torstai 23. maaliskuuta 2017

Ruskeaa ja kuivaa

Mänty analysoi uuden turve-erän laatua. Testin loikoiluosa on juuri
valmistunut ja nyt on vuorossa silmämääräinen arviointi.
Imukykyä mittaavaa materiaalia on juuri tipahtamassa hännän alta.
Posti toi taas. Ensimmäinen sivu kahdeksasta. Listalla on sekä eläiviä että
kuolleita. Evira lähettää näitä nautaeläinluetteloita useamman kerran
vuodessa. Tärkeitä papereita. Joka sivussa lukee, mihin asti se on
säilytettävä. Tämä kappale pitää mahdollisissa tarkastuksissa löytyä tilalta
31.12.2020 asti. Viranomaiset kuitenkin pystyvät tulostamaan vastaavat
tiedot sähköisestä rekisteristään koska tahansa. Tai siis jos tulostukseen
tarvitaan ihminen niin, varmaankin vain virka-aikaan. Tilallakin on pääsy
sähköisiin versioihin, mutta tallessa on silti pidettävä. Suomen
ilmastopolitiikkaan taitaa kuulua hiilen sidontaa.
Kevät keikkuen tulee. Sitä myötä myös uusi turvesatsi. Vähän ehkä keikkuen sekin. Täällä harjun ja toissa vuosisadan mäntyjen varjossa ovat pihatiet vielä paikoin liukkaita. Viimevuotisella kuormalla piti mukamas selvitä pari talvea, mutta lisää vain tilattiin tyhjentyvään hallin nurkkaan. Eilen tuli nuppikuorma ja toista odotellaan. Perävaunulliset menevät yhdelle naapurin suurkuluttajalle.

Hallilla oli eilen vilkasta. Turveauton lisäksi myös teurasauto käväisi. Eivät onneksi tulleet yhtä aikaa, vaan turve kerettiin lykkimään pois reitiltä ennen seuraavaa isoa autoa.

Teurasnaudasta tai -lampaasta pitää ennen noutoa lähettää teurastamoon nk. ketjuinformaatiolomake, jossa kerrotaan yksilöidysti eläimillä mahdollisesti olleet lääkitykset, tilalla viime kuukausina havaitut taudit, tilan eläimiä hoitavan eläinlääkärin yhteystiedot, eläimiin liittyvät poikkeamat tms. Epäilen, että tätä käytäntöä ei aivan sellaisenaan ole Brasiliassa.

Tässä se nyt on. Eilen tullut turvekuorma päivää
paistattelemassa.Toiselle on vielä hyvin tilaa.
Riittoisuus jätetään tällä kertaa veikkaamatta.
Viime viikolla minulle selvisi, että tästä lomakkeen toimittamisesta pitää tilalla säilyttää jonkinlainen tosite. Esim.sähköisesti täytetystä lomakkeesta olisi pitänyt ottaa kuvaruutukaappaus. Tunnustan, että minulla ei näitä kuvaruutukaappauksia ole. Kukaan ei ole vielä niitä osunut kysymään. Mikäköhän niille vaadittu säilytysaika oli? Asia tuli esille lehtijutussa, jossa kerrottiin, että enää tuota lähetystositetta ei tarvitse säilyttää. Säilyttämisen ainoa funktio olisi käytännössä ollut kansion tai bittivaraston täyttäminen. Kuorman purku nimittäin tyssää teurastamon päässä, jos eläimelle ei kysyttyjä tietoja löydy.

Eiliseen lomakkeeseen muuten kirjoitin elintarviketurvallisuuteen vaikuttavien lisätietojen kohdalle hiehon toisen korvan olevan halki. Siihen ei saanut korvamerkkiä kiinni, joten toinen merkki matkasi Orimattilaan matkustamon puolella.


torstai 16. maaliskuuta 2017

Neljännes ei riitä

lehmä löytää herkkua
Muuri on haistanut jotain herkullista heinäkasan syvyyksistä - niin on korviaan myöten päänsä korsien sekaan tunkenut. Herkkukorren laji jäi määrittämättä, koska se oli jo Muurin turvan sisäpuolella pään tullessa taas näkyviin. Kutulla tällä tekniikalla pyydystetty gourmet-tuote oli yleensä ohdake. Eivät tainneet pienet pistokset kitalaessa haitata.
Sonni lähti taas tänään Orimattilaan. Olemme täällä maantieteellisesti kohtuullisen hyvin sijoittuneita. Teurastamoon on matkaa vain nelisenkymmentä kilometriä ja tie on suoraa.

Harvaan asutussa maassa tilanne ei ole kaikkialla yhtä hyvä. Eilinen Maaseudun tulevaisuus kertoi keskisuomalaisesta tilasta, jota eivät pitkät teurasmatkat miellyttäneet. Tilalle oli valmistumassa teurastamo vanhaan kivinavettaan. Vanhat rakenteet asettavat tiettyjä rajoitteita. Jäähdyttämöstä ei saatu niin korkeaa, että naudan ruho mahtuisi siellä riippumaan puolikkaina.

Ruhojen jäähdytys ja riiputus onnistuu neljänneksinä. Ongelma on vain se, että lihantarkastussäädöstö vaatii tarkastamaan ruhot puolikkaina riippumassa. Esimerkiksi länsinaapurissamme kuitenkin on matalia ruhokylmiöitä. Ongelmaan on paikallisilla viranomaisilla ollut näppärä ratkaisu: EU:lta on haettu lupa ruhojen tarkastamiseen neljänneksinä. Keskisuomalaisyrittäjä oli tarkastusasiaa tiedustellut Brysselistä asti ja saanut myös vastauksen. Asia kyllä hoituu, kunhan Suomi hakee poikkeusluvan neljänneksinä tarkastamiseen. Toistaiseksi Suomen asianosaiset viranomaiset eivät ole asiasta innostuneet. Tämän seurauksena tarkastuseläinlääkäri sitten aikanaan notkuu Eviran tuntitaksalla teurastamolla odottelemassa teurastusten ajan, että pääsee tekemään post mortem -tarkastuksen joka ruholle ennen siirtoa kylmiöön. Ei kuulosta kustannustehokkaalta vaan ihan suomalaisvalmisteiselta kustannushaitalta. Näyttäähän puolikas neljännestä nautamaisemmalta, mutta kuinkahan moni ruotsalainen on oikeasti saanut ruokamyrkytyksen neljänneksinä tarkastettujen naudanruhojen vuoksi?

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Sukunäköä

Joviaali - lauman rouva pääjohtaja. Normaalin emä.
Joskus, tai siis aika usein, sattuu, että lapset muistuttavat vanhempiaan. Uudempi vuosimalli, mutta erinäisin parannuksin tietenkin.

Normaali, rouva pääjohtajan kuopus
 - toistaiseksi. Poikimakausi alkaa
kohta, joten isoveljen pesti uhkaa.
Ulkonäön lisäksi tämä pätee tietysti moniin muihinkin ominaisuuksiin. Isännällä, esimerkiksi on selkeä näkemys Tupalan lapsityövoiman eräiden ominaisuuksien alkujuurista. Emännälläkin on. Omenoiden putoamiseen liittyvät tiedot ovat mitä suurimmassa määrin paikkansa pitäviä. Ominaisuuksissa sinänsä ei välttämättä ole vikaa, mutta jotkut niistä ilmenevät ajoittain kasvattajan tukan väriä haalistavassa muodossa. Ja nimenomaan näitä ilmentymiä isäntä yleensä mainitessaan tarkoittaa. Emäntä hymyilee. Kuten tietysti isäntäkin, koska on itse ominaisuuspaketin kaverikseen valinnut. Ja polvihan on kaikesta huolimatta parantunut niin pojasta kuin tytöstäkin.

Nämä omenoiden putoamisfaktat pätevät myös nautoihin. Eri ominaisuuksien periytyvyys vaihtelee. Muihin ominaisuuksiin verrattuna ulkonäköseikkojen periytyminen on aika vahvaa. Nykyaikaisen karjanjalostuksen alkukin on aikanaan ollut nimenomaan ulkonäköjalostusta. Eri roduille on kehittynyt niille ominainen ulkonäkö valinnan perusteella. Valintaa jalostus on nykyäänkin. Mittakaava vain on toinen kuin menneinä vuosikymmeninä. Tietotekniikka ja mittausmenetelmien kehittyminen on mahdollistanut valtavien tietoaineistojen keräämisen sellaisistakin ominaisuuksista, joita ennen ei edes ollut mahdollista mitata. Karjanjalostaja opiskeleekin käytännössä tilastotiedettä.

Joistakin lehmistä/vasikoista tulee heti niiden hahmon nähtyään mieleen  kyseisen eläimen emä. Ei välttämättä pelkästä värityksestä, vaan vain "jostain". Tässä kuvissa Joviaali ja Normaali. Jonkun mielestä tietysti kaikki lehmät ovat samannäköisiä. Parantunut polvi nro kakkosen tavatessaan taas eräät emännän koulukaverit ovat kertoneet jonkinlaisesta déjà vu -tuntemuksesta. Emäntä tekee näitä jo nähty -havaintoja lehmä-vasikka pareista.