sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Säänsuojia

Lapsen maja
Luokitellaan varmaan laavuksi.
Aina välillä sää suosii. Toisinaan ei suosi, mutta siihen voi onneksi varautua. Tacitus kertoi joskus liki pari tuhatta vuotta sitten, että fennit asuivat maakuopissa. Junioriosastolla nämä muinaisen Rooman aikaiset geenit ottivat ilmentyäkseen ja hinku kattaa maassa oleva kuoppa muuttui teoiksi. Ei nyt ihan asumistarkoitukseen, mutta vapaa-aikaa varten vai pitäisikö sanoa viihdekäyttöön.

Edellisenä talvena majan muodostavia oksia oli viritelty muun muassa yhden takapihan puun ympärille. Läpinäkyvyyttä oli vielä lumella heikennetty. Päällyslumien sulattua alkoi oksien välistä pilkistää pakasterasioita. Rasiat olivat sisältä punaisia ja kansien teipin pätkät koristeltu "mansikka -14" -tyylisin merkinnöin. Pakastimet olivat kieltämättä vajentuneet yllättävän nopeasti, mutta yllätyksellisyydelle löytyi tämä yllätyksetön selitys. Ei olisi löytynyt, jos purkit olisi kiikutettu tuoreeltaan tiskikoneeseen. Ovatkohan edistyneet. Pitäisi varmaan tehdä ratsia laavulle.

Katoksen pystytystä haluttiin kuivaharjoitella. Vesisateen vuoksi ulkona olisi joutunut märkäharjoittelemaan.
Joulukuisen ReKo-myynnin jälkeen räntä-vesisateelle altistunutta vaihtokassaa patterin päällä kuivatellessa havahduimme siihen, että näissäkin tilaisuuksissa voi epäsuosiollinen sää osua kohdalle. Koska keskusvarastoltamme (vanha navetta) ei tähän tilanteeseen löytynyt käyttövalmista tai kehityskelpoista ratkaisua, sääongelma ratkaistiin sulovilén-menetelmällä. Tankki täyteen -ajoista tämän menetelmän sääriskit ovat oleellisesti pienentyneet. Konkurssi/kuolinpesän pihalla värjöttelyt voi hoitaa netissä. Nettihuutokaupasta osui kohdalle telttakatos, jota voinee hyödyntää kesäjuhlissakin sitten, kun sellaiset ehtii järjestää.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Kasi kyytiin


Alareunan johdot tulevat vaa'asta ja näyttö on
ripustettu seinälle. Reilu tonni tähän säkkiin.
Aamutoimiin kuului kaurapuuron ja kumppaneiden lisäksi sonnin lastaus. Menolippu Orimattilaan oli tilattu Kasille. Kaveri kuului aamun torkkujen osastoon. Osa porukasta oli syömässä ja intoutui juoksemaan, kun karsinaan mentiin Kasia kuikuilemaan. Kasi oli kuitenkin parin kaverinsa kanssa vielä loikoilemassa, joten siirtyminen käytävän toiselle puolelle lastauskarsinaan sujui hyvinkin vakaasti. Loppumatkasta tosin karsinan päädyssä turvekasan reunalla odotteleva kuivikepaali intoutti kaverin mittelemään voimiansa tämän pyöreän vastustajan kanssa. No, pelaavat ihmisetkin palloa. Teurasauto saapui reilua tuntia myöhemmin ja itse autoon nousu kävi sangen mallikkaasti. Kerrankin ehdin kuvaamaan. Aina en ole ehinyt saamaan kameraan esille, kun matkalainen on jo ollut autossa.  Isännän ja Kasin lisäksi videolla esiintyvät autoilija Jokinen&poika. (!!!!Videon toistuminen näkyy olevan epävarmaa. Sama pätkä löytyy Huljalan Tupala fb-sivulta, siellä tuntuu toimiva varmemmin. Bittinikkauksen oppimääräni on vielä kesken.) Ei tullut etukäteen varoitettua heitä kuvausaikeista, mutta suorassahan jakaus oli, kello ei näkynyt.

Korkeatasoinen työmaa. Tellingillä ei tarvitse koko aikaa varrota,
mutta säkin täyttyessä olisi suotavaa olla valmiina sulkemaan
siilon luukku. Tai sitten on oltava valmius siivota papuja kuivurin
lattialta. Ensimmäinen vaihtoehto on tehokkaampi. Säkki on vaa'an
päällä. Etukuormaajan trukkipiikeillä pidetään säkin suu auki.
Ennenvanhaankin oli maataloustyö nimeltä säkinsuunpitäminen. On
sekin homma vähentynyt ja mittakaava muuttunut.

Härkäviikkojen kunniaksi on pakattu härkäpapuja. Ihmismahoihin papu siirtyy kilon pussien kautta, mutta tällä kertaa pussitettiin lehmän rehua Pohjanmaalle. Pakkauskoko noin 1000 kg. Osa menee irtotavarana, mutta vastaanottajan varastointitilasta osa soveltuu säkeille. Säkityspäivän valintaan vaikutti vallitseva lauha sää. Aamulla mittari näytti siis vain -16. Traktorin moottorin ja akun elämän helpottamiseksi konetöitä ei ajoiteta kovimmille pakkasille, jos mahdollista. Pavutkin pysyvät paremmin ehjänä, kun ne rapisevat siilojen putkissa hiukan lämpimämpinä.




torstai 14. tammikuuta 2016

Juustoa pihassa

Kova pakkanen
Taisi tulla lehtokotiloille vilu siellä, missä niitä oli. Tässä vaiheessa ei vielä ollut lunta hilekerrosta enempää.
Maineikas talvihalla puhui metsät puhtasiksi, jäät ja järvet kantaviksi. Tänä talvena päinvastaisessa järjestyksessä. Joulun helteiden jälkeen mittarilukema putosi aika alas ja sen seurauksena routa vielä syvemmälle. Tänne Etelä-Suomeenkin saatiin moinin paikoin kertaheitolla kymmeniä senttejä kovaa maata. Kovaa järven pintaa ei sentään niin paksulti vielä tullut, mutta eiköhän pilkkikairan veivaaja tälläkin määrällä hikoile. Lumi tuli sitten perästä päin.

Parina talvena ovat lumet ja pakkaset tulleet samaan aikaan. Tällöin eristävä lumikerros estää maan jäätymisen kovin syvälle. Hyvä puoli on se, että keväällä maan sulamista ei tarvitse odotella niin kauaa. Metsätöissä taas jäätynyt maa olisi monin paikoin eduksi. Märälle metsätielle syntyy koneiden painosta melkoisia uria ja pehmeään paikkaan ei tukkirekallakaan pääse. Sama tietysti tienvieressäkin.
Maailmakuappajärjestössä, WTO:ssa, kiisteltiin eurooppalaisten ja amerikkailaisten kesken siitä, ovatko oikeaoppisen emmental-juuston reiät korkeintaan 35 vai 40 mm. Tämä ei selvästikään ole aito. Väristä päätellen se on lisäksi tehty kutunmaidosta. Lehmänmaitojuustoista tulee keltaisia, mutta kutunmaidosta saadaan valkoisia herkkuja.

Lumikasa
Kukkuu! Tämä erikoiskäki kukkuu myös tammikuussa. Tässä mykkäfilmissä äänentoisto tosin vain kirjallisessa muodossa.
Pellon rakenteelle jäätyminen tekee hyvää. Tuhoeläimille ja eräille kasvitaudeille taas yleensä huonoa. Olisikohan tämä tunne vaikkapa koloradonkuoriaisia kohtaan nyt sitten vahingoniloa? Ainakaan en eritysemmin niitä sääli. Tämä pohjoisen talvi on yksi tekijä, jonka ansiosta kasvinsuojeluaineiden käyttö on Suomessa paljon vähäisempää kuin monessa muussa maassa.

Kantavan maan päälle saatiin lopulta luntakin. Nuoriso-osasto rupesi kyselemään lumikasan perään siinä vaiheessa, kun valkeutta oli lähinnä koristevaikutteinen ensimmäinen sentti. Nyt tämä koristetaso on reilusti ylitetty ja navetan seinustaa koristaa erinomaiset viihdearvot omaava valkoinen röykkiö. Viihdekäyttö taas muutti röykkiön reikäjuustoksi alta aikayksikön.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Talvikylvöjä

Täydennyskylvö
Talvilaatua traktorin tankissa kylvöillä. Keskellä oleva punainen mötikkä
on siemensäiliö, josta siemenet letkuja pitkin puhalletaan maan pintaan.
Kantavan pellon lisäksi joulukuun kylvöjen hyvä puoli on
se, että homma on pois kiireisemmästä sesongista. Puna-apila,
valkoapila, timotei, englanninraiheinä oli käytetyn cocktailin
resepti. Saa tarjoilla ilman a-oikeuksia. T-kortti kuitenkin tarvitaan, jotta
kuvan tarjoiluvaunun saa tietä pitkin pellolle. Ja vaikka
normeja puretaan, vuoden vaihduttua korttivaatimukseksi tuli LT.
Edellisen vuoden viimeiset kylvöt myöhästyivät niukasti edellisestä raportista, joten aloitetaan niillä.
Lehmiä oljilla
Valoa tunnelin päässä. Aurinkokin näyttäytyy vaikkei kovin
korkealta. Etualalla  märehtii pohjoissuomalaista sukua oleva Jogurtti.
Pakkasten alettua on taas voinut kuivittaa pahnalla
turpeen sijasta. Ei muuten mutta näyttää kivemmalta.
Pellot olivat lumettomia, mutta maa jäässä. Olosuhteet olivat oivalliset - ei riskiä maan tiivistymisestä.

Kylvettiin heiniä. Vanhetessaan nurmet usein harvenevat, mikä alentaa satoa ja antaa tilaa rikkakasveille. Vanhoja nurmia siis täydennyskylvettiin. Viime keväänä härkäpavun alle perustettua pränikkää heinämaata taas "paikattiin". Härkäpavun kylvön jälkeen peltoon oli kylvetty heinän siemen varttumaan papukasvuston alle. Syyskesällä siinä vaiheessa, kun papu alkaa ränsistyä ja tuleentua, saa alla oleva kasvusto lisää valoa ja mahdollisuuksia kasvaa. Riskinä on, että heinät märissä oloissa pyyhältävät tuleentuvan pavun ohi ja tukahduttavat sen märäksi pilaantuvaksi mössöksi, jossa puimurikuskia ei naurata. Riski ei viime syksynä onneksi realisoitunut. Uutuudestaan huolimatta kasvusto kaipasi kuitenkin jo paikkaamista, sillä muutamin kohdin ohdakkeet olivat  tukahduttaneet heinänoraan.

Kylvö tehtiin rikkaäkeen siemensäiliöstä nurmen pintaan. Termisen talven alettua oraita ei kuitenkaan ihan lähipäivinä odotella lumesta pilkistämään. Luntakin nimittäin saatiin päälle pieni kerros lämpöeristeeksi. Siemenet ovat nyt lähtökuopissa odottamassa itämistä, kun keväällä lämpötilat antavat myöten. Huonolla tuurilla, "eurotalvena", taas vesi vuorotellen jäätyy ja sulaa pellolla, jolloin mitään itämiskykyistä ei keväällä enää löydy ja koko vaiva on mennyt harakoille (vai pikkulinnuille) tai sitten maanmatosille.