lauantai 20. maaliskuuta 2021

Ei tapahdu mitään

Kyllä tässä koko kärryllinen on, vaikka irtoturve hallin nurkassa näyttää oviaukon täyttävään perävaunuyhdistelmään verrattuna aika vaatimattomalta. Lämpömittari pyrkii ylöspäin, joten kuivikkeen menekki on lähiviikkoina kasvamaan päin.

Kalenterin mukaan vasikat alkaisivat olemaan ajankohtaisia. Nurmi ja Oleksi siirrettiin lehmien laumoihin pian kesäkuun puolivälin jälkeen. Emojen utareet eivät kuitenkaan vielä vakuuta, joten vähän täytynee vielä odotella. Kohta sonnien siirtämisen jälkeen alkoivat heinäpoudat ja etenkin heinähelteet. Pöyhijän kiskominen 1980-luvun tekniikalla varustetulla (=uudempien aikojen varusteista mm. ilmastointi puuttuu) traktorilla sai lämpötilan ja sen ajoittumisen jäämään mieleen. Sonnit yleensä ajattelevat helteellä vilvoittelua ja lepäilyä varsinaisen työn kuvansa sijasta. Tämä näkyy sitten vasuaikatauluissa.

Kello seitsemän aamulla. Emäntä ajatteli tapaavansa
kuvan henkilöt hallissa, mutta myöhästyi niukasti.
Keskusteluyhteyden saamiseksi ei auttanut kuin
saapastella perässä lohkon ylänurkkaan... 
Kuivitussesonki jatkuu tai itse asiassa sen huippu on vasta alkamassa. Sää lämpenee ja vasikoita on tulossa. Tätä juhlistamaan saapui sopivasti uusi turvesatsi. Isäntä muisti nuppikuorman tilanneensa, mutta perävaunua kuljettaja rupesi purkamaan. Ei haitannut, peltoon se kaikki aikanaan ensin mausteet itseensä imettyään päätyy ja kaikki mahtui katon alle. Emäntäkin muistaa aina välillä jotain väärin ja joskus jopa unohtaa kokonaan. 

Turpeen kulutusta on pakkasten lisäksi hillinnyt lehmien tykästyminen ulkoilmaelämään. Pihalle kohta, kun päivä valkenee. Päivän paistattelu märehtien on ilmeinen syy poistua katon alta. Pilvisyyskään ei ole este paistattelulle, sillä ulos suunnataan myös lumisateessa. Lumessa hyöriminen ei kuitenkaan varsinaisesti innosta. Tämän päätelmän voi tehdä, kun lumeen tallaantuneelle polulle osuu liikennettä kahteen suuntaan. Silloin yleensä pysähdytään neuvottelemaan,
...ja mikäs oli saapastellessa, kun oli
näin jämpti baana kuljettavaksi.
kumpi väistää upottavan hangen puolelle ja kumpi jatkaa "jalkakäytävällä" sipsuttelemista. Jälkikasvulle on yritetty vastaavanlaisissa tilanteissa opettaa, että fiksumpi väistää. Lehmien kohdalla arvelen, että väistäjäksi valikoituu lähinnä vähemmän mahtipontisen luonteen perusteella.

Turverekan käynti oli kai viikon poikkeavin ohjelmanumero; vakaata on siis ollut elämän meno. Ensi viikolle on epävakautta suunnitteilla kolmen ReKo-keikan verran. Vakautta vaaditaan siis autolta, mutta kävihän se taas huollossa. Kulkupelin vaihtaminen ikänsä puolesta vakaasti käyttäytyvään on kyllä ollut suunnitteilla jo hyvän aikaa, mutta autokaupassa käynti ei kuulu sen paremmin isännän kuin emännänkään suosikkitoimintoihin. Tämän nykyisen hankinnassa kyselemässä ja koeajokeikoilla ramppautettiin mummoa ja ukkia. Epidemiologisista syistä esimerkiksi metsätyöt taitaisivat olla tänä vuonna suositeltavampia. Auto vaihdettiin aikanaan, kun lapsityövoiman lukumäärän kasvettua tarvittiin lisää kuljetuskapasiteettia. Tuo kuljetuskalustolle lisävaatimuksia tuonut edustaja menee suvella rippikouluun, joten vaihto alkaa olla ajankohtaista. Isäntä ja emäntä ovat hyvin yksimielisiä siitä, että iloisenvärinen pitäisi olla, muitten ominaisuuksien puntaroiminen on jo hankalampaa. Katsotaan, mitä vauhtia saadaan toimeksi.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti