Sauna ja sonni samassa numerossa

Paasikivi 150 vuotta -juhlat olivat muuallakin kutistuneet ja niin kävi täällä syntysijoillakin. Muistomerkille pääsi kyllä katsomaan, mutta varsinainen juhla Hämeenkosken Seuralassa pidettiin videokameralle. Tallenne juhlasta tullee Koski-Seuran nettisivuille. Soittajatkin olivat nauhoittaneet ja kuvanneet esityksensä jo aikaisemmin.

Blogin "yleistiedoissa" kerrotaan Tupalan sijainnista hyvien liikenneyhteyksien varrella. Liikenneyhteydet olivat ajan oloihin hyvät jo silloin, kun piti kulkea Hämeen linnasta Viipurin linnaan. Tosin linnojen ensimmäisten vuosisatojen ajalta ei Tupalasta ole tietoja. Linnojen jo muututtua enemmän muinaismuistoiksi pätkää tuosta liikenneyhteydestä hyödynsi Tampereelta Lahteen matkannut kauppamatkustaja Hellstén rouvineen. Tuonaikaisilla teillä ja kulkupeleillä kyseessä ei liene ollut päivän reissu. Kulkupeliäkin tässä rupesi pohtimaan. Säätilastoista löytyi marraskuun 1870 keskilämpötilaksi Kaisaniemessä + 1,5 astetta. Tampereen ja Lahden välillä lienee ollut pikkuisen viileämpää ja kuun loppu on todennäköisesti ollut alkua kylmempi. Onko siis marraskuun lopussa jo vallinnut rekikeli? Tai onko matkustustavasta tieto tallessa. 

Huljalan kylä ja sen talot Tupala mukaan lukien olivat tuon samaisen tien varressa silloinkin, kun matkalla ollut herrasväki päätti pitää tauon. Vankka epäily on että taukoa ehdotti rouva. Huljalassa ei ollut ABC:tä silloinkaan, joten rouva virkistäytyi paikalla tuolloin sijainneessa Kulma-Seppälän saunassa. Tauon jälkeen seurueen arvovalta oli kasvanut yhdellä tulevalla presidentillä, joka muuten käytiin kastamassa paikallisessa pappilassa. Koski-Seura järjesti saunan paikalle muistomerkin vuonna 1961.

Samun autonkuljettajalla ei käsivarren mitta riittänyt riimun
irti näpräämiseen takalaidan yli. Isäntä tässä koittaa pitemmällä
kädellä, mutta jakkara piti lopulta siirtää viereiseen looshiin
ja sieltä kurkotella.

Muistomerkillä muisteltiin siis täällä modernisti vasta lauantaina virallisen merkkipäivän oltua jo edellisenä päivänä. Perjantaina Tupalan merkittävin tapahtuma oli uuden sonnipojan saapuminen. Poitsu - Koivuniemen Samuhaber nimeltään - saapui autonkuljettajansa kanssa puolen päivän jälkeen. Hieman teki tiukkaa kurkotella kuljetuksen aikana ollut riimu pois päästä ennen kuin kaveri loikkii ulos kärrystä. Ajatus siis oli, että kärryn "laskusilta" lasketaan ennen poistumista. Samu, joka ei ollut ennen kärryssä matkannut, ei ilmeisesti ollut varautunut niin helppoon menetelmään ja vaikutti verryttelevän korkeushyppysuoritusta varten. Siltä onneksi vältyttiin ja nyt pojalla näyttäisi jo olevan uusia kavereita.

Mistäs tässä sitten on kysymys? No, siitä, että punajuuriletut jäähtyvät emännän lautasella. Noin tuntia ennen Samun saapumista isäntä soitti hallilta, että täällä on irtonauta. Emäntä jätti lounaansa ja hölkkäsi hallille sulkemaan päätyoven ja kiersi sitten toiseen päätyyn sulkemaan toiset ovet. Isäntä pyrki varmistamaan, että irrokki ei sillä aikaa seikkaile oven suuntaan. Sitten neuvottiin Sämpylälle tie takaisin toisten poikien luo. Emännän lounas "les restes d'hier en micro-onde" teki toisen kierroksen mikroaaltouunissa.

Arvaatko merkin

            Taidekokoelma jääkaapin kyljessä.            

Ulkotyöpuolella alkaa rauhoittumaan. Lehmiä tietysti ruokitaan ja kuivitetaan ja vähän on kynnettykin. Tästä syystä ehkä valokuvia erilaisilta työmailtakaan ei ole tyrkyllä jutun juureksi. Osatekijä lienee sekin, että niitä VALOkuvia saisi aika lyhyen aikaa päivästä. Potentiaalisia hämäräkuvan ottoajankohtia on sitten enemmän. Tällä logiikalla radiosta taitaa tulla monipuolisempia uutisia kuin televisiosta, koska ei tarvitse välittää saadaanko jostain katsottavaa kuvaa. 

Näköala kyntötraktorista. Selkärangasta saa
korkkiruuvin, kun kyntöjälkeä ahkerasti seuraa.
Kynnettävä ala oli kuitenkin sen verran pieni, että
isäntä ei jäänyt mutkalle.

Ulkotöitten vähentyessä muutama taiteilija kokoontui salin pöydän ääreen piirtämään kuvia suosikkiaiheestaan. Emäntä näpytteli tietokonetta viereisessä huoneessa kuten nytkin. Eräs värikyniä käyttävistä nuorukaisista - omien lisäksi paikalla oli vahvistusta naapurustosta - pyysi muita arvaamaan, minkä merkkistä suosikkiaihetta hän parhaillaan piirtää. Ehdotuksia alkoi satelemaan, mutta oikeaa vastausta ei tullut. Helpottaminen vaikutti tarpeelliselta, joten arvuuttaja antoi vihjeeksi, että merkki alkaa H:lla. Tässä vaiheessa alkoi kiinnostaa. Traktoritiede - tai tässä tapauksessa kai -taide - ei ehkä ole emännän vahvuuksia, mutta kuvittelin, että olisin edes kuullut merkistä, jonka alaluokkalaisetkin tietävät. Arvuuttavan taiteilijan opintie oli kuitenkin sen verran pitkällä, ettei voinut todennäköisin syin epäillä virhettä alkukirjaimen tunnistuksessa. Emännän korvien välin lisäksi tyhjää tuntui kuitenkin lyövän arvaajienkin päissä. Pohdinta katkesi, kun taiteen sisäinen diskurssi oven takana jatkui: "Harmaafergu.", "No, mä just meinasin sanoa sen.", kuuluivat kaksi seuraavaa repliikkiä. Emäntä ei ollut juuri meinannut sanoa yhtään mitään, mutta vastaus taisi taas paljastaa aikuisten ahtaan ajattelutavan.

Tässä yksi marraskuinen hämäräkuva hallinviereiseltä laitumelta. 

Sortteerataan säkkiin

Näköala kuivurin ovelta lajittelutyömaalta. 
Kaunistavatko traktorit maisemaa vai eivät, on makuasia.
Jotkut napostelivat pop cornia ja seuratessaan, kuinka
laskentaprosentit kasvavat Ameriikan vaaleissa. Isännällä
mutusteltavaksi oli terveellistä ja kuitupitoista hamppua ja
seurattavaksi hamppusäkkien täyttyminen. Ihan yhtä vaihtelevaa. 

Edellisen numeron jälkeen on kolistettu lajittelijalla ja tehty haketta. Puimurin putkestaan suoltamalle hampulle useimmat varmaan nyrpistäisivät nenäänsä rikkasiementen ja korrenpätkien vuoksi. Lajittelemalla saadaan pussiin menevän tavaran biodiversiteetti sen verran vähäiseksi, että tuote maistuu muillekin kuin kanoille - joille se muuten maistuu erinomaisesti. 

Isänpäiväkin ajoittui hakkeenteon ja lajittelun lomaan.
Lipunnostoon käytettiin päivän teemaan sopivasti
lapsityövoimaa. Isän osuudeksi jäi kuvaaminen.

Lajitteleminen ei teoriassa työllistä kovin paljon, mutta sitoo. Lisäksi käytäntö ja teoria joskus jonkin verran poikkeavat toisistaan - niin kuin joillain muillakin aloilla. Esimerkiksi silloin tällöin saattaa kuivurilla tulla vastaan papu- tai hamppupaisumus jossain, missä sellaista ei pitäisi olla. Näistä paisumuksista on nyt sen verran selvitty, että uutta hamppu- ja papusatoa on pusseissa. Pavussa vaihtui myös merkki. Tähän asti kilon annoksina on ollut vanhaa Kontu-lajiketta, mutta nyt on tultu nykyaikaan ja merkkinä on tieteen ja teknologian huippusaavutuksena tunnettu Sampo. 

Viime viikolla oli puutetta kylmästä kylmiössä. Nyt vikaa on saatu rajattua yhden kylmiökopin termostaattiin ja uusi on tilauksessa. Kaalit saatiin talvitalteen, kun otettiin tämä yksi koppi pelistä pois. Kaalien ja perunoiden lisäksi talveksi on hyvä - ellei suorastaan välttämätöntä - olla varastossa haketta. Muuten käy niin, ettei kylmästä tosiaankaan ole vajausta edes asuinrakennuksessa. 

Edellytykset lämpimänä pysymiselle ensi talvena kohenivat oleellisesti parituntisen hakkurivierailun aikana. Isäntä ajeli ukin kanssa kuormia hakkurin alta halliin. Emäntä osallistui operaatioon maksamalla laskun. Alueen kuusissa on valitettavan paljon tyvilahoa, joten hakkeen raaka-ainetta on. Lämmittää edes ennen kuin kokonaan lahoaa.  Mahdollisuudet uraan laivan mastona tai sellupaalina olivat takana päin.

 

Kylmyysvajaus

Emäntä pelasi Tetristä
juureskoreilla ja lopputulos on
näyttää tältä.

Vihannesmaan syyssadonkorjuu oli pari viikkoa sitten hyvässä vauhdissa. Itse asiassa näytti siltä, että homma saadaan valmiiksi. Maalle jätettäisiin vain asiakasvaraa ja muu kerättäisiin kahteen kylmiön koppiin. Näiden koppien kompressori oli loppukesästä kokeiltaessa kenkkuillut, mutta ennen porkkanan nostoa se näytti toimivan ja juurekset ja kiinankaalit kerättiin pois jyrsijöitten ja rusakoitten armoilta. Kenkkuilu palasi, joten keräkaaleja ei uskallettu ruveta keräilemään. 

Sinänsä ei ollut hätää. Kylmiö pysyi kylmänä luonnonmenetelmällä; ovet yöksi auki. Sääennusteen lukemat vain kertoivat, että menetelmä olisi käyttökelpoinen vain  hyvin rajoitetun ajan. Parin asiantuntijan arvioiden mukaan  kenkkuilusta saattaisi selvitä kontaktorin vaihtamisella. Isäntä ei havaintojensa perusteella ollut aivan vakuuttunut, mutta toivoi olevansa väärässä. Varaosaksi kelpaava, toimivana käytöstä poistettu yksilö löytyikin nurkista. Aparaatti toimi hetken ja kenkkuili taas. Teoriassa oli mahdollista, että toimiva kontaktori olisi nurkissa lepäillessään lakannut toimimasta. Moinen vaihtoehto ei kokemuksen mukaan koneiden kohdalla ole täysin poissuljettu. Uusi siis tilaukseen, netti myi viidellätoista eurolla vastaavia ja lähetys saapui parissa päivässä. Vaihdon jälkeen näytti siltä, että rupeaa toimimaan. Seuraavana päivänä sai kuitenkin todeta, että ilo oli ennenaikaista - taas präkkäsi. Isäntä pääsi sanomaan, että oli jo luullut erehtyneensä, muttei kumminkaan. Olisi vaan erehtyminen ollut ihan toivottavaa. Nyt pitäisi onnistua saamaan huoltohenkilö paikalle juuri siihen aikaan, kun satunnaisesti esiintyvä vika ilmenee. 

Tästä näin vian etsintään.

Kylmäkontin kolmatta komeroa viilentää eri kompressori ja se jäähtyy moitteettomasti. Kahden muun sisältö oli siis mahdutettava sinne. Ensin pääosa hyllyistä pois, ja kannatinkiskoihin merkinnät, missä hyllyt olivat olleet. Tämän jälkeen emäntä piti päivän bodaustuokion nostamalla ensin juures- ja kaalilaatikot yksistä kaapeista pihalle ja  sitten sovittelemalla ne kaikki siihen toimivaan. Mahtuivat ja kutakuinkin joka lajia sai päällimmäiseksi niin, että esim. palsternakkaa saadakseen ei tarvitse ensin nostaa kolmea porkkanakoria johonkin, mihin ne eivät mahdu ja sen jälkeen taas palauttaa niitä paikalleen. 

Keräkaalit odottavat vielä pellolla. Jos nyt kävisi niin onnellisesti, että huolto osuisi paikalle ajankohtana, jolloin vika saadaan näkyviin ja korjattua, pääsee saman harjoituksen toistamaan päinvastaiseen suuntaan, jotta kaalien pyydystämisen jälkeen selviää yhden kompressorin käytöllä. Täytyykin varmaan vähän punnerrella tai jotain, jotta homma aikanaan joutuu.

Tällä päällä & valkonaamaisilla kollegoilla ulkoruokintakausi piteni teknisistä syistä.