suomessa aika paljon.

Pyörillä pääsee. Käytetyn kuljetusliikkeen työmotivaatiossa ei ollut valittamista.

Tällä kertaa tästä keskusvarastosta pengottiin siis esiin pöytiä ja penkkejä sekä pyyhittiin niistä pölyjä vähemmäksi.

Minuuttiaikataulu

Naapuri sai biotooppiaitauksensa kuntoon, joten ensimmäinen erä "kesätyöntekijöitä" pääsi lähtemään muutaman kilometrin maailmanmatkalleen. Kesätyöpaikat ja kesätyöntekijät kiinnostavat myös viranomaisia.

Kolmen päivän kuluessa siirrosta on siirrettyjen eläinten tunnukset ja pitopaikkojen tunnukset ilmoitettava viralliseen nautaeläinrekisteriin. Matka-aika ilmoitetaan minuutilleen. Valitettavasti lehmät eivät tunne kelloa, joten täsmällisyydestä pääsee nauttimaan vain karjanomistaja - mikäli se tässä asiassa on jotenkin nautinnollista.

Kuva nautatietojen ilmoittamiseen käytetystä ohjelmasta. Kellojen tarkistus, kun kyyti lähtee pihasta. Saadaan tämäkin sivu sitten täytettyä virheettömästi. Rekisteriohjelma ei tässä kohtaa näytä eläinten nimiä, joten numerot on syytä tarkistaa. Päivämäärävalikossakin on taloudellisesti edullista muistaa päivämäärä oikein.

Takalaidan vasen puoli avautuu kulkusillaksi. Toiselta reunalta voi sitten vaikka kurkkia, onko perässä ajavalla kravatti suorassa.

Kyytöt ovat pieniä, joten laidan yli nähdäkseen
olisi kurkotettava.

Maailmalle lähtivät Lipevä, Lehti ja Mykerö. Lipevä porukan uteliaimpana ja tuttavallisimpana kiipesi ensimmäisenä kärryn kyytiin. Toiset seurasivat kohtuullisen sujuvasti perässä. Sitten vain matkaan - kelloon katsomisen jälkeen tietenkin.

Perillä kärry ajetaan aitaukseen ja aitauksen veräjä suljetaan. Näin yritetään varmistaa, että laskusillalta asteleva porukka aloittaa uuteen ympäristöön tutustumisen aitojen sisäpuolella.

Jako viiteen

Tämä päivä on lajiteltu karjaa. Tähän asti on laidunnettu kolmessa ryhmässä: lehmät vasikoineen, hiehot ja sonnit. Nyt järjestäydyttiin uudelleen siinä toivossa, että ensi keväänäkin syntyy vasikoita. Sonnien laumasta kolme kaveria päästettiin rouvasseuraan loppujen jäädessä viettämään poikamieselämää.

Kotinurkkiin tuli sonniporukan lisäksi kolme lehmien ja hiehojen laumaa. Yhteen laumaan tulivat ne lehmät ja hiehot, joita ei enää poi'iteta, vaan ennen ensi kevättä ura jatkuu padoissa ja pakastimissa. Tämä joukkue oli siis ilman sonnia - kolmea emoansa seuraavaa maitopoikaa lukuunottamatta. Lopuista kaikki lehmävasikallisest ja muutama muu eläin saivat seurakseen isomman siitossonnimme Korvenojan Kalervon. Viimeiseen pikkuryhmään muutaman lehmän aveciksi päästettiin pikkupoika, Laiha Lohtu, keväällä hankittu siitossonnin alku. Sonnin alkuperäinen omistaja oli toivonut lehmävasikkaa. Sonnivasikka oli siis talonväelle laiha lohtu. Näin L-vuonna sitten myös isolla kirjaimella.

Rotuerotteluakin harjoitettiin. Edellämainitut ryhmät olivat itäsuomalaisia. Viisi pohjoissuomenkarjan edustajaa lajiteltiin erikseen ja seurue lähtee lähipäivinä pitäjän rajan taakse ylläpitämään perinteitä. Siis laiduntamaan naapurin perinnebiotooppia. Myös pieni itäsuomalaisten iskujoukko on valmiina vastaavaan koitokseen toisessa naapurissa.

Tässä talsitaan vielä koko porukalla omassa perinnebiotoopissamme.

Eläinten järjestely on kestoltaan vaikeasti ennakoitavaa puuhaa. Kaikki voi mennä sutjakasti ja sitten yksi aidan ali pöhköttävä vasikka voi juoksuttaa väkeä pari tuntia. Tällä kertaa päästiin yhdellä pienellä ekstrakierroksella ja sekin oli laitumella eikä kasvimaalla tai naapurin pihassa. Kaverin kanssa treffit sopinut nuoriso-osastokin pääsi työmaalta toivomassaan aikataulussa.

Kalervon liikkumatilaa yritettiin rajoittaa korvamerkin kiinnitystä varten,
mutta tästäkin paalimajasta kiivettiin paalin yli etuaidan vierestä pois,
kun korviin yritettiin koskea.

Suurin ylimääräinen vaiva oli taas kerran korvamerkistä. Kalervon merkillisyydessä oli vajavaisuutta ja tilannetta yritettiin korjata. Sangen höveli ja rapsuteltava kaveri ei kuitenkaan vahingossakaan laittanut päätään sulkuaitaan. Kuormaajalla nosteltiin sitten pari kuormaa pyöröpaaleja rajoittamaan pojan liikkumatilaa, jotta korvaa voisi lähestyä korvamerkkipihtien kanssa. Jouduttiin toteamaan, että yllättävän ahtaassa välissä iso sonni mahtuu kääntymään sen lisäksi, että kiipeää yllättävän korkealle. Päätyveräjän kiinnityskin päätyi hitsauskuntoon operaation seurauksena. Mutta mitäpä sitä ei kansalainen korvamerkkien eteen tekisi.