tiistai 21. kesäkuuta 2022

Sähkön teitä ja tien tukkeita

Meille ei siis todellakaan tule mieleenkään mennä aidan väärälle puolelle. Ihan vaan tässä koivun varjossa märehditään. Kuka sellaista väittää?
Sunnuntaina urakoitiin lehmien jako ryhmiin: astutettavat, joilla on lehmävasikka, astutettavat, joilla on sonnivasikka, ne joita ei astuteta ja ne jotka lähtevät kesälomalle naapurin perinnebiotooppiin. Koko päivä meni. Kukaan ei varsinaisesti karannut mihinkään. Tosin hallin viereiseen männikköön siirretyt muutamat lehmät muistivat hyvin aitauksen takaportin, jota isäntä ei ollut muistanut sulkea. Isäntä havaitsi tämän onneksi välittömästi ja huusi emäntää ja lapsiapua juoksemaan toiselta puolelta vastaan pysäyttämään porukan. Emäntä syöksyikin lyhintä tietä sonnikarsinan läpi. Ei ehtinyt jokaisen askeleen paikkaa ja laskeutumisnopeutta täydellisesti harkita, joten haalarin punteille sai matkalla pari melko tuoksahtavaa läiskähdystä. Ajoissa kuitenkin reitillä ja rouvat ja lapset kääntyivät takaisin männikköön. Homman loppupuolella havaittiin kuitenkin, että Unoa ja Petsamoa ei ole lajiteltu mihinkään. Petsamo on vasikaton lehmä ja Uno tämän vuosikerran vanhin vasikka. 

Tyypit olivat olleet 45 eläimen metsäläisseurueessa, joka oli operaation alussa johdatettu halliin järjestelyjä varten. Ilmeisesti olimme kuitenkin johdattaneet vain 43-turpaisen porukan ja nämä kaksi olivat kurkkineet lähtöä puun takaa. Isäntä lähti metsään kadonneita lampaita etsimään. Körötteli punaisella yleisratsullamme laidunalueita erottavaa metsäautotietä ja sieltä Petsamo löytyikin männiköstä mäen päältä. Isäntä jatkoi eteenpäin, jos vaikka Unokin ilmaantuisi, Petsamo seurasi alkuun perässä aidan takana tien viertä pitkin. Ei näkynyt Unoa. Hallille jääneet emäntä ja lapsityövoima olivat sillä välin pohtineet, kävisikö tässä välissä syömässä, mutta onneksi ei menty. Kuultiin äänimerkki, kun Uno ilmoittautui hallin takaa koivikosta. Hallin puolella Riljoona komenteli siihen malliin, että kaveri saatiin sujuvasti sisälle. Petsamo puolestaan oli lakannut peesaamasta kolmevitosta, joten isäntä palasi ja sulki portit. Petsamolla ei ollut hätää tontillansa, sapuskaa pukkaa joka päivä lisää, astiassa on puoli kuutiota vettä ja kaverit olivat tulossa viereiselle lohkolle. Seurueet johdettiin tonteillensa ja sitten ruvettiin ihmettelemään paimenpojan alhaisia jännitelukemia. Sähköyhteyksien tutkiskelureissu metsälaitumen suuntaan oli tuloksellinen, sillä emäntä havaitsi veräjän tykönä norkoilevan Petsamon. Saatiin siis kaikki paikoilleen jännitettä lukuun ottamatta. Edellisenä päivänä oli satanut reilusti ja elettiin toivossa, että kelin kuivuminen nostaisi lukemia.

Noin 42 hevosen karjanpaimennusvaljakko. Merkittävä
etu perinteisiin yhden hevosvoiman malleihin on se,
että tämä on valmiiksi satuloitu. Eilisessä tilanteessa
nopeasta lähdöstä oli ilmeistä etua.
Seuraavana päivänä havaittiin sonnien laajentaneen tonttiansa aikaisemmin syötetyn laitumen puolelle, yhden tilapäisen väliaidankin olivat saaneet maahan. Se käytiin virkistämässä, jotta kasteisessa maassa lojuva lanka ei söisi jännitteitä. Lanka tiedettiin huonoksi, joten syyksi epäiltiin, sähkötöntä väliä jossain aidan keskivaiheilla. Päältä päin ehjässä nauhassa voivat olla langan sisällä kulkevat metallisäikeet katkenneita ja elektronit epäurheilullisuudessaan jättävät hyppäämättä. 

Illan suussa emäntä lähti vielä tutkimaan sähkön kulkua oikein mittarin kanssa. Kumisaappaat jalassa alhaisilla lukemilla heinänkorsimenetelmä on vähän hidas ja epävarma, siksi tekninen apuväline. Aidan takaosa, jossa väliaidan molemmat päät olivat kiinni osoittautuikin sähköttömäksi. Virta oli pysähtynyt juomapaikan kohdalla olevaan veräjälankaan, jossa ilmeisesti oli noita yllä mainittuja katkoksia. Tämän paikan pystyi rautalangalla korjaamaan ja nyt tuli sähköä perällekin. Emäntä päätti rautalankavyyhdin ja pihtien kanssa kiertää vielä lopunkin aitaa, jos vaikka  löytyisi lisää vastaavia tukoksia. 

Bataviasalaatti
Salaattimyynti on auki ja lisää vihannessortteja
tulossa pikkuhiljaa. Tässä bataviasalaatti
Maravilla de Verano. Suoraan maalta
omatoimisesti tai sitten juhannusmyynnistä
pihasta torstaina 23.6. klo 15 - 17.30.
Hommaa sai tehdä ihan rauhassa, koska sonnit seisoskelivat laitumen toisella laidalla ja osoittivat kiinnostusta tien toisella puolella metsälaitumella olevaan lehmälaumaan eivätkä emännän operointiin. Isäntä soitti ja tiedusteli, onko emäntä mahdollisesti tulossa nukkumaan. No, sitten kun saan tämän pätkän käytyä läpi. Kahden minuutin päästä puhelu otettiin toiseen suuntaan ja emäntä ei todellakaan tiedustellut isäntää nukkumaan. Sonnit olivat lähteneet seuraamaan liikkeelle lähtenyttä lehmälaumaa omalla puolellaan tietä. Laidunlohko vain sattui loppumaan siihen, mistä sonnit lähtivät. Ilmeinen ratarikko siis, vaikka pitkäksi kasvaneella nurmilohkolle edelleen päätyivät. Emäntä syöksyi sen pitkän heinikon läpi ehtiäkseen sonneja vastaan ennen pellavamaata. Ehtikin, mutta ei ilmeisesti ollut riittävän pelottavan näköinen ainakaan kaikille yhtä aikaa, sillä edellisen aidan vähäsähköiseksi havainneet sonnit uskaltautuivat kokeilemaan tämänkin aidan ylittämistä sen sijaan, että olisivat perääntyneet. 

Tässä vaiheessa saapui ratsuväki 42 hevosen, yhden khauboin (isäntä) ja yhden khaugöölin (pienokainen) vahvuudella. Tilanne saatiin hallintaan. Isäntä pyörähteli sonnien edessä tuolla superratsulla kuin villin lännen karjapaimen - lippalakki stetsonin tilalla - emäntä nosti tien vieressä ollutta lankaa yrittäen edelleen näyttää pelottavalta ja khaugööl käänsi aitalangat sivuun paluureitiltä. Sama toistui seuraavallakin väliaidalla ja lopulta pojat ihan suosiolla kävelivät isännän huutelun perässä vielä oikealle lohkolle. Tupu ja Tali tosin hieman myöhäisempää herännäisyyttä edustaen. Pellavamaan vieressä olleeseen hernepeltoon tuli hiukan traktorin jälkiä.

Tänään oli sitten aidanalusten raivaus noussut prioriteettilistalla ja jännitelukemat saatiin ylemmäs. 

lauantai 11. kesäkuuta 2022

Leikkurien valvontaa

Pihojen syötön jälkeen järjestettiin keskimatkan maastojuoksukisa välillä piha - Hopeamäen laidun. Emäntä (vasemmassa reunassa) johtaa kisaa ja on ottanut selvän kaulan pääjoukkoon. Vesiesteellä varustevalinta saattoi kuitenkin aiheuttaa johtopaikan menetyksen. Kevytkenkäisyydestä  (=teräskärkiset turvakengät saappaitten sijasta) oli todennäköisesti ollut etua ylämäkiosuudella, mutta valinnasta seurasi puron ylitys sillan kautta kilpailijoiden loiskutellessa suorinta tietä toiselle puolelle. Tappio oli kuitenkin helppo niellä, sillä oleellista oli, että pääjoukko ei tehnyt ratarikkoja. 

Kauden sana on rikkojen torjunta. Isäntä kurvailee, tai siis ajaa suoraan aina kun mahdollista,
Rikkaäes saapumassa kohteelle. Herne vihertää ja
savikka punertaa. Eikä sitä ole vähän.

fossiilienergian liikuttaman rikkaäkeen ohjaksissa. Emäntä taas on tankannut itsensä aamuisin kaurapuurolla ja mustikoilla ja sitten bioenergialla edistänyt porkkanoitten ja rikkakasvien välistä epätasa-arvoa. Valtaosan syrjintäenergiasta voi kohdistaa jauhosavikkaan. 

Tänne päädyttiin, kasvimaareitin varrelle. Hiehojen kanssa
seurustelu ei vielä onnistu vihannesten haun lomassa,
sillä satoa vielä hetki odotellaan. Salaatti ja persilja
ovat jo ihan lupaavan kokoisia.
Pari kertaa apuna oli puutarhatöihin tutustuva työssäoppija. Ensimmäisellä kerralla alku ei kuitenkaan ollut aivan niin puutarhapainotteinen kuin oli tarkoitettu. Harjoittelijan saapuessa hiehot oli juuri siirretty ruohonleikkurin virkaan taloa ympäröivään männikköön. Eräästä kohdasta leikkuualuetta rajaava lanka oli kuitenkin jäänyt hiukan notkolle. Robottileikkureiden ohjailuun taitaa riittää ihan maan alle kaivettu lanka, mutta näille luontaismalleille tehokkain korkeus on metrin tietämissä. 

Hiehot tietenkin huomasivat tämän ennen kuin talonväki ja Tera ja Triljoona tavattiin pasteeraamassa mustaherukkapensaiden välissä. Isäntä laati nopeasti hyvän suunnitelman yliastujien palauttamiseksi työtehtäviinsä. Emännälle suunnitelma ei aivan täysin valjennut emännän ja isännän välissä olleen hallin aiheuttamien  näkö- ja kuulorajoitteiden vuoksi. Hallin toiselle puolelle päästyä kuitenkin valkeni, että suunnitelma mitä ilmeisemmin oli epäonnistunut perusteellisesti, sillä aitojen ulkopuolella hallipihalla hölkkäsi koko 14 turvan lauma. Harjoittelija oli siis paikalla enemmän kuin sopivasti, sillä kolme ihmistä tukkiin 50 prosenttia enemmän lehmän mentäviä aukkoja kuin kaksi. Hiehot keksivät onneksi omenapuiden ja mansikkamaan välisen mehevän voikukkakentän ja asettuivat siihen. Tai Oodi haettiin kyllä mansikkamaalta, mutta onneksi se ei ollut kävellyt tihkuletkujen kohdalta. Tässä vaiheessa isäntä esitteli suunnitelma B:n. Sen vika oli se, että hiehoja ei kiinnostanut noudattaa sitä. Emännän laatima hieman suoraviivaisemman reitin sisältänyt suunnitelma C onneksi kelpasi ja päästiin puutarhatöihin.

Leikkuutauko. Meneillään on leikatun materiaalin prosessointi mobiilibioreaktorissa (märehtiminen suom.huom.)



torstai 26. toukokuuta 2022

Toukotouhua

Sadepäivä, mutta ei ollut metsässä käynti mikään kävely mustavalkotelevisiossa. Paisterinteen kulotusalueella kärventynyt kataja oli saanut kaulaansa oranssin pörröhuivin.

Kuva on vähän kaukaa. Etäisyys johtuu siitä, että sonnit
ovat nopeampia kuin perässä juokseva isäntä. Tosin
isäntä antoi tasoitusta ottamalla juostessa kännykkää
kuvausvalmiuteen. Lisäksi isäntä pääsisi ikämiessarjaankin,
toisin kuin tämä nelijalkainen nuoriso. Aitatolpan paikalla
häämöttävällä emännällä oli sen verran etumatkaa, että ehti
pois alta ennen avattua veräjää.
Tuli sadepäivä kuin tilauksesta. Viimeiset varsinaiset kylvöt on saatu tehtyä, joten tämän talon pelloille osuvat sateet tulevat laariin. Viikolla viimeisteltiin aitauksia. Lehmät ja vasikat pääsivät metsään, sonnit pellolle ja hiehot pihatöihin eli tuuraamaan ruohonleikkureita kuivurin ympäristöön. Yhtä vasua vielä odotellaan, sillä siitossonnien syysloman aloitus meni viime syksynä pari kolme viikkoa pitkäksi. Söpö on ainakin kovasti sen näköinen, että prinssi tai prinsessa Uljas olisi lähiaikoina tulossa.  

Kuvassa pyhätuukin esihistorialliset vaiheet, eli pellava taimella.
Laitumellelaskut sujuivat melkein ilman ylimääräisiä askelia. Lähes alinta aitalankaa matalampaa Uraa piti seurata pari kertaa metsään, kun pienokainen erehtyi toistuvasti menemään sen alimman langan ali. Tähän seuraamiseen onneksi riitti kävelyvauhti. Lisäksi positiivisia puolia on se, että vasikka metsässä ei aiheuta vaaratilanteita liikenteelle ja että Uran massalla ei väärässäkään paikassa - mm. mansikkamaan tihkuletkujen päällä saa kovin pahaa jälkeä. Esim. kymmenen sonnin perässä kulkiessa voi tällaisiakin huolia tulla mieleen. Muutaman tunnin metsävisiitin aikana tyttelille tuli ilmeisesti mittaa sen verran lisää, että aitalangan alitus takaisin maito-osastolle ei onnistunutkaan heittämällä. Opastetusti onneksi sujui ja Ura on ruokailurytmistään päätellen vakaalla kasvu-uralla. Ura oli syntyessään tämän kevään vasikoista ylivoimaisesti pienin, joten kasvunvaraa kyllä on.

Sitten on taas istutettu taimia; lisää salaatteja, kukka- ja kyssäkaaleja ja kesä- ja talvikurpitsaa. Aikaisemmin istutetut salaatit ovat jo selvästi kasvaneet. Porkkanarivitkin näkyvät, mutta ovat kyllä selvästi jäljessä lohkon luontaista menestyjää, jauhosavikkaa. Kuokkia kuitenkin jo teroitellaan, joten vetoa kannattaa lyödä porkkanoiden puolesta ja savikat jättää panoksitta. Perunapenkit on rikkaäestetty. Tässä kohtaa työ toteutettiin 12-metrisen rikkaäkeen ja traktorin sijasta bioenergialla emäntä ja harava -menetelmällä (työleveys n. 1/27). Sitä 12-metristä taas on ulkoilutettu useimpien muiden kasvilajien joukossa. Tästä voinee päätellä jotain perunan viljelyn laajuudesta verrattuna esim. härkäpapuun. Perunaa tulee kyllä syötyä näistä paljon enemmän. Sopii siihen tietoon, että aikoinaan härkäpavun viljely väheni siinä vaiheessa, kun peruna ja herne yleistyivät. Historiallinen trendi näyttää pitävän pintansa. Mutta syödään sitä papuakin ja huomenna kylvetään kasvimaalle niitä isosiemenisiä lajikkeita. 
Maissia ja kesäkurpitsaa. Kesäkurpitsat ovat siirtyneet kasvihuoneesta ulkoruokintaan ja tomaatin taimi on kennon vieressä saanut lisää tilaa. Maisseihin kerittäneen ensi viikolla.


 





sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Istutellaan

Perunaa istuuntumassa lapsityövoiman avustuksella. Emäntä pukeutuu nuorekkaasti, eli käyttää kuulonsuojaimia, joissa lukee "kid". Lapsityövoiman nuoruus vakuuttaa ilman tekstitystäkin. Maahan on menossa sisukseltaankin vaaleanpunaista Mulberry Beauty -perunaa.


Ensimmäisiä kasvimaahommia penkkien teon
jälkeen on ollut sipulin istutus. Aika tuoksuvia
ovat olleet istukkaat, kun ne on piiloistaan
löydetty. Niitä on käyty nokkimassa harson läpi
mullan alta. Ihan uusi ja ehjä harsokin vielä.
Teosta epäillään kaksisiipisiä nokkalintuja
kavereineen.
Viime numerossa sulamisvedet vielä lainehtivat, mutta nyt ovat pellot paikoin jo kuivuneet. Muistiinpanoista näkyi, että vuosi sitten ensimmäisiä perunoita istutettiin reilusti huhtikuun puolella. Tänä vuonna ensimmäiset pääsivät maahan 4.5. ja homma viimeisteltiin eilen. Juhannusperunoiden saanti näistä nurkista on siis vähintäänkin erittäin epävarmaa. Alkavan viikon säätkään eivät miltään lämpösummapommeilta näytä. Toukokuun puolelle meni porkkanan  kylvökin. Värien ystäville tiedoksi, että nyt saatiin taas violetinkin lajikkeen siemeniä.

Ei viherrä saati sitten kuki. Mitäs tähän kylvettäisiin
rypsin tilalle?
Viimesyksyn valmistelujen mukaan parhaillaan odoteltaisiin syysrypsin kukintaa. Alkukevään havainnot kuitenkin viittasivat siihen, että vähintään ensi vuoteen saadaan odottaa - sikäli kun loppukesästä kylvetään uutta. Havainnot ovat nyt vahvistuneet. Isossa osassa maata syyskasvit vei pelloilla jäätyneen maan päällä talven leutoina jaksoina seissyt vesi. Tässä tapauksessa osansa oli todennäköisesti myös ennen lumia olleilla muutamalla kipakalla pakkasella sekä kevään kylmien öitten ja tuulisten päivien yhdistelmillä. Viimeiseen viittasi se, että vähiten huono oli kasvusto niissä metsänlaidan kohdissa, joista lumi oli viimeksi sulanut. Paikoin tuhon viimeisteli rouste, joka nosti taimet juurineen maasta. Jotain pitäisi siis kylvää tilalle. Rypsin tarpeita varten lantaa saaneet lohkot eivät ole omiaan härkäpavulle. Se menee niissä herkästi lakoon, koska pystyy pyydystämään typpeä myös ilmasta. Hamppu pystyy kyllä käyttämään runsaasti ravinteita, mutta jo näin toukokuussa joutuu toteamaan, että syksy lähenee sen kannalta hurjaa vauhtia. Puimaan pitäisi kuitenkin päästä ennen lumen tuloa. 

Hampunsiemeniä kumminkin hommattiin lisää. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee huumausainelakiin liittyen säädösuudistusta, joka vaatisi kuitu- tai öljyhampunviljelijää ilmoittamaan huhtikuun ensimmäiseen päivään mennessä aiotut hamppulohkot, kylvömäärät ja arvioidut kylvöpäivät. Vakuustodistusten toimittamiseen olisi armonaikaa vielä kylvön jälkeen siltä varalta, että siemeniä ei tilalla vielä maaliskuussa ole. Nykyisin riittää, kun tiedot lohkoista, kylvömääristä ja -päivistä sekä vakuustodistukset toimittaa maatalousviranomaisille kesäkuussa. 

Tänä vuonna täällä oli maaliskuussa rypsilohkoilla vielä lunta pinnassa, joten hamppualan kasvun ennustaminen olisi vaatinut kohtuullisen pätevää kristallipalloa tai juuri oikeaa korttipakkaa. Ensin siis ennuste lääkeviranomaisille, sitten toteuma maatalousviranomaisille. Fimea haluaa lisäksi vielä tiedon suunnitellusta käyttötarkoituksesta ja selostuksen siitä, mitä tapahtuu muille kuin myydyille kasvinosille. Ja kaikkihan ovat yksimielisiä siitä, että viljelijöiden hallinnollista taakkaa ei pidä kasvattaa.
Tätä et usein näe. MF35 tankataan noin kerran vuodessa. Löpöpihi kone matkalla perunamaalle.




sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Vesiasioita

Vähän aikaa asutaan melkein rantatontilla. "Järven" keskellä on salaojakaivo. Vettä tulee kuitenkin nopeammin kuin 40 cm putki vetää.


Uitettu paali. Sulamisvesi ei päässyt tien toiselle puolelle,
mikä nosti veden pinnan paalimakkaran ympärillä.
Mitenkähän nämä kuivat heinät kuivatetaan?

Talvella satoi pari kertaa lunta. Erityisesti tämän muistanee se osa tuttavapiiriä, joka aurailee lunta ja maksaa niitä auraustraktoreihin tankattuja polttoaineita. Tällä hetkellä lumimäärä ilmenee sulamisvetenä. 

Radiossa kuului tiedotuksia kevättulvien vuoksi poikki
olevista teistä ja käytössä olevista kiertoteistä. Tämä peltotie
ei ollut listalla, mutta poikki oli silti.
Täällä näytti talven mittaan lauhempinakin jaksoina pelloilla enimmäkseen ihan hyvältä. Kaltevalla lohkolla vesi valuu jäätyneen maan päällä alaspäin eikä jää pellolle seisomaan. Lämpötila myös pysyi pääosin sen verran matalana, ettei vesialueita syntynyt kaikkiin notkokohtiinkaan. Nyt kun lumen sulaminen on päässyt vauhtiin, mutta maa on edelleen jäässä, on sitten saatu lätäköitäkin. Katsotaan, miten käy.

Ensi havainto lumen alta paljastuneista rypseistä ei ollut lupaava. Ainakin osalle alaa joutunee keksimään jotain korvaavaa. Kevät vaikuttaa kuitenkin sen verran myöhäiseltä, että se jotain ei taida olla ainakaan hamppua. Eikä härkäpapukaan lyhyen kasvuajan kasvi ole. 

Ja sitten se korjattiin.
Eilen tuli kylvettyä ensimmäiset taimet. Sekin vähän myöhemmin kuin edellisinä vuosina. Kasvihuoneeseen on rahdattu lehmien juoma-astia ja täytetty se vedellä. Ajatus on, että päivällä kasvihuoneen ollessa lämmin, vesikin lämpenee ja veteen varautunut lämpö sitten yön aikana edistää pakkasen ulkopuolella pysymistä. Toki öitä varten sinne rahdattiin myös lämmitin ja vedettiin sähköjohto. "Tallentava kameravalvonta" -kyltti ilman kameraa ja tallennusta saattaa tehota rosvoon, mutta pakkanen tuskin hämääntyy patterista ilman päälle kytkettyä sähkövastusta. Nyt kylvökset ovat vielä sisätiloissa itämässä. Kun sirkkalehdet putkahtavat alkuviikosta pintaan, viedään kennot kasvihuoneeseen valoisampaan. Kylmimmät yöt on tällä hetkellä luvattu keskiviikon torstain tienoille ja vielä vappuaaton sääkin näytti olevan virkavallan toivomaa tyyppiä.


Tästä kahlataan kesäaikaan emännänkin saappaanvarsilla yli ja silta on sen verran korkealla, kuvan tulvan ihailijat kävelevät siitä ali. Nythän tuosta lähtee uimaan - ainakin myötävirtaan - jos ei ole paleluun taipuvainen.

Ja perinnebiotoopin tulvaniitylläkin tulvii.

lauantai 9. huhtikuuta 2022

Nyt tuli eka

Lähtölaukaus. Muutama päivä sitten tapasimme enimmäistä kertaa Triljoonan pikkuveljen Unon. Poikimakauden avasi tänä vuonna "numerosukuun" kuuluva Riljoona-lehmä. Tämä sonnipoika oli siten numero yksi ihan käytännössäkin. 


Punaisissa pihdeissä on "päämerkki" ja keltaisissa "sähkömerkki",
eli elektroninen apumerkki. Ne saa kiinnitettyä samoillakin
pihdeillä, kunhan irroittelee ja kiinnittelee erilaisten merkkien
käytön mahdollistavaa soviteosaa. Vasikan kannalta lienee
kuitenkin mukavampi, että toimitus on mahdollisimman nopea.
Siksi on päädytty kaksien pihtien tekniikkaan, ettei esimerkiksi
tarvitse pidätellä vasikkaa, kun näpeistä pudonnutta sovitekappaletta
etsitään korsien joukosta.
Vasikoita oli jo vähän odoteltu, mutta ilmeisesti rehuntekohelteiden aikana ei laitumella tapahtunut mitään, koska ensimmäinen vasikka tupsahti vasta nyt huhtikuun puolella. Riljoona-lehmä oli kyytöille tyypilliseksi havaittujen mieltymysten mukaisesti valinnut poikimisen taivasalla korsikeon päällä. Vaihtoehdot olivat halli seinineen ja kuivikkeineen tai sitten kuusen alla.  Ne seinät ja kuivikkeet tuntuvat lähes säännönmukaisesti olevan liian laitosmainen ympäristö luonnonhelmassa viihtyvälle, kun sinne ei valinta juuri osu. Vasikka oli ensimmäisen kerran tavattaessa maidolla, joten emon tai pienokaisen ammattitaidossa ei näyttänyt olevan puutteita. Siitä huolimatta sääennustetta katselleet ihmiset päättivät besservisseröidä lapsenhoitoasioissa ja opastaa herrasväen katon alle ennen räntäsadetta. 

Vasikoiden lisäksi viikon ohjelmaan on kuulunut hakkuu. Koneviestifani, herra 10-v hehkutteli Komatsun ja Logsetin saapumista jo pari kolme päivää etukäteen. Metsälaidunalueella harvennetaan muun muassa parikymmenvuotiasta kuusikkoa. Neljällä jalalla liikkuva lehmä etsii kyllä näppärästi polkunsa oksien ali, mutta nykyaikainen pystyihminen raapii nenänsä.
maannousema
Tässä vaiheessa on saanut unohtaa uran tukkipuuna.
Vuosikasvu on kyllä ollut hyvä.

 
Kulkeminen ei ole varsinainen syy harvennukseen, vaan kuusikko on käynyt niin tiheäksi, että alaoksat eivät enää saa valoa ja kasvu hidastuu. Laidunnusnäkökulmasta voi todeta, että ruohokaan ei kasva puitten välissä ilman valoa. Toiseksi alue on kuusen tyvilahon vaivaamaa, kuten moni muukin asutun alueen metsä Etelä-Suomessa. Toiveissa on, että lahon määrä lisääntyisi vähän hitaammin, kun harvennus yritetään tehdä niin, että jäljelle jäävissä olisi terveitä puita enemmän kuin poistetuissa. Lahoa oli jo edellisessä kuusisukupolvessa. Sitä ei olisi kannattanut pystyssä seisottaa yhtään pidempään, sillä maannousemasieni tärväsi juuri sitä kalleinta tukkiosaa, josta saadaan sahapuuta. Puulaji olisi siis pitänyt vaihtaa koivuun, mutta tuohon aikaan villien märehtijöiden kanta oli täällä sellainen, että kanaviillokkikin tehtiin hirvestä. Hirven silmissä taas koivun istuttaja lienee jokin Michelin-kokin tyyppinen hahmo. Suo siellä ja vetelä täällä ja menee syteen ja saveen tämä valinta kuusen ja koivun välillä siis. Viimeaikoina se viillokki on muuten tehty rusakosta tai peurasta, eikä niitäkään voi laatukoivun tuotannon tukipylväinä pitää. Ilveksiä tuntuu olevan oikealla ja vasemmalla, mutta eivät ne vaan kaikkia pysty syömään.
Sen parikymppisen kuusikon laita näkyy takana oikealla. Tässä ollaan jo seuraavalla kuviolla. Kuusikon ja koivikon välillä näkyvä ura on yksi lehmien kesäisin käyttämistä valtaväylistä. 



perjantai 25. maaliskuuta 2022

Inflaatiopaineita

Vieläkö tunnistaa? Sama kaveri molemmissa kuvissa. Tonni viettää kohta synttäreitä. Hallilla on maalis-huhtikuussa aina merkkipäiväruuhka. - Synttäreitä, nimipäiviä on harvemmin, kun Tonnin, Nyhverön, Tyylikkään, Rajajoen tai Sopan kaltaisia nimekkyyksiä ei kalenterista löydy. 

Aika rauhallista. Mistään ei edes ole otettu mielenkiintoisia kuvia, joista inspiroituisi vääntämään tikusta asiaa. Näin vain kuvien saatavuus ohjaa tiedonvälitystä. Varmaan merkittävämmilläkin foorumeilla kuin yhdessä pienessä maa- ja metsätalousblogissa. Tuo tikusta asian tekeminen kuuluisi mitä ilmeisimmin siihen metsätalouspuoleen. 
Tuli hiki, kun siirtyi aurinkoisella säällä hohtavilta
hangilta haalareissa ja villahousuissa
kasvihuoneen helteeseen. Vierellä sulavan
lumikinoksen aikaansaannos on kirkasvetinen
puro käytävällä. 

Kevättalven kohokohtaa vielä odotellaan. Vasikat ovat olleet teoreettisesti mahdollisia viikon parin ajan. Vielä kuitenkin vartoillaan. Emäntä kävi kyllä bongailemassa mahoja, joissa ilmiselvästi on muutakin kuin pötsi sekä utareita, joihin ilmiselvästi on kertymässä jotain. Tuleville isille tuli tänään tilattua kantakirjat, joten kevään pienokaiset ovat sitten tukisäädösten mukaisia syntymästään lähtien. 
Tästä pääsi aloittamaan kitkentäsesongin. Pakkasyöt eivät
tunnu kasvihuoneen juolavehniä haittaavaan.

Huoltovarmuudesta on viime päivinä puhuttu runsaasti. Tilatasolla tilanne on näillä kulmilla toistaiseksi hyvin hallinnassa. Ongelmia voi tulla, jos traktori tarvitsee yllättävää remonttia. Auto- ja traktoritehtaitten komponenttipulasta (jälkimmäisestä ehkä lähinnä maatalouslehdissä) on puhuttu jo pidemmän aikaa eikä se, että osa tarvitaan vasta vuosia valmistumisen jälkeen, huhujen mukaan näytä parantavan saatavuutta. 

Vihannesten siementilauksista suurin osa on tullut. Yhtä lähetystä vielä odotellaan. Säiliöön on tullut lietettä ja löpöäkin on tämän kauden tarpeisiin. Yli kaksikymmentä vuotta uusissa traktoreissa, joista talon valikoima koostuu, ei ole ad blue -tankkia, eli senkään suhteen ei ole huolta. Paalausverkkoa tuli lisää. Varaston täydennys jäi loppuvuodesta tekemättä, vaikkei verkon hinnan erityisemmin ennakoitu laskevan. Ihan näin isoa nousuakaan ei kyllä arvailtu. Samanlailla ovat käyttäytyneet paalimuovista ja rikkakasvikalvosta pyydetyt euromäärät. Eniten on kuitenkin noussut hinta, jolla tavara liikkuu liikkeestä pihaan. Ruokakaupan hyllynreunatiirailujen perusteella annan ennakkovaroituksen kahvinkupillisen uudesta hinnoittelusta tulevan suven avoimien ovien puffetissa. Ja pysyn itse teelinjalla.

Vihannesvarasto alkaa olla myyntikelpoisten osalta finaalissa. Tämä pienentää seuraavan reko-reissun riskejä, kun ei ole enää mahdollista unohtaa tilattuja vihanneksia kotiin. Ne ei-myyntikelpoiset taas huolehtivat siitä, että talonväen lautasmallista löytyy se kasvispuolikas loppukeväänkin.

Talven vähiin käymistä ennakoitiin myös verstaalla. Isäntä ja herra 10 v. olivat siellä järjestelemässä. Oven viereisessä nurkassa ovat talvehtineet emännän sukset aina silloin, kun ne eivät ole olleet kiinni emännän monoissa. Lumikulkimien sijainti on ollut jossain määrin päällekkäinen tai rinnakkainen esim. kompressorin letkujen kanssa. Hiihtäjän näkökulmasta letkut ovat häirinneet suksien esille ottamista ja paikalleen palauttamista.  Isännän ja herra kympin näkökulma oli ilmeisesti joku muu. Tämän näkökulman vaikutuksesta herra pyöreitä vuosia päätyi kantamaan äidin sukset vanhaan navettaan, koska talvi on jo melkein loppu. Isäntä oli käynyt sirottelemassa turvetta kasvimaan lumille nopeamman sulamisen toivossa. Kasvimaalla emäntä ei ollut ajatellut hiihtää, eli olisi ne nyt voineet vielä viikon tai pari olla helposti saatavilla. No, kohta saa ottaa siemenperunat itämään.
Tupu on Papun poika ja Sopan pikkuveli. On äitinsä, muttei siskonsa näköinen. Lehmien sukulaisuusasiantuntijamme (12 v.) yleensä raportoi myös mahdolliset yhdennäköisyydet isovanhempien, serkkujen, tätien ja enojen kanssa. 

sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

Valtuutus

Kannanotto. Helmikuun 24. päivänä täällä vietettiin synttäreitä. Vielä edellisenä päivänä olisi saatettu valita kynttilät toisin. 

Edellisen tekstin jälkeen on töitten lisäksi luettu uutisia, eikä aina niin iloisena. Maaseudulla on aika paljon suoria yhteyksiä Ukrainaan. Kausityövoiman lisäksi esim. kotieläintiloilla on maahan pysyvästi asettuneita ympärivuotisia työntekijöitä. Ilman omia suoria suhteitakin tilanne voi tuntua tulevan kovin lähelle, kun esimerkiksi lapsen luokkatoverin isä lähtee kotiinsa maataan puolustamaan. 

Tiloilla rauhan järkkyminen tuntuu työvoimatilanteen lisäksi kustannusten nousuna niin kuin monella
Potkukelkkailu hankaloitui, kun varauduttiin varastojen
täydennykseen. Ensin oli tulossa tankkirekalla lietelantaa
säiliöön ja sen jälkeen odoteltiin turvekuormaa. Helpompi
sannoittaa kunnolla, kuin miettiä, miten mutkaan liukkaalle
jumittunut sillalle valuva rekka saadaan liikkeelle toivottuun
suuntaan.

muullakin alalla. Traktorit ja kuivurit tarvitsevat sauhuteltavaa, kun töitä tehdään. Moni ei ollut pystynyt hankkimaan riittävästi polttoaineita viimevuotisen paikoin hyvin pieneksi jääneen sadon myynnillä ja nyt öljyn hinnan noustua tilanne ei ainakaan ole helpottunut. Tavanomaisen viljelyn puolella lannoitteiden korkeat hinnat jatkuvat. Viime vuonna monia lannoitetehtaita Euroopassa jopa suljettiin odottelemaan maakaasun hinnan laskua. 

Ukraina ja Venäjä ovat molemmat olleet merkittäviä viljan viejiä. Nyt on osa kylvömiehistä ja -naisista muissa tehtävissä. Mustanmeren satamat, joista mustan mullan viljat maailmalle lähtevät, eivät ole tällä hetkellä laivanvarustamojen suosikkikohteita. Viljan maailman tai vain Euroopankin markkinoilla lähitulevaisuus ei näytä ihan siltä, mihin on totuttu.

Suurempien asioiden ja tavallisten arkihommien lisäksi pieni byrokratiapläjäyskin on taas ollut ajankohtainen. Kuten tiedämme naudat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Niin mielenkiintoisia, että viranomaisten on syytä saada mahdollisimman viiveettä tieto esimerkiksi navetan iloisista perhetapahtumista. Niitä muuten odotellaan alkaviksi ihan lähiaikoina. Tätä tietoa välitetään nautarekisterin kautta. EU siis edellyttää, että jäsenmaa pitää atk-pohjaista rekisteriä nautaeläimistä. Rekisteriä on tähän asti teknisesti ylläpitänyt Mtech, jonka omistajia ovat mm. neuvonta- ja kotieläinjalostustahot, joilla järjestelmiä on ollut, koska tietoja on tilojen käyttämiin palveluihin tarvittu. 

Ruokavirasto, joka siis on virallinen nautarekisterin omistaja, hyödyntää rekisteriä unionin yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä. Suomessa tietoja ja niiden ajantasaisuutta on nk. nautapalkkioiden kohdalla hyödynnetty erityisen ansiokkaasti. Digitalisaatiolla oli tässä kohtaa saatu hallinnon prosessia tehostettua, vähennettyä tukipykälistä johtuvia markkinahäiriötä sekä parannettua tukisumman jakaantumisen kohdentumista niille, joille se on tarkoitettu. Näillä perusteilla on arvattavissa, että viime syksynä komission maatalousosasto ilmoitti, että ei muuten käy. Digitaalisen päivän päälle toimivat järjestelmän olemassa olosta huolimatta on sovellettava menetelmää, joka asettaa "tulppia" taloudellisesti järkeviin teurastusajankohtiin, muuttaa maaliskuun alussa syntyneet sonnit helmikuun lopussa syntyneitä arvottomammiksi ja mielivaltaistaa tuen jakaantumista tiloille. No, onneksi EU nyt kuitenkin suuremmissa asioissa pystyi toimimaan. Näitä maallisempien asioitten hölmöyksiä ei silti yhtään kaivattaisi. 

Tätä rekisteriä ollaan nyt kuitenkin uudistamassa. Valtio eli Ruokavirasto on ottamassa homman haltuunsa. Nykyiseen järjestelmään ei kuulemma saa kaikkia nykyajan vaatimia hienouksia. Virastossa on kuulemma kohta viisi vuotta kymmenen henkeä uudistanut järjestelmää, jonka pitäisi tässä kuussa alkaa olemaan käytössä. Tämän uudistuksen käyttöön oton jälkeen kaikilla, jotka kyseisen reksiterin tietoja tarvitsevat pitää olla valtuus moiseen. Valtuutta tarvitsevat ainakin teurastamot, karjantarkkailu, neuvonta ja terveydenhuolto. Nykyisenä digiaikana näitä valtuuksia annetaan tietysti sähköisesti Suomi.fi-valtuuspalvelussa. Järjestelmään on tullut törmättyä sen verran, että voi todeta sen olevan paikoin hieman kökkö. Mm. teurastamot ja eläinten terveydenhuoltojärjestö kertovat, että tuhansittain valtuuksia puuttuu vielä ja merkittävä osa annetuista valtuuksista on annettu väärin tai puutteellisesti. 

Tämä pökkelön varsi laitumen
laidalta ei varsinaisesti liity
mitenkään aiheisiin, mutta
on kivemman näköinen
kuin esim. nautaeläinluettelo.
Täälläkin ryhdyttiin valtuuttamaan, kun kerran valtaa oli. Ensin luettiin huolellisesti ohjeita alan lehdestä. Valtuuksia voi kuulemma antaa vain henkilö, joka on rekisteröitynyt nautaeläinten pitäjäksi. Piti siis pohtia, kuka kyseinen henkilö on tilallamme. Todennäköisimmät vaihtoehdot ovat isäntä tai isäntä ja emäntä molemmat. Y-tunnukset ja tukijärjestelmät tuntevat vain yhden nimen per tila, vaikka tilatunnukseen osallisissa luetellaan sitten tarvittaessa muitakin. Meillä noissa kohdissa on isännän nimi, mutta tällaisten valtuutusten antamisten tyyppiset hommat ovat emännän heiniä. Arveltiin siksi olevan varminta suorittaa operaatio talon tavoista huolimatta isännän pankkitunnuksilla. Emäntä määräsi isännän tietokoneen ääreen. Pankissa ei tykätä, jos emäntä käyttäisi isännän tunnuksia. Isäntä rupesi klikkailemaan ennen kuin emännältä oli tullut pitemmälle meneviä ohjeita kuin suomi.fi. Suomi.fi sivu muuten ensimmäisenä tiedustelee "haluatko eron puolisostasi?". No, en todellakaan. Ilmeisesti isäntäkään ei halunnut, vaan siirtyi haeskelemaan valtuutusaiheita. Ensimmäiseksi tuli vastaan "banaanien valtuutetun punnitsijan asemaa koskeva valtuus". Piti nähtävästi haeskella jostain muusta kohdasta. Isäntä oli vakuuttunut, että tähän banaaniasiaan hänen valtuutuksen myöntövaltuutensa eivät riittäisi, eivät vaikka kysyisi emännältä luvan. Banaanit ovat maataloustuotteitten maailmanmarkkinoilla ihan merkittävä tuote nekin, mutta ryhdyttiin silti etsimään nautoja. Järjestelmässä oli valmiiksi tyrkyllä erilaisia aihealueita, mutta niistä mikään ei yksiselitteisesti sopinut nautarekisterin ylätasoksi. Suurennuslasin kuvan viereen merkityllä ruudulla pääsi kuitenkin etsimään nautaa ja kyllä suurennuslasi sen löysi. Nyt on muutamat nautaeläintietojen katselu - ja nautaeläintietojen ilmoittaminen -valtuudet myönnetty. Tai siis ainakin luulemme, että myöntö on onnistunut. 




 

sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Kakkajuttu

Veljekset välipalalla. Siro on tuhdimpi kuin Tuhti. Isoveli on nätti poika, mutta käytöstavoissa on toivomista. Nytkin emäntä toivoi, että odotetut sontaläjät eivät putoa aitoihin nähden Siron taakse. Käytöstapojensa vuoksi Siro ei myöskään ollut näytteenoton kohteena.

Tänään iltapäivällä oli töihin tarjolla jännittävää vaihtelua. Yleensähän siis lehmälässä näin talvisaikaan ruokitaan ja kuivitetaan ja siinä tärkeimmät. Nyt oli parille poitsulle tullut tilaus muuttaa töihin tilalle, jossa nähtiin työteknisesti järkeväksi ulkoistaa hiehojen kiimantarkkailu alan todellisille ammattilaisille. Vieraisiin lähtö edellyttää herroilta riittävän tuoretta salmonella- tai siis salmonellattomuustodistusta. Salmonellanäytteiden otto ennen eläinten siirtämistä tilalta toiselle on Suomessa normaali käytäntö ja osa niitä toimenpiteitä, joiden ansiosta salmonella on eläinlajista riippumatta täällä poikkeus, johon reagoidaan, eikä arkea, jonka kanssa eletään. 

Analyysia varten tarvitaan kourallinen hännän alta pläjähtävää näytemateriaalia. Kasojahan on pitkin karsinaa, mutta niissä ei ole nimilappuja päällä. Tästä syystä emäntä lähti parin muovipussin kanssa päivystämään herrojen Satanen ja Säe hännän nousuja. Nopeimmin homma olisi ehkä käynyt aamulla, jos olisi osunut paikalle juuri, kun tyypit ovat nousemassa jalkeille. Juuri ylös nousseelta eläimeltä saalista yleensä saa melko pian. Tällä kertaa operaatioon tuli kuitenkin lähdettyä iltapäivällä. On näytekin sitten monta tuntia tuoreempi laboratorioon saapuessaan. Sää oli mainio, ei tuullut ja pakkasta oli vain pari astetta. Joskus odottelu kestää, mutta kauhean aktiivisesti ei voi muuta tehdä, ettei hännän nousu jää huomaamatta. Matala-aktiivinen odottelu taas vaatii kolealla säällä riittävää pukeutumista. Nyt pärjäsi ylimääräisellä puserolla haalarien alla. Ja herratkin olivat kohtuullisen ripeitä.  Eivät niin ripeitä kuin parhaimmillaan, mutta emännän pukeutumiseen nähden riittävällä tasolla.

tuubikääritty paali
Sapuska on näin hyvin maastoutunutta, mutta toistaiseksi isäntä on aina tuubin aina lumen alta löytänyt. Rusakkosuojaakin alkaa korsilla olla joka puolella. Tuubin vieressä kulkee peltotie, jota aurataan ja auratusta lumesta on kertynyt muuri paalijonon kylkeen.

lauantai 12. helmikuuta 2022

Tasaisen talvista, osa II

Jonossa kulkeminen on järkevä vaihtoehto, jos ei huvita nostella koipia paksussa lumessa. Tosin jonossa kuljetaan lumettomaankin aikaan, eli yksi osatekijä lienee mieltymys järjestelmälliseen elämäntapaan.
Tapahtumia tämänkertaisessa jaksossa on suurin piirtein yhtä vähän kuin edellisessä. Lehmiä on passattu vakiomäärä, ReKoissa on käyty vähän enemmän (=kaksi kertaa) ja lunta on aurattu selvästi vähemmän. Lähetystä odottaneen veroilmoituksen bitit ovat saaneet kyydin eteen päin ja emäntä on listaillut vihannesten siemeniä ja niiden tilauspaikkoja. Tilauksia ei ole vielä tehty, koska kaikkien siemenien saatavuus ei ole varmistunut ja olisi kätevämpää tehdä tilaukset kerralla. Viime vuonna tosin violetti porkkana ehti loppua, siinä vaiheessa, kun pari odoteltua sorttia oli tullut listoille. 
Lauman ikäpresidentit Kymppi ja Loru. Toivovatkohan
saavansa nuorekkaita pisamia, kun turvat ovat noin aurinkoon
suunnattuina?
Sitten otettiin korvikkeeksi punaista ja valkoista. Valkoinen oli ainakin emännän makuun oleva löytö. Ruotsalaisen siemenkatalogin mukaan "denna sort har en fantastisk struktur". Emäntä ei kummallakaan kotimaisella tai jollain ulkomaisella väitä vastaan. Punainen taas oli harmittavasti erityisesti kasvimaan jyrsijöiden makuun. Emännän suosikeilla ovat jatkoon pääsymahdollisuudet selvästi paremmat kuin noilla jyrsijöiden suosimilla. 

ReKo-reissailu jatkuu ensi viikolla Töölö-Puotila-Korso-kierroksella. Tällä 
Lapsukainen teki metsä-, tai ainakin puu-, -töitä.
Joulu rupeaa olemaan muisto vain, mutta
loppuvuodesta tulee taas onneksi uusi.
viikolla Helsinkiin lähdettiin sattuneesta syystä lumikolan ja parin lapion kera. Se sattunut syy oli putoillut taivaalta useina kappaleina. Kolaa hiukan käytettiinkin. Reissu oli paikoin jopa jännittävä, kun tielle osui lumeen hautautuneita kääntymiskaistoja tms. Täällä kotona saa itse aurata, mutta positiivinen puoli on se, että lumi mahtuu. Yhden rekopaikan pienemmillä kaduilla vallitseva potkukelkkakeli näytti erinomaiselta. Isompi katu oli sitten suolattu, joten se luistava matkan alku olisi tyssännyt siihen, jos paikallinen alkuasukas olisi valinnut tällaisen ekologisen työmatkamuodon. Potkukelkoissa olisi sekin hyvä ominaisuus, että ne mahtuisivat tien varteen autoja paremmin. 

Seuraavalla viikolla voisi mennä tutkimaan vaikka Keski-Uudenmaan (Järvenpää-Kerava-Tuusula) lumitilannetta ja lumen mahtumista, mutta lähtö on vielä vähän pohdittavana. Aikaisempien vuosien kokemusten mukaan etelän rekoissa on sikäläisellä hiihtolomaviikolla aika rauhallista. Tosin jos lunta on kovin ahtaaksi asti, pitäisi hiihtämisenkin onnistua ympäristöystävällisesti matkalle lähtemättä. Eli jos tästä nyt sitten lähdettäisiin sielläkin käymään. 

maanantai 31. tammikuuta 2022

Tasaisen talvista

Tähän on talvipuuhissa tultu. Vuosimallin 2021 verokuittien sisältämä informaatio saatiin verottajan ymmärtämään muotoon. Elämä kuitenkin jatkuu ja uuden kokoelman keruu on aloitettava. Emäntä valitsi tämän pirteän vihreän mapin ja askarteli siihen kahta iloisen väristä tussia käyttäen informatiivisen etiketin selkään. Isäntä ei löytänyt toista samanväristä mappia ja halusi vaihtaa johonkin varastossa kaksin kappalein esiintyvään väriin. Hänen kykynsä eivät kuulemma riitä tunnistamaan saman vuoden mappeja, jos ne ovat eri värisiä. Oli se ne kuitit siirtänyt, muttei tuota etikettiä. 

Sataa lunta. Lehmät kulkevat jonossa hallista ulos tai sisään. Rouskuttavat heinää. Väistävät kuivitustraktoria. Rouskuttavat lisää. Nostavat häntäänsä tunnetuin seurauksin. Rouskuttavat vieläkin  lisää. Aurataan lunta. Aurataan uudestaan lunta. Ja vielä senkin jälkeen. Emännän opiskeluaikana
Ukki syrjäyttämässä uutta lunta topografialtaan vaihtelevassa
ympäristössä. Autoilevilla lihan tai vihannesten ostajilla on
edellytykset selvitä ostosreissustaan jumittumatta. Toki
suksillakin pääsee. Vallitsevassa lämpötilassa tuotteitten
elintarviketurvallinen kuljetuskin onnistuu, vaikka kotimatka
ei ihan olympiavauhtia taittuisi.

järjestettiin tilaisuuksia, joissa isänmaan toivot yhdessä laulelivat. Osa nuotin kohdalta, osa sen vierestä, mutta samaa kappaletta ja yhtä aikaa, koska se oli kivaa. Vallinnut sää toi mieleen tilaisuuksissa käytetyn laulukirjan erään kappaleen. Siinä Sonja lapioi lunta Siperian laajalla lakeudella. Hänellä oli kuitenkin "hiton huono tuuri, kun länsituuli uutta lunta toi". Täkäläisellä topografialla ei voi puhua lakeuksista, Sonjaakaan ei talossa ole, lapion tilalla on Valtra ja tuulen suunta jonkin verran vaihtelee. Kokemuksissa on kuitenkin yhteneväisyyttä, sillä sen Valtran sai auraamasta päästyä jättää lämmitysjohdon päähän, että taas pääsi auraamaan sitä uutta lunta.

Talvella kerkeää paremmin tätä huvia. Se joka ei
esittänyt ideoita värien ja kuvioiden suhteen sai
 tyytyä harmaaseen. Isännän suosikkikuosi on
tosin harmaanakin rakkaudella neulottu.
Kuvasta voi päätellä, että joku esitti.
Aika rauhallista on siis ollut. Lehmä- ja paperihommia. Ei jännittäviä sonnijahteja tai konerikkoja, eikä edes yleisötapahtumia. Emäntä kävi tammikuussa kerran Lahden rekossa ja ensi viikolla aktivoidutaan taas etelän matkailuun eli Helsingin ja Vantaan rekoihin. Toivottavasti asiakkaatkin aktivoituvat - siis ostoksiin. Etelään lähteneiltä voi siltä viikolta jäädä luminen torikäynti väliin. Pakastimet ja lihakylmiö on juuri täytetty, joten lihan suhteen on, mistä valita. Juuresten puolella sortit vähenevät, mutta uudet siemenet on jo katsottu.

maanantai 17. tammikuuta 2022

Vaalivinkkejä

Tämän kohdan kasvilajia ei Horatius maininnut äänten kalastelumateriaalina, mutta satoa saadessa tuote saattaisi sopia äänestäjien voiteluun. Elintarvikkeeksi sopivat rypsin 00-lajikkeet (glukosinolaatit ja erukahappo jalostettu pois) tulivat vasta parituhatta vuotta Horatiuksen jälkeen.  Peuran ja kauriin sorkilla talvehtiva rypsi on löydetty lumen alta ja syöty pois todennäköisesti kasvupistettä myöten. Syökää ihmiset enemmän peuraa (ja valkoposkihanhia), niin säilyy rypsikin viljelyvaihtoehtona laajemmalla alueella. Esim. Urjalan tienoilla öljykasvien kylväminen on loppunut, koska sorkkaseurueet löytävät ne ennen leikkuupuimuria. 

Vaalit häämöttävät. Emäntä ja isäntä kävivät juuri merkkailemassa 80-luvulla kyläkoulussa oppimansa mallisia numeroita äänestyslippuihin. Toivottavasti isännänkin versiosta saa selvää. Ehdolla täällä ei edelleenkään olla, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri sen takia, tarjotaan kaikille ehdokkaille käytössä koeteltu viime hetken vinkki vaalityöhön. 

Loppukesän vaaleihin olisi tarjota vaihtoehdoksi myös
tuore härkäpapu. Tietysti tilanteen ennakoiva talvivaalien
ehdokas syksyllä kiehauttaa pakastimen täyteen
tuoreita papuja, jos arvelee niiden olevan äänekkäämpiä.
Menisiköhän tällä määrällä jo läpi?
Vaalityötä tehtiin jo muinaisessa Roomassa. Tätä lausetta ei laitettu alkuun, koska lukion äidinkielen tunnilla suositeltiin, ettei ainetta aloiteta sanoilla "Muinaiset roomalaiset". Syy oli kai se, että muinaisilla roomalaisilla alkavia tekstejä oli maailmassa jo runsaasti ja tällä sanaparilla ei mitenkään olisi pystynyt erottumaan. Soveltuvuudesta blogiteksteihin ei 90-luvulla mainittu mitään, mutta oletetaan, että ohje pätee niihinkin. Roomalaiset saavat siis tyytyä paikkaansa toisessa kappaleessa. 

Joitakin vuosia sitten emäntä osui myymälään, jossa myytiin punalappuisia kirjoja. Ei mikään ainutlaatuinen tapahtuma, sillä näin käy varmaan joka vuosi, todennäköisesti useita kertojakin. Elintarvikkeissa punainen lappu viittaa yleensä parasta ennen -päivän läheisyyteen tai ohittumiseen, mutta kirjoissa kai siihen, että teoksen menekki on yliarvioitu. Käsiin osuneessa punalappuisessa päiväys ei todellakaan ollut mennyt, vaan tekstit kuuluivat 30- ja 40-lukujen (eKr.) valioihin - Horatiuksen satiireja. Emännän asiantuntemus antiikin Rooman suhteen on tunnollisen Asterixin luvun seurauksena tietenkin laaja. Siitä huolimatta tähän painokseen lisätty 2000-luvun Suomessa laadittu taustatieto-osa, oli oleellinen mielenkiintoisuuden lisä.

Vaalityö kuuluu satiirin nimeltä "Kaikki ihmiset ovat mielettömiä" aiheisiin. Selitysosassa tämä kohta on otsikoitu "ahneus ja kohtuus". Joissain tapauksissa varmaan valitettavan sopivia otsikoita vaalimaailmassa. Satiirin mainitaan mm. varakas Servius Oppidius, joka murehtii perinnönjakoaan. Huoli on se, että jompikumpi hänen pojistaan alkaisi tavoitella julkista virkaa ediilinä ja käyttäisi varoja äänten kalasteluun. Tässä tullaan siihen alussa mainittuun koeteltuun vaalityövinkkiin ja liiketoimintamahdollisuuksiin, joita muinaisen Rooman mallinen äänten haaliminen toisi eräälle huljalalaiselle maatilalle. Mainittu Oppidius nimittäin piti viranhaun pahimpana menoeränä kikhernekeiton, härkäpapujen ja lupiinien tarjoamista äänestäjille. Kikherneitä emännällä oli joskus vuosia sitten muutamia kappaleita, mutta sattui olemaan kylmä kesä. Niillä ei siis vaaleja voiteta. Härkäpapua kyllä löytyisi isommankin äänestäjäjoukon täyttämiseksi, vaikka joka päivä ennen vaaleja. Ehdokkaat voivat pyytää tarjouksia. Reseptit saa demokratian tukemiseksi kaupan päälle samaan hintaan.



lauantai 8. tammikuuta 2022

Joululomaa

Joululomaa on vietetty mm. tässä kyyttölaidunten reunustamassa bioenergiaan panostavassa laskettelukeskuksessa. Hiihtohissi (tässä kohtaa vasemmalla) toimii huopatossua toisen eteen -menetelmällä. Alamäki (oikealla) taittuu pulkkaa pyllyn alle -menetelmällä, mutta painovoiman avulla ihan niin kuin kaupallisemmissakin laitoksissa. Emäntä on lapsena laskenut naveton vintin siltaa alas

Alun kolmatta viikkoa on vietetty joululomaa. Sen huomaa parhaiten siitä, että koululaiset ovat kotona. Sosiaali- ja terveysministeriö hiukan pelotteli että loman tuntu voisi jatkuakin. Tämän hetken tiedoilla  polkupyörän ketjua ruvetaan kuitenkin taas aamuisin pyörittelemään pitkin opintietä, ja kotona pärjätään vähemmällä perunanpesulla.

Ukki askarteli nurkkaan uuden hyllyn, kun sille ensin
raivaantui tila. 
Lomapuuhasteluna on muun muassa siivottu verstasta ja vanhaa verstasta. Marttojen joulusiivousohjehan kuului, että komero siivotaan, jos joulu aiotaan viettää komerossa. Nyt on joulu kuitenkin ohi, joten joulunviettopaikan ja ohjeen noudattamisen ei pitäisi estää verstaan järjestymistä. 

Kohteessa on nurkkia, joiden sisältöön isäntä arveli perehtyneensä viimeksi poikamiehenä. Sen jälkeen on ilmeisesti ollut tärkeämpää tekemistä. Jostain loukosta löytyi talossa kuulemma jo useita vuosia olleita työkaluja, joiden käyttämiseen ei ollut sopivaa konetta. Silloin vuosia sitten sellaisen hankkimiseksi olisi pitänyt kai lähteä kaupunkiin tramppaamaan työkalualan liikkeissä. Koska tänä päivänä elämme nykyaikaa, sopiva aparaatti tilattiin netistä. 

Prikka- ja mutteriosastolla selviää, että sulatejuusto-,
voimariini- ja rahkapurkkeja jemmataan muuhunkin
kuin pakasterasioiksi. Kermaviilipurkkien kohtalo
taas on avoimien ovien päivien
viljelykasvinäyttelyssä.

Herää tietysti kysymys, kuinka välttämättömiä nämä työkalut ovat, jos ne jo vuosia ovat joutaneet vartoilemaan käyttövoimaa. Välttämätön-kategorian lisäksi on tietysti olemassa myös hyvä olemassa -kategoria, jolla varmaan merkittävä osa eri syistä nurkkiin haalituista/jätetyistä tarvikkeista perustelee läsnäoloaan. Se kai näidenkin hankkimisen taustasyynä on ollut. Konmaritus ei kyllä ole emännänkään heiniä, joten hyvä olemassa -kategorian esineet eivät onneksi aiheuta henkisiä vaikeuksia. Emäntäkin inspiroitui siivoamisesta sen verran, että järjesti muutaman vaatekorin. Inspiraatiota oli kuitenkin sen verran rajallisesti tarjolla, että matonkuteeksi tuomittujen yksilöitten (liian mukavaksi kuluneitten puseroitten) kiikuttaminen vanhaan navettaan odottamaan leikkuuta - vuonna X - delegoitui isännälle. Vuoden X etäisyys nykyhetkestä on toistaiseksi epäselvä.

 
Karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässänsä... Nukkumisesta ei ehkä voi puhua tämän nallukan kohdalla, mutta MF 35 viettää tämän vuodenajan hiljaiseloa vanhalla verstaalla. ...Ei ole vaaraa (mutta turvaohjaamo kyllä puuttuu) kellään, näin sitä leikitellään... Ja yritetään siivota näitä talvipesän nurkkia. Traktori herätellään talviunilta viimeistään silloin, kun siemenperunoita pitää saada itämään tähän samaan kohtaan.