Mansikkatyömaalla oli muutakin kuin mansikan tuoksua. |
Heinäkuun työllistäjä on myös syysrypsi. Tulevien rypsipeltojen rikkakasveja kuritetaan muokkaamalla ja kasvuvoima siirtyy maan alle lietevaunulla. Rikkaruohoruisku ja apulanta liikkuisivat pienemmällä kalustolla ja vähemmällä työllä, mutta molemmista on luomutarkastajalla huomauttamista. Hevosvoimat siis jylläävät.
Viikon ohjelmassa myös rengasremonttia. |
Emäntä oli siihen asti ollut päivän ohjelman suhteen edellä aikataulusta. En silti voi kehua tämäntyyppistä korjausliikettä kaivanneeni. Sisään hakemaan kenkiä ja lapsityövoimaa. Mansikan noukkiminen käy vallan mainiosti avojaloin, mutta sonnijahdissa jalkineet ovat paikallaan. Ei muuten, mutta jos sonni - tai pienempikin nautaeläin - haluaa laskea koipensa samaan kohtaan jahtaajan kanssa. Sama sijainti aiheuttaa ongelmaa lähinnä niissä tapauksissa, joissa sonni saa idean jalansijasta jälkimmäisenä. "Viisi alimmaista on minun." -tilanne on oleellisesti miellyttävämpi turvakenkä jalassa. Viivytys osoittautui kuitenkin työnkäytöllisesti tehokkaaksi. Laitumen toiselle laidalle ehtiessä naapuri oli saanut sonnin - vain yksi oli lipetissä - takaisin aitaan ja aidankin korjattua. Ei jäänyt muuta tehtävää kuin kiittää naapuria, laskea että poitsujen lukumäärä täsmää ja kyyditä perässä avuksi taapertanut pienoiscowboy pyörän tarakassa takaisin kotiin. Into sonnien perässä laukkaamiseen oli kääntäen verrannollinen käytettävissä olevan henkilökunnan jalkojen pituuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti