Vesiasioita

Vähän aikaa asutaan melkein rantatontilla. "Järven" keskellä on salaojakaivo. Vettä tulee kuitenkin nopeammin kuin 40 cm putki vetää.

Uitettu paali. Sulamisvesi ei päässyt tien toiselle puolelle,
mikä nosti veden pinnan paalimakkaran ympärillä.
Mitenkähän nämä kuivat heinät kuivatetaan?

Talvella satoi pari kertaa lunta. Erityisesti tämän muistanee se osa tuttavapiiriä, joka aurailee lunta ja maksaa niitä auraustraktoreihin tankattuja polttoaineita. Tällä hetkellä lumimäärä ilmenee sulamisvetenä. 

Radiossa kuului tiedotuksia kevättulvien vuoksi poikki
olevista teistä ja käytössä olevista kiertoteistä. Tämä peltotie
ei ollut listalla, mutta poikki oli silti.

Täällä näytti talven mittaan lauhempinakin jaksoina pelloilla enimmäkseen ihan hyvältä. Kaltevalla lohkolla vesi valuu jäätyneen maan päällä alaspäin eikä jää pellolle seisomaan. Lämpötila myös pysyi pääosin sen verran matalana, ettei vesialueita syntynyt kaikkiin notkokohtiinkaan. Nyt kun lumen sulaminen on päässyt vauhtiin, mutta maa on edelleen jäässä, on sitten saatu lätäköitäkin. Katsotaan, miten käy.

Ensi havainto lumen alta paljastuneista rypseistä ei ollut lupaava. Ainakin osalle alaa joutunee keksimään jotain korvaavaa. Kevät vaikuttaa kuitenkin sen verran myöhäiseltä, että se jotain ei taida olla ainakaan hamppua. Eikä härkäpapukaan lyhyen kasvuajan kasvi ole. 

Ja sitten se korjattiin.

Eilen tuli kylvettyä ensimmäiset taimet. Sekin vähän myöhemmin kuin edellisinä vuosina. Kasvihuoneeseen on rahdattu lehmien juoma-astia ja täytetty se vedellä. Ajatus on, että päivällä kasvihuoneen ollessa lämmin, vesikin lämpenee ja veteen varautunut lämpö sitten yön aikana edistää pakkasen ulkopuolella pysymistä. Toki öitä varten sinne rahdattiin myös lämmitin ja vedettiin sähköjohto. "Tallentava kameravalvonta" -kyltti ilman kameraa ja tallennusta saattaa tehota rosvoon, mutta pakkanen tuskin hämääntyy patterista ilman päälle kytkettyä sähkövastusta. Nyt kylvökset ovat vielä sisätiloissa itämässä. Kun sirkkalehdet putkahtavat alkuviikosta pintaan, viedään kennot kasvihuoneeseen valoisampaan. Kylmimmät yöt on tällä hetkellä luvattu keskiviikon torstain tienoille ja vielä vappuaaton sääkin näytti olevan virkavallan toivomaa tyyppiä.

Tästä kahlataan kesäaikaan emännänkin saappaanvarsilla yli ja silta on sen verran korkealla, kuvan tulvan ihailijat kävelevät siitä ali. Nythän tuosta lähtee uimaan - ainakin myötävirtaan - jos ei ole paleluun taipuvainen.

Ja perinnebiotoopin tulvaniitylläkin tulvii.

Nyt tuli eka

Lähtölaukaus. Muutama päivä sitten tapasimme enimmäistä kertaa Triljoonan pikkuveljen Unon. Poikimakauden avasi tänä vuonna "numerosukuun" kuuluva Riljoona-lehmä. Tämä sonnipoika oli siten numero yksi ihan käytännössäkin. 

Punaisissa pihdeissä on "päämerkki" ja keltaisissa "sähkömerkki",
eli elektroninen apumerkki. Ne saa kiinnitettyä samoillakin
pihdeillä, kunhan irroittelee ja kiinnittelee erilaisten merkkien
käytön mahdollistavaa soviteosaa. Vasikan kannalta lienee
kuitenkin mukavampi, että toimitus on mahdollisimman nopea.
Siksi on päädytty kaksien pihtien tekniikkaan, ettei esimerkiksi
tarvitse pidätellä vasikkaa, kun näpeistä pudonnutta sovitekappaletta
etsitään korsien joukosta.

Vasikoita oli jo vähän odoteltu, mutta ilmeisesti rehuntekohelteiden aikana ei laitumella tapahtunut mitään, koska ensimmäinen vasikka tupsahti vasta nyt huhtikuun puolella. Riljoona-lehmä oli kyytöille tyypilliseksi havaittujen mieltymysten mukaisesti valinnut poikimisen taivasalla korsikeon päällä. Vaihtoehdot olivat halli seinineen ja kuivikkeineen tai sitten kuusen alla.  Ne seinät ja kuivikkeet tuntuvat lähes säännönmukaisesti olevan liian laitosmainen ympäristö luonnonhelmassa viihtyvälle, kun sinne ei valinta juuri osu. Vasikka oli ensimmäisen kerran tavattaessa maidolla, joten emon tai pienokaisen ammattitaidossa ei näyttänyt olevan puutteita. Siitä huolimatta sääennustetta katselleet ihmiset päättivät besservisseröidä lapsenhoitoasioissa ja opastaa herrasväen katon alle ennen räntäsadetta. 

Vasikoiden lisäksi viikon ohjelmaan on kuulunut hakkuu. Koneviestifani, herra 10-v hehkutteli Komatsun ja Logsetin saapumista jo pari kolme päivää etukäteen. Metsälaidunalueella harvennetaan muun muassa parikymmenvuotiasta kuusikkoa. Neljällä jalalla liikkuva lehmä etsii kyllä näppärästi polkunsa oksien ali, mutta nykyaikainen pystyihminen raapii nenänsä.

Tässä vaiheessa on saanut unohtaa uran tukkipuuna.
Vuosikasvu on kyllä ollut hyvä.

 

Kulkeminen ei ole varsinainen syy harvennukseen, vaan kuusikko on käynyt niin tiheäksi, että alaoksat eivät enää saa valoa ja kasvu hidastuu. Laidunnusnäkökulmasta voi todeta, että ruohokaan ei kasva puitten välissä ilman valoa. Toiseksi alue on kuusen tyvilahon vaivaamaa, kuten moni muukin asutun alueen metsä Etelä-Suomessa. Toiveissa on, että lahon määrä lisääntyisi vähän hitaammin, kun harvennus yritetään tehdä niin, että jäljelle jäävissä olisi terveitä puita enemmän kuin poistetuissa. Lahoa oli jo edellisessä kuusisukupolvessa. Sitä ei olisi kannattanut pystyssä seisottaa yhtään pidempään, sillä maannousemasieni tärväsi juuri sitä kalleinta tukkiosaa, josta saadaan sahapuuta. Puulaji olisi siis pitänyt vaihtaa koivuun, mutta tuohon aikaan villien märehtijöiden kanta oli täällä sellainen, että kanaviillokkikin tehtiin hirvestä. Hirven silmissä taas koivun istuttaja lienee jokin Michelin-kokin tyyppinen hahmo. Suo siellä ja vetelä täällä ja menee syteen ja saveen tämä valinta kuusen ja koivun välillä siis. Viimeaikoina se viillokki on muuten tehty rusakosta tai peurasta, eikä niitäkään voi laatukoivun tuotannon tukipylväinä pitää. Ilveksiä tuntuu olevan oikealla ja vasemmalla, mutta eivät ne vaan kaikkia pysty syömään.

Sen parikymppisen kuusikon laita näkyy takana oikealla. Tässä ollaan jo seuraavalla kuviolla. Kuusikon ja koivikon välillä näkyvä ura on yksi lehmien kesäisin käyttämistä valtaväylistä.