Vastaväriä

Hiukan haastetta ensi viikon ReKo-asiakkaille. Vallitsevan
vuodenajan valaistustilanne kuitenkin ehkä tasoittaa
muutosta. Todennäköisesti myös isäntä pilkkihaalareissaan
helpottaa tunnistamista. Emäntä ajatteli vielä
hetken odottaa sään viilenemistä ennen haalarikautta.

Viikko oli erittäin ohjelmoitu. Käytiin ReKossa kolmena ehtoona. Reissuihin on tullut pikkuhiljaa lisäjännitystä. Sinisen ReKo-ratsumme kojelaudassa on alkanut vilkkua milloin minkäkinlaisia valoja ja äänimaisemaan on tullut vaihtelevia lisämausteita. Tuoreemman valjakon hankkimisessa aktivoiduttiin keväällä ja aktivoituminen realisoitui sitten ihan käytännöksikin. Koronoitten ja Ever Givenien perusteella luvattiin, että kestää. Neljästä viidestä kuukaudesta puhuttiin ja nyt noin kahdeksan kuukauden päästä päästiin sitten ajelemaan  tontille maaliskuun lopulla tilaukseen pistetyllä iloisen värisellä kuljetuskalustolla. Tuo iloinen väri oli se helpoiten valittava ominaisuus. 

Väriläiskä saatiin haltuun tiistaiaamupäivällä, mutta viikon rekoreissut tehtiin vielä sini(valkoi)sellä rippikouluikäisellä. Emäntä istuskeli tiistaipäivän kokouksessa ja sen päivän liha- ja vihanneskuorma oli siksi tehty jo maanantai-iltana valmiiksi.  Pakastimen siirtäminen sinänsä on ehkä helpoin juttu. Enemmän pähkäilemistä ja näpertämistä on sisustukseen omaleimaisuutta tuovissa tapetointiin käytetyissä kuvissa ja teksteissä. 

Sähköoperaatiota tässäkin, muttei akkumittakaavassa.
Paikallinen sähkönsiirtoyhtiö on lopultakin saanut tarpeekseen
linjan paikkauksesta Helvetissä (mm: 1, 2, 3) ja johdon
siirtyminen maakaapeliin on edistymässä. Samassa yhteydessä
teemme eräitä järjestelyjä omissakin nurkissamme,
joten viikonloppuna päädyttiin tämännäköisiin hämärähommiin.

Kylmäkuljetuksen kuitenkin pitäisi helpottua. Tähän asti pakastimen energianlähteenä käytettyjä akkuja on täytynyt muistaa ladata ja tarpeen mukaan nostella autoon ja autosta pois. Autokin on pitänyt parkkeerata johdonkantaman päähän seinästä (sieltähän sitä sähköä saadaan).  Uusi tulokas taas latailee sähkövarastoa ajon aikana. Enää ei siis tarvitse hellesäällä varata riviä vanhoja traktorin akkuja matkaan ja sitten kuunnella, kun invertteri - yleensä juuri moottoritielle tms. pysähdyshankalaan paikkaan päästyä - alkaa piipittämään akun tyhjenemistä. No, ei sitä enää ole tarvinnut kuunnella sen jälkeen, kun invertterille tehtiin hylly sellaiseen kohtaan, että sen ulettuu etupenkiltä sammuttamaan. Pysähtyä tietysti pitää vaihtamaan johdot toiseen akkuun.

Pakastimen matkakäytöstä ja akuista tuli mieleen viime viikkojen iltasatu. Lapsityövoimalle on luettu Jules Vernen Sukelluslaivalla maapallon ympäri. Voi vain todeta, että vaikka akkutekniikan on sanottu tällä vuosituhannella kehittyneen, niin edelleen ollaan kaukana kapteeni Nemon kaluston saavutuksista. Onneksi meille riittää elintarviketurvallisten lämpötilojen ylläpitäminen maan pinnalla, joten nykyajan jälkeenjääneisyyden kanssa pärjätään.

 

Viikon kesätyöt

Tältä näyttää (naapurin) paalaimen sisuksissa. Työ keskeytyi välillä
vääntyneen terän etsintään.

Korsien paketointia, lihakauppaa ja eläinten lajittelua on kuulunut viikon ohjelmaan. Sääennuste vaihteli edelliseltä viikolta alkaen noin kolme kertaa päivässä. Liian hyvää ollakseen totta - neljän viiden päivän tuulinen pouta - katosi ennusteista, kun päättyvä viikko läheni. Sadetta luvattiin kutakuinkin joka päivälle, joten kuivaheinähaaveet haudattiin. Maanantai-iltana kuitenkin uskallettiin aloittaa niitto. Tiistain ja keskiviikon luvatut parin kolmen millin sateet totetutuivat nollina, joten säilörehun paalaamiseen ryhdyttiin torstaina aamupäivällä. Ensimmäinen lohko saatiin pakettiin suht kuivana, mutta iltapäivälle ennustettu parin kolmen millin sade ei enää ollutkaan edellisten päivien tapaan pouta vaan seitsemän millin sade. Näihin paaleihin tuli esikuivatun sijasta esikasteltua säilörehua. Märkä rehu painaa sen verran, että paalit eivät enää kourakuormaajalla liiku, vaan siirtelyyn tarvitaan aikanaan etukuormaajaa. Lisäksi märkä paali on hankala tarjottava kovien pakkasten aikaan, kun sisältö on aika jäinen.

Kolmas kerros valkoisella nauhalla, joka näkyy. Toivotaan rimakauhua.

Keskiviikkoiltana käytiin etelässä - Järvenpään, Keravan ja Tuusulan reko-myynneissä - liha- ja härkäpapulastin kera. Tämä reissu meni ilman hankaluuksia. Suurin vastoinkäyminen oli lihapakastinta kylmänä pitävän akun tyhjeneminen paluumatkalla. Tyhjeneminen sinänsä ei ollut ongelma, vaan varauksen riittämättömyys oli ennalta tiedossa. Ongelma oli se, että virta rupesi vähenemään juuri, kun kurvattiin moottoritielle ja laite tiedottaa vähenemisestä kimeällä piipityksellä. Auton kojelaudalta löytyi sentään yhdet kuulonsuojaimet, jotka emäntä nopeana ja meluherkkänä itsekkäästi isännälle tarjoamatta nappasi korvillensa. Isännän oli siis kestäminen sekä sähköpiipitystä että emännän höpinöitä seuraavaan rekkaparkkiin asti, missä päästiin auton takaosaan painamaan 1 - 0 -nappulaa. Höpinät eivät sillä lakanneet.

Rasistit laitumella. Lapinpojat (pohjoissuomenkarjaa), Manne. Lumikuningas
ja Myöhä lepäilivät omassa porukassaan...

Juhannusaaton ponnistus oli eläinten ryhmittely astutuskautta varten. Yksi sonni korkeushyppäsi taas itsensä metsälaitumen puolelle ja työmaalla mukana olleet lapsukaiset pitkästyivät, mutta muuten homma tuli siltä erää hoitoon. Tänään viritettiin loikkauspaikkaan rimakauhulanka. Toivottavasti vähentää poukkoilua. Sissijoukkueen pojat nimittäin laitettiin taas hakemaan tämänkertainen pomppumaatti metsästä pois.

... ja ruskeankirjavat kyytöt (itäsuomalaiset) toisessa seurueessa. Tarkoitus oli vaihtaa laidunta taustalla olevan puron toiselle puolelle. Porukan pääjehu, Kalervo, oli kuitenkin juhannusaattona siirretty heilastelemaan lehmien kanssa, ja ilman johtajaa kukaan ei rohjennut lähteä ensimmäisenä vastarannalle. Kivennäisastiat oli jo siirretty. Emäntä ensin huhuili aikansa puron takana, lähti sitten pois näkyvistä kiertämään aitaa ja tuli lopulta työntämään takamuksesta vauhtia penkassa märehtiville pojille, mutta tuloksetta. Kaverit olivat vahvempia. Kursailtiin vaan. Isäntä kävi puhdistusniittämässä lohkon ja emäntä viritteli ohjausaitaa helpottamaan ensi viikon sonninlastausta. Tämän operoinnin jälkeenkin pojat vain odottivat johtajaa, jota seurata vastarannalle. Etevä vanha lehmä olisi vienyt lauman toiselle puolelle suurin piirtein talonväen ajatuksen voimalla, mutta nämä ovat kloppipoikia.