Hölkätään ja lastataan.

Rypsivaraston pinta kohtaa äkillisen alenemisen noin kerran vuodessa. Nupin täyttö on alkanut, mutta perävaunuun on vielä matkaa. Tässä kohdassa ei tarvita mitään kaatosateita. Noudon siirto maanantai-illasta tiistaiaamupäivään onneksi onnistui.

Perävaunu kuivattelee pohjaansa, kun nuppia lastataan.

Sää suosi luonnonpäivää ja siitä on suurin piirtein toivuttu. Nyt on aloitettu sonnien syysloma ja yhdistetty lehmälaumat. Isäntä ja emäntä ovat hölkänneet edestakaisin laitumien väliä ja viritelleet ja purkaneet aitoja. Sää suosi tätäkin siinä mielessä, että ei sada, mutta tuohon turvasaappaat jalassa hölkkäämiseen olisi hieman viileämpi sää ollut omiaan. 

Rypsien vakiokyyti koko komeudessaan.

Siirtojen koreografia meni melkein kohdalleen. Saulille tuli kuitenkin viimeisessä vaiheessa ratarikko. Sauli ja Ukko oli siirretty muitten sonnien joukkoon ja lähdetty hölkkäyttämään lehmiä ja vasikoita teitten väliin ts. kasvimaalla kävijöiden matkan varrelle. Tämä suoritus oli ripeä ja onnistunut. Kasvimaalle menevä peltotie oli hetken aikaa poikki risteävän liikenteen vuoksi, mutta yksikään asiakas ei juuri silloin onneksi ollut kaalia ja porkkanaa vailla. Takaisin tultua laitumen sonnimittari näytti pykälää liian pientä lukemaa. Sonnilaitumen takaisesta metsiköstä kuului kuitenkin mölinää. Sauli on yleensä ottaen sangen sivistyneesti käyttäytyvä sonni, mitä nyt joskus örisee ja mölisee, mutta sillä on tiettyjä haasteita sosiaalisissa suhteissaan. Tämä oli realisoitunut. Saukki päivysti puiden lomassa aidan vieressä väärällä puolella, joten sille viritettiin aitalangat ympärille - aarin yksiö - , nostettiin aidan varsinaisen aidan langat niskaa korkeammalle ja hätistettiin kaverit hiukan etäämmälle siirtämällä väliaitaa. Puolen tunnin kulutta koti-ikävä oli voittanut ja Sauli palannut ojan oikealle puolelle jumittumatta ojan pohjaan. Valitettavasti aidan  samalle puolelle oli ajautunut myös kiistakumppani. Toivottavasti saavat pian selville, kumpi on mahtavampi. Ainakin voisivat keskustella asiasta hiukan pienemmällä volyymillä.  

Sen sijaan herneen puintia sää ei näyttäisi suosivan. Eilisten sateiden jälkeen olisi tarvittu pari päivää poutaa, että homma luonaisi. Huomiselle on kuitenkin luvattu samanlainen ryöpsähdys kuin eilisellekin. No, keretäänpähän sitten hyvin Töölö-Puotila-Korso- Tuusula-etelänmatkalle. Sää ei suosinut myöskään rypsin lastausta. Siementen piti saada kyytiä eilen, mutta monta milliä tunnissa sateen vuoksi, lastaus siirrettiin tälle aamupäivälle ja autoilija ajelutti apulantaa. 

Rypsiä järjesteltiin etukäteen niin, että varsinainen lastaus saatiin käymään nopeasti. Isäntä ajatteli varmaan emäntää, kun kärryn siirto eteenpäin melkein unohtui.

Vappusuunnitelma

Onkohan tässä nyt jonkinlaista epäsuhtaa saran leveyden ja kaluston koon välillä? Ei mennyt kumminkaan yhdellä vedolla. Tosin jos aurat olisivat siivekkäämmät tarvittaisiin traktoriinkin enemmän ytyä.

Itäneitä Timoja odottamassa
sijoitusta maan uumeniin.

Viimeisen viikon aikana on ollut eräitä lämpimiä päiviä ja pari melko lämmintä yötäkin, mutta nyt on palattu selvästi pohjoismaisempiin Celsiuksiin. Mittari näytti aamulla pluskahta ja taivaalta on pariin otteeseen tiputellut pieniä sieviä räntähiutaleita. Perunamaa on kuitenkin lämmitellyt harson alla, joten se kynnettiin tänään. Huomenna varmaan juhlistamme vapunaattoa istuttamalla pari kolme riviä Timoja. Simakanisterit pullistelevat lupaavasti kellarissa. Muiksi seremonioiksi on suunniteltu mm. munkinpaistoa. Kylvöjen puolesta ei siis ole aikainen vuosi tämäkään ja vappuakin vietetään ihan tavanomaisessa aikataulussa. 

Talven jäljiltä on perehdytty loppukesästä kylvettyjen rypsipeltojen vointiin, joka ei kaikin paikoin ollut aivan täydellinen. Enimmin oli kärsinyt lohko johon syksyllä majoittui hirviseurue. Talvemmalla, kun kyseiset otukset olivat vaihtaneet toisiin maisemiin, taloksi - jos nyt taivasalla näin voi sanoa - asettuivat varsin runsaslukuisina peurat ja kauriit. Siltä tontilta ei sitten öljyä tulevana syksynä puristella. Korvaavista vaihtoehdoista pitäisi valita vähiten huono. Valintaa vaikeuttaa tänä keväänä käyttöön tullut uusi maataloustukikausi, jonka kaikki hienosäätö ei taida vieläkään olla valmiina. Järjestelmää yksinkertaistettiin taas - ainakin tällaisen tavoitteen muistan kuulleeni vuosia sitten suunnittelun alussa. Yksinkertaistamisen tulos oli aivan sama kuin edellisissäkin uudistuksissa eli systeemi on entistäkin vaikeaselkoisempi. Seuraavan CAP (EU:n yhteinen 

Tämä rypsi näyttää oikein vireältä, mutta sama ei valitettavasti
pätenyt ihan koko lohkoon. Toiselta lohkolta taas
löytyi rypsien sijasta lähinnä papanoita ja sorkan jälkiä. 

maatalouspolitiikka)- kauden suunnittelua aloitellaan jo Brysselin syövereissä. Toivottavasti tavoitteeksi otetaan tällä kertaa järjestelmän monimutkaistaminen. Jos vaikka käänteinen psykologia toimisi.

Tällaistakin kalustoa pellon laidalla. Ainakin puolitoista vuotta meneillään ollut projekti kuuden pellolla kierreltävän sähkötolpan vaihtumisesta yksiin haruksiin etenee. Sähkölaitos taisi operaatiota aloitellessa mainita, että ennen talvea saatettaisiin saada peltobaanakin sileäksi. Kyseessä ei näemmä ollut mennyt eikä toissa talvi. Olisikohan jo seuraava?

Mitä puimurille jäi?

Kyllä tänne puimurin kanssa tultiin, vaikka kevät ei kovin lupaavalta
näyttänytkään.

"Oi saavu toukokuumme ja tuuli lämmin tuo." Sekä tänä että viime vuonna kevät toi vähän turhankin lämpimiä tuulia ja ennen kaikkea siinä lämmössä viihtyviä siipiveikkoja.

Rypsin lisäksi muutkin kaalikasvit ovat ötökkäherkkiä tai vain maittavia.
Mustat pisteet ovat kirppoja tuholaisverkon päällä. Muun muassa kukkakaalit
ja lantut selviävät tässä vaiheessa kasvuaan näistä, vaikka joku verkon
alle osaakin lehtiä nakertamaan. Esim. kiinankaalilla ulkonäön myyvyys
taas kärsii, jos lehdet on kirjottu pienillä rei'illä.

Toukokuinen tarkastusretki kukkivalle rypsipellolle ei varsinaisesti mieltä nostattanut. Keltaisia kukintoja täplittivät ikävästi mustat rapsikuoriaiset. Yleensä niitä ei siihen aikaan ole vaivaksi asti ollut, ja siksi syysrypsistä on tullut luomuna ihan käypäisiä satoja. Ötökättömyyttä on todennäköisesti auttanut sekin, ettei syysöljykasveja  seudulla juuri viljellä.

Ainoa, mitä näille mustille pilkuille voi siinä vaiheessa luomuna tehdä on poistua paikalta, nostaa peukut pystyyn ja palata loppukesästä puimurin kanssa toivoen, että sillekin on jäänyt jotain. Tavanomaisessa viljelyssä tämä vaihe on työläämpi, sillä ruiskun kanssa tapahtumapaikalle palaamalla on paljonkin pelastettavissa.

Kirjanpito tuppaa kesäaikaan usein olemaan vähän rästiintynyttä. Viime
päivinä vallinnut >+25C-lämpötila kannusti kuitenkin siirtymään ulkotöistä
kuitin näpyttelyyn. Työ on vähemän hikistä ja plussana hirsiseinän
aurinkosuojakerroin pärjää vallitsevalle uv-indeksille reilusti tuhdeintakin
aurinkorasvaa paremmin. Eikä vuodenajan eväissäkään ole valittamista.

Rypsin puintiin päästiin eilen. Kyseessä oli talon poutivin lohko ja kuivuus olikin osassa kasvustoa vielä täydentänyt kuoriaisten töitä. Harjoitukset jatkuvat, mutta laarien ratkeamisvaaraa ei valitettavasti ole näköpiirissä tämän päivän kohteillakaan. Viljelijä on kuitenkin jonkin sortin optimisti, sillä tulevan vuoden rypsimaata on taas valmisteilla. Jos vaikka ensi keväänä ne lämpimät tuulet tulisivat pikkuisen myöhemmin. Rikkojen kuritusta pouta ja helle suosivat, mutta kylvämäänkin pitäisi päästä, jos satoa mielii saada. Tasaiseen taimettumiseen tarvittavaa H2O-tehoainetta vain ei ole lähitulevaisuuden sääennusteisiin merkattu.

Jotta voisit paistaa munkkeja

Ruohon tappoon lähdössä. Ensin yritettiin juolannostimella (alakuva), mutta kasvusto
oli liian tuhtia sekä maan päällä että alla. Yläkuvassa on sitten järeyttä lisää ja homma
alkoi sujua. Toinen kierros varmaan hoituu taas pykälää kevyemmällä kalustolla.

Jotta homma - esim. majoneesin valmistus tai munkin paisto - kävisi jatkossakin kuin rasvattu, suunnitellaan taas rypsin kylvöä. Sopiva kylvöaika lähestyy, mutta ensin on raivattava esteet tieltä. Esteenä toimii tantereilla vallitseva heinäkasvusto sekä näiden seassa pesivät rikkakasvit. Ruoho on siis ensin saatava riittävän heikkohenkiseksi, että rypsillä olisi mitään mahdollisuuksia. Multavalla maalla se henki ei lähde helposti, varsinkaan jos kosteutta riittää. Kesän sateisempi jakso taisikin juuri alkaa, jottei homma olisi liian helppoa. Alkukesän kuivuudessa aurinkoon pöllähtäneet juuret olisivat olleet helpompi saalis, mutta lohkoilta tehtiin ensin lehmille talvievästä ja kylvövalmistelut aloitettiin sen jälkeen.

Sitä itteään pumpataan säiliöstä lietevaunuun ja sitten
kasvuvoimaksi ruohon- tai rypsinjuuritasolle. Liete on
sekoitettava ennen levitystä, jotta se kulkisi pumpuissa
ja letkuissa ja saataisiin tasaisesti maahan kalusto ehjänä.

Ennen nurmen lopetusta isäntä tarjoili rypsilohkoille kierroksen. Kasvuvoiman takaavia neljäntoista kuution kolpakoita meni useampi.  Tarjoilun puuttuvat prosentit oli osin korvattu hajulla, jonka huomaa parhaiten siinä vaiheessa, kun isäntä on parkkeerannut työkenkänsä eteiseen. Ei ne tietysti lietekuskin omaan nenään ajaessa haisseet.

Rypsin asia etenee säiden mukaan. Mahdollisten poutapäivien jälkeen pöllytellään taas juurakoita. Sitä ennen pitäisi tehdä yhtä ja toista ensi viikon avoimien ovien päivän (13.7.) valmistamiseksi. Ensin pitäisi tietysti muistaa, mitä kaikkea on tarpeen tehdä. Huominen päivä omistetaan kuitenkin kuntoilulle. Menemme merta edemmäs kalaan eli aiomme urheilla talsimalla jokusen kilometrin pitkin maatalousnäyttelykenttää Oripäässä. N.s. merta lähempänä olevan liikunnan jätämme ukille, jolla on toimeksianto toimittaa alakuvan laatikko Hämeenkosken heinäjuoksun palkintopöydälle. Oikein urheilulliset tietysti osallistuvat ihan juoksuunkin.

Tämä laatikko lähtee palkinnoksi Hämeenkosken heinäjuoksuun. Kiire treenaamaan, jos voittaa meinaat. Kisa on huomenna. Paistin, valkosipulia, salaattia, uutta perunaa, persiljaa, sipulia ja hampunsiemeniä saa tietysti juoksematta suoraan tilalta.

Kosteutta havaittu

Kynnetään hikevää maata. Tarkasti katsomalla havaitsee pisaroita lasissa.
Konepelti ei kunnolla kastunut, mutta tällä tuloksella pääsi tällä kylällä
kevyesti kesän sateisimpien päivien topteniin.

Tästä pitäisi rypsin lähteä itämään. Kyntäessä pöllyää - luokitellaan
epätavalliseksi. Kuva eri pellolta kuin edellinen.

Edellisessä numerossa oli rypsejä kylvämättä ja siinä vaiheessa loppujen pelättiin joutuvan viettämään talvensa siemensäkin ahtaudessa. Viime sunnuntain erikoinen luonnonilmiö - 19 mm sade - antoi kuitenkin rohkeutta jatkaa vapautusoperaatiota ja nyt  on pientä siementä levällään hehtaaritolkulla. Vallinneitten olojen jälkeen tuolla millimäärällä ei kovin pitkälle pötkitä, joten ilmiön toistuminen olisi suotavaa. Mielellään tietysti yöaikaan jotta puinnit eivät kärsisi. Naapurikyllällä tuli muuten samassa hötäkässä kolmisenkymmentä milliä enemmän.

MF 35:n stuin aloitti päivänsä kasteenraikkaana, mutta kyseinen viehättävä olotila lopetettiin trasselilla, työhousujen takakappaleilla ja auringonpaisteella.

Syksy antaa merkkejä itsestään. Esimerkiksi kaste on vahvempi ja pysyy pidempään. Kolmevitosta (=pieni, söpö traktori) ei ollut tullut parkkeerattua aamuauringon ulottuviin. Aamulla liikkeelle lähtiessä sai sitten miettiä, riittääkö työhousujen imukyky vai pitäisikö hakea riepu. Kesäkurpitsan keruussa olisi kyllä saanut pyllistellä aurinkoon päin, jolloin housut olisivat varmaan aika pian kuivuneet, jos niitä olisi käyttänyt kasteisen penkin kuivaamiseen. Verstaalta löytyi kuitenkin lähes rasvattoman näköistä trasselia riittävän läheltä. Työhousut säilyivät kuivana. Penkki muuten uusittiin jokunen vuosi sitten. Sitä ennen istuin piti ennen sadetta huolellisesti peittää, koska päällinen oli rikki ja sadevesi olisi imeytynyt fylleihin. Alkuperäinen ahterin alusta lienee ollut metallinen.

Vihannemainosta täydennettiin lisäkilvellä. Kaksi uransa lopettanutta komeron ovea siirrettiin kykyjensä mukaiseen työhön. Isäntä maalasi ensin kyltin ja soitti sitten emännälle kysyäkseen, olihan se 25. päivä. Vihannesten lisäksi paikalla ovat tietysti kyytöt, muut viljelykasvit, koneet ja puffetti.

Kylvöille konehen mieli

Tämän hetkinen traktoribongaus keittiön ikkunasta tuotti näin laihan tuloksen. Viime päivinä olisi usein saanut kolme pistettä kerralla + työkoneet päälle.

Toukokuuta on mennyt jo monta päivää, mutta kylvökoneet/äkeet/aurat/lietevaunut vartoavat vielä nurkissa. Itävyyskokeet on tehty ja koneita trimmataan kauden avajaisiin. Edellisvuosikymmenen lämpiminä keväinä alkoi pitää huhtikuun kylvöjä itsestäänselvyytenä. Nyt on pari kolme vuotta taas muistettu paremmin paikallisen leveyspiirin numero. Säät alkoivat lämmetä oikeastaan vasta tällä viikolla. Valmiina lämpöä vastaanottamaan ovat olleet syysrypsi ja nurmet. Syysviljatkin tietysti siellä, missä niitä on. Talvehtivien kasvien osalta kasvukauden alku ei mene hukkaan.

Lähikuvarypsissä on toistaiseksi vain näitä lantunlehti-imitaatioita. Muutaman viikon päästä pitäisi pellon kellertää oikein urakalla. Syysrypsi kukkii jo kevätkesällä. Laajemmin viljeltyjen kevätlajikkeiden kukinta-aika taas on vasta heinäkuussa.

Rypsit näyttävät toistaiseksi toiveita herättäviltä. Lopullisempia talvehtimislausuntoja kirjoitellaan kuitenkin vasta äitienpäivän jälkeen. Vuosi sitten rypsipelloille pääsi ensin antamaan sekä hyviä että huonoja arvosanoja. Toukokuun edetessä kiitettävät kuitenkin sulivat tai ehkä pikemminkin jäätyivät tai vain kuivuivat kasaan, minkä jälkeen pääosalle rypsialasta otettiin käyttöön viljelysuunnitelma B. Vain yksi rypsilohko jätettiin puitavaksi, mutta senkin sato oli huonon talvehtimisen seurauksena heikko. Tavaraa kertyi niin vähän, että se edelleen odottelee myymättömänä siilossa tämän vuoden rypsejä kaveriksi. Ei kannattanut laittaa isoa autoa hakemaan pientä satsia. Toivottavasti seuraan on loppukesästä tungosta.

Tämän kevään kylvösuunnitelmissa on härkäpapua ja tattaria. Pavut kylvetään ensin, heti kun vain aiotut lohkot kuivuvat riittävästi. Tattarit saavat odotella viimeisen hallan jälkeistä aikaa. Nyt kun vielä tietäisi, koska se on.

Yleisnäkymä syysrypsipellosta talon takaa. Valkoiset räippeet ovat maatuvia edellissyksyn lehtiä, joiden voimalla juuri kasvoi talvehtimisen kestäväksi.

Lunta tulvillaan

Tämän peiton alla kelpaa rypsin lämmitellä.
Toistaiseksi peli ei ole menetetty, vaikka mittarin
spriipatsas huomenissa kutistuisikin..

Pakkasta luvattiin muttei juuri lunta. Toiveissa olisi ollut lumi ennen pakkasia rypsipelloille,
mansikkamaalle ja sorakasalle. Talven hakkuukohteille taas mieluummin ensin pakkanen routaannuttamaan ja sitten sopiva määrä lunta päälle. Näin suuria ja tarkkarajaisia eroja paikallisissa mikroilmastoissa ei kuitenkaan ole, joten kaikkea ei voi saada. Tai toisesta näkökulmasta, aina voi voittaa. Tämä toinen näkökulma on emännän makuun.

Nämä leidit ovat juuri olleet ulkona
syömässä. Karva eristää lämpöä siihen
malliin, että lumi selästä ei ihan heti sula,
vaan on eräänlainen lisäeriste.

Siltä varalta, että ennuste toteutuisi, valmistauduttiin kuitenkin tilaamaan kauran siemeniä koko rypsialalle. Lumeton kova pakkanen olisi todennäköisesti ollut rypsin loppu, ja jotain täytyy keväällä kylvää tilalle, jos lohkon valtalajiksi keväällä osoittautuu muu kuin rypsi.

Valmistautuminen meni kuitenkin tältä erää hukkaan, sillä säänennustajien aikaisemmista lupauksista huolimatta tätä päivää koristi lähes suomifilmityylinen lumisade. Rypsi näyttäisi ainakin toistaiseksi olevan turvassa.

Isommalla koululaisella oli viivoitin tallessa ja sitä piti pysähtyä hyötykäyttämään kotimatkalla. Lumen syvyydeksi raportoitiin kahdeksan senttiä. Pienempi taas ei joutanut pysähtelemään; kiireesti kotiin, lumikolan ei voi antaa olla jouten näissä oloissa. Kivaa oli, mutta kaveri keskittyi hauskanpitoon (lumen siirtäminen paikasta toiseen on hauskaa) ja pihan taidekuviointiin. Aikuinen olisi ollut tylsän rationaalinen ja kolannut lunta talon seinustoille.

Kamera kertoi kuvaavansa maisemaa. Ei kerrota lehmille, luulevat vielä joutuneensa vähätellyiksi.

Ulkoistettu sonnijahti

Joskus heinäkuu on ollut kesäkuukausista vaivattomin. Nyt ei kuitenkaan taukoa tunnu tulevan ollenkaan. Heinähommat menivät pitkäksi ja viimeinen viitisentoista hehtaaria kuivateltiin kuluvan viikon aluksi. Heinää pitäisi nyt riittää ylivuotiseksikin, joten sen puolesta ensi suven sateet kestetään.

Mansikkatyömaalla oli muutakin kuin mansikan tuoksua.

Heinäkuun työllistäjä on myös syysrypsi. Tulevien rypsipeltojen rikkakasveja kuritetaan muokkaamalla ja kasvuvoima siirtyy maan alle lietevaunulla. Rikkaruohoruisku ja apulanta liikkuisivat pienemmällä kalustolla ja vähemmällä työllä, mutta molemmista on luomutarkastajalla huomauttamista. Hevosvoimat siis jylläävät.

Viikon ohjelmassa myös rengasremonttia.

Eilen aamupäivällä emäntä pyydysti mansikoita. Turvallinen työmaa: sorkkaeläimiltä suojasi sähköaita ja räkäteiltä verkko. Isäntä puolestaan ulkoilutti lietevaunua pitkin kyliä. Mansikanpoiminta keskeytyi isännän puheluun. Olemme vallan mainioissa puheväleissä, mutta näin kiiruumpaan aikaan sitä ei ilman modernia viestintätekniikkaa ehkä aina huomaisi. Ikävästä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan isäntä kertoi naapurin raportoineen ylimääräisestä nautaeläimestä pihassansa. Naapurin piha on sonnien laitumen vieressä.

Emäntä oli siihen asti ollut päivän ohjelman suhteen edellä aikataulusta. En silti voi kehua tämäntyyppistä korjausliikettä kaivanneeni. Sisään hakemaan kenkiä ja lapsityövoimaa. Mansikan noukkiminen käy vallan mainiosti avojaloin, mutta sonnijahdissa jalkineet ovat paikallaan. Ei muuten, mutta jos sonni - tai pienempikin nautaeläin - haluaa laskea koipensa samaan kohtaan jahtaajan kanssa. Sama sijainti aiheuttaa ongelmaa lähinnä niissä tapauksissa, joissa sonni saa idean jalansijasta jälkimmäisenä. "Viisi alimmaista on minun." -tilanne on oleellisesti miellyttävämpi turvakenkä jalassa. Viivytys osoittautui kuitenkin työnkäytöllisesti tehokkaaksi. Laitumen toiselle laidalle ehtiessä naapuri oli saanut sonnin - vain yksi oli lipetissä - takaisin aitaan ja aidankin korjattua. Ei jäänyt muuta tehtävää kuin kiittää naapuria, laskea että poitsujen lukumäärä täsmää ja kyyditä perässä avuksi taapertanut pienoiscowboy pyörän tarakassa takaisin kotiin. Into sonnien perässä laukkaamiseen oli kääntäen verrannollinen käytettävissä olevan henkilökunnan jalkojen pituuteen.

Räntää, vasikoita ja kasveja

Vasikoita vielä putkahtelee silloin tällöin. Tämänaamuisen jälkeen saldo on 18. Fifty-sixty todennäköisyys toteutuu toistaiseksi niin, että lehmävasikoita on vain kuusi. Toivottavasti lopuilla poikimisilla vähän tasoittuu. Lapinlehmä Enna sai kuudennen sonnivasikkansa peräkkäin. Onkohan ensi vuonna saldona seitsemän veljestä.

Tällä osastolla on vipinää. Iltaleikeissä temmeltää 14 vasikkaa. Loput pienokaiset emoineen ovat toisessa laumassa.

Vasemmalla rypsin taimi, oikealla ylhäällä isännän kotiin tuoma nelonen, oikealla alhaalla emännän esittelemä kiitettävä. Osa viherryksestä on tosin voikukkaa. Ylemmässä eivät viherrä oikein rikkaruohotkaan. Talvehtineen rypsipellon laidalla tuntui jo rypsin tuoksukin. Hajukamera kuitenkin puuttuu puhelimesta, joten esitys on siltä osin vajavainen.

Lupasin jossain aikaisemmassa numerossa raportoida talvea viettäneiden rypsipeltojen voinnista. Tänään käytiin tilanne tarkastamassa. Emäntä hölkkäsi bioenergialla lähimaastoon ja isäntä körötti fossiilivoimalla kauempana olevalle lohkolle. Emännän tulokset olivat erinomaiset ja isäntä toi nelosen kotiin. Talvituhoinen alue oli erittäin multavalla pellolla. Mikähän siinä oli viime talven oloille epäoptimaalista?

Alkuviikkoinen sadekuuro terhakoitti maisemassa olevia syysviljapeltoja ja rypsikin sai siitä varmasti puhtia. Tänään oli ilmassa välillä räntääkin. Lämpötilat eivät siis vielä kohisten kasvata. Positiivisella asenteella lainaan kuitenkin vanhaa kansaa ja totean, että vilu viljan kasvattaa. Rypsiä vanha kansa ei kylläkään viljellyt, mutta jos nyt edes toinen rypsilohko menestyisi..

Tavattavissa keväisin. Kevätlinnunsilmä ja näsiä. Näitä ei hyötykasveiksi luokitella, mutta on niitä kiva ohi mennessä katsella.

Linnunsiemeniä

Tässä otetaan rypsistä mittaa. Verrokki on kokoa M.

Tulevan vuoden rypsimaita on valmisteltu kylvöön ja ensimmäinen palanen on jo kylvettykin. Toisen lohkon juolavehnät saavat vielä jatkokurituksen juolannostimella, joten sen kylvö saa odottaa. Nyt on hiukan parempaa juolavehnänkuivatussäätäkin tarjolla - ainakin ennusteissa.

Puimurikin starttasi tänään. Aloitettiin peräkyliltä valmiimmasta rypsipellosta. Eilen illalla kierreltiin katselemassa ja arvioimassa kasvustojen valmiutta ja rikkakasvitilannetta. Ensimmäisessä lajissa erot olivat melko pieniä, jälkimmäisessä valitettavasti eivät. Tai vielä valitettavampaa olisi tietysti ollut, jos eroja ei olisi ollut ja kaikki lohkot olisivat olleet biodiversiteettikeitaita.

Satotappioita oli parilla lohkolla valitettavasti jo kertynyt. Tappion aiheuttajiksi epäillään kaksisiipisiä nokkalintuja. Poissa silmistä -lohkoilla tarkempi lajinmäärittely jääköön tällä kertaa.

Tyhjennettyjä lituja näkyy erityisesti korsien yläosissa.

Rypsin siemenet maittavat linnuille ja lituja oli käyty putsaamassa parempiin nokkiin. Litu tarkoittaa siis ristikukkaisen kasvin siemenet sisältävää "palkoa".Tuotettaessa "omega-munia" kanoille annetaan pellavan tai camelinan siementä parantamaan munan rasvahappokoostumusta. Rypsi ei ole aivan yhtä tehokasta, eivätkä nämä siipiveikot enää tällä kaudella kauheasti taida munia. Ei siis vaikutusta linnunpoikasten veriarvoihin.

Lentosää

Tällaiselta näytti tänään. Toivottu surina ja pörinä ei
käynyt pellossa. Positiivisena puolena voi todeta, että
rapsikuoriaisiakaan ei näkynyt. Viime viikolla niitäkin
tavattiin. Etualalla väritoverina voikukkaa.

Kellertää. Välillä suorastaan häikäisee. Syysrypsi kukkii parhaimmillaan ja kaivattaisiin hyviä lentosäitä. Kirkkaan värin on tarkoitus houkutella pölyttäviä hyönteisiä. Epäedulliset säät saavat  ne kuitenkin vastustamaan houkutuksia. Kimalaiset kumppaneineen sekä tietysti mekin, jotka sadon aiomme joskus myydä, toivoisimme siis pölytyskelejä. Lämmintä muttei kuumaa. Helteellä ei jaksa pörrätä ja kukintakin menee äkkiä ohi. Poutanakin saisi pysyä. Kukat menevät märissä oloissa suppuun ja vesi siivissä varmaan haittaa lentämistäkin. Kolmas toive olisi tyven tai edes hiljainen tuuli. Kuluneella viikolla vaakasuorat kampaukset ovat kuitenkin olleet paikallinen muoti. Ei riitä pörriäisten roottoriteho pitämään suuntaa, vaan etsitään peltoaukeuita turvallisempia paikkoja.

Suurijuurisempi versio rypsistä tunnetaan lanttuna.
Rypsiä pykälää järeämmän öljykasvin, rapsin,
juuresmuoto taas on nauris. Kukkimaan
päästessään kumpikin näyttää suurinpiirtein tältä.

Suurin osa Suomen rypseistä on kevätrypsiä, joka kylvetään keväällä, kukkii heinäkuussa ja puidaan loppusyksystä. Lähes samannäköisen rapsin osuus on viime vuosina kasvanut. Syysrypsi kylvetään loppukesästä, jotta se saavuttaisi talvehtimisjäreyden ennen ilmojen viilenemistä ja päivän lyhenemistä. Sen ala on kuitenkin vähäinen, koska esimerkiksi viljat eivät oikein ehdi valmistua ennen rypsin kylvöä. Luomuviljelyssä syysrypsiä kuitenkin suositaan. Rypsin taimen pahin vihollinen, kirppa, on keväällä valmiina tekemään tuhojaan, mutta loppukesästä niitä on vähemmän liikkeellä. Sirkkataimilla on silloin toivoa olla joutumatta parempiin suihin. Talvehtiminen on kasvilla kuin kasvilla riskejä lisäävä tekijä, mikä osaltaan vähentää syysrypsin suosiota. Aina ei lumen alta paljastu voimissaan olevaa kasvustoa. Silloin ovat syksyn työ ja panostukset menneet siltä osin hukkaan.

Eivätköhän nämä kestä raskaammankin tarjoilun,
jos pöydäksi päätyvät.

Taannoisella myrskytuulella pihan laidalta kaatunut kuusi käytettiin tänään sahalla. Puu oli sisältä terve, joten kaatumiselle altisti ilmeisesti hutera alusta. Tyvitukista saatiin leveimmillään 60-senttistä seitsemän sentin paksuista lankkua. Saammekohan uuden pihapöydän? Vuodenaika on sellainen, että kuori irtosi melko helposti - lapsityövoimalla.

Päivän kyyttöuutiset. Tänään kerrottiin lehdessä biologian väitöskirjasta, jossa todettiin metsälaidunnuksen monipuolistavan sammalistoa. Sorkka kuopaisee kivennäismaata näkyviin ja siinä on sammalenpoikasille pesä valmiina. Tuore tohtori lienee ollut tiivistelmässään vähän monisanaisempi.

Pellolla on tänään liikuttu juolannostimen kera. Härvelillä pöyhittiin kesantomaalta juolavehnän juurakkoja kuivumaan. Tänään se onnistui, huomenna pitäisi taas sataa. Työn myönteisenä tuloksena juolavehnä saa turpiinsa. Kielteisenä seurauksena samoin käy osalle kastemadoista, jotka puolestaan ovat pellossa kovin toivottuja.

Juolannostin on naapurin kone. Toistaiseksi on samalla koneella ehtinyt ajella kahden talon ajot. Joskus joutuu optimiajoituksesta tinkimään, mutta pienentynyt konekustannus yleensä korvaa haitan.