Joulu avautuu

Emäntä on ollut parin karamellin verran kiltti, eikä lopettanut kiltteilyä, vaan antoi toisen karamellin kiltisti isännälle. Isäntäkin oli kiltti ja tarjosi pukille paahdettuja hampunsiemeniä, mutta pukki partasyihin vedoten kohteliaasti kieltäytyi.

Hämeenkoskella noudatetaan samaa kalenteria kuin muuallakin valtakunnassa, eli täälläkin on ryhdytty

Juureslaatikoita, joiden takana isäntä, jonka takana Tupalan
vähemmän virallinen joulunavausedustaja, jonka takana
joulunavausyleisöä, jonka takana joulukuusi. 

joulua vartoilemaan. Odotus on erinomaisen virallista, sillä paikkakunnalla järjestettiin kuluvalla viikolla joulun avaus. Väkeä oli kuin pipoa, joka muuten oli vallinneessa säässä mitä mainioin varuste. Huljalan Tupalan virallisilla joulunavausedustajilla oli pipon alla vielä kypärämyssy ja vähemmän virallisella edustajalla taas pipon päällä pyöräilykypärä. Ei tullut vilu. Tapahtumassa paikkakunnan yhdistyksiä ja yrityksiä oli esillä Seuralan sisä- ja ulkopuolella. Jälkimmäisellä oli tavattavissa myös joulukuusi, joka sai tilaisuuden aluksi valaistuksen - vähäsähköisillä led-lampuilla tietenkin. Osallistuminen joulunavaukseen oli vähän kuin pienimuotoinen reko-reissu, sama varustus paitsi tilauslistaa ja miellyttävän lyhyt matka ja esim. Helsinkiin verrattuna sympaattinen liikenneympäristö - ei yhtään auki revittyä katua. 

Sinne se nyt uppoaa. Tieto siitä, kummalla puolella tietä
aikaisempia kaivauksia on tehty, oli yllättävän tiukassa.
Ilmeisesti lopulta saatu tieto kuitenkin oli oikea, sillä
valokuituja (joita siis useampi sujuvasti kiinteistömme ohittaa)
ei toistaiseksi ole katkaistu.

Pikkupakkanen oli joulun avauksen kannalta mitä mainioin sää - ei kuraa eikä sohjoa. Toinen ajankohtaisasia taas ei ollut jäätyneen maan kanssa yhteensopiva. Helvetin rotkon sähkölinjan maakaapelointiin liittyen meillä oli hankkeena siirrättää yhdellä peltolohkolla puolisen tusinan tolpan kautta kulkeva sähkölinja myös maan alle. Näiden piti toteutua jo viime syksynä. Kaapelikelaa ja työmaakoppia ilmestyi tontille. Talvi taisi kuitenkin yllättää sähköyhtiön ja homma siirtyi seuraavaan sulan maan kauteen. Osa hommasta tuli tehtyä, mutta jäi kuitenkin vaiheeseen. Toivottiin, että saataisiin oma pätkämme kaivatettua tässä loppuvaiheen yhteydessä ja kaapelikela odotteli siksi tien varressa. Lämpötilat alkoivat muuttua sellaisiksi, että odottaminen voisi toistamiseen johtaa yllättävään talven saapumiseen. Haave kaivattamisesta päätettiin siis lisäviivästymisten torjumiseksi haudata ja isäntä tarttui länkkärin puikkoihin vielä, kun kalusto maalle jotain mahtoi. Tolppia tietenkään ei saa pellolta pois ennen, kuin myös sähkö siirtyy tähän kaivaukseen, mutta nyt on toiveita, että joku sähköhenkilö pääsee tekemään sopivia kytkentöjä ennen seuraavaa kasvukautta. Sitten olisi emäntä&pöyhin-yhdistelmän riskitaso alhaisempi.

Rullataan auki. Tämän lankavyyhdin piteleminen kehiteltiin tällainen vyyhdinpitelykoneistus.