Illan hämyjä

Eikä muuten ole pimeää, kun ihan selvästi aurinko viiruna ilmoittelee itsestään tuossa melko keskellä kuvaa. Iltahämy vaan. Tässä on metsäkeskuksen ensi kevään tulitikkuleikkikohde. Isäntä kävi pakkaspäivän ratoksi laskeskelemassa runkoja ja niiden kuutioita, sillä metsäkeskus maksaa polttamistaan moteista. 

Vuodenajassa on tapahtunut miellyttävä muutos. Kurakausi on vaihtunut jääkauteen. Toivottavasti kestää kevääseen asti, niin kuivitusosastolla ei pidä niin kiirettä. - Kun on tuo turpeen hintakin noussut. Viime kesän turpeennostokelit olivat kyllä ihan käypäiset. Valtakunnan turvepolitiikka vaikuttaa kuitenkin kuivikkeenkin hintaan, sillä kuivike- ja kasvuturve ovat tavallaan energiaturpeen sivutuotteita. Ennen turpeen hinnan nousu oli seurausta kesän märkyydestä, koska huono nostosää niukensi tarjontaa. 

Pahnalla täällä on kuivitettu aika vähän. Lähinnä sen verran, että kuivikepohjan rakenne pysyy sopivana, itsellä kun ei viljoja ole viljelyssä. Viime kesän kuivuuden - sen käypäisen turpeennostosään - seurauksena viljojen korret olivat tälläkin seudulla aika olemattoman mittaisia, joten olkea olisi ollut hyvin huonosti saatavilla. Oljen riskinä on lisäksi yleensä puintiajankohdan kostea sää ja aamuisin pitkään kestävä kaste. Nihkeänä paalattu olki toi sitten omat harminsa, jotka realisoituivat erityisesti pienissä navetoissa, joissa hommat tehtiin käsipelillä. Kuivikkeen menekki - riippumatta siitä, mitä se on - on suurimmillaan nollan tietämillä olevissa lämpötiloissa, joita on lehmän mukavuusnäkökulmasta ollut turhan usein. 

Kirjoiteltu turpeesta, mutta siitä saa tylsiä ruskeita kuvia.
Kuvitus ei siksi varsinaisesti liity aiheeseen. Kuva samalta
pakkaspäivän ratoksi -reissulta kuin yläkuvakin. Tästä tehtiin
kesällä rehua ja emäntä selfiöi itsensä muun muassa
paalikuorman päältä.

Saa nähdä, miten turpeen kanssa lähivuosina käy. Nouseeko hinta naudan maksukyvyn näkökulmasta turhan korkeaksi? No, lehmien kanssa kyllä kai pärjätään vähemmänkin imukykyisillä kuivikkeilla, mutta broilereilla on vaikeampaa. Turve on hapanta ja siten sopivasti hillitsee mikrobikasvua, mikä osaltaan mahdollistaa täkäläisen antibiootittoman broilertuotannon. Keskieurooppalaiset tiput tepastelevat purulla ja kun pöpöjen on parempi jyllätä, tarvitaan lintujen rehuun sitten troppiakin. Tehdään siellä kai jotain muutakin erilailla.

Sopalla on kulotusaluekuvan ja peltomaiseman kanssa
sitä yhteistä, että tämäkin kuva on otettu iltahämyssä. Tytteli
poseeraa ruokasalin puolella, kuten oikeassa reunassa
näkyvästä astiastosta voi päätellä. Kuva otettiin oikeastaan
neitokaisen komeiden korvakarvojen ikuistamiseksi, mutta
täytyy käydä kuvaamassa ne uudelleen paremmassa valossa.

Lumi toi eläinten jäljet paremmin näkyviin. Näillä kulmilla peurat eivät ole vähentyneet, vaikka jossain päin on kuulemma saatu kannan kasvu taittumaan. Ukki ja muutama naapuri kyllä yrittävät illan hämyissä parhaansa eivätkä ilveksetkään ole toimettomina. Viime mainituista tosin osa ilmeisesti noudattaa rusakkodieettiä. 

Jonkun verran peuraa pakkasessa on liiketoiminnallisesti ihan hyvä, sillä silloin riittää kyyttöä enemmän myyntiin. Lihansyöntikykymme ei kuitenkaan sietäisi enää peurakannan kasvua. Kasvimaa ja rypsinviljelykin lakkaavat sitä jossain vaiheessa sietämästä, kuten tiheän kannan alueilla on käynyt. Toistaiseksi todennäköisesti lehmien laiduntaminen vihannesten vieressä on ollut eduksi ja karkoittanut valtion karjaa. Tosin istutusta odottavassa kiinankaalipenkissä taisi joskus olla hiehon sorkan jälkiä ja sontaläjiä. Kasvimaalla ja lehmien paaleilla on toistaiseksi ollutkin enemmän harmia rusakoista. Tietävät valitettavan hyvin salaatin olevan pupun ruokaa. Hyötyeläimiä ne rusakkodieetin noudattajatkin siis ovat. Mansikkamaa on onneksi sen verran lähellä rakennuksia, että peurat eivät ole tulleet talviharsoja sorkkimaan. Ammattilaisten marjariveillä on valitettavasti sitäkin harmia ollut. Kai ne mansikan lehdet sitten peuran makuhermoille sopivat, kun kerran mustikanvarpujakin syövät. 

Uusi mansikkamaa. Tähän laitettiin viikolla harso päälle. Taaempana olevat vihreämmät mansikkarivit ovat myöhäisempää lajiketta, joka ei ehtinyt ennen talvea lakastua yhtä paljon kuin aikaisemmat.

Mansikan piilotus

Muhvi (vas.) ja Jakris aamulumella.

Lumi tulee ja menee. Yleensä tulee aamuksi, mutta päivän aikana toteaa kiireitä olevan muualla ja häipyy maisemista. Tämän seurauksena kura siirtyy saappaiden pintaan kaikkina vuorokau-denaikoina eikä poistu erikseen opastamatta. Sama suomeksi, pieni pakkanen olisi ihan kiva.

Rönsyt on leikattu pois ja työnnetty pois käytäviltä. Valmiina talvipeitteen asennukseen.

Talvipeite paikallaan. Asennuksesta vastasivat isäntä, emäntä, mummo, ukki ja myötätuuli. Kouluttamaton lapsityövoima ilmoitti asentavansa kyllä harsoja poudalla, mutta juuri tällä kertaa jättää osallistumisen väliin, koska sataa. Kaveri pysytteli siis yksin sisätiloissa. Hyvä sielläkin on jonkun olla valvomassa talon tapahtumia. Esimerkiksi sokeripurkki oli vuotanut asennuksen aikana.

Ensimmäisten lumien jälkeen ehdittiin peittelemään mansikkamaa talviharsoilla. Myöhäiset lajikkeet tekevät satonsa niin myöhään, että ne eivät ennen kylmyyksiä ehdi valmistautua näitten leveysasteiden talveen. Harson hinnoittelu taas oli sellainen, että vain neljäsosa mansikkamaan - sen myöhäisen Malwiinan - kokoista palasta ei kannattanut hommata. Peite leviteltiin koko pläntille. Harson hiirisuojauskin oli onnistunut kohtuullisesti. Kolmas kausi ja vain yksittäisiä pieniä reikiä oli havaittavissa. Mansikkamaata ympäröivän aidan langat laskettiin alas, mutta sähköä niihin ei talvella tarjoilla. Mansikat tuskin karkaisivat. Tähän aikaan vuodesta lankojen tarkoitus on pitää harson ikää lyhentävät peuran sorkat alueen ulkopuolella. Kesällä aidan taas on tarkoitus torjua mahdollisen sonnilauman ylijuoksun satoa alentava vaikutus. Muovin alla olevat kasteluletkutkin saattaisivat kärsiä laajojen kotieläinjoukkojen virheellisistä reittivalinnoista. Niitä nimittäin esiintyy joka vuosi.

Rypsin myöhemmät vaiheet

Syysrypsi oli jonkinmoinen biodiversiteettikeidas. Ei tällä liikaa öljypulloja täytellä. Edellisvuotinen näytti ihan toiselta. Sekä pellolla että kannattavuuslaskelmassa.

Puimurin kuljettajalle on tietysti terveellistä välillä katkaista istuminen ja sen
jälkeen katkaista kietoutuneet saunakukat, matarat, savikat jne.
Valitettavasti tämän vuoden kasvusto ei luonut edellytyksiä
puuduttavalle istumatyölle.

Keväällä tuli raportoitua rypsien talvehtimisesta. Näytti osin hyvältä ja osin huonolta. Nuolaiseminen oli tälläkin kertaa suositeltavaa vasta tipahtamisen jälkeen. Vielä toukokuussa hyvältä näyttäneellä lohkolla kasvupisteet ilmeisesti ottivat nokkiinsa loppukuun kylmistä öistä. Päästiin toteamaan ettei tästä mitään tule. Valmiiksi heikosta lohkosta parhaat -  tai siis vähiten huonot - palat jätettiin paremman puutteessa, vaikka niidenkään suhteen ei kovin kummoisia odotuksia voitu asettaa. Harmillisesti ei oltu ainoita, vaan syysöljykasvit ottivat talvelta turpiinsa suurimmassa osassa maata.

Rypsin luomuviljelyyn soveltuva ominaisuus on nopea pensominen keväällä. Rivivälit peittyvät ja rikkakasvit jäävät toiseksi. Talven harventamassa kasvustosta riittävän peittävää kasvustoa ei syntynyt, joten saunakukka&kumpp. käytti tilaisuutta hyväkseen. Lietekuskin ylevänä tavoitteena lienee viime kesänä rypsipellolle ajellessa ollut terveellisten rasvahappojen saaminen markkinoille, mutta näin jälkikäteen voi todeta ruokkineensa saunakukkia.

Mansikkamaalle on saatu henkilökuntaa. Kuusi jalkaa, siivet ja kapea vyötärö. Ampiaiset ovat syöneet osan mansikoista läpinäkyviksi.

Puimuri päästettiin irti torstaina. Ihan joka kohtaa ei valitettavasti kannattanut edes puida. Seuraavat erät ovat tänä vuonna tattaria ja härkäpapua vastaan. Tämän hetkisten havaintojen perusteella odotettavissa on onneksi parempaa. Tässä vaiheessa on tietysti hyvä muistaa ohjeet nuolaisun ajoittamisesta.

Ulkoistettu sonnijahti

Joskus heinäkuu on ollut kesäkuukausista vaivattomin. Nyt ei kuitenkaan taukoa tunnu tulevan ollenkaan. Heinähommat menivät pitkäksi ja viimeinen viitisentoista hehtaaria kuivateltiin kuluvan viikon aluksi. Heinää pitäisi nyt riittää ylivuotiseksikin, joten sen puolesta ensi suven sateet kestetään.

Mansikkatyömaalla oli muutakin kuin mansikan tuoksua.

Heinäkuun työllistäjä on myös syysrypsi. Tulevien rypsipeltojen rikkakasveja kuritetaan muokkaamalla ja kasvuvoima siirtyy maan alle lietevaunulla. Rikkaruohoruisku ja apulanta liikkuisivat pienemmällä kalustolla ja vähemmällä työllä, mutta molemmista on luomutarkastajalla huomauttamista. Hevosvoimat siis jylläävät.

Viikon ohjelmassa myös rengasremonttia.

Eilen aamupäivällä emäntä pyydysti mansikoita. Turvallinen työmaa: sorkkaeläimiltä suojasi sähköaita ja räkäteiltä verkko. Isäntä puolestaan ulkoilutti lietevaunua pitkin kyliä. Mansikanpoiminta keskeytyi isännän puheluun. Olemme vallan mainioissa puheväleissä, mutta näin kiiruumpaan aikaan sitä ei ilman modernia viestintätekniikkaa ehkä aina huomaisi. Ikävästä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan isäntä kertoi naapurin raportoineen ylimääräisestä nautaeläimestä pihassansa. Naapurin piha on sonnien laitumen vieressä.

Emäntä oli siihen asti ollut päivän ohjelman suhteen edellä aikataulusta. En silti voi kehua tämäntyyppistä korjausliikettä kaivanneeni. Sisään hakemaan kenkiä ja lapsityövoimaa. Mansikan noukkiminen käy vallan mainiosti avojaloin, mutta sonnijahdissa jalkineet ovat paikallaan. Ei muuten, mutta jos sonni - tai pienempikin nautaeläin - haluaa laskea koipensa samaan kohtaan jahtaajan kanssa. Sama sijainti aiheuttaa ongelmaa lähinnä niissä tapauksissa, joissa sonni saa idean jalansijasta jälkimmäisenä. "Viisi alimmaista on minun." -tilanne on oleellisesti miellyttävämpi turvakenkä jalassa. Viivytys osoittautui kuitenkin työnkäytöllisesti tehokkaaksi. Laitumen toiselle laidalle ehtiessä naapuri oli saanut sonnin - vain yksi oli lipetissä - takaisin aitaan ja aidankin korjattua. Ei jäänyt muuta tehtävää kuin kiittää naapuria, laskea että poitsujen lukumäärä täsmää ja kyyditä perässä avuksi taapertanut pienoiscowboy pyörän tarakassa takaisin kotiin. Into sonnien perässä laukkaamiseen oli kääntäen verrannollinen käytettävissä olevan henkilökunnan jalkojen pituuteen.

Oma maa... muu maa...

Mansikasta on runsaasti tarjolla tätäkin versiota. Ei muuten home kiusaa.

Vapaa-ajanongelmista on viime aikoina ollut puutetta. Edellisen päivityksen jälkeen ensin siinä mielessä, että vapaa-aikaa ei ole ollut kaikenlaisten satojen kypsyessä. Loppuviikoksi taas onnistuimme osumaan samaan todellisuuteen parin kolmen vapaapäivän kera - onneksi kuitenkin ongelmattomasti. Välissä ollut maatalousnäyttelypäivä Oripään Okrassakin tuntui enemmän vapaapäivältä. Näyttelyä tuli nähtyä melko vähän mutta tuttuja paljon. Sää oli hieman kolea, mikä ehkä vielä korostui "kävele 50 metriä, juttele 50 minuuttia" -menetelmässä, jolla alueeseen tutustuimme. No, ehkä pientä liioittelua, muttei 100 m/25 min -yhdistelmäkään juuri lämpimänä pitävää liikuntaa tarjoa.

Hyvin sinertää vaikka hidasälyisimmät räksät päivystävät vielä mansikkamaan nurkilla. Tätä herkkua olisi tarjolla aivan vieressä. Muuttolintu marinoi itsensä täällä marjoilla.Syksymmällä pääsevät sittenPerluskooni ja kaverit  keittelemään ruokakulttuurivirastolla räkättipataa, kun siipiveikko siirtyy lauhempiin oloihin talvehtimaan.

"Kesymansikkaa"

Niitä satoja. Mansikkamaa on tarjonnut antimiaan ja niitä on talletettu piimäpurkkitolkulla. Korkoa eivät, harmi kyllä, kasva. Poimiminen käy hieman hitaasti, kun tänä vuonna biodiversiteetti ilmenee harmaahomeena. Torjuntaitiöitä levittävien mehiläisten järjestäminen paikalle on sillä asteella, että isäntä on kahlannut läpi pari paksua mehiläiskirjaa. Ei tehonnut. Pitäisiköhän vielä emännänkin tutustua k.o. opuksiin? Mustikat sinertävät ja kantarellit
kellertävät. Herneet onneksi tulevat vasta vähän myöhemmin. Muuten joutuisi henkilökunnan riittävyys koetukselle. Papujen suhteen on saatu ennaltaehkäisevää sadonkorjuuapua rusakoilta. Kurkkupenkin työtaakkaa kevensivät myyrät. Näiden osalta kasvinsuojelu hoituisi varmaan parhaiten ilvesten ja kissojen avulla. Kai ne ovat luomuhyväksyttyjä. Täytynee varmistaa Evirasta ja ely-keskuksesta. 

Hamppu on varttunut sitten kevään. On piisannut kosteutta ja ajoittain lämpöäkin.

Valkeus tuli - mansikkamaalle

Puolet rullasta on jo tyhjennetty ja tästä ryhdyttiin kerimään peittoa
mansikkamaan etelälaidalle.

Eilen omistettiin taas hetkinen kesän mansikkaharrastukselle. Yksi lajikkeista on Malviina (vai virallisesti vissiinkin Malwina, kun hollantilaiset eivät ole ymmärtäneet oikeinkirjoittaa lajikkeen nimeä Niskavuoren meijerskän mukaan). Siitä on Suomessa vasta aika vähän kokemuksia ja se on myöhäinen. Myöhäisillä lajikkeilla talvituhovaara on suurempi, joten niiden talvia, tai pikemminkin keväitä, voidaan varmistella harsolla suojaamalla. Ammattiviljelyssä joutuu harsottamisen kustannuksia pohtimaan tarkemmin, mutta harrastuksista voi maksaakin - ainakin jos saa kesällä mansikoita mahan täydeltä. Eikä vaikkapa golfin peluukaan ilmaista ole.

Harsoa myydään ammattikäyttöön, joten rullakoko on sen mukainen. Tai on sitä kotitarvepakkauksiakin myynnissä, mutta neliöhintakin on sitten kotitarveluokassa. Tilattu peitto riitti Malviinan kollegoidenkin päälle. Hankkimamme harso on sen verran ohutta sorttia, että sitä pystyy keväällä käyttämään myös sadon jouduttamiseen. Varhennusta suunnitellaan aikaiselle Rumba-lajikkeelle sekä osalle Polkasta. Näin saisi satokautta pidennettyä ja korjuuruuhkaa tasoitettua.

Tulleet on valkohanget tai ainakin tämä tekolumi. Mansikkamaan alalaitaan
jäi muutaman neliön koeruutu peittämättömiä rivejä. Keväällä voi vertailla,
onko rivien voinnissa eroja peiteltyyn alueeseen verrattuna.

Harson levitysajankohdan ohje on ennen lumen tuloa, eikä liian lämpimällä, ettei mansikka innostu uudestaan kasvamaan. Lunta ei ole mailla halmeilla. Sää on mitä mainioin, mutta rekikelistä ei ole tietoakaan. Ehkä optimaalisempi ajankohta olisi ollut hiukan aikaisemmin suojasäiden vallitessa. Plussakelien aikainen tuulennopeus oli kuitenkin tehokas kannuste operaation siirtämiselle. Eilisaamun pakkaskelillä ei sen sijaan ilma liikkunut. Aurinko porotti - nippa nappa horisontin yläpuolelta. UV-säteily lyhentää harsojen ikää, mutta paistokorkeus ja säteilyn kesto ovat tähän aikaan vuodesta aika armollisia. Eiköhän se suojaava lumikin sieltä kohta tule.

Mansikka-aikaa

Mansikkamaa istutettiin kesäkuun alussa, joten mansikan makuun päästiin vasta heinäkuun loppupuolella. Sen jälkeen makua on sitten riittänyt - isoille, pienille ja pakastimelle. Myöhäisen mansikka-ajan hyvä puoli oli mustikoiden samanaikainen kypsyminen. Hyvä puoli, jos ei poimintakiirettä ota huomioon. Räkättirastaat - tuttavallisemmin räksät - häipyivät pihamarjojen kimpusta mustikkametsään samoihin aikoihin, kun mansikoita alettiin noukkia. Hyvänä indikaationa tästä olivat pitkin maita ja mantuja pläjähtäneet siniset linnunkakat.

Näköala puumajasta. Männyn oksassa näkyvä mötikkä on
räkättirastaan pesä. Pesässä oli alkukesästä poikaset, joiden
varttumisesta puumajan henkilökunta huolellisesti raportoi.
Mansikkamaa häämöttää takana, joten pesäpaikan valinnassa
on ollut ammattilainen asialla.

Mansikansyöntitavoitteet ovat edenneet loistavasti - aamuisin kauhallinen puuroa ja sen päälle kolme, neljä kauhallista mansikoita.
Lastenkasvatukselliset tavoitteetkin ovat kohtuullisella tasolla. Aikuisiakin on silti penkkien välissä kontannut.

Miten niin paita märkä? Porkkana- ja kaalimaalle viritettiin
sadettaja. Osa roiskeista ulottui mansikkamaan puolelle ja
paikallisista sadekuuroistahan riitti riemua.

Mansikat ovat kolmea eri lajiketta: aikaisin nimeltään Rumba, seuraava Polka ja myöhäisin Malviina, jonka satokausi taitaa nyt olla jälkipuoliskollaan. Rumbia ja Polkiakin vielä sieltä täältä löytyy. Tosi makeita, kuten kauden viimeiset mansikat usein ovat. Pieniä kylläkin. Toivottavasti ensi suvena on jäljellä yhtä monta lajiketta, eikä talvi ota omiaan - tai siis meidän omiamme. Nyt lajikevalinta tuntuu siinä mielessä onnistuneelta, että myöhäisin valmistui lähes kokonaan eri aikaan kahden aikaisemman kanssa. Tuoretta mansikkaa riittää pidempään, eikä ole poimijoilla, pakastimella tai hillokattiloilla niin hoppu.

Mitäköhän tämän mansikan korvien välissä on liikkunut? Ovatko siemenet ruvenneet itämään samantien vai onko mansikoillakin joku tuulenpesäsieni? Täytyy ottaa selvää.

Mansikkaa

Katemuoviin tehtiin X-muotoiset reiät puukolla. Marjanviljelijöillä on nopeampiakin menetelmiä, mutta tässä mittakaavassa tämä rautakautinen teknologia oli riittävän nopea ja erittäin toimintavarma. Teroittamaan joutui kyllä aika usein. Veistellessä täytyi muistaa varoa muovin alla kulkevaa kasteluletkua. Kuvassa näkyvään mittatikkuun oli tehty tussilla merkit 40 sentin välein, jotta taimien etäisyydet saatin tasaisiksi. Muovin ruudut olivat 15-senttisiä,  niiden hyödyntäminen tällä taimivälillä olisi vaatinut jatkuvaa aivotyötä.

Mansikantaimia odoteltiin helatorstain alla. Olisi ollut koululaisilla paremmin aikaa osallistua työmaalle. Ne tulivat lopulta viime tiistaina, joten tällä viikolla aikani on mennyt tämän harrastustoiminnan piikkiin. Maatalouspuolella on omissa nurkissa härkäpapuja  rikkaäestetty toista kierrosta ja eläimiä vaihdettu lohkolta toiselle.

Koululaisilla oli luokkaretkeä, kevätjuhlaleipomista ja kevätjuhlaa, pallopelissä auki revenneitä polvia tms., mikä esti ehtimisen tai osallistumisen taimityömaalle. Lisäksi märän kevään seurauksena tavallisesti alkukuulle osuvat lietteen levitykset ajankohtaistuivat tällä viikolla, mikä piti isännän kiitelemässä ympäri kyliä lantakaluston kera. Lapsityövoimaa oli siis odotettua vähemmän käytettävissä. Lasten kasvatuksellisista tavoitteista joutui siten istutuksen osalta tinkimään.  Isäntä syö kaikkia marjalaatuja nurkumatta ja itseasiassa mansikkamaan laajennusajatus oli hänen, joten aikuiskasvatustavoitteita ei tässä asiassa ollut.

Tämä parta piti saada sojottamaan maan keskipistettä kohti, mutta maan sisässä. Lastalla aukaistiin kolo märkään multaan, taimi aseteltiin kohdalleen ja maa tiivistettiin ympäriltä. Mustuudestaan huolimatta muovi kiilteli niin, että olosuhteet olivat suuren osan aikaa turhankin loisteliaat. Pitkät hihat ja nenänvalkaisu (aurinkorasvalla) olivat tarpeen.

Aika sykkyrältä näyttää. Ämpärin pohjalla parikymmentä mansikan poikasta.

Työsuhde-etuna pääsi vastaanottamaan ohimarsseja. Pojille on tullut jano, joten purolle, mars.

Mansikkamaalla konttattiin  siis pääasiassa agronomin asiantuntemuksella, vaikka tehtävää oli ajateltu jakaa myös koululaisen pätevyyden omaaville. Perehdyin ensin "Mansikanviljely"-nimisen teoksen lukuun mansikan istutus. Tämän jälkeen harjoittelin 19 taimen koe-erällä. Lukumäärä sillä perusteella, että se oli yksi prosentti koko satsista. Tämän jälkeen näkemyksen vahvistamiseksi soitto auttavaan puhelimeen eli puutarhatieteitä lukeneelle opiskelukaverille, joka viljelee mansikkaa. Hän arveli selostukseni perusteella ettei käyttämäni menetelmä vaaranna taimien uraa mansikantuotannossa ja antoi vinkkejä sopivista työvälineistä. Tilasin ukilta ohjeiden mukaisen lastan ja jatkoin työtä - seuraavat päivät. Tänään tuli valmista, loppuvaiheessa mukaan ehti sentään muutakin henkilökuntaa.

Risaisesta lehdestä hiukan vasemmalle näkyvä vaaleankellanvihreä kohta on kasvupiste, josta uudet lehdet kasvavat. Kohta ei saa jäädä mullan alle. Tiistaina istutetut taimet ovat jo kasvattaneet ensimmäisen kolmilehdykkäisensä.

Lapsityövoimaakin sentään nähtiin, varsinkin pienempiä. Heidän vaikutuksensa työn etenemiseen tosin saattoi olla jopa negatiivinen, kun välillä täytyi käydä apumiehiä laastaroimassa. Täytetty kastelukannukin saattoi silloin tällöin itsestään tyhjentyä. Tässä kuitenkin tomerasti isosiskon apuna.