Uutistausta

Oli hieman tuulista alkuviikosta. Erään pohjalaisen kansanlaulun sanat menevät "Tuuli se taivutti koivun larvan...". Tässä taisi käydä juuri niin täällä umpi-Hämeessä. Vai onkohan se larva tätä ohuempi? Taipui onneksi kokonaan laitumen puolella niin, ettei aitasähköön tullut epäjatkuvuuskohtia.

Viime viikonloppuna vietimme ensimmäistä kertaa Avoimet puutarhat -päivää. Tarkoitus oli jossain määrin korvata tältä viikolta ensi vuoteen siirrettyä Avoimet maatilat -päivää. Avoimuus jäi kuitenkin sen verran päälle, että lauantaina ollaan normaalin valveaikaisen aukiolon lisäksi auki (toivottavasti ei kenellekään) klo 11-16 niin, että vihanneksiakin on valmiiksi haettuna.

Avoimuuden lisäksi on harrastettu kitkentää, filmausta, lietteen levitystä, sähkön etsintää sekä lehmien palautusta ja matkustuttamista. Kitkentä on jokapäiväistä, jos hommaan joka päivä ehtii. Onneksi ei ehdi, niin ei käy yksitoikkoiseksi. Filmauksen tuloksia katselin juuri äsken uutisista (16.12 min kohdalla). Kyyttöjä homma ei juuri hetkauttanut. Häntä - kameraan - päin!

Ja häntäpää kohti kameraa. Kertooko tämä nyt kyyttöjen näkemyksen kuvaamisesta?

"Ovaali kävi täällä" -merkintä
porkkanamaassa.

Lietteen levitys taas oli ajankohtaista, koska heinät oli saatu tehtyä ja uusi kasvu tarvitsisi uusia voimia. Isäntä ajelutti siis iloisen punaista säiliötä pitkin kyliä. Muutama kasvimaalla kävijäkin onnistui ajoittamaan reissunsa niin, että pääsi näkyä ihailemaan - eikä ehkä jäänyt tuoksunkaan suhteen osattomaksi. Yhdellä kasvimaan viereisellä kuormallisella isäntä sitten soitti ilmoituksen lehmästä porkkanamaalla. Eräs tuttu ohiajakin kertoi myöhemmin ihmetelleensä, näkeekö hän aidat väärin vai olemmeko jättäneet kaalimaalle vartijan. No, emme olleet jättäneet. Isäntä ehti opastamaan Ovaalin takaisin ennen apuvoimien saapumista. Apuvoimat ryhtyivät etsimään sähköä, jonka vähäisyys vaikutti ilmeisimmältä ratarikon syyltä. Emäntä putsaili joitakin aidanalusia, mutta jännitelukemat eivät juuri nousseet. Muitakin hommia oli, mm. kiinankaalin istutus siihen laitumen viereiseen penkkiin, johon aamusella oli tullut sorkanjälkiä. Istutus meinasi mennä pieleen heti alusta. Emäntä jätti pari kennoa penkin viereen ja ryhtyi siirtämään ötökkäverkkoa pois penkin päältä. Jostain syytä tuli kuitenkin vilkaistua taakseen ja siinähän vanha rouva Juuri juuri pyöräytti pitkän kielensä laitimmaisen kaalintaimen ympärille. Loput 63 ja viereinen kenno ehdittiin siis pelastamaan ja traktorin peräkauhan turvavyöhykkeellä odotti vielä kolme kennoa.

Seuraavana aamuna kuivurin tykönä tepasteli hieho. Piti olla niityssä. Rajajoelle käytiin näyttämässä suuntaa ja avaamassa veräjää. Juuri kun veräjä meinattiin sulkea karkulaisen perästä, kipitti metsästä vielä kolme vasikkaa. Niille osoitettiin sitä samaa porttia ja sähkön etsimisen sijoitus prioriteettilistalla otti lukuisia askelia ylöspäin. Emäntä keräili eristäjiä, parit pihdit, rautalankaa, juomapullon ym. sähkön etsinnässä hyödyllistä ja lainasi isännän työkaluliiviä kaluston kuljettamiseen. Ensin oli tosin tarpeen työn keventämiseksi tyhjennellä taskuista  ainakin puoli kuutiota sekalaista mutta varmasti hyödyllistä tavaraa. Vuotopaikka löytyi lopulta. Lopulta olisi ollut paljon aikaisemmin, jos olisi lähtenyt kiertämään aita-aluetta myötä- eikä vastapäivään.

Loru lähdössä muutaman kilometrin etelänmatkalle.

Johtaja Lorun johtama partio oli luvattu lähettää perinnebiotoopin hoitoon naapuripitäjän puolelle. Kotinurkissa kyseinen seurue oli parturoinut pihanurmikkoa, mutta oli pari päivää antanut ymmärtää, että nyt syödään jo toiseksi herkullisimpia korsia. Etelän pikavuoron pysäkki on hallissa. Loru porukoineen piti siis saada sinne. Helppo homma, koska kyse oli hyvin käyttäytyvästä seurueesta. Paitsi, että niitä herkullisimpia korsia oli pitkin matkaa pihasta hallille. Ja niitähän täytyi pysähtyä syömään. Halliin mentiin lopulta juuri ennen sadetta. Olen aina ihaillut lehmien meteorologisia kykyjä. Hallissa piti vielä siirtyä puolelta toiselle. Tällä siirrolla hallin päätyovien raosta taisi pilkottaa lisää niitä herkullisimpia korsia. Ovestahan pääsee, kun työntää turvan oven rakoon ja vääntää. Emäntä ja lapsityövoima yrittivät pinkaista tyhjän sonnikarsinan kautta vastaan, mutta nopeus ei riittänyt. Sitten katseltiin jonkin aikaa herkuttelua hallin eteläpäädyssä - sateessa. Olin meinannut soittaa noutajan paikalle, kun eläimet olivat hallissa sisällä ja enää siirtämättä toiselle puolelle, mutta hyvä että jäi siitä välistä. Noutajan ei tarvinnut katsella Feinschmeckerin-seuruetta sateessa. Kärryyn kiipeäimisen jälkeen emännän piti enää muistaa tehdä nautarekisteriin minuutin tarkka ilmoitus porukan laidunmaiden vaihdosta.

Kuinka kertoa vinosta puusta?

Vasemmalla puron varressa ollut leppä kaatumassa linjalle. Oikealla korkeutta menettänyt männyn oksa. Korkeuden menettäminen tapahtui onnekkaasti linjan vierestä.

Lumi ja talvilämpötilat ovat kalenterista huolimatta olleet aika kortilla viime viikkojen aikana. Yksi vuodenaikamuistutus tuli joulun tienoissa hyvin märän lumen muodossa. Märkä lumi on painavaa ja puun runkoja taipuilikin paikoin siihen malliin, että keinutuolien suosion merkittävä kasvu olisi ollut metsänomistajan toivelistalla. Jalakseenhan se käyräksi mennyt puu on omiaan.

Rinkula ja Rautu lounaalla. Heinät kulkevat eteen ilman sähköä,
mutta ruokajuomien suhteen joutuisi sisäruokintakaudella tekemään
järjestelyjä, jos sähköt katkeavat.

Puunkasvattajien lisäksi märkä lumi oksilla maksaa yleensä myös sähköyhtiöille tai ainakin sähkönkäyttäjille. Kyyttöjen laiduntama puron varsi Helvetin rotkossa on nimensä veroinen yleensä myös sähkölaitoksen linjojen korjaajille; työkaluja saa kanniskella syvässä lumessa tai sitten hyttysparvien avustuksella. Sähkölinja kulkee rotkossa pitkin puron vartta ja reunapuita säännöllisesti saksitaan vähemmän riskialttiiksi.

Sähköjen ollessa poikki tai sähköt poikki -sään vallitessa kannattaa yleensä mennä rotkoon katsomaan, josko vika olisi lähellä tai uhkaamassa. Nytkin linjan varresta paikannettiin uhkaavasti kallistunut leppä. Isäntä ajatteli saattaa tämän sähköyhtiön tietoon jo ennen kuin virta katkeaa. Seudulla valinneet katkot oli tässä vaiheessa jo selätetty. Sähkölaitos ei ainakaan missään helposti löydettävässä paikassa kerro, mihin toivottaisiin ilmoituksia ongelmista, joita ei varsinsisesti vielä ole. Lähinnä sopivimmilta vaikutti yhtiön vikailmoitusnumero. Numerosta vastasi automaatti, joka ilmoitti, että kaikkialla sähkö kulkee eikä vikoja ole. Loppuun tuli kuitenkin jonkinlainen pehmennys, että jos nyt kumminkin haluat ilmoittaa jostain viasta, vaikka sellaista ei ole, niin odottele linjoilla, että joku vastaa. Odotella sai. Kappale oli tylsä, eikä toistuvia ilmoituksia siitä, että kaikki asiakaspalvelijat ovat varattuina, voi niitäkään varsinaisena laatuviihteenä pitää. Odotus kuitenkin palkittiin ja lopulta asiakaspalvelija vastasi. Hänkään ei tehnyt mitään tiedolla vinossa olevasta lepästä (Alnus incana), mutta antoi sähköpostiosoitteen, johon tiedon voisi kertoa. Netti onneksi pelasi - meillä on vielä langallinenkin käytössä, huonolla säällä langaton on välillä epävarma - ja sähköpostin pääsi lähettämään. Sähköyhtiön metsurikin saapui ennenkuin painovoima sanoi viimeisen sanansa ja elektronit jatkavat virtaansa suunnitelman mukaisella reitillä.

Ikävä lapsia

Osa lapsityövoimasta oli täysimääräisesti käytettävissä avoimien ovien päivän valmisteluihin.

Heinän teko oli aika kiireistä, mutta ohjelmaa pukkasi viime viikollekin ihan riittävästi. Lauantaiksi olimme ohjelmoineet itsemme mukaan avoimet maatilat Päijät-Hämeessä -tapahtumaan. Lisäksi olimme luottaneet pienokainen numero kakkosen kykyyn läpäistä rippikoulun loppukuulustelut ja saaneet siitä hyvän syyn käskeä (emännän kielikorvalla vieraat käsketään eikä kutsuta) sunnuntaiksi talon täyteen vieraita.


Mainittu pienokainen oli osan viikkoa rippileirillä turvassa kotitöiltä. Kuukauden päivät maailmalla viettänyt isompi pienokainen taas kotiutui vasta juhlien jälkeisenä päivänä eli eilen. Mahdollisuudet lapsityövoiman käyttöön olivat siis tavallista rajoitetummat. Varsinkin kun noin rippikouluikäluokassa esimerkiksi siivousvälineistöön kuuluu rätin ja pölynimurin lisäksi vakiona kännykkä. Vierestä havainnoimalla digitalisointi ei näyttäisi ainakaan lisäävän työsaavutusta.

Sirkkeli roikkuu vaijerin päässä. Pilvinenkin taivas on niin kirkas, että itse työkalu jää pimeäksi kuusten latvojen joukkoon.

Viikonlopun urakoinnista selvittiin tavanomaista suuremmasta aikuispainotteisuudesta huolimatta ja oli kiva nähdä, että kyytöt, niityt ja viljelykasvit kiinnostivat ihmisiä kauempaakin. Seuraavat vastaavat kekkerit, ilman rippijuhlia tosin, pidetään Suomen luonnon päivän merkeissä 26.8. Tervetuloa silloin ne, jotka eivät nyt kerenneet tai joilta nyt jäi säänmukaisten varusteiden puutteessa mm. märkää ruohoa tarjonnut perinnebiotooppikierros tekemättä.

Varsinainen sähkölinja on nyt paremmassa turvassa, mutta tällä aitalinjalla sähkönkulku heikkeni. Jännite on aidoissa aika heikko, kun muutama tällainen pehko johtaa sähköt maihin. Aitalangat näkyvät oikeassa alakulmassa.

Muuten täällä on vietetty helikopteriviikkoja. Ensimmäisessä näytöksessä sähkölinjoille tunkevia puunoksia sirkkelöitiin helikopterivoimin. Linja kulkee kyyttöjen laiduntaman niityn ja perinnebiotoopin poikki, joten sekä kaksi- että nelijakaisilla oli tilaisuus seurata helikopterointia aitiopaikoilta. Oksia putoili aitalangoille sähkönkulkua heikentävä määrä, joten lehmillä olisi ollut vaivaton tilaisuus aitionsa laajentamiseen. Jättivät onneksi käyttämättä. Olimme nimittäin lähdössä etelään lihanhaku- ja rekokeikalle homman ollessa vielä kesken. Selvittiin kuitenkin ilta ilman naapureiden raportteja nautojen arveluttavasta sijainnista.

Helikopteri tankkaamassa lisää lannoitetta. Muutama vuosi sitten sirottelimme uteliaisuuttamme lannoitusalalle etukäteen vateja, vaikkei pilotin kartanlukutaitoa epäiltykään. Kävimme sitten katsomassa, miten oli osumia kertynyt. Joka vadissa oli akeita niin kuin pitikin.

Toisessa helikopterinäytöksessä kannustimme erään metsäpalstan tukkipuujoukkuetta. Ottelua on jäljellä vielä vuosikymmeniä. Kilpaileva joukkue kentällä koostuu kuitu- ja energiapuusta. Palstaa + mukana olevia naapuripalstoja siis lannoitettiin. Oikea-aikaisella lannoituksella oikeassa paikassa saadaan puuta järeytymään niin että tukkipuun osuus aikanaan tulevassa hakkuussa kasvaa. Suomen metsistä on 2000-luvulla lannoitettu vuosittain 20000 - 50000 hehtaaria - promille, jopa kaksi kokonaismetsäalasta. Noin kolmannes - neljännes näistä on terveyslannoituksia. Näissä metsälle tarjoillaan jotain kyseisellä metsätyypillä niukkaa hivenainetta, tyypillisesti booria, jonka puutos näkyy esim. monilatvaisina puina.