Illan hämyjä

Eikä muuten ole pimeää, kun ihan selvästi aurinko viiruna ilmoittelee itsestään tuossa melko keskellä kuvaa. Iltahämy vaan. Tässä on metsäkeskuksen ensi kevään tulitikkuleikkikohde. Isäntä kävi pakkaspäivän ratoksi laskeskelemassa runkoja ja niiden kuutioita, sillä metsäkeskus maksaa polttamistaan moteista. 

Vuodenajassa on tapahtunut miellyttävä muutos. Kurakausi on vaihtunut jääkauteen. Toivottavasti kestää kevääseen asti, niin kuivitusosastolla ei pidä niin kiirettä. - Kun on tuo turpeen hintakin noussut. Viime kesän turpeennostokelit olivat kyllä ihan käypäiset. Valtakunnan turvepolitiikka vaikuttaa kuitenkin kuivikkeenkin hintaan, sillä kuivike- ja kasvuturve ovat tavallaan energiaturpeen sivutuotteita. Ennen turpeen hinnan nousu oli seurausta kesän märkyydestä, koska huono nostosää niukensi tarjontaa. 

Pahnalla täällä on kuivitettu aika vähän. Lähinnä sen verran, että kuivikepohjan rakenne pysyy sopivana, itsellä kun ei viljoja ole viljelyssä. Viime kesän kuivuuden - sen käypäisen turpeennostosään - seurauksena viljojen korret olivat tälläkin seudulla aika olemattoman mittaisia, joten olkea olisi ollut hyvin huonosti saatavilla. Oljen riskinä on lisäksi yleensä puintiajankohdan kostea sää ja aamuisin pitkään kestävä kaste. Nihkeänä paalattu olki toi sitten omat harminsa, jotka realisoituivat erityisesti pienissä navetoissa, joissa hommat tehtiin käsipelillä. Kuivikkeen menekki - riippumatta siitä, mitä se on - on suurimmillaan nollan tietämillä olevissa lämpötiloissa, joita on lehmän mukavuusnäkökulmasta ollut turhan usein. 

Kirjoiteltu turpeesta, mutta siitä saa tylsiä ruskeita kuvia.
Kuvitus ei siksi varsinaisesti liity aiheeseen. Kuva samalta
pakkaspäivän ratoksi -reissulta kuin yläkuvakin. Tästä tehtiin
kesällä rehua ja emäntä selfiöi itsensä muun muassa
paalikuorman päältä.

Saa nähdä, miten turpeen kanssa lähivuosina käy. Nouseeko hinta naudan maksukyvyn näkökulmasta turhan korkeaksi? No, lehmien kanssa kyllä kai pärjätään vähemmänkin imukykyisillä kuivikkeilla, mutta broilereilla on vaikeampaa. Turve on hapanta ja siten sopivasti hillitsee mikrobikasvua, mikä osaltaan mahdollistaa täkäläisen antibiootittoman broilertuotannon. Keskieurooppalaiset tiput tepastelevat purulla ja kun pöpöjen on parempi jyllätä, tarvitaan lintujen rehuun sitten troppiakin. Tehdään siellä kai jotain muutakin erilailla.

Sopalla on kulotusaluekuvan ja peltomaiseman kanssa
sitä yhteistä, että tämäkin kuva on otettu iltahämyssä. Tytteli
poseeraa ruokasalin puolella, kuten oikeassa reunassa
näkyvästä astiastosta voi päätellä. Kuva otettiin oikeastaan
neitokaisen komeiden korvakarvojen ikuistamiseksi, mutta
täytyy käydä kuvaamassa ne uudelleen paremmassa valossa.

Lumi toi eläinten jäljet paremmin näkyviin. Näillä kulmilla peurat eivät ole vähentyneet, vaikka jossain päin on kuulemma saatu kannan kasvu taittumaan. Ukki ja muutama naapuri kyllä yrittävät illan hämyissä parhaansa eivätkä ilveksetkään ole toimettomina. Viime mainituista tosin osa ilmeisesti noudattaa rusakkodieettiä. 

Jonkun verran peuraa pakkasessa on liiketoiminnallisesti ihan hyvä, sillä silloin riittää kyyttöä enemmän myyntiin. Lihansyöntikykymme ei kuitenkaan sietäisi enää peurakannan kasvua. Kasvimaa ja rypsinviljelykin lakkaavat sitä jossain vaiheessa sietämästä, kuten tiheän kannan alueilla on käynyt. Toistaiseksi todennäköisesti lehmien laiduntaminen vihannesten vieressä on ollut eduksi ja karkoittanut valtion karjaa. Tosin istutusta odottavassa kiinankaalipenkissä taisi joskus olla hiehon sorkan jälkiä ja sontaläjiä. Kasvimaalla ja lehmien paaleilla on toistaiseksi ollutkin enemmän harmia rusakoista. Tietävät valitettavan hyvin salaatin olevan pupun ruokaa. Hyötyeläimiä ne rusakkodieetin noudattajatkin siis ovat. Mansikkamaa on onneksi sen verran lähellä rakennuksia, että peurat eivät ole tulleet talviharsoja sorkkimaan. Ammattilaisten marjariveillä on valitettavasti sitäkin harmia ollut. Kai ne mansikan lehdet sitten peuran makuhermoille sopivat, kun kerran mustikanvarpujakin syövät. 

Uusi mansikkamaa. Tähän laitettiin viikolla harso päälle. Taaempana olevat vihreämmät mansikkarivit ovat myöhäisempää lajiketta, joka ei ehtinyt ennen talvea lakastua yhtä paljon kuin aikaisemmat.