lauantai 31. joulukuuta 2022

Vuoden vaihtuessa

Hyvää uutta vuotta! O samma po kuusprook, möö möö.

Kuten autonlasi, traktorinkaan näköelin ei mene säpäleiksi,
vaan jää säröille. Valoisalla tiellä vielä näki säröjen läpi, mutta
aurauspölly ja säröt eivät enää olleet läpinäkyvä yhdistelmä. Kun
aura laskettiin maahan, piti keskeltä vähän kirkastaa.
Alkuun päästyään kirkastus tosin laajeni ihan omatoimisesti. 
Tämän viikon jännittävin tapahtuma oli punaisen Valtran tuulilasin rikkoutuminen. Aurauskeikalla kuului kräk, minkä jälkeen isännän silmien eteen ilmestyi läpinäkyvyyttä oleellisesti heikentävä tiheä säreikkö. Säröjen läpi saattoi kuitenkin välittömästi havaita kyseisen aurauskeikan tuottaneen nettoa väärään suuntaan, vaikkei oltu vielä edes kohteella. 

Tuo ensimmäinen lause sillä varauksella, että jäljellä olevana reiluna vuorokautena ei tapahdu mitään vielä jännittävämpää. Mahdollisuudet ovat kyllä tavallista suuremmat, sillä tunnin päästä lienee maisemassa (myös ääni-) todennäköisesti tavallisuudesta poikkeavaa pauketta ja välkettä. Sen määrä on joskus ollut liikaa lehmän hermoille. Niillä kerroilla on seuraavana päivänä hiihdelty huhuilemassa hermoilijoita takaisin notkuvien pöytiensä ääreen. Positiivinen puoli on se, että lumipeite helpottaa hiihtoa ja jäljittämistä sekä parantaa mahdollisten hermoilijoitten kotiutumismotivaatiota. Onneksi ilotulitus on uuden vuoden eikä juhannuksen juhlintamenetelmä.

Vuodenvaihdehommiin kuuluu myös näyttöpääteoperointia - proosallisemmin ilmaistuna laskujen maksua. Vuoden viimeisenä päivänä maksetusta laskusta arvonlisäverot ovat pienentämässä alv-ilmoituksen nettoriviä heti alkuvuodesta. Jos maksu siirtyy tammikuun puolelle, ovat verot hyödynnettävissä vasta vuotta myöhemmin, vaikka raha on omasta käytöstä pois käytännössä yhtä kauan. Valtion rahatilanne huomioon ottaen olisi tietysti isänmaallista jättää summa vuodeksi pidempään verottajan käyttöön, mutta ihmisillä tuntuu olevan taipumus ajatella omiakin finanssejaan. 

Kalenterivuosi on siis maatiloilla tyypillinen arvonlisäverotusjakso. On paljon tiloja, joilla pientä tai isompaa menoa kertyy joka kuukausi. Sadosta, esim. viljasta taas saattaa saada paremman hinnan myytäessä isompi erä kerrallaan, jolloin myytävää ei monelle kuukaudelle riitä. Tai sitten vähittäiskaupan käytäntö on ollut maksaa esim. perunaa syksystä kevääseen toimittavalle viljelijälle talven toimitukset kahdessa erässä: yhden erän talvella ja jälkimmäinen vasta sitten, kun varasto on tyhjä. Näissä tapauksissa ei myyntituloista valtiolle tilitettäviä "alveja" ole läheskään joka kuukaudelle. Alv-maksuliikennettä olisi siis useammin valtiolta tilalle kuin tilalta valtiolle. Valtio siten pidemmän alv-jakson mahdollistamalla säästää itseltään byrokratiaa - viljelijöiltä tietysti myös. 

Siltä varalta, että veroaihe ei kaikilla viritä vuodenvaihteen juhlinnan tunnelmaan, päätän raportoinnin tältä erää tähän sympaattiseen kuvaa luomutarkastuslaskusta ja veroihin palataan todennäköisesti ennen helmikuun viimeistä päivää. Hyvää loppu- ja alkuvuotta kaikille Huljalan Tupalan lukijoille!
Tämänhintaista lystiä, sikäli kuin luomutarkastusta voi lystinä pitää. Ruokavirastolle  kokonaan menevällä luomutarkastusmaksulla ei maksuvuoden puolesta ole vaikutusta alv-rahojen liikenteeseen. Summa joka tapauksessa uppoaa kokonaisuudessaan yhteen valtion lukuisista taskuista. 

perjantai 23. joulukuuta 2022

Ei etsi eikä soisi löytävänsä

Myymälämme saavutettavuudessa oli kuluvalla viikolla ajoittain pientä haastetta.

Sähkön kulkureittejä on yritetty jo reilun vuoden ajan saada muuttumaan. Sähköyhtiön intresseissä oli saada ilmajohto pois Helvetin rotkon lahojen kuusten alta, itse taas halusimme vähentää kierrettävien tolppien määrää muuten suoralla peltolohkolla. 

Edellissyksynä routa ehti ennen tekijöitä. Työmaakoppi ja kaapelikela vain asettuivat talvehtimaan maillemme. Salaojakonetta tarvitseva peltoväli saatiin sitten tehtyä sekä sähköyhtiön että meidän osaltamme seuranneena sulan maan aikana, mutta tien varteen tulevat viimeistelyt ovat antaneet odottaa itseään. Isäntä lopulta kaivoi oman osuutemme silloin, kun kohmetta oli pinnassa vasta vähän. Sähköyhtiön urakoitsijan ehti paikalle pakkasten jatkuttua. Vähän oli yritetty avittaa hommaa auraamalla lumet toispuoleisesti ja jättämällä lumikasa melkein keskelle risteystä niin, ettei maa pääsisi jäätymään ihan niin syvältä. 

Nurkissamme liikkui alkuviikosta myös
kompakti sorkkaeläin. Tämä kuva tosin
on naapurin pellolta. Meiltä matka suuntautui
kuitenkin toisen naapurin peurapassipaikalle.
Ajoitus oli täydellinen, sillä naapuri ei ollut
vielä hankkinut joulukinkkua. Erittäin positiivista
tämä naapurin kinkunhankinta on ensi suven
kasvimaa-asioiden kannalta.
Villisika ja perunamaa eivät ole oikein
yhteensopiva yhdistelmä.
Haastetta hommaan toivat tien alla olevat tietoliikenneoperaattorien ja vesilaitoksen kaivaukset. Puhelinlaitokselta saatiin yksi kartta, johon linjoja oli merkitty. Muuten hyvä, mutta työmaalla oli oltu sen verran, että tiedettiin, ettei niitä näin laitettu. Ruvettiin tinkaamaan toista. Lisäksi tiedettiin, että kuituja kulki useampia, vaikka firmat kovin väittivät määrää pienemmäksi. Urakoitsijan ja isännän useampaan kertaan tietoja nyhdettyä, saatiin kuitenkin sen verran uskottavia määritelmiä, että hommaan päästiin aloittamaan. Toisaalla kaivinkone onnistui kuitenkin rikkomaan hulevesikaivon, johon pääsi soraa. Urakoitsija yritti tilata vesilaitokselta imuautoa sitä tyhjentämään. Vastaus oli kuitenkin, ettei ole heidän kaivonsa, täyttäkää vaan. Isäntä ryhtyi tavoittelemaan firman seuraavaa porrasta, joka kyllä uskoi, että paineenkorotusaseman viereen metsään kukaan muu ei tee hulevesikaivoja ja lupasi lähettää auton. Tiedusteli kuitenkin, mitä isännällä asian kanssa on tekemistä. No, sitä vaan, että sattui olemaan maanomistaja, jonka maille kyseinen kaivo oli tehty asiasta mainitsematta. Eikä kukaan putkien sijaintia varmistellessakaan ollut huomannut kyseisestä kaivosta mainita. Nyt piirretään kyllä kartat itse ja toivotaan, että seuraava sukupolvi niiden olemassaolon muistaa, jos joskus tarvis on. Nykyopetussuunnitelmassa käsityötunneilla kuulemma opetellaan dokumentoimaan tehty työ. Näiden laitosten edustajat ovat selvästi käyneet koulua vanhempien opetussuunnitelmien aikana.

Eikä niitä kaapeleita vielä kytketty ole. Voipi olla, että vielä seuraava rehunteko pyöritellään koneita tolppien ympäri. 

Ja sitten on aurattu lunta. Onneksi etupäässä täällä kotinurkissa ja Helsingin rekoreissu oli vasta pahimman myräkän jälkeen. Matkassa olleelle lumikolalle oli kyllä käyttöä.