Ei se mihinkään mene...

Enimmäkseen hämärähommia tämä tienteko tähän vuodenaikaan.

...mutta sitä pitkin pääsee. Tämä oli tietenkin vastaus kysymykseen "Mihin tämä tie menee?" Parantuneet liikenneyhteydet vallitsevat. Noin vuosi sitten aloiteltu Tupala E -liittymän teko saatiin päätökseen. Tai ei nyt ihan päätökseen, mutta isompaa ryminää ei työmaalla enää aiheuteta. "Oikeilla" tietyömailla näkee jyriä, joilla soraa tiivistetään. Tältä työmaalta sellainen puuttui ja tiivistäminen jatkuu painovoimaisesti, eli murske saa talven aikana painua. Painovoima on mainio työkalu, ilmainen ja kaikkialla saatavilla.

Etualalla kivillä painotettuna "tukikangasta". Kangas pysäyttää päälle
tulevan soran uppoamista pohjamaahan. Ilman kangasta tehtäessä
kantavan kerroksen olisi oltava reilusti paksumpi.

Edellisessä elämässään nykyinen tiemme on suurelta osin ollut pre-Päijänne-tunneli. Se kohta maankuorta, joka on kaivettu päivän valoon, jotta helsinkiläiset saisivat janonsa tyydytettyä ja pyykkikoneensa käymään. Tunnelin kaivumaita on edelleen tunnelin suuaukkojen tuntumassa. Suuaukkojahan on työteknisistä syistä pitkin matkaa Päijänteen ja pääkaupungin välillä. Yksi tällainen sijaitsee tilusten välittömässä läheisyydessä ja sieltä nyt ajeltiin alun kolmatta päivää sopivasti möykkyistä maata tien kantavaksi kerrokseksi pois kuoritun pellon pinnan tilalle. Nyt ovat sorat paikallaan ja pinta tasoiteltu ja laskukin laitettu maksuun. Aika valmista siis.

Teistä muihin liikenneasioihin. Lapsukainen laittoi emännän pohdittavaksi mielenkiintoisen kysymyksen. Miten Aku Ankan auton rekisteri merkittäisiin roomalaisilla numeroilla. Onko se "kolme iitä, yks ii, kolme iitä (III I III)" vai "kolmeseetäyksäkskolmeiitä (CCCXIII)"? Lopullista kantaani en ole vielä muodostanut. Kysymys ei onneksi ole aivan päivän polttava, sillä muinaiset roomalaiset eivät tunteneet A. Ankkaa, vaikka esim. Pompejin yleisten käymälöitten seinäkaiverruksista voisi päätellä heidän olleen kaikin puolin nykyajan hermolla.

Tietyömaa

Liikennemerkkikatalogista lainattu väriä sivulle. Ranskassa näin tämän merkin selityksenä (vähemmän virallisessa lähteessä): "Mies, jolla on ongelmia sateenvarjosa kanssa:"

Tietyöt tuovat vaihtelua kesäiseen automatkailuun. Päivän töistä päätellen no, on tullut kesä, nyt talven keskellen. Konsernissamme on meneillään Tupala E -liittymän rakentaminen. Työmaasta ei toistaiseksi ole vaihteluksi autoilijoille, koska tapahtumapaikka on pellolla.

Uutta tilustien pätkää on suunniteltu jo useampia vuosia siitä lähtien, kun kahden peltolohkon välissä ollut pieni metsätylppy kaadettiin ja tehtiin pelloksi sekin.

Tästä on kaiverrettu pintaa pois, jotta tie saadaan kantamaan. Mikäli pellolla ruvettaisiin suoraan tai parin sorakuorman jälkeen ajamaan, olisi siinä sateen jälkeen möykkyistä ja kuraista. Aika pian pinta tiivistyisi niin, että se olisi viereistä peltomaata alempana ja sen jälkeen tielle saataisiin painovoimalakien mukaisesti myös pellolle tulevat vedet. Tällaisiakin teitä kyllä löytyy.

Ja tällainen on poikkileikkaus kaivannon sivussa. - Onneksi! - Juurien ja matojen tekimä koloja. Eri maakerrokset erottuvat hiukan erisävyisinä.

Metsätylpystä tuli aikanaan uusi peltolohko maataloushallinnon järjestelmiin. Sillä on molemmilla reunoilla pitkä raja vanhoihin lohkoihin, mutta sitä ei tietenkään voi yhdistää niihin, vaan lohko sai oman kymmennumeroisen tunnuksensa ja kaikki sille tehtävät toimet on kirjattava juuri kyseiselle lohkolle. Vaikka traktorilla ajettaisiin sujuvasti lohkon rajan yli työtä keskeyttämättä. Jos reaalitodellisuus ei vastaa hallinnollisia järjestelmiä niin kovin ikävää reaalitodellisuudelle. Lisää haasteita tuo uuden tienpätkän linjaus. Tie kun tehdään liikennetarpeiden ja maaperän puolesta järkevään paikkaan eikä esimerkiksi lohkojen rajalle. Tämä vaihtoehto olisi armeliain maataloustoimiston henkilökunnan hiustenvärille, nyt on valitettavasti tyrkyllä ylimääräisiä harmaita.

Lumeton alue on tämän päivän aikaansaannoksia, muut aikaisempia. Oikealla lana, jolla reunuksia tasoitellaan.

Joulun pyhinä ei päristelty traktoreita, mutta nyt arjen alettua ja suojasään jatkuessa tietyömaalla on taas pörrätty. Pintamaa kuoritaan pois, syntyneet penkat tasoitetaan ja tien kohdalle tuodaan aikanaan sopivaa soraa. Suurin riemu tienpätkästä lienee aikanaan etelään suuntautuvassa lannanajossa. Matka sen suunnan lohkoille lyhenee pari kilometriä. Se tekee neljä kilometriä lantakuormaa kohden. Traktorin ja kärryn kummit (Michelin, Goodyear tms.) kiittävät ja päivän työsaavutus kasvaa. Ehkä yksi lasten kummikin kiittää, kun hänen matkansa tänne lyhenee noin kolmanneksen. Riippuu tietysti kummipojan käytöksestä.

Päivän viherpläjäys. Kohmeista apilaa työmaan vierestä.