Näytetään tekstit, joissa on tunniste avoimien ovien päivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste avoimien ovien päivä. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. heinäkuuta 2018

Vastaanotto

Kylttiä on edellisvuodesta täydennetty ylärivillä. Pihaan on tuo 600 metriä,
vihannesmaalle pikkuisen enemmän.
Vieraita on luvattu vastaanottaa epälukuinen määrä ensi lauantaina. Määrä pysyy epälukuisena vielä tapahtuman jälkeenkin, sillä ennakkoilmoittautumista tai kulunvalvontaa ei ole. Esikoulun oppimäärät suvereenisti hallinnut kaveri suunnitteli viime vuonna laskevansa saapujien määrän, mutta kyllästyi päivystämiseen jo kesken tapahtuman. Nyt paikkoja järjestäessä löytyi nimittäin vihko, johon laskelmia oli tehty sujuvalla tukkimiesmenetelmällä autot, pyöräilijät ja jalankulkijat luokiteltuina erikseen. Vihkon nähdessään herra laskumestari ihmetteli, oliko hänellä noin huono käsiala vuosi sitten. Tapahtuman jälkeen sivistystä on saavutettu lisää ekaluokan oppimäärän verran eikä ilmeisesti turhaan.

Sateen sattuessa nopeimmat voivat välttää kahvin laimenemisen
asettumalla katoksen alle.
Edellisvuosista ohjelmassa on uutta biotooppikierroksen pidentyminen. Entisten kohteiden lisäksi tutustutaan viimetalvisen puro-operaation täyttämiin vanhoihin puronmutkiin ja patoihin. Tätä varten puron yli on tänään viritelty yksi uusi siltakin, uimapuvun voi siis jättää kotiin, vaikka lämmintä onkin luvassa. Toinen uutuus on mahdollisuus tutustua kasvimaahan ja puutarhureihin Felixiin ja Tatianaan. Ja uutta on tietysti sekin, että kyytön, härkäpavun ja hampun lisäksi voi kotiinviemisiksi hankkia myös luomuvihanneksia.

Ruohot on kuivurin ja vanhan navetan ympäriltä
leikattu samalla menetelmällä kuin ennenkin,
joten tämä merkki on edelleen aiheellinen.
Edellisvuosista vanhaa koeteltua aineistoa ovat viljelykasvinäyttely ja puffetin ruokalista. Tai ei sekään ole vanha, vaan ryppyiseksi menneen tilalle tulostettiin uusi, joka toistaiseksi on sileä ja tahraton. Seinille on myös ripusteltu uutta lukemistoa - aiheesta sillä paikallinen kunnallinen kirjasto on näin heinäkuussa suljettuna. Hämeenkoskelaisella lukutoukalla ei silti ole hätää, sillä pitäjän pohjoisosissa toimivalla Putulan kirjastolla on laaja valikoima ja joustavat laina-ajat.

Valmisteltu siis on, mutta kaikki ei ole vielä valmista. Ei ehkä lauantainakaan, vaikka valmiusaste varmasti nousee. Osan keskeneräisyyksistä joku huomaa ja osaa ei ja jonkun idean toteuttaminen jää odottamaan seuraavaa kertaa (Suomen luonnonpäivä 25.8.) tai seuraavaa vuotta. Tulkaa kattomaan! Ja jos oikein innostuu, niin voi yrittää ehtiä myös johonkin toiseen Avoimet maatilat Hämeessä -kohteeseen. Vaihtoehtoja on, emmekä ole kaikkien kanssa sopineet kartellia puffettihinnoitteluun.

perjantai 18. elokuuta 2017

Kyläile kyytöillä

Tämä perinnebiotoopin puron rannalta toiselle johtava  vedenylitys-
avustin on niille, joilla ei ole vedenkestäviä sorkkia. Tyyppikäyttäjä
on kädellinen. Me nelijalkaiset tässä mieluummin vain arvioimme
rakenteiden ominaisuuksia.
On taas se aika vuodesta, joka viime vuonna oli tähän aikaan. Viikon päästä lauantaina vietetään
viidennen kerran Suomen luonnon päivää. Päivän status on noussut edelliskerroista, sillä nyt se on kalenteriin merkitty liputuspäivänä. Huljalan Tupala on alusta alkaen osallistunut juhlintaan kutsumalla kyytöille vieraita. Herra härkäpapu ja rouva Hamppu ovat nekin olleet tavattavissa kotioloissaan eli arkisesti varpaat mullassa. Käytös on kylläkin kyyttöjä yksitotisempaa seurattavaa. Vastaavasti ominaisuudet selfietaustana ovat selvästi vakaammat.
Nompparelli nyt,
yksivuotissynttärit ovat
ensi torstaina.

Merja-Kristiinan vasikka, Nompparelli, oli aivan pränikkä
viimevuotisessa luonnonpäivässä.
Nimi valittiin vierailijoiden ehdotusten joukosta.

Rouva Merja-Kristiina, Nompparellin emä,
on talon vanhin lehmä.
Tähän astisilla kerroilla Suomen luonto on ollut pävälleen hyvin myötämielinen. Taivas on esitellyt vain poutapilviä ja viimevuotinen kova tuulikin kaatoi puita aitalangoille vasta hiukan vieraiden lähdön jälkeen.

Luonnon päivää ja avoimia ovia on tänä vuonna jo kertaalleen harjoiteltukin vajaa kuukausi sitten hiukan toisen otsikon alla. Sillä kerralla saatiin pari sadekuuroa, joten nyt osaamme sateen sattuessa toimia myös sateessa. Testatusti. Heikoiten menestyi viljelykasvinäyttelyn sokerijuurikkaan vieressä päivystäneen sokeriastian sisältö. Yleensä siihen on iskenyt lähinnä lapsityövoima, jolle pullan ja muffinssien anniskelu on jossain vaiheessa lopetettu.

P.S. Teksti laadittu kyyttöpasteijan tuoksun leijaillessa keittiöstä. Maistamaan pääsee siis 26.8. klo 12 - 15. Kiitoksia vaan kaulinta pyörittävälle lapsityövoimalle.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Ikävä lapsia

Osa lapsityövoimasta oli täysimääräisesti käytettävissä avoimien ovien päivän valmisteluihin.
Heinän teko oli aika kiireistä, mutta ohjelmaa pukkasi viime viikollekin ihan riittävästi. Lauantaiksi olimme ohjelmoineet itsemme mukaan avoimet maatilat Päijät-Hämeessä -tapahtumaan. Lisäksi olimme luottaneet pienokainen numero kakkosen kykyyn läpäistä rippikoulun loppukuulustelut ja saaneet siitä hyvän syyn käskeä (emännän kielikorvalla vieraat käsketään eikä kutsuta) sunnuntaiksi talon täyteen vieraita.


Mainittu pienokainen oli osan viikkoa rippileirillä turvassa kotitöiltä. Kuukauden päivät maailmalla viettänyt isompi pienokainen taas kotiutui vasta juhlien jälkeisenä päivänä eli eilen. Mahdollisuudet lapsityövoiman käyttöön olivat siis tavallista rajoitetummat. Varsinkin kun noin rippikouluikäluokassa esimerkiksi siivousvälineistöön kuuluu rätin ja pölynimurin lisäksi vakiona kännykkä. Vierestä havainnoimalla digitalisointi ei näyttäisi ainakaan lisäävän työsaavutusta.

Sirkkeli roikkuu vaijerin päässä. Pilvinenkin taivas on niin kirkas, että itse työkalu jää pimeäksi kuusten latvojen joukkoon.
Viikonlopun urakoinnista selvittiin tavanomaista suuremmasta aikuispainotteisuudesta huolimatta ja oli kiva nähdä, että kyytöt, niityt ja viljelykasvit kiinnostivat ihmisiä kauempaakin. Seuraavat vastaavat kekkerit, ilman rippijuhlia tosin, pidetään Suomen luonnon päivän merkeissä 26.8. Tervetuloa silloin ne, jotka eivät nyt kerenneet tai joilta nyt jäi säänmukaisten varusteiden puutteessa mm. märkää ruohoa tarjonnut perinnebiotooppikierros tekemättä.
Varsinainen sähkölinja on nyt paremmassa turvassa, mutta tällä aitalinjalla sähkönkulku heikkeni. Jännite on aidoissa aika heikko, kun muutama tällainen pehko johtaa sähköt maihin. Aitalangat näkyvät oikeassa alakulmassa.

Muuten täällä on vietetty helikopteriviikkoja. Ensimmäisessä näytöksessä sähkölinjoille tunkevia puunoksia sirkkelöitiin helikopterivoimin. Linja kulkee kyyttöjen laiduntaman niityn ja perinnebiotoopin poikki, joten sekä kaksi- että nelijakaisilla oli tilaisuus seurata helikopterointia aitiopaikoilta. Oksia putoili aitalangoille sähkönkulkua heikentävä määrä, joten lehmillä olisi ollut vaivaton tilaisuus aitionsa laajentamiseen. Jättivät onneksi käyttämättä. Olimme nimittäin lähdössä etelään lihanhaku- ja rekokeikalle homman ollessa vielä kesken. Selvittiin kuitenkin ilta ilman naapureiden raportteja nautojen arveluttavasta sijainnista.
Helikopteri tankkaamassa lisää lannoitetta. Muutama vuosi sitten sirottelimme uteliaisuuttamme lannoitusalalle etukäteen vateja, vaikkei pilotin kartanlukutaitoa epäiltykään. Kävimme sitten katsomassa, miten oli osumia kertynyt. Joka vadissa oli akeita niin kuin pitikin.

Toisessa helikopterinäytöksessä kannustimme erään metsäpalstan tukkipuujoukkuetta. Ottelua on jäljellä vielä vuosikymmeniä. Kilpaileva joukkue kentällä koostuu kuitu- ja energiapuusta. Palstaa + mukana olevia naapuripalstoja siis lannoitettiin. Oikea-aikaisella lannoituksella oikeassa paikassa saadaan puuta järeytymään niin että tukkipuun osuus aikanaan tulevassa hakkuussa kasvaa. Suomen metsistä on 2000-luvulla lannoitettu vuosittain 20000 - 50000 hehtaaria - promille, jopa kaksi kokonaismetsäalasta. Noin kolmannes - neljännes näistä on terveyslannoituksia. Näissä metsälle tarjoillaan jotain kyseisellä metsätyypillä niukkaa hivenainetta, tyypillisesti booria, jonka puutos näkyy esim. monilatvaisina puina. 

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kenraaliharjoitus

piilotteleva vasikka
Vasikan etsintähän ei ollut mikään ongelma, koska paikalle odotettiin lisää väkeä. Nuoriso-osasto ehti laatia etsintäkuulutuksenkin, minkä jälkeen mummo kohta vasikan löysi. Henkselit siis ilmoituksen päälle.
Luonnonpäivän vastaanottoon (=avoimien ovien päivä Huljalan Tupalassa) valmistaudutaan tulevan kuun 27. päivä. Eilen oli avoimien ovien tilaisuus reko-asiakkaille. Varovaisesti mainostettu tilaisuus jäi aika pienimuotoiseksi, mutta tulipahan harjoiteltua kylttien ja puffettikalusteitten sijoittelua. Perinnebiotooppi ja kyytöt onneksi osaavat roolinsa harjoittelemattakin. Auringosta en ole ihan varma.

Pari lehmälaumaa haettiin pihan tuntumaan lastenvaunukelpoisiin olosuhteisiin. Toisesta laumasta yksi lehmä poiki vaalivauvan tai siis yleisövasikan sopivasti edellisenä päivänä. Talonväki ei tästä varsinaisesti riemastunut. Litu oli viime kesän laumassa, jossa ei ollut sonnia. Loppukeväästä olimme kuitenkin todenneet, että onpa huippuhedelmällinen yksilö, koska on ihan selvästi kantava. 

Reko-päivän aamuna pihalta kuuluvasta mölinästä tiesi heti, että yksiöinen vasu ei ole kotona, vaan on livistänyt alalangan ali emon tavoittamattomiin. Kylttien sijoittelu ja puffetin rakentelu keskeytyi vasikan etsintään. Sitä ei nimittäin näkynyt missään. Piilossa oleilu on pränikältä vasikalta aivan oikeaoppista käytöstä. Lymyillään pedoilta suojassa ja emo käy tarjoilemassa maitoa sopivin välein. Aitauksen ulkopuolella olevaan piilopaikkaan emo ei kuitenkaan pääse, joten paremman puutteessa huudellaan sitten kakaraa kotiin. Vasikka löytyi lopulta. Litukin oli kävellyt veräjän läpi ja lähtenyt hakemaan. Matkaa aitaukseen oli alle kymmenen metriä, mutta nokkospöheiköstä sitä ei nähnyt, jollei osunut ihan kohdalle.

Jokaiselle jotain. Jos lehmän lähellä pärskityttää voi tutustua talon viljelykasveihin. Suomen luonnon päivää varten haetaan esille naapurienkin kasvit.
Iltapäivällä katoamistemppu toistui ja emäntä lähti illan suussa vasikkaa etsimään. Etsintäapulainen jarrutti menoa noin kahdellakymmenen kilon takanojalla, joten kierrettiin enemmän matkaa kuin hankalia paikkoja. Etsintäapulainen ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ole mammanpoika. Litu puolestaan näytti siltä, että ryhtyy taas itse toimeen, jos ei talonväki saa aikaiseksi. Yksi Litu, joka kävelee vasikkansa luo aidan läpi ei varsinaisesti ole ongelma. Samasta aidan reiästä yön aikana pihalle ilmestynyt muu lauma sen sijaan vähentää pyhäaamun rauhaa jo merkittävästi. Etsintäapulaisten oli kuitenkin siirryttävä tutkistelemaan Höyhensaarten mahdollisisa piilopaikkoja, joten etsintävuoro siirtyi ukille. Hän aloitti kurkkaamalla niiden rompekasojen taakse, johon emäntä lisäpainojen kera oli jättänyt menemättä. Heti tärppäsi. Näytösmänniköistä siirryttiin takaisin isommalle laitumelle, jossa nyt toistaiseksi on ollut tilaa samalla puolella aitaa. Ja muutaman päivän päästä vasikka itsekin tulee emon tykö, kun nälkä yllättää.

maanantai 31. elokuuta 2015

Jälkipuintia

Puffetin herkkuja
Talon väki ei pahemmin muistanut tapahtumassa valokuvailla. Vain oleelliseen keskittyvä puffettinuoriso sentään räpsäisi tämän yhden otoksen.  Valikoimissa ollut härkäpapumuffinssi samana aamuna poimitun mansikan kera. Nuoriso-osaston 5-vuotiaiden jaosto on koko vuoden puhunut luonnon päivästä "muffinssipäivänä". Taitaa olla edelleen sitä vain oleelliseen keskittymistä.
Päivä paistaa ja paistoi onneksi lauantainakin. Ei tarvinnut viimeistellä - käyttöönottamisesta puhumattakaan - suunnitelmabeetä luonnonpäivän puffetin ja kasvi-infon suhteen.

Monenlaista näpertelyä päivän järjestäminen vaati, mutta ihan mielekästä. Tuli nurkkiakin siivottua. Yksi ja toinen homma olisi jäänyt tekemättä, jos täällä oltaisiin vain omaksi ilokseen. Tottakai järjestämisellä on meille myös kaupallisia tavoitteita myyntituotteita, kun valikoimista löytyy.
Tunnistatko tuotteet ja kasvit?
Mitä mistäkin tulee? Miltä näyttävät kasvit ja niistä saatavat tuotteet? Esillä oli viljoja, erikoiskasveja, nurmikasveja ja kermaviilipurkkien uusiokäyttöä. Esittelykasvit olivat peräisin omilta ja naapurien pelloilta.
Tästä näkökulmasta tuntipalkka ei kuitenkaan päätä huimaa, mutta onneksi on muita korkealentoisia ja yleviä tavoitteita.
  • Kansanvalistus. Maatalous on nykyään turhan monelle aika outo juttu ja tässä on tilaisuus tehdä asioita tunnetuksi. Ihminen, joka tuntee maataloutta - ja maanviljelijöitä - on toivottavasti kiinnostuneempi siitä, mitä syö. Se lienee pitkällä tähtäimellä suomalaisen maanviljelijän etu.
    Kyyttölaumaa tervehtimässä
    Biotooppikierrokselta palaavaa yleisöä. Isäntä on huikannut lähilaitumella päivystäneen lehmälauman tervehtimään vierailijoita. Toinen seurue hännysteli kulkijoita biotoopin puolella. Omat kamerat siis lomailivat, mutta tämä ja edellinen kuva ovat päivän pyörityksessä ystävällisesti auttaneelta ystävältämme. Hänelle myös kiitokset!
  • Kotiseututoiminta. Jos ajattelee, että paikkakunnalla pitäisi olla enemmän toimintaa ja elämää, asian eteen voi tehdä jotain itsekin. Järjestämisen lisäksi erittäin tarpeellista on osallistuminen. Tässä siis vielä kiitokset niille kaikille, jotka tulivat vaikka lehmät, viljelykasvit tai talonväki olivat tuttu juttu.
  • Lasten kasvatus. Nuorisolle pitää tarjota virikkeitä ja kehittäviä harrastuksia. Kahvin kaato läikyttämättä, ystävällisesti hymyillen samalla vaihtorahasummaa laskien on varmaan hyödyllinen harjoitus tulevaa työelämää tai dementian ehkäisyä ajatellen. Puffetin tekinisen toteutuksen suunnittelu laskettaneen eduksi sekin. Ilman käytettävissä ollutta lapsityövoimaa päivän järjestelykynnys olisi ollut korkeammalla.
Siinä tulikin jo kolme pointtia - yleishyödyllistä sellaista. Mielenkiintoisista keskusteluista vierailijoiden kanssa oli lisäksi meille iloa ihan yksityishenkilöinä.

torstai 27. elokuuta 2015

Luonnonpäivää pukkaa

Talossa valmistaudutaan lauantaiseen avoimien ovien tilaisuuteen. Tänään pihaa kalustettiin vastaanottokuntoon. Biotooppikierrosten lisäksi tarjontaan kuuluu myös puffetti. Jos vaikka joku pitää turvallisempana tutustua kyyttöihin kahvikupin ääressä kuulopuheita seuraten.
Nämä penkit ovat uransa aika kalustaneet mm. lasten
taidekoulun tiloja. Ilmeinen selitys uniikkikuvioinnille.

Kalustamisen tekee mahdolliseksi Suomen yleisin navettatyyppi - sekalaisella romppeella täytetty parsinavetta. Navetassa lypsettiin lehmiä viimeisen kerran alkuvuodesta 2000 ja sen jälkeen pääosa navettakalusteista on myyty pois. Tilalle on tullut kaikkea, mikä ei ole muualle mahtunut tai mistä on arveltu, että tätä saattaa joskus tarvita. Tai on muuten vaan pelastettu jotain käyttökelpoisen oloista tuttavan kaatopaikkakuormasta. Näin sisustettuja navetoita on Suomessa aika paljon.

Pyörillä pääsee. Käytetyn kuljetusliikkeen työmotivaatiossa ei ollut valittamista.
Tällä kertaa tästä keskusvarastosta pengottiin siis esiin pöytiä ja penkkejä sekä pyyhittiin niistä pölyjä vähemmäksi.