Kasojen loppuja

Suuren maailman meininkiä. Seuraavan kärryn kanssa jonotetaan hakkurin torven alle. 

Sopivaa haketuspäivää ei oikein meinannut syksyllä osua kohdalle, joten viime viikolla melkein jo jännitettiin, pitääkö lähteä naapurista lainaamaan. No, ei tarvinnut, vaikka jäljellä ollut kasa aika pieneksi ehti käydä. Ja olisi varajärjestelmänä voinut tietysti laittaa halkoja toiseen kattilaan ja klapeja hellaan. Varsinaisesti vilu ei siis ollut yllättämässä. Villavaatevarannotkin ovat hyvällä tasolla.

Pieneksi oli käynyt myös hallin turvekasa, mutta sekin sai täydennystä ihan optimaalisesti jo "vähiin käy" -vaiheessa. Lisäksi näin pakkaskelien alettua pahnakin on ollut käypäinen kuivike. Olki ei ime kosteutta niin hyvin kuin turve, mistä syystä nihkeämmillä keleillä käytetään mieluummin turvetta. Kunnon pakkasella imukykyä ei tarvita niin paljon, jolloin olkikin toimii mainiosti ja on lisäksi mukavan valoisan näköistä. Tiedä sitten, arvostavatko lehmät moista seikkaa vai onko mukavuus tärkein.

Tällaista sääennustekäyrää ei olekaan pitkään aikaan marraskuu tarjonnut. Punainen on lämpötila ja nollataso on kuvion yläreunassa. Valoisat skandinaaviset sisustustrendit toimivat lehmälän lattioilla, jos tällä tasolla pysytään.

Pitäiskö näitä vähän leivitellä? Kyllä me isännälle koitettiin
sanoa, että tossa on jo turhan paljon, mutta ei se
ehkä kuullut, kun traktori pörisi.

Jotta kasateemassa pysytään, voi todeta myös pakastimen lihapakettikasan käyneen aika pieneksi ja yksipuoliseksi. Sekin on onneksi ohimenevää, sillä huomenna haetaan leikkaamolta joululehmät, tai siis joululehmä ja -hieho. Olisi haettu jo tänään, mutta emännällä ei ollut soveltuvaa kaaraa käytettävissään. Isäntä oli pakettiautolla metsässä. On kyllä jo tullut takaisin, joten noutoreissulle ei ole näköpiirissä teknisiä esteitä eikä isännästä tarvitse huolestua. 

Joulu etuliite tarkoittaa sitä, että lihat ovat käytettävissä joulu-/uusi vuosi-/loppiaispöytiin. Itsenäisyyspäivään on kylmiössä pikkujoulusonnia, jos joltain paisti vielä ensi keskiviikolta uupuu. Joulua valmistellaan aikaisempien vuosien tapaan  Knehtilän joulumarkkinoila 9.-10.12. ja sitä seuraavan  viikon rekoissa. Sen jälkeen isäntä ja emäntä yrittävät toipua näistä jouluvalmisteluista ja sitten tuleekin jo joulu. 

Tikusta asiaa

Livenä rajalinja näytti kuulemma huomattavasti
avonaisemmalta kuin näin linssin ja näytön välityksellä.

Lumen tulon huomaa mm. siitä, että verokirjanpito on taas ajan tasalla. Välillisen päättelyn lisäksi havainnoida voi tietysti ihan perinteisesti pistämällä nokkansa pirtistä ulos. Edellisen kerran kirjanpitoajantasaisuus oli ajankohtaista huhtikuun alussa. Kesäaikaan kaikenlaiset rikkaruohot ja sadonkorjuut ym. aiheuttavat viiveitä, joita sitten syksyn myötä tulee kirittyä kiinni. Ajantasaisuus tarkoittaa siis sitä, että hommaa kannattaa jatkaa vasta, kun saa seuraavan tiliotteen. 

Isäntä on tänään viihdyttänyt itseään raivaussahan kanssa. Emäntä keskittyi tietokoneen ja netin tarjoamaan elektronisen viihteeseen, eli maksoi laskuja ja kirjaili exceliin luomutarkastajan kaipaamia lihan ja vihannesten myyntejä. Näitten läpikäymisellä saa sitten tarkastaja aikansa paremmin kulumaan, kun taas poikkeaa. Edellisessä vastaavassa elektronisen viihteen sessiossa olikin muuten mm. Ruokaviraston luomutarkastuslasku - 876 euroa, eli läpi oli käyty paperi poikineen. Itse maksaminen ei kyllä tarjonnut ajankulua kovin pitkäksi aikaa, koska laskun viivakoodi oli toimiva ja virheetön. Ja lisäksi sitä olisi ollut ihan tyytyväinen selvästi pienempäänkin laskuun.

Metsätalous ei ole ollut pelkkää raivaussahan kuljettamisen riemua. Vähemmän riemullista on ollut hirven ja peuran syömien koivuntaimien inventointi. Taimikoita on kyllä suihkittu lampaanrasvasta tehdyllä hirvikarkotteella (hirvillä on ilmeisesti jotain lampaita vastaan), mutta joka kohteelle ei ollut ehditty ajoissa. Koivu on sen verran herkullinen, että se tarvitsisi käsittelyn pari kertaa vuodessa ja hirvi sen verran korkea ja taitava, että käsittelyä pitäisi jatkaa vielä silloinkin, kun ihminen ei enää latvaan oikein uletu. Tunnettu sanonta suo siellä - vetelä täällä olisi hyvin korvattavissa parilla tyvilahoinen kuusikko, syöty koivikko. 

  

Tästä liepeiltä metsästysseura sai heti hirvikauden alettua viisi hirveä, mutta näemmä useampia jäi jäljellekin. Viime viikonloppuna ei tarvinnut kokata. Sekä lauantaille että sunnuntaille oli tarjolla hirvipeijaiset. Väliajan selvisi nippanappa lauantain peijaisten arpajaisista voitetuilla peuranakeilla.