Arvaatko merkin

            Taidekokoelma jääkaapin kyljessä.            

Ulkotyöpuolella alkaa rauhoittumaan. Lehmiä tietysti ruokitaan ja kuivitetaan ja vähän on kynnettykin. Tästä syystä ehkä valokuvia erilaisilta työmailtakaan ei ole tyrkyllä jutun juureksi. Osatekijä lienee sekin, että niitä VALOkuvia saisi aika lyhyen aikaa päivästä. Potentiaalisia hämäräkuvan ottoajankohtia on sitten enemmän. Tällä logiikalla radiosta taitaa tulla monipuolisempia uutisia kuin televisiosta, koska ei tarvitse välittää saadaanko jostain katsottavaa kuvaa. 

Näköala kyntötraktorista. Selkärangasta saa
korkkiruuvin, kun kyntöjälkeä ahkerasti seuraa.
Kynnettävä ala oli kuitenkin sen verran pieni, että
isäntä ei jäänyt mutkalle.

Ulkotöitten vähentyessä muutama taiteilija kokoontui salin pöydän ääreen piirtämään kuvia suosikkiaiheestaan. Emäntä näpytteli tietokonetta viereisessä huoneessa kuten nytkin. Eräs värikyniä käyttävistä nuorukaisista - omien lisäksi paikalla oli vahvistusta naapurustosta - pyysi muita arvaamaan, minkä merkkistä suosikkiaihetta hän parhaillaan piirtää. Ehdotuksia alkoi satelemaan, mutta oikeaa vastausta ei tullut. Helpottaminen vaikutti tarpeelliselta, joten arvuuttaja antoi vihjeeksi, että merkki alkaa H:lla. Tässä vaiheessa alkoi kiinnostaa. Traktoritiede - tai tässä tapauksessa kai -taide - ei ehkä ole emännän vahvuuksia, mutta kuvittelin, että olisin edes kuullut merkistä, jonka alaluokkalaisetkin tietävät. Arvuuttavan taiteilijan opintie oli kuitenkin sen verran pitkällä, ettei voinut todennäköisin syin epäillä virhettä alkukirjaimen tunnistuksessa. Emännän korvien välin lisäksi tyhjää tuntui kuitenkin lyövän arvaajienkin päissä. Pohdinta katkesi, kun taiteen sisäinen diskurssi oven takana jatkui: "Harmaafergu.", "No, mä just meinasin sanoa sen.", kuuluivat kaksi seuraavaa repliikkiä. Emäntä ei ollut juuri meinannut sanoa yhtään mitään, mutta vastaus taisi taas paljastaa aikuisten ahtaan ajattelutavan.

Tässä yksi marraskuinen hämäräkuva hallinviereiseltä laitumelta.