Tietyömaa

Liikennemerkkikatalogista lainattu väriä sivulle. Ranskassa näin tämän merkin selityksenä (vähemmän virallisessa lähteessä): "Mies, jolla on ongelmia sateenvarjosa kanssa:"

Tietyöt tuovat vaihtelua kesäiseen automatkailuun. Päivän töistä päätellen no, on tullut kesä, nyt talven keskellen. Konsernissamme on meneillään Tupala E -liittymän rakentaminen. Työmaasta ei toistaiseksi ole vaihteluksi autoilijoille, koska tapahtumapaikka on pellolla.

Uutta tilustien pätkää on suunniteltu jo useampia vuosia siitä lähtien, kun kahden peltolohkon välissä ollut pieni metsätylppy kaadettiin ja tehtiin pelloksi sekin.

Tästä on kaiverrettu pintaa pois, jotta tie saadaan kantamaan. Mikäli pellolla ruvettaisiin suoraan tai parin sorakuorman jälkeen ajamaan, olisi siinä sateen jälkeen möykkyistä ja kuraista. Aika pian pinta tiivistyisi niin, että se olisi viereistä peltomaata alempana ja sen jälkeen tielle saataisiin painovoimalakien mukaisesti myös pellolle tulevat vedet. Tällaisiakin teitä kyllä löytyy.

Ja tällainen on poikkileikkaus kaivannon sivussa. - Onneksi! - Juurien ja matojen tekimä koloja. Eri maakerrokset erottuvat hiukan erisävyisinä.

Metsätylpystä tuli aikanaan uusi peltolohko maataloushallinnon järjestelmiin. Sillä on molemmilla reunoilla pitkä raja vanhoihin lohkoihin, mutta sitä ei tietenkään voi yhdistää niihin, vaan lohko sai oman kymmennumeroisen tunnuksensa ja kaikki sille tehtävät toimet on kirjattava juuri kyseiselle lohkolle. Vaikka traktorilla ajettaisiin sujuvasti lohkon rajan yli työtä keskeyttämättä. Jos reaalitodellisuus ei vastaa hallinnollisia järjestelmiä niin kovin ikävää reaalitodellisuudelle. Lisää haasteita tuo uuden tienpätkän linjaus. Tie kun tehdään liikennetarpeiden ja maaperän puolesta järkevään paikkaan eikä esimerkiksi lohkojen rajalle. Tämä vaihtoehto olisi armeliain maataloustoimiston henkilökunnan hiustenvärille, nyt on valitettavasti tyrkyllä ylimääräisiä harmaita.

Lumeton alue on tämän päivän aikaansaannoksia, muut aikaisempia. Oikealla lana, jolla reunuksia tasoitellaan.

Joulun pyhinä ei päristelty traktoreita, mutta nyt arjen alettua ja suojasään jatkuessa tietyömaalla on taas pörrätty. Pintamaa kuoritaan pois, syntyneet penkat tasoitetaan ja tien kohdalle tuodaan aikanaan sopivaa soraa. Suurin riemu tienpätkästä lienee aikanaan etelään suuntautuvassa lannanajossa. Matka sen suunnan lohkoille lyhenee pari kilometriä. Se tekee neljä kilometriä lantakuormaa kohden. Traktorin ja kärryn kummit (Michelin, Goodyear tms.) kiittävät ja päivän työsaavutus kasvaa. Ehkä yksi lasten kummikin kiittää, kun hänen matkansa tänne lyhenee noin kolmanneksen. Riippuu tietysti kummipojan käytöksestä.

Päivän viherpläjäys. Kohmeista apilaa työmaan vierestä.

Joulumyyntiä

Turvetta tuli viime talvena rekkakuorma.
Sillä kuviteltiin selvittävän
tämänkin talven yli, mutta jäljellä
ovat enää seinän vieressä
häämöttävät pienet knököt.
Vuoristo on ehtinyt kulumaan sitten
viime näkemän. Osasyy on viime
talven leutous, jolloin turvetta kului.

Kaivuri mahtuu oviaukosta oikeassa kulmassa. Nyt oli kulma hitusen väärä,
ja ovi tuli alas.Johtuiko osin markkinaviikkojen lyhyiksi jääneistä yöunista.
Työmaalla oltiin yhdeksän maissa aamulla. Pitkään nukkuminen olisi ollut
sinä aamuna todella hyvä ja työtä säästävä vaihtoehto. Jälkikäteen voi
todeta, että olisi ollut nopeampaa kiskoa toinenkin ovi auki kuin perästä
päin korjata pudonnut ovi ja liukukisko. Ilman kuukulkijaa se olisi ollut
vieläkin tyoläämpää. Ja vähemmän turvallista.

Pari edellistä viikkoa on kannettu korttamme kekoon, jotta talousennustajien arviot joulumyynnistä eivät floppaisi.  ReKo-myynneissä on juostu useampana iltana viikossa sekä osallistuttu Knehtilän joulumarkkinoille. ReKoissa on kyllä aina ollut mukavaa. Varjopuoli on myöhäinen kotiintulo, jos on etelässä asti käynyt. Tai ei se kotiintuloaikakaan vielä ole ongelma, mutta seuraava aamu ei ymmärrä tulla yhtään tavallista myöhemmin. Konkreettisen korsien kannon vielä voi ajoittaa mieleiseensä kohtaan päivää, mutta koululaisten ja päiväkerholaisten heräämistä/herättämistä ei. Nuorimmat tulevat peippospirteydellä - eivät ole menneet etelään, puoli kuuta -sääntö ei päde - kuuden maissa tiedustelemaan, koska keitetään puuroa. Hiukan varttuneemmassa päässä taas pitää vanhempien varmistaa, että oppivelvollinen on ajoissa liikenteessä. Ja osa toimisi automaattisestikin ottamatta ongelmaa unisten vanhempien kaltaisista pikkuseikoista.

Kyytönliha tai hampunsiemenet ja pavut eivät varsinaisia joulun sesonkituotteita ole, mutta niillekin on enemmän ottajia silloin, kun väkeä on liikkeellä. Ja onhan sitä liikkeellä. Tämä on jotain mitä etelänmaalainen voisi pitää eksoottisena. Torilla tai parkkialueella on aika vähän valoa, vielä vähemmän lämmintä, räntääkin saattaa sadella, mutta silti joukoittain suomalaisia lähtee bongaamaan oikeita pakettiautoja siitä pimeydestä. Ei meitä sää voi säikyttää. Eikä ässän ja koon ketjuohjaus. Lisäksi aika monelta jäisi kyseisissä sääoloissa iltaulkoilu väliin, jos ei olisi tilausta noudettavana. Raitis ilma parantaa yleensä unia. Toivottavasti toimii asiakkaillakin.

Vihreä joulu häämöttää. Tämänhetkisten ennusteiden mukaan viimeistään tapaninpäivänä. Nyt päivät ovat olleet enimmäkseen suojan puolella, öisin on onneksi pakkasta. Kuivitustöitä on siis piisannut ja turvetta kulunut. 

Suojasään töitä. Traktorin pääsi pesemään. Letku vielä tyhjäksi, kun yöllä on pakkasta. Etukuormaajassa ovat trukkipiikit paikallaan, koska äsken on nostettu kuution laatikko peuranporkkanoita pois auton peräkärryltä. Riistanhoitoa siis.

Lämmintä tekemässä

Kaivurin nokalla ei pitäisi näyttää tältä,
mutta näytti kumminkin. Kuvaajalle
kiitos lainasta (lupa kysymättä).

Meinasi kylmyys uhata. Tai sitten ylityöt. Ensimmäinen olisi seurannut hakkeen loppumisesta, jälkimmäinen oman hakkurin käyttämisestä. Hakkeen oli arvioitu riittävän tälle viikolle. Viikko sitten piti päästä hakettamaan lisää. Kalusto oli viritetty hakkeen ajoon ja urakoitsijan piti maanantaina saapua. Hakerankaa oli harjun päällä, joten sään lauhtuminen tiesi myös hiekoitustöitä. Kalusto pitäisi saada mäkeä ylös ja hakkeet alas niin, että ratin ja penkin välissä olisi kuljettaja eikä fysiikan lakien toteutumista seuraava matkustaja. Haketuksen realisoitumista uhkaavia mutkia oli matkassa muitakin, kun kaivurin tuulettimen siivikko päätti hieman korjata asentoaan.

Kaivuri saatiin kuitenkin ajoissa kuntoon. Sitä tarvitaan hakeröykkiön järjestelyssä. Eräitä muitakin kolhuja tuli. Naapuri palautti lainaamansa kärryn. Se piti peruuttaa kuivurin alakertaan. Sanottiin naapurille, että tarkka paikka tällä kärryllä, mutta mahtuu kyllä. Naapuri oli ystävällisesti laittanut renkaisiin lisää ilmaa ja rengaspainekin oli siten tietysti mitattu eri mittarilla kuin normaalisti. Tieto lisääntyi. Nyt tiedämme, että mahtumisen suhteen paikka on tarkempi kuin luulimmekaan. Lisäilma nimittäin korotti kärryä sen verran, ettei se enää mahtunut. Vaarassa oli hakkeen kippauksessa sangen hyödyllinen kärryn perälaidan liikkuvuus.

Nyt on taas vähäksi aikaa millä lämmitellä. Katosta roikkuvat liaanit
ovat paikallisia Tarzaneita varten. Taustalla tekstissä mainittu
yllättävän korkea kärry.

Terveisiä Kaarnalta ja Lelulta. Ruminare necesse est.

Häikkää tuli hakemiehen kalustoonkin. Irtorautaa oli väärässä paikassa. Maanantai päivystettiin, josko se tulisi päivän aikana kuntoon. Ei tullut. Uusi yritys sovittiin keskiviikkoaamuksi. Urakkakoneella homma joutuu sen verran nopeaan, että sekä isäntä että emäntä ehtisivät illalla Helsingin suunnan ReKo-keikalle. Hakekone olikin maanantaina tullut (vai liekö mennyt itsenäisyyspäiväkin remonttihommissa) kuntoon, mutta keskiviikkona vikaa olikin sitten konetta vetävässä traktorissa. Keskiviikko päivystettiin sitten sen kuntoutumista.

Torstaille meni. Omakin kalusto käynnistyi. Valtra V. oli uskallettu jättää kärryn kanssa valmiiksi harjun päälle, kun ilta näytti lupaavan pilviseltä. Kirkas sää olisi tietänyt kylmempää yötä. Traktori olisi silloin pitänyt saada ennen starttia piuhan päähän. Talon jatkojohtokapasiteetti huomioon ottaen pilvinen aamu lämmitti siis mieltä. Isäntä oli päivällä lähdössä kokoukseen ja emäntä liha-papu-hamppukuorman kanssa Hämeenlinnaan. Traktorin käynnistysviivästyksiä ei siis erityisesti kaivattu eikä niitä onneksi tullutkaan. Viimeinen kuorma jäi kuitenkin mäen päälle odottelemaan halliin pääsyä, kun isännän kokouskyyti tuli. Onneksi on tuota eläkeläistyövoimaa.

Kaikki siis hyvin. Ei tarvinnut virittää omaa hakkuria. Sillä tämänkertaisen hakemäärän tekoon olisi mennyt muutama päivä muutaman tunnin sijasta. Hakkeen lisäksi olisi tehty hakkuriremonttia.

Eipä ihmeempiä

Tämä täysin vegetaarinen makkara maastoutuu hyvin
tähän vuodenaikaan.

Kyyttöjen hoito muistuttaa talvisaikaan aika paljon vauvan hoitoa; tarjoillaan ruokaa tai kuivikkeita sitä mukaa, kun edelliset loppuvat tai imukyky on käytetty. Kokemusta on molemmista. Lehmille tosin nämä perushuollot voi hyvissä oloissa urakoida muutamaksi päiväksi kerrallaan. Toisaalta vauvan voi ottaa mukaan reissuun lähtiessään, mutta nautojen kyseessä ollessa vuori täytyy jotenkin järjestää Muhammedin, tai siis Joviaalin ja kumppanien, luo.

Traktori tästä vielä puuttui, mutta sellainen tarjottiin pyytämättä ja yllättäen. Rekisterinumero ei liity tilan kalustoon. Huomaa varoituskolmio takana.

Ilvekset ovat taas seikkailleet maisemissa. Perinnebiotoopissa lehmän jäljet ovat jääneet lumen alle, mutta tassun jälkiä siellä kyllä on. Puukuitukasan päältä taas johtivat jäljet alas kohtaan, josta rusakko ei enää ollut jatkanut eteenpäin. Onnenlahjat kävivät kuitenkin siinä mielessä tasan, että viikolla paikallisen metsästysseuran ilveslupa tuli käytettyä. Kyseinen rusakko taisi olla tupsukorvan viimeisiä aterioita. Kumpikaan - ilves tai rusakko - eivät kuitenkaan olleet sukunsa viimeisiä näillä kulmilla.

Pahnoja on juuri lisätty, mutta levitys on vähän kesken. Lapin pojat Myöhä (emä Ilta) ja Manne (emä Enna) valmiina viimeistelemään työn. Kyyöt jäivät tällä kertaa taka-alalle. Itse asiassa lappalaiset ovatkin porukan linssiluteet.

Talvi II

Kuvaruutukaappaus tuoreesta sääennusteesta. Punainen lämpötilakäyrä
näyttäisi sukeltavan nollan alapuolelle. Kuivikkeen menekki kohtuullistuu
vähäksi aikaa. Kun nyt osuisi ennuste oikeaan.

Kauden ensimmäinen talvi tuli ja meni. Kuivasta syksystä suoraan pakkasiin olisikin ollut vähän liian hyvää ollakseen totta. Palanneen kurakauden myönteinen puoli oli tietysti se, että totta ovat nyt ne miltei koko kesän odotetut salaojat.

Nyt on maisema sen verran valkoinen, että kakkostalvi voidaan tulkita meneillään olevaksi. Toivottavasti kevääseen mennessä ei päädytä kovin korkeaan järjestysnumeroon. Vallitsevasta sääennusteesta päätellen numero kakkonen suvaitsee vallita pari seuraavaa viikkoa. Turvetta urakalla kauhonut etukuormaajatraktori huokaisee helpotuksesta. Ja varsinkin sen kauhakoneen kuski. Lehmätkin toivottavasti tykkäävät. Varmuutta asiasta ei saa, sillä "Arvoisa rouva Lehmä, pidättekö enemmän pakkassäästä vai suojakelistä?" -kysymykseen vastataan yleensä märehtimällä. Kyyttö on itäsuomalainen rotu, joten vastuu vatauksesta lienee kuulijalla. Samanlaisia vastauksia olen tosin saanut vaikka puhutellun rouva Lehmän esiäidit olisivat märehtineet Juhana herttuan tai Aurinkokuninkaan valtakunnassa.

Viime kevään vasut ovat kasvaneet tällaisiksi palleroiksi. Talvikarva saa pienokaiset näyttämään pykälää muhkeammilta. Ihan kuten toppatakki emännän. Tässä vaiheessa vasta odoteltiin aurinkoa...

...joka hetken päästä näyttäytyikin. Paistaa se aurinko
rypsipeltoonkin. Lumen peittämä rypsipelto pilkottaa pihapuiden
ja auringon valo pilvien takaa. Näkymä parvekkeelta.

Lehmät ovat siis talviasennossa. Samaa ei voi sanoa mansikkamaasta. Talviharso odottelee vielä myttynä asennustaan. Levitysiltapäivä oli jo suunniteltu kauden ensimmäiseksi talveksi, mutta suunnittelun laadussa täytyi olla ilmeisiä puutteita. Mansikkamaa ei ole edes puoleksi peitetty. Hyvin suunniteltu on.... Mutta yritetämme tähän talvi II: een sitten. Viime vuonna syksy jatkui niin, että kyseinen operaatio meni vuodenvaihteen tienoille.

Sulle salaisuuden...

Ensimmäisen salaojantekijän odottelu päättyi pari numeroa aikaisemmin. Toinen tuli, mutta niin tuli

pakkasherrakin. Maa ei vielä jäähän mennyt, kun lumi ehti eristeeksi. Sorakärryn sisältö sen sijaan ei suostunut liikkumaan. Salaojasannan pitäisi juosta tasaisesti niin, että sitä valuu sopiva määrä kapeaan kaivantoon. Jäätyneet hiekkalohkareet eivät täytä tätä teknistä vaatimusta. Varsinkaan, kun ne eivät irtoa kärrystä. Ensimmäisen jäätyneen kärryllisen isäntä louhi rautakangella ym. aseilla tyhjäksi niin, että päästiin jatkamaan. Käsissä tuntuu kuulemma vieläkin. Urakoitsija siis aloitti naapurin työmaalta, joka kumminkin pakastumisen myötä jäi vaiheeseen.

Sora kulkee keltaisen kärryn kuljettimelta salaojakoneen tuuttiin. Tässä toimitaan vielä kohtuullisessa päivänvalossa, mutta tähän vuodenaikaan työmaa on suuren osan päivää paljon hämärämpi. Keltaisen kärryn päällä oleva seula pyydystää isommat kivet ja muut lohkareet pois hiekan joukosta, jolloin ne eivä pääse tukkimaan koneita.

Tässä on salaus vielä kesken. Alamäki toivottavasti kuitenkin kallistelee oikeaan suuntaan. Ojiin päätyvä vesi noudattaa fysiikan lakeja täysimääräisesti, joten tilapäisiäkään ylämäkiä ei matkalla tarvita. Ensi suvena on kosteuden poisto toivottavasti jo vähemmän julkista.

Pakkaset olisivat olleet kivoja, mutta vesikelien palaamisen myönteinen puoli oli se, että hiekka palaisi monikiteiseen muotoonsa. Salaojakone ehti lopulta tällekin tontille. Hiekkakasat ja tikut saadaan pois pellolta ennen seuraavan kasvukauden alkua. Maataloustukiviranomainen olisi varmaan vaatinut merkitsemään tikkujen paikat karttaan ja vähentämään ne peltoalasta. Nyt päästiin siitäkin vaivasta. No, tämä oli pientä liioittelua, mutta valitettavasti vain pientä. Pari paalia (pinta-ala yhteensä muutama neliömetri, pienin käytettävä yksikkö peltoaoissa taas on aari) pellon laidalla on kyllä vaadittu merkkaamaan.

Salaojatyömaan valmistuminen oli siis myönteinen seuraus sesongin ensimmäisen talven loppumisesta. Seuraavia odotellaan. Yksi huhtikuun alkupuolella loppuva riittäisi. Kielteinen seuraus on se, että sääennusteiden valossa turvekauha heiluu pihatossa seuraavat viikot. Kuivikkeen kulutus lehmillä on moninkertainen pakkaskeliin verrattuna.

Tämän täytyy olla kivaa - jopa marraskuun vesi-räntäsadepäivänä. Tai sitten peltojen vesitalous on joillekin sydämen asia.  Salaojakoneen puikoissa oleva yrittäjä on ollut kansaneläkeiässä jo toistakymmentä vuotta, mutta laakereiden sijaan levätään koneen kopissa.

Talvehtuu

Jotain on tehtävä, kun kerran on lunta ja lumikola.

Mitenkäs se paljon toistettu Esa Saarinen -siteeraus menikään? "Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita." Sataa lunta. Jes. Äkkiä haalarit niskaan, pihalle ja lumikola heilumaan. Ei siitä vielä oikein kasaa kerry, mutta lumensiirtelijä tiedotti kuitenkin ohikulkijoille, että kivaa on. Ikäluokkaa ei varmaan tarvitse erikseen kertoa. 

Raitisilma-addiktit ry tänään iltapäivällä. Kaikki jäsenet eivät mahtuneet kuvaan.

Vähemmän innostuneiden lumityökommenttien esittäjä taas yleensä kuuluu varttuneempaan

Samaan aikaan hallissa kokoontuneen Sohvaperunat
ry:n molemmat jäsenet kameraa ja rehupaalia
töllistelemässä. Löhöäminen keskeytettiin kuvanottamisen ajaksi.

kansanosaan. Saman joukon lähitulevaisuutta koskeva toimintasuunnitelma tuppaa tarjolla olevan raittiin ilman sijasta sijoittamaan laatijansa neljä seinän sisäpuolelle - mahdollisesti vielä sohvan välittömään läheisyyteen.  

Kyytöt, vaikka enimmäkseen alle seitsenvuotiaita ovatkin, eivät ehkä paahda täysillä. Märehtimisestä tulee pikemminkin mieleen jonkinsortin downshiftaus. Lumi näyttäisi kuitenkin kutsuvan ulos kuten inhimillisiä ikätovereitakin. Sekä ulos että sisälle pääsevä lauma on lähes aina tavattavissa ulkona. Sonneja sai sisälle otettaessa oikein maanitella jättämään pahnakasansa. Yleensä herrat aika pienestä elkeestä ymmärtävät lähteä liikkeelle, kun lohkon vaihto on ajankohtainen. Nyt tarvittiin useampia elkeitä ja sanoman toistamista. Suvaitsivat kumminkin lopulta keskeyttää märehtimisensä ja hölkötellä halliin - kaikki paitsi yksi. Morfologia, joka keväällä toteutti erinäisiä omia reittisuunnitelmiaan, pysyi linjattomuudelleen uskollisena. Kaveri jättäytyi muista jälkeen, jolloin emäntä sai hölkätä paalimakkaran ympäri kaverin taakse osoittamaan toivottua suuntaa. Tällä kertaa tuli kumminkin käymättä lehmien puolella tai metsässä. Hyvä niin, sillä metsässäkään ei aita ole kunnossa. Laidunalueelle on majoittunut valitettavan monta hirveä. Kaikki sitä mallia, joka ei nosta riittävästi sorkkiaan aidan kohdalla.

Marraskuu

Kalenterista päätellen päivänpaistekuvien paras sesonki ei ole juuri nyt. Pilvisenkin taivaan alla sopii kumminkin märehtiä. Laidun ei enää kasva. Sonneilla on rehua tarjolla ruokintakehässä. Kavereilla on pääsy sekä nurmelle että hampun sänkeen. Jälkimmäinen, jossa Mupukka etualalla seisoskelee, näyttäisi olevan enemmän suosiossa.

Talvi uhkaa ja salaojatyömaat ovat vielä vaiheessa. Usko ensimmäisen urakoitsijan saapumiseen lakkasi ja nyt odotellaan toista. Saa nähdä, ehtiikö ennen pakkasherraa. Jäinen maa ja jäiset hiekkakasat hieman haittaavat jouhevaa toimintaa. Jää ja lumi sinänsä ovat toivottavia, sillä yleensä kesäkiireet helpottavat niiden vallitessa. Kuraakaan ei ole. Salaojaputket olisi silti kiva saada maan alle ja santakasat pois pellon päästä.

Etukormaajafiiatilla oli edellisellä viikolla pieniä käynnistymisvaikeuksia. Pikkuveli (siis koon puolesta, ikää on kyllä enemmän) Kolmevitonen kiidätettiin muutamaan kertaan avuksi tarjoilemaan virtaa. Taudin nimi on laturi sökö. Kuvassa kaapelit on vedetty pikkutraktorin akusta isompaa virkistämään.

Laitumilla ei ruoho enää näillä lämpötiloilla kasva. Osa porukasta on kuitenkin ulkoruokinnassa, mitä kuiva syksy on suosinut. Ulko- ja sisäruokinnassa oleva lauma taas suosii ulkoruokintaa. Nytkin oltiin hallin turpeiden sijasta loikoilemassa taivasalla - vai oliko se nyt ruohopäällä.

Plusneljä on peruslehmästä mitä miellyttävin lämpötila. Tähän aikaan vuodesta karja on kuitenkin päivittänyt itsensä talviaikaan kasvattamalla tuuhean karvan. Siinä asussa miellyttävyys säilynee, vaikka plusneljästä jatketaan alaspäin. Mikäli talvikarvainen lehmä joudutaan jostain syystä siirtämään lämpimään navettaan, on ensimmäinen sisätyö parturointi. Emäntäkin tuntee itsensä useimmiten ylipukeutuneeksi, jos havaitsee olevansa villapuseron sisäpuolella. Ainakin, jos pitää tehdä jotain muuta kuin näpyttää tietokonetta hieman vetoisessa toimistossa. Sitäkin talven mittaan on ohjelmassa.

Hämärähommia

Luxi- ja lämpömittarien lukemat sen kun alenevat. Keskiviikko-
iltana  jäähdyttely aloitettiin Järvenpään torilla, sieltä siirryttiin
Keravalle (kuva) ja illan päätteeksi Tuusulaan. Emäntä
kerrostoppautui topattoman ja topallisen takin yhdistelmään
sekä pitkäpunttisiin villahousuihin - eikä palellut, vaikka liikuntaa
oli aika nuukasti tarjolla. Tuotteitten maistattamiseen
(routakyyttö ja härkäpapulisäke) sää
oli mitä mainioin tarjoilu- ja säilytyslämpötilan kannalta.
Talvisilla kierroksilla pavut ovat olleet joskus aika kohmeisia. 

Mitä sitä on viime aikoina tehty? Myyty auton takaluukusta hamppua pimeillä parkkipaikoilla. No, hiukan on ollut kyyttöä ja papua kyytipoikana.

Tälle viikolle osui kaksi työmatkaa.  Reko-jakeluillat olivat tarjolla keskiviikolle ja torstaille. Isäntä on kullä kurvaillut lietevaunun kanssa edestakaisin harva se päivä, mutta toiminta rajoittuu sen verran pienelle alueelle, että se ei ehkä käy työmatkailusta.

Keskiviikkona suuntasimme vajaan asteen verran etelään ensimmäisenä pysähdyspaikkana Järvenpään tori. Reko-ryhmä on toiminut Järvenpäässä reilun vuoden, mutta positiivisesti voi todeta, että markkinoilla on vielä kasvunvaraa. Sen verran ihan paikalliseksi tunnustautuneita kertoi tulleensa ihmettelemään, mikä pakettiautojen kokoontumisajo torilla on meneillään. Varmemmin tietoon toiminnasta törmää ehkä  puskaradion ja muiden tiedotusvälineiden lähetyksissä. Livenä tilaisuuteen osuminen nimittäin vaatii oikeaa ajoitusta, sillä nämä jokatoisviikkoiset kokoontumisajot siirtyvät jo puoli tuntia alkamisestaan Keravalle ja sieltä edelleen Tuusulaan.

Kesällä vastaavalta etelän matkalta sai körötellä kotiinkin valoisassa. Nyt syksyn mittaan on reissuja suunnitellessa tarkistettu netistä paikkakuntakohtaisa seuraavan viikon auringonlaskuaikoja. Valaistuskalustoa ja akun lataustarvetta on sitten mietitty sen mukaan, kuinka monessa kohteessa valoa on tarvittu. Marraskuu saapuu. Silloin ei enää tarvitse miettiä. Myönteinen puoli on sekin, että kyytön matkanaikainen kylmäsäilytys rupeaa hoitumaan vähemmällä panostuksella. Talonväen lämpösäilytys taas vaatinee jossain vaiheessa pilkkihaalarien tyyppisiä lisävarusteita.

Maistettu maissia

Valitettavan epätarkka kuva, mutta sama hyönteinen näkyy isommassa kuvassa keskivaiheilla.

Viljan viljely on ollut tilalla viime vuosina aika olematonta. Yksi poikkeus viljakasvien joukossa sentään on. Tänäkin vuonna tiluksilla kasvoi maissia useita neliömetrejä. Viimevuotinen 9-vuotias maissivastaava oli korvautunut 10-vuotiaalla. Maissi kypsyi edellisvuotista paremmin. Johtui kuitenkin varmaan lämpimämmästä säästä eikä kypsemmästä viljelijästä. Tähkät maistuivat paitsi talonväelle myös toistaiseksi tunnistamattomalle hyönteiselle. Kaveri kuitenkin edusti myöhäisempää herännäisyyttä, sillä apajille oli herätty vasta aivan viimeisenä korjattuihin tähkiin. Saattoi tietysti olla vain kranttu, jolle eivät varhaisempaa tuleentuneisuutta edustaneet tähkät maistuneet.

Syöty on, mutta kenelle maittoi. Jäljelle jääneiden osien syöjien nimet ovat kyllä tiedossa.

Kierrätysmateriaalista valmistettu etukuormaajatraktori. Ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta kertoo mikä on talon suosituin tuontielintarvike.

Tunnettu eurooppalaisperäinen maissin syöjä on maissikoisa. Emännän käsityksen mukaan tähkissä ja korressa möngertävät kuitenkin toukat eivätkä itse hyönteiset. Lyhyt (kuva)kirjallisuuskatsaus (=googleen kirjoitettu Ostrinia nubilalis corn) vahvisti tätä luuloa. Itse perhonenkin näytti enemmän perhoselta kuin jyvistä bongattu ötökkä. Vielä on kuitenkin kääntymättä maatalouseläntieteellisesti valistuneempien ystävien puoleen. Maissin nakertajan lajinmääritys on edelleen Ötökius maissius -tasoa. Alkukesästä taimille tuhoja aiheuttanut tapaus taas oli lajintunnistusmielessä helpompi, vaikkei totellutkaan nimeä rusakko.

Maissikoisa saa syötyä maissin kumoon tekemällä tuhojaan korressa. David vs. Goljat - pienempi voitti. Matojen pilaamat tähkät eivät ole nekään kovin houkuttelevan näköisiä. Lisäksi koisan syömien tähkien jyviin iskevät homeet ja sienitaudit, jolloin tähkä voi olla melkoinen hometoksiinipommi. Tällä muutaman neliön alalla maissin osuus ruokavaliosta pysyy kuitenkin sen verran pienenä, että emmeköhän selviä, vaikka homeet tätä UCOa (Unidentified corn eating object) seuraisivatkin.

Puimurin talviloma häämöttää

Hytittömästä puimurista saisi parempilaatuisia kuvia, mutta vastaavasti riski
kameran putoamisesta leikkuupöydälle on suurempi. Puintivalmis
apilapelto näyttää tältä.

Syksyn viimeiset leikkuupuimuriharjoitukset ovat ohi. Kauden päätti tänäkin vuonna puna-apila. Pellon tyhjennyttyä puolikkaan puimurin omistaja (isäntä) ajeli kokonaisen puimurin sen toisen puolikkaan haltijalle. Tarkkaan ottaen neljänneksen omistaja ajeli, koska puimurin puolikas on emännän ja isännän yhteistä omaisuutta. Isännällä oli kuitenkin emännän lupa ajella ihan koko puimurilla.

Perille päästyään isäntä soitteli noutajaa. Emäntä tietysti hövelisti lupasi tulla, mutta pihassa totesi, ettei autoja ollutkaan kotosalla. Ukin tiedettiin olleen liesussa, mutta mummokin oli ottanut pyörät allensa. Polkupyörän tarakassa kököttävä iloisen punainen istuin olisi isännän takamukselle liian kapea ja lisäksi siinä on 22 kilon painorajoitus. Se ei siis ollut käyttökelpoinen vaihtoehto. Pihapiirissä häämötti kuitenkin pari nelipyöräistä, joten näppärä ratkaisu oli lähteä isännän hakuun traktorilla. Tehokkaasti samalla reissulla saataisiin haettua pellolla nököttävä apilakärry kotiin. Emännän pohdittavaksi vain jäi olisiko tällaiselle kahdestaan auringonlaskussa -ajelulle romanttisempaa lähteä vihreällä vai punaisella valmetilla.

Muita ajankohtaistapahtumia on puronvarressa eilen sähkölinjalle kaatunut puun runko. Onneksi lehmät eivät olleet "kotona" vaan toisella laitumella. Maassa ja puussa olevat sähköjohdot aiheuttivat paikallista ukkosen jyrinää. Kuvaa tarkasti katsottaessa näkyy yläreunassa johtoihin eilen laitettuja jatkoksia, paksumpia kohtia. Sähköt olivat poissa muutaman tunnin.

Punaisesta puuttuu hanttikuskin penkki, joten siinä saa istua romanttisesti vierekkäin samalla penkillä. (No joo, ei  me ihan niin kapeita olla. Käsinojan saa kännettyä penkin levennykseksi.) Vihreässä on tämä ehkä epäromanttiseksi luokiteltava lisävaruste - ohjaamon takakulmassa oleva istuinlevy, jolla matkaajista lyhyempi hyvinkin mahtuu istumaan. Hongankolistaja joutuu laittamaan runkonsa mutkalle. Emännän romantiikan puuska oli ilmeisesti maltillista tasoa, sillä pihasta starttasi vihreä menopeli matkaan kohti naapuria. Tässä kohdassa mainittakoon, että naapuri on maaseudulla maantieteellisesti paljon laajempi käsite kuin taajaväkisissä yhdyskunnissa. Tähän naapuriin oli kuusi kilometriä. Isäntä löytyi - sekä oma että naapurin. Ensin mainitun kanssa matkaa jatkettiin auringon taivaanrantaantuessa. Jokusia soratiekilometrejä myöhemmin seuraan tuppaantui apilakärry, mutta se ei onneksi sanonut mitään epäromanttista.

Lehmän kuvia sivun koristeeksi. Litu, Nokkonen, Merja-Kristiina ja Nompparelli palaamassa takaisin kotilaitumelle. Isäntä kulki edellä ja emäntä oli peräpään valvojana. Matkalla ohitettiin sonnien laidun ja siihen jäädään usein seurustelemaan, jos takaa ei hoputeta.

Tulkoot vaikka...

Blue Congo -perunoita keräävällä on syytä olla okulaarit
vireessä. Paino on kerätessä varmin erottava tekijä kiven
ja perunan välillä. Kuvassa molempia.

...jäänmurtajalakolla höystetyn pakkastalven seuraksi parin viikon sähkökatko, jolloin kauppojen kassakoneet, sähkölukot ja kylmäkalusteet eivät pelaa. Ei tule Tupalaan nälkä ensi talvena. Perunat ovat nimittäin kellarissa. Talven aikana vastaantulevat mahdolliset ongelmat ovat siten korkeintaan pientä päänvaivaa eivätkä elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Suosivasta säästä huolimatta perunamaalle lähdettäessä löytyi innokkaita
pyykki- ja tiskikoneen tyhjentäjiä, silittäjiä tms. Työvoimahuippu
oli tällä kertaa kuusi henkeä.

Näiden keltaisten löytäminen onkin
sitten ihan lällliä.

Sunnuntai-iltapäivän kauniista syyssäästä nautittiin peruna- ja juuresmailla. Joskus perunannostossa on nautittu myös pluskolmepohjoistuulijavettätihuttaa-säästä. Silloinkaan ei ole ollut mitään valittamista ainakaan seuraavan yön unen laadusta.

Raitajuuret olivat olleet erityistä herkkua. Näitä ei järsijöiden jäljiltä kellariin viety.

Perunan suhteen ei ollut harmittelemista, mutta juuresmaalla oli tehty myyräntyötä. Punajuuria oli
kylvetty varmuuden vuoksi riittävästi, sillä viime kesän sato jäi vaatimattomaksi. Tämän kesän ei. Riittävän alan lisäksi punajuurten tyyppikoko oli aika muhkea. Näppäriä kuoria, kunhan on riittävän iso kattila keittämiseen. Myyrät olivat kuitenkin rouskuttaneet sekä maan päältä että maan alta, mutta aika reilusti jäi talonväellekin. Tai kellarin hiirille. Räpsiä on kyllä ostoslistalla. Talvi aikaa laatia myyrän torjuntasuunnitelmaa ensi kesälle. Keväällä syötiin nimittäin kurkun taimia. Vipperöitä tuljuttamaan maata ja pari pihakissaa. Toteutuukohan. Pihakissojen kohdalla ongelma ovat metsän kissat. Edellisen kissan katoamisesta epäillään tupsukorvia, joiden jälkiä lumiaikaan pihasta löytyi lähes joka aamu.

Sunnuntai meni töitten merkeissä, mutta lauantaina emäntä huvitteli kunniottamalla läsnäolollaan kansallisen tason moottoriurheilutapahtumaa naapurikunnan puolella . SM-kynnöt järjestettiin Kärkölässä. Tässä kilpailijat valmiina starttaamaan nurmiosuudelle. Sänkikynnössä oli kisattu jo perjantaina. Tiedoksi muuten, että myös hevoskynnön mestaruuksista kisataan edelleen.

Sonneja ja hamppua

Sonniseurue odotteli hallissa. Takaoven virkaa toimittava vaneriluukku ei ole sonnin kestävä, mutta onneksi talossa on siirreltävää barrikadikalustoa. Esteen purku vaati sitten emännä nousemista barrikadeille.

Viikolla on edistetty pakastimen täyttymistä ja seurailtu hampun puintivalmiutta. Kyyttöpakastimissa oli loppukesästä pinta laskenut ja uutta piti saada täytteeksi.

Korvamerkkitarkistus kertoi, että vuorossa seuraava sonni ei ollut huolehtinut korvakoruistaan. Tilattiin lisäkappaleita, jotta kaveri huolittaisiin teurastamolle. En uskaltanut tilata kyytiä ennen kuin merkit olivat tulleet. Ja ne eivät tietenkään tulleet normaaliajassa. Pakastimessa pinta jatkoi laskuaan. Odotettiin ja odotettiin ja tulivathan ne lopulta. Lasku ei vielä ole tullut. Kyyti päästiin tilaamaan. Nouto järjestyi seuraavaksi viikoksi lammassesongista huolimatta.

Puimurin erästä hihnaa piti kiristää. Ohjeet ovat kuitenkin aitoa suomea toisn kuin useissa maatalousbyrokraattisissa julkaisuissa. 

Sonni ohjattiin halliin parin seurustelevan upseerin kanssa. Homma sujui hienosti. Loppujen sonnien piti vaihtaa laidunta. Se ei sujunut hienosti. Vauhdilla oikeaan suuntaan juossut kuuden sonnin seurue päätyi hyvästä alusta huolimatta läpäisemään kujanteen juuri heikoimmaksi tiedetystä kohdasta. Baana oli auki Kärkölän tielle asti. Onneksi oli salaojakaivanto edes hidasteena. Emäntä ja isäntä olivat jahdissa jalkahenkilöinä. Stetsonin sijasta lippalakkia käyttävä ukki taas oli moderni cowboy, joka hevosen sijasta kurvaili sonneja kokoon reilu 50 vuotta vanhalla traktorilla. Melko moderni ainakin. Homma hoitui. Kärkölän tielle ei päätynyt liikennesäännötöntä porukkaa ja esikoululaistakin ehdittiin ajoissa hakemaan. Sonnihölkässä hyvin alkuverrytellyt emäntähän polkaisee koululle alta aika yksikön.

Tämä on puimurin vasemmasta kyljestä. Yläpuolella olevan ohjeen kohta löytyy toiselta puolelta.

Vielä tuli kuitenkin mutkia pakastimen täyttymiselle. Iltapäivällä ilmoitettiin teurasauton joutuneen telakalle. Haku siirtyi. Onneksi vain parilla päivällä, mutta tietenkin sellaiseen ajankohtaan, että talonväen kotonaoloprosentti oli aika alhainen. Lastaus kuitenkin sujui, kun tomeralla teinitytöllä oli mummo henkisenä tukena. 

Kisapaino kohdallaan. Tähänkin väliin mahtuu kiskomaan tukosta irti.

Tänään päästiin lopulta puimaan hamppua. Sää on muuttumassa kosteammaksi, joten päätettiin kokeilla luonaako, vaikka ihan vihertää. Yleensä hamppu on puitu paljon ruskeampana, mutta kasvinjalostajan suositus taitaa olla hieman aikaisempi. Onnistuihan se alkuhankaluuksien jälkeen. Hamppu nimittäin ajoittain muistuttaa olevansa kuitukasvi ja sitä sitten kiskotaan irti milloin mistäkin kohtaa puimuria. Nyt käytössä olevaa puimuria ei vielä hampulla ollut testattukaan. Kokemattomuudestaan huolimatta tämä tämän vuosituhannen kone näyttäisi selviävän. Edellisissä hampun puinneissa käytetyllä Claysonilla, maatalouskokemusta on lähes yhtä pitkältä ajalta kuin talonväellä.

Tietenkin toimitusta seurasi myös puimavalvojien iskuryhmä.

Salaa

Näitä tikkuja erilaisilla numerosarjoilla on pitkin peltoa. Taustalla santakasan testaaja toimessaan.

Muutama vuosi sitten kaadettiin talouskeskuksen tuntumasta kahden peltolohkon välistä synkkää metsää. Tilalle tuli pari hehtaaria enemmän peltoa ja pari kappaletta vähemmän varjoisia pellonreunoja sekä lupa odotella tasalaatuisempaa satoa.

Lohkon toimenkuvaan on tähän mennessä kuulunut kasvaa ruohoa ja varrota salaojitusta. Jälkimmäinen osio alkaa kohta olla suoritettujen pinossa.
Viime viikolla sonnit siirrettiin toiselle lohkolle ja tilalle asenneltiin tarkkaan määriteltyihin paikkoihin ojan paikkaa merkitseviä keppejä. Karjanrkoitukseen päädyttiin, koska epäilys siitä, että sonnipojat eivät malta antaa keppien olla paikallaan oli melkoinen. Pellon päätyyn on myös ilmestynyt kasa hiekkaa; ostotavaraa sillä omissa nurkissa oleva santa ei seulottunakaan ollut karkeudeltaan oikeanlaista. Testiryhmäksi kasan päälle kiivennyt nuoriso-osasto huomautti heikoista hiekkalinnaominaisuuksista.

Aidan purkutarvikkeet ja pari kivennäissäkkiä. Kuljetuskapasiteetti ja nopeus ylittävät kottikärryt. Kivennäisten vienti onnistuu toki polkupyörälläkin. Peräkauhan oikeassa laidassa"vyhdinpuut" aitalangan kerimiseen. Emännän tehtäväksi jäi ajoittain kelaamisvuorojen oikeudenmukainen jakaminen.

Vanhoja avo-ojia korvaavia putken pätkiä on laitettu maan alle omin (kone)voimin. Isäntä on jostain syystä ollut aika kurainen viime päivinä. Ojan laidalta piti kaivuutyömaan tieltä purkaa pätkä aitaa; kerätä langat pois ja sen jälkeen nostella tolpat irti. Kierrätystalous toimii potenssissa. Aitalanka kiertää ensin laidunta, sen jälkeen se kiertyy vyyhdille ja valmistautuu kiertämään tulevina vuosina jotakin toista laidunlohkoa - jo ennen tuohikuuta.

Salaojitus on sesonkityö - tehtävä maan ollessa sula. Routa ja jäätyminen ovat kyllä viime vuosina antaneet odottaa itseään. Tämän syksyn ensimmäinen hallakin on toistaiseksi pitänyt muutaman kilometrin turvaetäisyyttä. Eilen ehtoosti näytti jo aika uhkaavalta. Kahdeksan maissa lämpötila oli laskenut kuuteen ja taivas oli kirkas. Tähän tuli tietysti kiinnitettyä huomiota vasta siinä vaiheessa, kun oli saunatakki päällä kipittänyt pihan poikki saunaan. Kurpitsoista tuli huoli. Vaihtoehdot olivat a) ottaa kurpitsoiden paleltumisriski, b) kipittää pihan poikki hakemaan pluskuuteen sopiva vaatetus ja peittää kurpitsat ja c) mennä paljain jaloin saunatakissa peittämään kurpitsat. Valituksi tuli viimeinen. Ei ollut jalkahiestä ongelmaa kasteisessa pluskuusiruohossa. Eikä sitten tullut sitä hallaakaan.

Korkeusmerkkejä ja hiekkaa ja kuraa ja putkenpätkiä ja koneita ja työnjohtoa.

Liian pientä paperiksi

Madoilla urakka edessä. Kuitua on pellon pinnassa alkuun runsaanlaisesti.
Osa siitä katoaa näkyvistä, kun maanalaisen armeija operoidessaan
kiskoo pöperöä maansisään.

Viihdepläjäys meneillään. Levitysurakoitsija tuli eilen ja tänään piti jatkaa.
Nuorimmainen aloitti aamun kysymällä, onko kaivinkone jo töissä.
Katsomaan pitäisi päästä. Ympäripyörivällä koneella kuormaus käy siististi.
Ympäristö ei mene kuraiseksi, koska kuormauskoneen ei tarvitse
juurikaan siirtyä toisin kuin jos työ tehtäisiin etukuormaajalla tms.

Pellon reunoja ovat meillä viime vuosina koristaneet - tai rumentaneet, makuasia - valkoiset röykkiöt. Väri ei ole ollut vuodenajasta riippuvainen, joten laskettelukeskusta ei päästä perustamaan. Luisto on kehnonlainen. Nuoriso-osasto (sen nuorin kolmannes) on tosin kokeillut alamäkipolkutraktoreilu-nimistä urheilulajia. Polkutraktori raahataan kahteen poikaan röykkiön päälle ja sitten yksi poika istuu rattiin ja tulee alas. Alustan pehmeydestä johtuen alaspääsyyn tarvitaan painovoiman lisäksi jalkavoimaa. Urheilusta käyvät siten sekä ala- että ylämäkiosuudet.

Kasat ovat puukuitua. Pöperön pidempikuituiset kollegat jäävät paperitehtaassa muodostuvan paperin alustana olevan viiran päälle ja päätyvät sitten kuka minnekin: nobel-kirjallisuuden painoalustaksi tai vessapaperiksi tai joksikin siltä väliltä. Tämä lyhytkuituisin osa puumassasta menee viiran läpi eikä kelpaa paperiksi. Se on liian märkää poltettavaksi. Kuidusta kompostoidaan esim. broilerin lannan kanssa eri tarkoituksiin sopivia lannoitteita, mutta osa tavarasta käytetään sellaisenaan maanparannukseen.  Hoidettava tai ehkäistävä sairaus on alhainen humuspitoisuus, tuskin kuitenkaan viralliselta nimeltään hypohumemia.

Puuperäinen aines tarjoaa erilaisille ravinneioneille sopivia kiinnittymispintoja. Hiilipitoisen massan hajoaminen taas pidättää ravinteita niin, että ne pysyvät maaperässä sateisempinakin jaksoina ja ovat tulevina vuosina kasvien käytössä. Kohta kuidun levityksen jälkeen on hajoitustyön vuoksi esim. typestä on pulaa. Jopa juolavehnä kituu. Härkäpavun viljely sentään onnistuu, sillä se pystyy keräämään typpensä ilmasta.

Levitettävät kuitumäärät ovat sen verran isoja, että omalla kalustolla työhön ei ole mieltä ruveta. Tärkein työ on maksaa urakoitsijan lasku. Talonväen tehtäviin itse levityspäivänä kuului pitää levityslohko vapaana sorkkaeläimistä. Sekä sonneja että lehmiä siirreltiin työmaan alta seuraaville lohkoille. Veräjätkin tuli ilmeisesti suljettua, koska karjalaumoja ei ole pihaan ilmaantunut.

Kasvimaakirjeenvaihtajalta

Maksikesäkurpitsat ahdistettun purkkiin. Purkkeja piisaa, kun muistaa syödä
silliä muulloinkin kuin aprillipäivänä. Kuraveden voi jättää pois
vuodenajasta riippumatta.

Mitä tehdään 4,5 kilon kesäkurpitsalla? Leväperäisesti vartioidut zucchinot olivat päässeet yllättämään. Tavoitekoko oli siis ylittynyt joillakin sadoilla prosenteilla. Kolmikiloiset "ruippanat" tungettiin etikan ja sipulin kanssa purkkiin. Makseimmassa mallissa kuori oli kuitenkin epäilyttävän paksu (ja veitsi tylsä). Ratkaisuksi lohkotun kurpitsan eteen, tai tarkkaan ottaen taakse, valjastettiin parivaljakko (keski-ikä 5 vuotta, keskikengännumero 30 ja risat), joka siirsi jättiläisen laitumelle ja sen jälkeen riemuiten seurasi siivujen katoamista parempiin turpiin. Erityisen riemuissaan olisi varmaan ollut isäntä, jos hänelle olisi kerrottu. Hänellä on emäntää pienempi kurpitsamaha. Tai se vika voi olla kyllä suussakin eikä mahassa.

Rouge Vif d'Etampes. ranskalainen lajike 1800-luvun
alkupuolelta. Maistamatta vielä, mutta nätti ainakin
on päältä päin. "Pöytäliina"valintaan ei ole kysytty
neuvoa ranskalaiselta tyylikonsultilta, mutta
toivottavasti ranskalaissukuinen kurpitsa luottaa
omaan tyylikkyyteensä.

Kasvisruoka jyrää. Omena ja sokeri ovat syrjäyttäneet sillit.

Vaihtelua kurpitsan säilömiseen sai keittämällä omenahilloa. Lopputulos oli aika samannäköinen. Purkkeja hyllyllä. Hultovarmuustavoite on, että makeasta - kurptisojen kohdalla ehkä hapanimelästä - elämästä ei tarvitse luopua, vaikka jonain vuonna ei kellariin tulisi kannettua yhtään purkkia. Itse kurpitsoille, kun vielä saisi hyvän säilytyspaikan. Monen kurpitsalajikkeen maku on omimmillaan vasta muutaman viikon varastoinnin jälkeen ja parhaat säilyvät oikeissa oloissa jopa kuukausia. Ne oikeat olot vain sattuvat olemaan viileä ja kuiva. Kellarissa suhteellinen kosteus on 96 %, joten kuukausien säilymisestä ei tarvitse haaveilla. Lisäksi säilyminen edellyttää hiiren kestävää laatikkoa. Tai suurempaa kissakantaa. Viime syksynä kellarin lattialta tuli siivottua leviteltyjä kurpitsan sisuksia.
  
Isäntä vietti viikolla muutaman päivän etämetsätöissä. Mummo ja ukki mukana. Mikäli Murphyn laki olisi täysimääräisesti voimassa sonnit, tai edes lehmät, olisivat karanneet jonain aamupäivänä lapsityövoiman pääjoukkojen ollessa koulussa. Päivisin kotona oleva osa pukee saappaat yleensä vääriin jalkoihin. Kaikeksi onneksi Suomen laki kumminkin vallitsi.

Mahdollisuuksia kyllä oli. Erään peltotiemme, josta ei siis pääse muualle kuin pellolle, poikki menee aitalanka. Langan kohdalla on maassa keppi poikittain varoittamassa langasta. Ei ollut riittänyt, vaan aitaa päin oli nelipyöräisellä menty. Komeat jarrutusjäljet ulottuivat aidalle asti. Olisiko ollut tilanteeseen sopimaton tilannenopeus? Toinen lanka oli nostettu takaisin, mutta niin ettei sähkö kulje, toinen taas oli jätetty maahan. Jännite saattoi siis olla aidoissa ajoittain vähissä. Onneksi lehmät eivät huomanneet. Aidan korjaaminen on tietysti vähän hankala, jos ei satu olemaan pihtejä tai edes ehjiä kumihanskoja taskussa. Olisi mielestäni kuitenkin kauhean ystävällistä käydä talossa kertomassa, mikäli aita ei tullut törmäilyn jälkeen kuntoon. Jos ei heti ensimmäisestä paikasta tärppää, siellä osataan jo sanoa, kenen aidasta on kysymys.