keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Minuuttiaikataulu

Naapuri sai biotooppiaitauksensa kuntoon, joten ensimmäinen erä "kesätyöntekijöitä" pääsi lähtemään muutaman kilometrin maailmanmatkalleen. Kesätyöpaikat ja kesätyöntekijät kiinnostavat myös viranomaisia.

Kolmen päivän kuluessa siirrosta on siirrettyjen eläinten tunnukset ja pitopaikkojen tunnukset ilmoitettava viralliseen nautaeläinrekisteriin. Matka-aika ilmoitetaan minuutilleen. Valitettavasti lehmät eivät tunne kelloa, joten täsmällisyydestä pääsee nauttimaan vain karjanomistaja - mikäli se tässä asiassa on jotenkin nautinnollista.
Nautarekisteri
Kuva nautatietojen ilmoittamiseen käytetystä ohjelmasta. Kellojen tarkistus, kun kyyti lähtee pihasta. Saadaan tämäkin sivu sitten täytettyä virheettömästi. Rekisteriohjelma ei tässä kohtaa näytä eläinten nimiä, joten numerot on syytä tarkistaa. Päivämäärävalikossakin on taloudellisesti edullista muistaa päivämäärä oikein.
Siirto naapurin perinnebiotooppiin
Takalaidan vasen puoli avautuu kulkusillaksi. Toiselta reunalta voi sitten vaikka kurkkia, onko perässä ajavalla kravatti suorassa.
Kyytöt ovat pieniä, joten laidan yli nähdäkseen
olisi kurkotettava.
Maailmalle lähtivät Lipevä, Lehti ja Mykerö. Lipevä porukan uteliaimpana ja tuttavallisimpana kiipesi ensimmäisenä kärryn kyytiin. Toiset seurasivat kohtuullisen sujuvasti perässä. Sitten vain matkaan - kelloon katsomisen jälkeen tietenkin.

Perillä kärry ajetaan aitaukseen ja aitauksen veräjä suljetaan. Näin yritetään varmistaa, että laskusillalta asteleva porukka aloittaa uuteen ympäristöön tutustumisen aitojen sisäpuolella.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Jako viiteen

Tämä päivä on lajiteltu karjaa. Tähän asti on laidunnettu kolmessa ryhmässä: lehmät vasikoineen, hiehot ja sonnit. Nyt järjestäydyttiin uudelleen siinä toivossa, että ensi keväänäkin syntyy vasikoita. Sonnien laumasta kolme kaveria päästettiin rouvasseuraan loppujen jäädessä viettämään poikamieselämää.

Kotinurkkiin tuli sonniporukan lisäksi kolme lehmien ja hiehojen laumaa. Yhteen laumaan tulivat ne lehmät ja hiehot, joita ei enää poi'iteta, vaan ennen ensi kevättä ura jatkuu padoissa ja pakastimissa. Tämä joukkue oli siis ilman sonnia - kolmea emoansa seuraavaa maitopoikaa lukuunottamatta. Lopuista kaikki lehmävasikallisest ja muutama muu eläin saivat seurakseen isomman siitossonnimme Korvenojan Kalervon. Viimeiseen pikkuryhmään muutaman lehmän aveciksi päästettiin pikkupoika, Laiha Lohtu, keväällä hankittu siitossonnin alku. Sonnin alkuperäinen omistaja oli toivonut lehmävasikkaa. Sonnivasikka oli siis talonväelle laiha lohtu. Näin L-vuonna sitten myös isolla kirjaimella.

Rotuerotteluakin harjoitettiin. Edellämainitut ryhmät olivat itäsuomalaisia. Viisi pohjoissuomenkarjan edustajaa lajiteltiin erikseen ja seurue lähtee lähipäivinä pitäjän rajan taakse ylläpitämään perinteitä. Siis laiduntamaan naapurin perinnebiotooppia. Myös pieni itäsuomalaisten iskujoukko on valmiina vastaavaan koitokseen toisessa naapurissa.
Niitty puron varressa
Tässä talsitaan vielä koko porukalla omassa perinnebiotoopissamme.

Eläinten järjestely on kestoltaan vaikeasti ennakoitavaa puuhaa. Kaikki voi mennä sutjakasti ja sitten yksi aidan ali pöhköttävä vasikka voi juoksuttaa väkeä pari tuntia. Tällä kertaa päästiin yhdellä pienellä ekstrakierroksella ja sekin oli laitumella eikä kasvimaalla tai naapurin pihassa. Kaverin kanssa treffit sopinut nuoriso-osastokin pääsi työmaalta toivomassaan aikataulussa.

Kalervon liikkumatilaa yritettiin rajoittaa korvamerkin kiinnitystä varten,
mutta tästäkin paalimajasta kiivettiin paalin yli etuaidan vierestä pois,
kun korviin yritettiin koskea.
Suurin ylimääräinen vaiva oli taas kerran korvamerkistä. Kalervon merkillisyydessä oli vajavaisuutta ja tilannetta yritettiin korjata. Sangen höveli ja rapsuteltava kaveri ei kuitenkaan vahingossakaan laittanut päätään sulkuaitaan. Kuormaajalla nosteltiin sitten pari kuormaa pyöröpaaleja rajoittamaan pojan liikkumatilaa, jotta korvaa voisi lähestyä korvamerkkipihtien kanssa. Jouduttiin toteamaan, että yllättävän ahtaassa välissä iso sonni mahtuu kääntymään sen lisäksi, että kiipeää yllättävän korkealle. Päätyveräjän kiinnityskin päätyi hitsauskuntoon operaation seurauksena. Mutta mitäpä sitä ei kansalainen korvamerkkien eteen tekisi.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kolinaa

Härkäpavut ovat kasvaneet sitten toukokuun.
Viileys on kuitenkin pitänyt tahdin aika
rauhallisena. Kasvusto on pariin kolmeen
kertaan rikkaäestetty. Viimeisellä ajolla kyytiä
sai myös osa pavuista, mutta kylvötiheys
oli suunniteltu niin, että pientä harventumisvaraa on.
Viljelykasvien lisäksi pelloilla kasvaa paikoin kiviä. Siltä ainakin joskus tuntuu. Murikat on kyllä edellisenä vuonna kerätty ja silti niitä vain seuraavanakin vuonna löytyy. Ja sitä seuraavana.

Eivät ne tietysti uusia ole. Jääkausi on näitä koviksia pitkin maata ripotellut, harjunlaidalle vähän runsaammin. Routa ja maan muokkaus muljaavat multakerrosta ja nostavat uusia kiviä esiin. Kerättävä ne on, sillä halpa harmaa möykky saa huonolla tuurilla aikaan koneremontin. Ne eivät yleensä ole halpoja. Lisäksi työ keskeytyy. Hypoteettinen päivätienesti kivenkeruussa on siis helposti aika moninumeroinen, kun kertoo nosteltujen kivien määrän sopivalla remonttikustannuksella. Valitettavasti näillä hypoteettisilla euroilla ei pysty laskuja maksamaan.

Papumaan laidalla. Kuormaajan kuskina ukki. Me nuoremmat
ja pätkemmät, joiden kourat luonnostaan sijaitsevat
lähempänä kivien korkeutta, heittelimme kiviä kauhaan, joka
välillä käytiin tyhjentämässä uutta lastia varten.
Kivien lisäksi kuormaajan kauhaan heiteltiin puukalikoita. Edelliset kolahtavat melkoisesti kauhaan pudotessaan. Varpaille pudotessa ääni lähtee varpaiden omistajasta, mikäli turvakengät sinä päivänä sattuvat turvaamaan jalkinehyllyä. Jälkimmäiset ovat sekä korva- että varvasystävällisempiä.

Kahden peltolohkon välistä kaadettiin jokunen vuosi sitten molempia lohkoja varjostanut pieni kuusikko. Hakkuun jälkeen kannot nostettiin, jotta ala saataisiin pelloksi. Kannot olivat odotelleet noutajaa pellon laidalla, mutta nyt kasa oli lopulta kaikonnut ja kasan liepeille jääneet oksanpätkät päästiin keräämään pois.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Korren katkontaa

Naapurit tekevät lypsylehmille säilörehua. Meidän ei tähän kyytiin tarvitse ehtiä. Korret ovat vielä kovin sulavia, mikä on tarpeen tuotettaessa runsaasti maitoa. Kyyttömme kuitenkin ovat talvikauden ummessa, joten niille on omiaan täyttävämpi eväs. Ruohosta tulee sitä täyttävämpää ja vähemmän energiaa sisältävää, mitä vanhemmaksi korret ehtivät.

Kohta niitetty. Lohkon märin kohta jätettiin niittämättä, sillä
pehmeällä pellolla ajelu aiheuttaa enemmän vahinkoa, kuin
toimenpiteestä olisi hyötyä. Niiton tarkoitus on myös estää
rikkakasveja siementämästä, mutta niittämättömältä osalta
tämä valitettavasti jää toteuttamatta.
Niitetty kuitenkin on. Sonnit rupesivat muutama päivä sitten vihjailemaan, että laitumen herkullisimmat ja ilmeisesti myös toiseksi herkullisimmat viherrykset oli jo syöty. Komanneksi maittavimpia kohtaan järjestettiin muutama mielenosoitusmarssi ympäri laidunta - jonossa iskulauseita (möö) huudellen. Talonväki ei suvainnut ymmärtää yskää ennen kuin pojat olivat hiukan koskeneet tähteisiinkin. Sen verran runsaasti syötävää vielä oli.

Lautasten riittävästi tyhjennyttyä pojat päästettiin uudelle lohkolle. Seuraavaa kierrosta varten laidunlohko puhdistusniitettiin. Niittokoneella parturoitiin kaikki tasamittaan - niin paremmin syödyt kohdat kuin hylkylaikutkin. Niittojäte saa jäädä maatumaan. Liian vähän syödyltä lohkolta hylkyheinät paitsi, että menisivät hukkaan, estäisivät myös uusia korsia kasvamasta. Pitkästä kavustosta kertyvä paksu niittokarhe tukahduttaisi kasvun. Runsas niittojäte vähentää myös maittavuutta. 

Siellä täällä näkee nykyään automaattiruohonleikkureita, jotka yksinään ajelevat pitkin pihoja. Meillä on tällä hetkellä käytössä kymmenkunta sellaista. Leikkaamisen lisäksi nämä automaattileikkurit myös automaattilannoittavat - sanan varsinaisessa merkityksessä, alueen. Talon taakse ja leikkimökin ympärille on viritelty sähkölanka ja hiehot on päästetty parturoimaan nurmikkoa. Muun tontin hoitaa ukki, aika automaattisesti myös. Hänellä on käytössään perinteinen bensantuoksuinen pärisevä malli.

Leikkimökki
Ei huku leikkimökki pöheikköön. Leikkimökin sisustustekstiilejä, käytännössä mökissä nukkujan peittoa, ei kannata nyt tuulettaa kuistilla.
Soijaviljelmä on tänään siirtynyt taimikennoista maan multiin taivasalle. Lämpöä on toistaiseksi kertynyt aika maltillisesti, joten katsotaan, ehditäänkö saamaan valmista satoa.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Lentosää

Pölytyssää
Tällaiselta näytti tänään. Toivottu surina ja pörinä ei
käynyt pellossa. Positiivisena puolena voi todeta, että
rapsikuoriaisiakaan ei näkynyt. Viime viikolla niitäkin
tavattiin. Etualalla väritoverina voikukkaa.
Kellertää. Välillä suorastaan häikäisee. Syysrypsi kukkii parhaimmillaan ja kaivattaisiin hyviä lentosäitä. Kirkkaan värin on tarkoitus houkutella pölyttäviä hyönteisiä. Epäedulliset säät saavat  ne kuitenkin vastustamaan houkutuksia. Kimalaiset kumppaneineen sekä tietysti mekin, jotka sadon aiomme joskus myydä, toivoisimme siis pölytyskelejä. Lämmintä muttei kuumaa. Helteellä ei jaksa pörrätä ja kukintakin menee äkkiä ohi. Poutanakin saisi pysyä. Kukat menevät märissä oloissa suppuun ja vesi siivissä varmaan haittaa lentämistäkin. Kolmas toive olisi tyven tai edes hiljainen tuuli. Kuluneella viikolla vaakasuorat kampaukset ovat kuitenkin olleet paikallinen muoti. Ei riitä pörriäisten roottoriteho pitämään suuntaa, vaan etsitään peltoaukeuita turvallisempia paikkoja.
Keltainen
Suurijuurisempi versio rypsistä tunnetaan lanttuna.
Rypsiä pykälää järeämmän öljykasvin, rapsin,
juuresmuoto taas on nauris. Kukkimaan
päästessään kumpikin näyttää suurinpiirtein tältä.

Suurin osa Suomen rypseistä on kevätrypsiä, joka kylvetään keväällä, kukkii heinäkuussa ja puidaan loppusyksystä. Lähes samannäköisen rapsin osuus on viime vuosina kasvanut. Syysrypsi kylvetään loppukesästä, jotta se saavuttaisi talvehtimisjäreyden ennen ilmojen viilenemistä ja päivän lyhenemistä. Sen ala on kuitenkin vähäinen, koska esimerkiksi viljat eivät oikein ehdi valmistua ennen rypsin kylvöä. Luomuviljelyssä syysrypsiä kuitenkin suositaan. Rypsin taimen pahin vihollinen, kirppa, on keväällä valmiina tekemään tuhojaan, mutta loppukesästä niitä on vähemmän liikkeellä. Sirkkataimilla on silloin toivoa olla joutumatta parempiin suihin. Talvehtiminen on kasvilla kuin kasvilla riskejä lisäävä tekijä, mikä osaltaan vähentää syysrypsin suosiota. Aina ei lumen alta paljastu voimissaan olevaa kasvustoa. Silloin ovat syksyn työ ja panostukset menneet siltä osin hukkaan.


Paksu lankku
Eivätköhän nämä kestä raskaammankin tarjoilun,
jos pöydäksi päätyvät.
Taannoisella myrskytuulella pihan laidalta kaatunut kuusi käytettiin tänään sahalla. Puu oli sisältä terve, joten kaatumiselle altisti ilmeisesti hutera alusta. Tyvitukista saatiin leveimmillään 60-senttistä seitsemän sentin paksuista lankkua. Saammekohan uuden pihapöydän? Vuodenaika on sellainen, että kuori irtosi melko helposti - lapsityövoimalla.

Päivän kyyttöuutiset. Tänään kerrottiin lehdessä biologian väitöskirjasta, jossa todettiin metsälaidunnuksen monipuolistavan sammalistoa. Sorkka kuopaisee kivennäismaata näkyviin ja siinä on sammalenpoikasille pesä valmiina. Tuore tohtori lienee ollut tiivistelmässään vähän monisanaisempi.

Pellolla on tänään liikuttu juolannostimen kera. Härvelillä pöyhittiin kesantomaalta juolavehnän juurakkoja kuivumaan. Tänään se onnistui, huomenna pitäisi taas sataa. Työn myönteisenä tuloksena juolavehnä saa turpiinsa. Kielteisenä seurauksena samoin käy osalle kastemadoista, jotka puolestaan ovat pellossa kovin toivottuja.
Kvick up
Juolannostin on naapurin kone. Toistaiseksi on samalla koneella ehtinyt ajella kahden talon ajot. Joskus joutuu optimiajoituksesta tinkimään, mutta pienentynyt konekustannus yleensä korvaa haitan.