sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Viikon kesätyöt

Pyöröpaalain
Tältä näyttää (naapurin) paalaimen sisuksissa. Työ keskeytyi välillä
vääntyneen terän etsintään.
Korsien paketointia, lihakauppaa ja eläinten lajittelua on kuulunut viikon ohjelmaan. Sääennuste vaihteli edelliseltä viikolta alkaen noin kolme kertaa päivässä. Liian hyvää ollakseen totta - neljän viiden päivän tuulinen pouta - katosi ennusteista, kun päättyvä viikko läheni. Sadetta luvattiin kutakuinkin joka päivälle, joten kuivaheinähaaveet haudattiin. Maanantai-iltana kuitenkin uskallettiin aloittaa niitto. Tiistain ja keskiviikon luvatut parin kolmen millin sateet totetutuivat nollina, joten säilörehun paalaamiseen ryhdyttiin torstaina aamupäivällä. Ensimmäinen lohko saatiin pakettiin suht kuivana, mutta iltapäivälle ennustettu parin kolmen millin sade ei enää ollutkaan edellisten päivien tapaan pouta vaan seitsemän millin sade. Näihin paaleihin tuli esikuivatun sijasta esikasteltua säilörehua. Märkä rehu painaa sen verran, että paalit eivät enää kourakuormaajalla liiku, vaan siirtelyyn tarvitaan aikanaan etukuormaajaa. Lisäksi märkä paali on hankala tarjottava kovien pakkasten aikaan, kun sisältö on aika jäinen.



Kolmas kerros valkoisella nauhalla, joka näkyy. Toivotaan rimakauhua.
Keskiviikkoiltana käytiin etelässä - Järvenpään, Keravan ja Tuusulan reko-myynneissä - liha- ja härkäpapulastin kera. Tämä reissu meni ilman hankaluuksia. Suurin vastoinkäyminen oli lihapakastinta kylmänä pitävän akun tyhjeneminen paluumatkalla. Tyhjeneminen sinänsä ei ollut ongelma, vaan varauksen riittämättömyys oli ennalta tiedossa. Ongelma oli se, että virta rupesi vähenemään juuri, kun kurvattiin moottoritielle ja laite tiedottaa vähenemisestä kimeällä piipityksellä. Auton kojelaudalta löytyi sentään yhdet kuulonsuojaimet, jotka emäntä nopeana ja meluherkkänä itsekkäästi isännälle tarjoamatta nappasi korvillensa. Isännän oli siis kestäminen sekä sähköpiipitystä että emännän höpinöitä seuraavaan rekkaparkkiin asti, missä päästiin auton takaosaan painamaan 1 - 0 -nappulaa. Höpinät eivät sillä lakanneet.
Rasistit laitumella. Lapinpojat (pohjoissuomenkarjaa), Manne. Lumikuningas
ja Myöhä lepäilivät omassa porukassaan...


Juhannusaaton ponnistus oli eläinten ryhmittely astutuskautta varten. Yksi sonni korkeushyppäsi taas itsensä metsälaitumen puolelle ja työmaalla mukana olleet lapsukaiset pitkästyivät, mutta muuten homma tuli siltä erää hoitoon. Tänään viritettiin loikkauspaikkaan rimakauhulanka. Toivottavasti vähentää poukkoilua. Sissijoukkueen pojat nimittäin laitettiin taas hakemaan tämänkertainen pomppumaatti metsästä pois.
... ja ruskeankirjavat kyytöt (itäsuomalaiset) toisessa seurueessa. Tarkoitus oli vaihtaa laidunta taustalla olevan puron toiselle puolelle. Porukan pääjehu, Kalervo, oli kuitenkin juhannusaattona siirretty heilastelemaan lehmien kanssa, ja ilman johtajaa kukaan ei rohjennut lähteä ensimmäisenä vastarannalle. Kivennäisastiat oli jo siirretty. Emäntä ensin huhuili aikansa puron takana, lähti sitten pois näkyvistä kiertämään aitaa ja tuli lopulta työntämään takamuksesta vauhtia penkassa märehtiville pojille, mutta tuloksetta. Kaverit olivat vahvempia. Kursailtiin vaan. Isäntä kävi puhdistusniittämässä lohkon ja emäntä viritteli ohjausaitaa helpottamaan ensi viikon sonninlastausta. Tämän operoinnin jälkeenkin pojat vain odottivat johtajaa, jota seurata vastarannalle. Etevä vanha lehmä olisi vienyt lauman toiselle puolelle suurin piirtein talonväen ajatuksen voimalla, mutta nämä ovat kloppipoikia.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Vähän sähköä

Aamutunnelma ei ollut kovin sähköinen. Imatran tai Olkiluodon apajille ei siima meiltä ulottunut. Sähköä oli lähinnä kännykän akuissa. Tuuli oli viuhtonut pitkin yötä ja vielä aamullakin oksat heiluivat siihen malliin, että niitten irtoaminen sähkölangalle ei ollut yllätys. Emäntä aloitti siis aamun raapaisemalla tulitikun puurokattilan alapuolella. Kylmän aamiaisen pelkoa ei ollut. Lehmilläkään ei ollut hätää, sillä kesäaikaan juomaan pääsee purolle, vaikka vesipumppu olisi pakkolomalla.

Karjatalousmielessä tärkein sähkölaite kesäaikaan on sähköpaimen. Sekin on tarpeellinen vain silloin, kun eläin koskettaisi aitaa. Useimmiten siis ei. Joskus havaittaessa nautaeläimiä laitumen ulkopuolella, muistetaan, että tosiaan, paimenen pistoke jäi laittamatta takaisin seinään silloin viisi päivää sitten, kun aitaa korjattiin jossain laitumen äärissä. Positiivinen puoli on siis sähkön säästö ja negatiiviset puolet ovat sorkanjälkiä väärässä paikassa.

sähkökatko
Tässä päästiin jo purkamaan vaihtoehtosähköistyksiä. Akku&kumpp. kärrätään odottamaan keskiviikon Järvenpää-Kerava-Tuusula -rekojakelua.
Kyytön lihaa kaupittelevalle aika tarpeelliseksi ovat ruvenneet myös pakastimet. Nyt niissä köllötteli noin kilon paketeissa puolikas sonni, jonka kylmästä kohtelusta piti varmistua. Vaikutti nimittäin siltä, että sähköt olivat olleet poissa jo useamman tunnin.

Talossa on agregaatti. Näin kesäoloissa lamppujen ja lämpölaitoksen stokerin ja kiertovesipumpun toimiminen tai toimimattomuus vaikuttavat kuitenkin mukavuuteen vaikkapa tammikuuhun verrattuna huomattavan vähän. Pyykkikoneen käyttöäkin malttaa muutaman tunnin odottaa. Pelkän pakastimen takia ei siis agregaattia viitsinyt käynnistää. Turvauduttiin kevyempään järjestelyyn. Matkaoloissa lihaa kuljetettaessa pakastimia pidetään tarvittaessa kylmänä akun ja invertterin avulla. Ne kärrättiin nyt pakastimien vierelle ja annettiin sähkön virrata, kunnes taas valtakunnanverkko alkoi pelittää tontillemme asti.

Lanka oli poikki aivan lähimaastossamme Helvetin rotkossa. Paikka on linjan korjaajillekin nimensä veroinen. Kalustoa ei yleensä pääse ajamaan viereen vaan tarvikkeet saa kanniskella perille. Tähän aikaan vuodesta ilmavoimat inisevät seurana, talvella taas saa kahlata lumessa. Rotkossa oleva lanka on jotain erikoisvahvuutta, jota ei normaalisti korjauspartion mukana kulje. Valmista tuli siis vasta varastokeikan jälkeen. Eihän siinä tietysti kiire onneksi ollut, kun taksamittarikin oli sopivasti sunnuntaiasetuksissa.
Hiukan hailakkana näkyy. Katkennut sähkölanka roikkuu tolpan vasemmalla puolella. Sähköyhtiöstä on saavuttu korjaamaan. Tällä kertaa korjattava paikka oli helposti lähestyttävällä etäisyydellä eikä metsälaitumen puolella, missä mahdollisesti saa välittömän lehmänkielisen arvion työn sujuvuudesta.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kasviretki

järeä kuusi
Tähän pöytään ei tarjottavia tarvitse katsoa kevyttuotehyllystä.
Tämän päivän sana oli talossa maatilamatkailu. Meille ilmoittautui viime viikolla puhelimitse
kasvituristiseurue Forssan suunnalta. Lupasimme vastaanottaa, kasveilta emme kysyneet. Perinnebiotoopista on vuosituhannen vaihteen tietämillä luetteloitu pitkälle toistasataa kasvilajia. Lehmän turpa tekee tilaa monelle lajille, joka ei kestä maitohorsman tai mesiangervon varjostusta. Naudan suu ei ole tuohesta vaan karheasta kielestä, jolle horsma ja angervo ovat gurmeeta ja faindainingia parhaasta päästä. Ja olen muuten lukenut mesiangervon ihan ihmisille tarkoitettujen fine dining -paikkojen listaltakin. AIV-rehua en ole nähnyt, vaikka hapatustakin näissä paikoissa ansiokkaasti hyödynnetään.

Jänönsalaatti. Jänöjä kyllä piisaa
nurkissa, mutta eivät ne näitä
ole syöneet.
Anttila ampaisi, mutta me tulimme paikalle
kaikessa rauhassa: "orvokki, valkoLEHDOKKI,
vuokko ja moni muu".
Runsas vuosi sitten myrskytuuli kaatoi pihasta ison kuusen. Kuusi sahattiin vähän järeämmiksi lankuiksi pihakalusteajatuksin. Kasviporukan vastaanottaminen lopulta konkretisoi nämä ajatukset ja eilen illalla nosteltiin kourakuormaajalla pihaan muutama järeä pölli ja näiden päälle pari lankkua pöydäksi sekä pari pienempää penkeiksi. Tänään kesken testiryhmän ruokailun viimeisteltiin vielä parilla ruuvilla, jotta penkki ei keiku. Nyt pitäisi vain sitten käyttöominaisuuksien arvioimiseksi syödä ahkeraan ulkona. (Sateet mieluummin öisin.) Jäljelle jääneistä, pykälää leveämmistä, lankuista tulisi sitten täydellinen kalusto, jos tähän vielä jäi pientä hiomista.

Tähtitalvikki. Kasvaa kosteammissa paikoissa
isommaksi, mutta on kumminkin metsätalous-
mielessä lehtomaisen kankaan indikaattorilajeja.
Niitä kasveja sitten. Muutama uusi nimi, tai siis nimen ja hahmon yhdistelmä, toivottavasti jäi omaankin päähän. Ihan kaikkia mielenkiintoisen näköisiä ei varmasti tunnistettu. Puron varrella kasvoi ainakin kahta sorttia litukoita, mutta olivatko ne sitten puro- vai lehto- vai luhta vai ranta vai mikä? No tunturilitukoita nyt ei kumminkaan. Jänönsalaatteja löytyi enemmänkin. Rusakon salaatteja meillä taas on kasvimaalla. Tai nyt ovat saaneet olla aika rauhassa, kun osassa on harso päällä. Joinain vuosina on pitkäkorvaperusteisia sadonmenetyksiäkin ollut. Tänä vuonna ovat tyytyneet maissiin, jonka tomera maissin viljelijä (10 v.) kohta aitasikin suurempien satotappioiden välttämiseksi. Takaisin niittyyn ja harjulle. Mm. pölkkyruohoja nähtiin. Tesmayrtin voi hätäisesti ohittaessaan katsoa vuokoksi. Valkolehdokkia on viime vuosina ilmestynyt pariin kertaan harvennettuun männikköön. Tykkää ilmeisesti valosta ja rikkoutuneesta maanpinnasta. Rikkoutumista ovat metsäkoneen ketjujen lisäksi tietysti edistäneet sorkan raapaisut. Nurmihärkki asusteli lukuisana entisellä tukkien kuormauspaikalla. Lisäksi etsimme lehtoneidonvaippaa sen edellisvuotisilta asuinsijoilta. Tällä kertaa etsivät eivät löytäneet. Täytyy yrittää uudetaan vähän myöhemmin, kun kasvi kukkii. 




 

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Karanneita sonneja, osa n

"Minä märehdin nyt." Asetelma oli sonnilaitumella tällainen, kun aamulla kävin ottamassa salmonellanäytteitä. Pari poitsua on lähdössä siitoskäyttöön ja näiden kavereiden salmonellattomuus varmistetaan ennen toiselle tilalle siirtymistä. Lähtötilanne näytteenottoa varten oli optimaalinen. Yleensä hännän alta pläjähtää jotain, kun eläin nousee ylös. Näytekaverit loikoilivat vierekkäin, joten ylimääräisiä askelia ei tarvinnut ottaa. Joskus hommat sujuvat kuin siellä Strömsössä. Edellisellä kerralla näytettä ottaessani navakka tuuli oli höystetty sateella ja kymmenen astetta tämänaamuista kylmemmällä ilmalla. Sillä säällä oikea häntäkin nousi vasta tunnin odottelun jälkeen.
Salmonellanäyte ja tutkimuslähete valmiina postitettaviksi laboratorioon. Lähetyskuoren päälle vielä sisällöstä kertova teksti.
Pakastimen pohjalle oli ennustettu hyvää näkyvyyttä, joten tilasin pyhäehtoosti teuraskyydin Luit-nimiselle sonnille. Ilmoitus kuitattiin tekstiviestillä, ja luvattiin soitella hakupäivä. Soitto tuli maanantaina aamupäivällä: haku samana päivänä viiden maissa. Nopea palvelu. Emäntä vain oli ohjelmoinut itsensä parin pienokaisen kanssa kaupunkiin hoitamaan sekalaista asialistaa. Isäntä taas oli lyöttäytynyt eräiden kalatalousihmisten seuraan katsomaan kalojen kuulumisia paikallisissa puroissa. Orimattilan matkan voittanut sonni puolestaan märehti laitumella kaltaistensa seurassa satoja metrejä lastauspaikasta. Sonnin matkaan saattamiseksi tarvittavat paperit olivat nekin vielä bitteinä ja täyttämättä. Oli veikattu vähän pidempää toimitusaikaa.

Paperien täyttäminen onnistui allekirjoitusta lukuunottamatta etänä lapsityövoimalla ja isäntäkin kotiutui kalaretkeltään niin, että oikea sonni saatiin hyvissä ajoin halliin. Kaveriksi jätettiin Mupukka-niminen poitsu, joka seuraili sopivasti mukana. Yksin jätetty eläin olisi levottomampi. Kaikki ovet kiinni ja heiniä eteen. Emäntäkin sai jatkaa rauhassa asiointia, kun ilmoitettiin, että Luit hallissa, ei välitöntä tarvetta aidan vieressä hölkkääjälle.

Emäntä kotiutui. Käytiin kurkkaamassa hallissa. Tyhjää. Takaoven edessä hidasteena ollut kuormalava pois paikaltaan ja haka auki. Jes. Olihan niillä ollut aikaa näprätä. Hallista olivat aidat auki metsän kautta lehmien laitumelle, jotta lehmät voivat käydä juomassa myös hallissa. Lehmien joukosta Luit ja seurusteleva upseeri löytyivätkin.

Kuja valmiiksi, aidan kahvat auki ja lehmille kehotus laitumen vaihtoon. Aita kiinni, kun sonnit ja muutama lehmä ovat pois laitumelta ja sitten kohti hallia. Lehmiä jäi matkanvarrelle ammattitaitoisesti vihreän ruohon kimppuun. Sonnien käytöstä valvomaan otettiin kuitenkin arvokkaan ja hillityn käytöksen osaava Joviaali-lehmä, joka laumassa käyttäytyy enemmän leader- kuin boss-tyyppisesti. Sonnit saatiin Joviaalin johdolla halliin ja Joviaali passitettiin takaisin vasikkansa luo. Itse lastaus sujui taas sitä tahtia, kun auton ovet saatiin auki sen lopulta tultua. Onneksi oli myöhässä. Mupukan palautus muitten sonnien luo sujui sekin mallikelpoisesti. Työmaalle hälytetty lapsityövoima ehti paikalle vasta operaation oltua ohi.

Emäntä lähti mapittamaan noutokuittia ja kuormakirjaa. Sieltä niitä sitten luomutarkastaja mapista aikanaan tarkastelee. Joku muukin tarkastaja, jos meitä arpaonni suosii. Vielä tuli kuitenkin hälytys. Isäntä soitti laitumelta apuun. Hän oli päättänyt rajata sonnien aluetta eläinten ollessa juomassa toisaalla. Uteliaat kaverit kuitenkin säntäsivät paikalle, ennen kuin aita oli suljettu. Avuntarpeen aiheutti se, että aitalanka ulottui kohteeseen vain melkein. Emäntä tarvittiin aidanseipääksi siksi aikaa, kun isäntä meni päästämään lankaa ja ottamaan ne muutamat sähkötällit lipsahtelevasta langasta. Onneksi on tämä maatalousalan koulutus, joten en hetkeäkään epäillyt tästäkään tehtävästä suoriutumista. Ja kyllähän sitä hetken on vaikka aidan seipäänä, kun isäntäkulta pyytää.