Puro tulvii. Ei tässä käsipohjaa uisi, vaikka vesi olisi lämpimämpääkin. Nämä vedet eivät ihan vielä nousseet niitylle. |
Luomukyyttöä (grass fed), luomuvihanneksia, metsälaitumia, kasvinviljelyä ja metsätaloutta pieninä pakinoina Hämeenkoskelta. Myös muutamia reseptejä tilan tuotteille.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2019
Nelijalkaisia ja sulia kevään merkkejä
Vasikkamittari näyttää tällä hetkellä reilua kymmentä. Puoliväli on siis ennusteitten mukaan ohitettu. Tänä keväänä poikimiset ovat työlllistäneet hiukan tavallista enemmän. Useat emot ovat edellisvuosien tapaan valinneet ulos poikimisen kuivitetun hallin sijaan. Monena vuonna tarhan yläosa on ollut kuiva poikimisaikaan, joten vasikan on olltut siellä ihan hyvä ensiaskeltaa. Ensiaskel johtaa aina silloin tällöin esim. turvalleen tuiskahtamiseen tai muuhun vastaavaan painovoimavaikutteiseen ilmiöön. Nyt on maassa kuitenkin vielä lunta ja sulamisvesiä, joten huolestunut ihminen on sitten kanniskellut vasuja sisälle ja määrännyt perheille pariksi päiväksi ulkonaliikkumiskieltoa. Kieltoa on joutunut tehostamaan aidan pätkällä. Aidan pätkän taakse jäävässä karsinan osassa on sitten juokseva tai liukkaina päivinä turvallisuussyistä kävelevä vesi.
Sulamisvesiä oli päättyvän talven edesottamusten perusteella odotettavissa muuallekin kuin hallin viereen. Puro on ollut sangen muhkeassa kunnossa, mutta niitylle ei vesi vielä noussut. Tähän asti pitkiä saappaanvarsia tai suksia on vaatinut matkanvarrella ollut lumi jo puroa lähestyessä. Nyt varrelle virran pääsee jo vaivattomammin, mutta virran yli eivät saappaat enää yhtä lailla riitäkään. Siltaa pitkin pääsee, mutta liukastuminen voi vaikuttaa alentavasti ruumiinlämpöön.
maanantai 11. maaliskuuta 2019
Sesongin ensimmäiset
Nea ja toistaiseksi vielä nimeämätön vasu turpeella tepastelemassa. Lumi olisi armollisempi väritykselle. |
Talven mittaan on hiukan huolettanut, näkyykö edellisvuosia vähäisempi kivennäisten kulutus vasujen virkeydessä, mutta ainakaan tässä tapauksessa ei voinut vetelyydestä moittia. Asia tuli testattua, kun päädyimme kiinni saatuamme kanniskelemaan vasun katon alle turpeille siinä toivossa, että emo malttaisi juoda samalla reissulla. Emännällä oli operaation jälkeen olkavarret aika lämpimänä, tulokas kun koitti toistuvasti pompata sylistä omille teilleen.
Kyyttövasikat ovat sentään onneksi aika köykäsiä. Järeämmän rodun pienokainen olisi varmaan pitänyt hinata pulkassa, jos paikanvaihto olisi nähty tarpeelliseksi. Tai sitten emännän pitäisi käydä punttisalilla tai ainakin hiihtää useammin lipsuvilla suksilla. Isäntä ainakin pitäisi näitä vaihtoehtoja parempana kuin emännän vaihtoa. No, karjan rotua ei olla vaihtamassa, että sen puoleen ei ole kuntoilun lisäystarpeita.
Tunnisteet:
poikiminen,
vasikka
Sijainti:
Vanhatie 239 Hämeenkoski
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)