Hengitysharjoitus

Alhaalla näkyvään risteykseen emäntä yritti ehtiä. Taustalla siintävällä pakettiautolla kierrettiin metsäkoneuran kautta käännyttämään karkulaiset kotiin päin. Etualalla olevat lehmät ovat oikealla reitillä, toisin kuin kauempana alhaalla näkyvä porukka.

Laidunkausi aloitettiin alkuviikosta uudelleen lumien jälleen kerran sulattua. Sonnit päästettiin ulos ja lehmät oli tarkoitus siirtää metsästä kasvimaan vierellä oleville laitumille. Isäntä lähti porukkaa houkuttelemaan. Reitti oli selvä; koko matka aitojen sisässä - noin teoriassa. Kesken homman emäntä sai puhelun, että tarttis tulla. Selvältä reitiltä oli yhdestä paikasta jäänyt veräjä sulkematta eikä seuraavan aukaiseminen onnistunut riittävän ripeästi. Eräät nopeat (=suurin osa laumasta) ehtivät kyllästymään ja jatkoivat matkaa unohtuneesta portista.

Emäntä solmi kengän nauhat ja siirtyi asemiin. Ensin yhdestä langasta ali ja sulkemaan portti oikeaan paikkaan jääneen vähemmistön perästä. Sen jälkeen veräjälle, josta toivon mukaan saataisiin muu seurue aitojen sisään, kunhan ymmärtävät kääntyä takaisin. Sade alkoi tihentyä tässä vaiheessa. Mummo ja ukki lähtivät autolla kiertoteitse tätä ymmärrystä lisäämään. Onneksi on noita metsäkoneuria ja pakettiautossa maavaraa. Paluuliikennettä ei alkanut kuulua, mutta sitten isäntä tilasi emännän edemmäs vahtimaan risteystä, jossa harhaanjohtajilla on tilaisuutensa. Kiire kuulemma oli. Emäntä aloitti hengitysharjoitukset. Isäntä oli kuulemma sellaiset jo pitänyt. Harjoitellaan siis nopeasti ja tehokkaasti hengittämistä. Kiire ja painavat saappaat helpottavat harjoituksen toteuttamista. No, emäntä kyllä hengästyi, muttei silti aivan ehtinyt ennen sitä harhaanjohtajaa.

Sonnit palasivat laitumelle kommervenkeittä. Nurmen (etualalla)  naama ei ollut vielä tarpeeksi kurainen, joten sitä piti pysähtyä hieromaan maata vasten.

Isäntä jäi ohjaamaan oikein johdettuja kohti lapsityövoiman vartioimaa seuraavaa risteystä ja emäntä paineli ukin kanssa loppujen perässä. Tämä porukka ylitti kahlaamon. Tulvan aikaan emännän saappaanvarret olisivat saattaneet olla niukkuushyödyke; nyt oli onneksi maltillinen virtaama. Karkulaisten suuntavaisto ilmeisesti pelasi, sillä kahlaamon jälkeen kaikki kiipesivät penkasta naapurin pellolle. Naapurin pelto rajoittui siihen kotilaitumeen ja oli onneksi vielä mulloksella. Ei siis ollut mitään kiinnostavan vihreää maisteltavaksi, ei kannattanut pysähtyä. Lehmät jatkoivat pienen piirileikin jälkeen täyttä höyryä laitumelle päin. Aita vain oli välissä. Se oli onneksi tehty muoviseipäillä väliaikaisaidaksi vain pariksi vuodeksi - viisi vuotta sitten. Väliaikaisominaisuus tarkoitti sitä, että tolpat sai helposti irti ja kumoon, minkä jälkeen piti vain toivoa, että porukan rohkeus riittäisi maassa olevien lankojen ylitykseen. Sähkö oli onneksi katkaistu, joten langat eivät napsuneet, mikä paransi sen rohkeuden riittävyyttä. Homma alkoi olla hanskassa. Onneksi oli nämä koronarajoitukset; yliopisto ja lukiot ovat vielä etäopetuksessa eivätkä eläkeläisetkään luuhaa kylillä. Työvoimatilanne oli siis erinomainen. Ja sadekin lakkasi.

Arvioimme tässä, onko kasvimaan kastelujärjestelmän paine säädetty sopivaksi. Ennen kaikkea suosittelemme kuitenkin linjan jatkamista muutamalla kymmenellä metrillä.

Yhden laidunkauden loppu

Päiväteet voisi juoda pihaterassilla tällaisena toukokuun vähälumisempana päivänä. Lehmien terassikausi päätettiin aloittaa uudestaan tarkemmin määrittelemättömänä ajankohtana säiden paremmin suosiessa.

Rotko, Rautu, Rajajoki ja Rinkula. Hiehoseurueella oli juottopiste edellen
hallin puolella, joten kaikkia ei tarvinnut siirrellä edestakaisin.

Laidunkausi aloitettiin edellisenä viikonloppuna ja lopetetttiin kaksi päivää myöhemmin, kun viheriö alkoi olla kauden ennätyshangen peittämä. Joitakin viikkoja sitten tuli muistaakseni esitettyä toive, että huhtikuu jäisi alkuvuoden lumisimmaksi kuukaudeksi. Siinä ja siinä kävikö näin vai meneekö toukokuu ohi. Ja mahdollisuuksia on tietysti vielä kesäkuullakin.

Kevään viimeinen vasikka. Siro edustaa Plätille täysin vastakkaista koulukuntaa:
ali sieltä, missä lanka on korkeimmalla. Aidan puolen vaihto haittaa kuitenkin
tämän ikäisillä tasapainoista ravitsemusta. Siro käytiin siis kanniskelemassa
takaisin Ohkasen hoiviin.

Aitauksiin on viime aikoina laitettu ylimmäiseksi leveä, hyvin näkyvä nauha. Viime viikolla tuli jo esiteltyä, kuinka siinä on tuulipintaa rautalankaa enemmän. Tämän lisäksi se kerää myös huomattavasti suuremman lumikuorman. Noin yleisesti ottaen lumen kertyminen ei kuitenkaan ole laidunkauden ongelma.

Maanantaina satanut lumi oli märkää. Sen seurauksena aitalanka roikkui paikoin aika alhaalla, ennen kuin ruokintakehän paalia järsineet "laiduntajat" käytiin ohjaamassa sisään. Langan mataluuden oli huomannut ensimmäisenä Plätti-sonni. Periaatteena oli ilmeisesti ollut "yli siitä, mistä aita on matalin". Kotiutustyömaalle saavuttaessa Plätti nimittäin seisoskeli tiellä lehmien laitumen vieressä. Arvatenkin olosuhteista johtuen sillä ei ollut kiire mihinkään. Lumi peitti aidan takana näkyvän mahdollisesti vihreämmän ruohon. Kaveri käveli siis suuntaa näytettäessä nätisti takaisin muitten poikien seuraan. Sen jälkeen tilkittiin vähän reittiä hallille ja avattiin veräjä. Pari matkalla ollutta multakasaa vaati  pöllyttämistä, mutta muuten retkue eteni pääosin toivottuun suuntaan. Nyt odotellaan, että juoma-altaaseen menevä vesiletku ei enää jäätyisi öisin ja ruohokin saisi mielellään kasvaa. Eikä lämpö muillekaan kasveille pahaa tekisi. Hamppu on kyllä jo taimella. Vallinneitten lämpötilojen positiivinen puoli on se, että on säästytty parin edellisen vuoden kaltaiselta kaalikoi- ym. ötökkäinvaasiolta.

Hamppupelto kylvön jäljiltä. Alaa tuli tänä vuonna tavallista enemmän. Hamppu pitäisi kylvää kohta lumien sulattua ja sen jälkeen toivotaan, että päästään puimaan ennen uusien satamista. Tämä pääsääntö joutuu nyt uuteen tarkasteluun. Yhtäältä talvi ei juuri tarjonnut sulavia lumia ja toisaalta jo taimelle tulleenkin hampun päältä ovat jo muutamat lumet sulaneet.

Vihertöihin

Vuorohoitoa. Nuoret herrat Räisälä ja Ruttu laidunsivat viime suven emojensa, rouvien Jääski ja Lutukka, seurassa. Nyt on herra Nurmen (taustalla) vuoro viettää isän ja poikien laatuaikaa. Kuvan nurmi (pienellä kirjoitettuna) ei kylläkään ole kovin laadukas, vaan melko hierakkainen, mutta se on siksi menossa uusintaan alkavana kesänä.

Matematiikan tunneilla puhuttiin aikanaan
funktion epäjatkuvuuskohdista. Tässä on
 kuitenkin rikkaäkeen kylvöyksikön letkuun
uhannut tulla epäjatkuvuuskohta. Paikattu
letku on kiinnitetty nykyaikaisella
hybridimenetelmällä, eli yhdistelemällä
nippusiteen ja paalinarun tehoa.

Viikolla on ulkoilutettu erilaisia muokkaus- ja kylvökoneita. Muokkausten tarkoituksena on saada  rikkakasveja kuivahtamaan ja uusia itämään, ennen kuin varsinainen viljelykasvi kylvetään. Valitettavana oheisvaituksena myös lukuisia matoja katkeaa. Lämpösummaa ei vallitsevilla sääennusteilla juuri kerry. Rikkakasvit tuntuvat kasvavan siitä huolimatta, mutta vähemmän sopeutuneet lajit, kuten härkäpapu tai hamppu, vaikuttavat selvästi vaateliaammilta. Härkäpavut ovat nyt kumminkin maassa odottamassa päivää, ja mielellään myös yötä, lämpimämpää.

Nurmen kasvukin on ollut aika rauhallista, kun ne yöt ovat edelleen kylmempiä kuin tammikuussa. Sen verran korrentynkää on  tarjolla, että karja päästiin siirtämään itsepalveluruokintaan eli laitumelle. Mummo ja ukki olivat urakoineet aitatyömailla ja lauantaina otettiin sitten muutama spurtti laumanjohdattajina, jotta saatiin kaikki oikeille laitumille. Operaatiota voi pitää onnistuneena, sillä yksikään sorkka ei käynyt tarkoitettujen aitojen ulkopuolella. Peltotietä tosin jouduttiin pitämään jonkun aikaa poikki, kun isännän optimistinen ajatus siitä, että lehmät kulkevat metsänlaidan läpi suoraan laitumelle, ei aivan suoraviivaisesti toteutunut. Ensimmäinen porukka kiersi ensin tarkistamassa, että myös metsälaitumen aidat on muistettu kunnostaa. Toisesta erästä vasikat eivät tuntuneen ymmärtävän, mihin emot suurella innolla kohkasivat. Suurin osa pienokaisista jäi siksi katselemaan aukkoa aidassa ikään kuin sen yläpuolella oli toivotettaisiin "ken tästä käy saa kaiken toivon heittää" tai muuta kannustavaa. Toivo saada maitoa sai kuitenkin lapsukaiset illemmalla rohkaistumaan, kun henkilökohtainen maitobaari saapui veräjän luo huhuilemaan. Esimerkiksi sana vieno ei sovi kyseisen huhuilun kuvailemiseen. Portti oli siis suljettu niin, että vasikankorkuinen mahtui ali, mutta lehmän oli jäätävä metsän puolelle. Sunnuntaiaamuna joka sorkka oli siellä, missä pitikin, tie saatiin auki ja äitienpäivää ei tarvinnut aloittaa aamulenkillä.

Hiukan tuulee, niin on nauha kaarella ja kevyttolpat vinossa. Rautalankaan ei tuuli noin paljon ottaisi, mutta siihen ottavat hirven koivet, kun pitkäkinttu ei huomaa nostaa niitä, kun aita ei näy. Ja kyllä tämän lehmäkin paremmin huomaa erityisesti, jos kuljetaan poikkeavalla reitillä. Perällä sonnit ovat saaneet turvat maahan.

Yllätysohjelmaa

Kylvökone saatiin liattua lauantaina. Pörinää ja pölyä
kameran linssiin. Näkymiä kylvökoneen päältä.

Kuluneella viikolla oltiin kolmena iltana rekossa ja kylvösäät alkoivat painamaan päälle. Mitään ylimääräistä ei siis varsinaisesti olisi kaivattu.

Poikimisissa oli ollut kolme viikkoa taukoa, mutta maanantaiaamuna Lorulla oli erinomaisen reipas sonnivasikka. Olikohan heinäkuun alkupuolen säissä jotain vikaa, vai mikä tauon teetti? Sonnivasu oli kevään kolmas laatuaan. Vankalla lehmäenemmistöllä siis mennään.

Loru on jo varttuneempi lehmä ja utare pullotti muhkeana, joten hiukan oltiin huolissaan mahdollisen poikimahalvauksen kehittymisestä. Korvat olivat kuitenkin lämpimät ja lehmä normaalin sähäkkä otteissaan, joten lupaavalta näytti.

Iltapäivällä poiki ensikertalainen Preivi. Ei näyttänyt oikein lupaavalta. Preivi kyllä nuoli vasikkaansa, muttei antanut sen nousta jalkeille. Preivin oma alku oli samanlaihen. Emon korvien välissä oli tapahtunut jotain sitten edellisen poikimisen. Preivi ei ollut ensimmäisinä tunteinaan päässyt maidolle, vaan se oli puskettu aina alas. Tämän tulokkaan maidon saanti piti turvata. Isäntä ryhtyi Sähköpostin kantajaksi ja emäntä ja lapsukainen ohjeistivat Preiviä perässä hallille. Jossain välissä vaihdettiin. Vasikkaa utareelle yritettäessä tuli kuitenkin sorkasta, joten Preivi piti kytkeä käsittelyhäkkiin ja sitoa jalka kiinni. Vasikka oli onneksi erinomaisen pirteä ja imi ammattitaitoisesti. Vasikan auttaminen utareelle ei muuten ole mikään ergonomian riemuvoitto, mutta onneksi sitä ei kovin usein tarvitse tehdä. Maitohetken jälkeen alas puskeminen jatkui, joten vasikalle aidattin oma yksiö Preivin viereen. Tässä vaiheessa kello oli vähän turhan paljon ottaen huomioon, että kahden seuraavan illan rekoistakin kotiudutaan vasta nukkumaanmenoajan jälkeen.

Sähköpostin juottamisessa oli seuraavanakin aamuna ylimääräiset konstit käytössä, mutta sen lisäksi Loru oli halvaantunut. Poikimahalvaus on seuraus veren kalsium-pitoisuuden laskusta. Verenkierto tuo maidon "raaka-aineet" utareeseen. Useamman kerran poikinut runsasmaitoinen lehmä voi ruveta tekemään maitoa niin nopeasti, ettei rehusta ja luustosta heti siirry kalkkia riittävän nopeasti korvaamaan maitoon tarvittu kalsium. Tällöin eläimellä lakkaavat jalat kantamasta ja se alkaa kouristella.

Ensin käännettiin pellolla mötköttävä Loru mukavampaan asentoon: pari kuormaliinaa ja pieni lihaskuntoharjoitus, niin 500 kiloa lehmää kyllä vaihtaa asentoa. Sitten neula laskimoon ja kalkkipullo tiputtelemaan. Poikimahalvauksen hoito lienee eläinlääkärin kannalta aika palkitsevaa. Hoito-operaation lisäksi taustajoukot osoittivat kiinnostusta eläinlääkärin laukkua kohtaan. Mitenkähän muuten tuo potilaan yksityisyyden suoja? Uusiin sairaaloihin tehdään nykyään kuulemma yhden hengen huoneita.

Elänlääkärin tehdessä lähtöä, emännän meinasi ottaa kuvan
pahnoilla makoilevasta toipujasta. Kuva kyllä otettiin, mutta
piti etsiä oikea lehmä jalkeilla olevien joukosta. Tässä
vaiheessa perävalot vielä näkyivät. Ihan sujuvasti friskattu. 

ReKo-reissulle ja lihanleikkaamolle oli tarkoitus päästä lähtemään aamupäivän aikana. Eläinlääkäri pääsi paikalle onneksi kohta puhelinaikansa jälkeen, joten aikataulussa pysyttiin. Lorulle tiputeltiin kalkit suoneen ja pönkättiin se hyvään asentoon pahnojen avulla. Eläinlääkäri keräsi tavaransa ja valmistautui siirtymään seuraavaan kohteeseen. Emäntä meni takaisin aitaukseen ottaakseen vielä kuvan pahnoilla köllöttävästä potilaasta. Ei onnistunut. Jalkeilla jo. Seuraavana päivänä Preivi oli päässyt hormonihuuruistaan ja Sähköposti sai juoda maitonsa tyytyväisen ynähtelyn säestämänä. Kylvämäänkin päästiin. Hamput ja herneet tulivat lauantaina maahan. Härkäpavuilla jatketaan.