Suurijuurisempi versio rypsistä tunnetaan lanttuna. Rypsiä pykälää järeämmän öljykasvin, rapsin, juuresmuoto taas on nauris. Kukkimaan päästessään kumpikin näyttää suurinpiirtein tältä. |
Suurin osa Suomen rypseistä on kevätrypsiä, joka kylvetään keväällä, kukkii heinäkuussa ja puidaan loppusyksystä. Lähes samannäköisen rapsin osuus on viime vuosina kasvanut. Syysrypsi kylvetään loppukesästä, jotta se saavuttaisi talvehtimisjäreyden ennen ilmojen viilenemistä ja päivän lyhenemistä. Sen ala on kuitenkin vähäinen, koska esimerkiksi viljat eivät oikein ehdi valmistua ennen rypsin kylvöä. Luomuviljelyssä syysrypsiä kuitenkin suositaan. Rypsin taimen pahin vihollinen, kirppa, on keväällä valmiina tekemään tuhojaan, mutta loppukesästä niitä on vähemmän liikkeellä. Sirkkataimilla on silloin toivoa olla joutumatta parempiin suihin. Talvehtiminen on kasvilla kuin kasvilla riskejä lisäävä tekijä, mikä osaltaan vähentää syysrypsin suosiota. Aina ei lumen alta paljastu voimissaan olevaa kasvustoa. Silloin ovat syksyn työ ja panostukset menneet siltä osin hukkaan.
Eivätköhän nämä kestä raskaammankin tarjoilun, jos pöydäksi päätyvät. |
Päivän kyyttöuutiset. Tänään kerrottiin lehdessä biologian väitöskirjasta, jossa todettiin metsälaidunnuksen monipuolistavan sammalistoa. Sorkka kuopaisee kivennäismaata näkyviin ja siinä on sammalenpoikasille pesä valmiina. Tuore tohtori lienee ollut tiivistelmässään vähän monisanaisempi.
Pellolla on tänään liikuttu juolannostimen kera. Härvelillä pöyhittiin kesantomaalta juolavehnän juurakkoja kuivumaan. Tänään se onnistui, huomenna pitäisi taas sataa. Työn myönteisenä tuloksena juolavehnä saa turpiinsa. Kielteisenä seurauksena samoin käy osalle kastemadoista, jotka puolestaan ovat pellossa kovin toivottuja.
Juolannostin on naapurin kone. Toistaiseksi on samalla koneella ehtinyt ajella kahden talon ajot. Joskus joutuu optimiajoituksesta tinkimään, mutta pienentynyt konekustannus yleensä korvaa haitan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti