lauantai 28. tammikuuta 2017

Pari rasvaista päivää

Tältä näyttää puimurin putkesta tullut hampun siemen.
Hamppuja seulan päällä. Seulaa vaihdetaan lajiteltavan tuotteen ja halutun
lajitteen mukaan.
Tämä on mekaanisten laitteiden ystäville. Isäntä on viikolla lajitellut hamppua. Lajittelussa siementen joukosta poistetaan pellolta puimurin kautta joukkoon päätyvä ylimääräinen aines. Puimurin torvesta ryöppyävä tavara ei ole sellaisenaan markkinakelpoista. Joukossa on kuituista korrenpätkää ja rikkakasvien siemeniä - paljon. On niistä rikkasiemenistäkin joku varmasti ihan terveellinenkin, mutta maku ja suutuntuma eivät ole tavoiteltuja. Kuitukasvin korsi taas  pyörii hampaissa tai kutittaa kurkussa, jos syödä yrittäisi.

Kierros alkaa. Hamput matkalla täristykseen ja pyöritykseen. Ihmiset voivat hankkia vastaavia kokemuksia esim. Linnanmäellä.
Bonk-businessin koneiden ominaisuuksiin kuului se, että ne
näyttivät erittäin koneilta, mutta eivät toimineet. Tämä
Petkuksen lajittelija eroaa Bonkeista siinä mielessä, että se toimii
eikä sitä ole otettu minkään taidemuseon kokoelmiin. Ulkonäön
perusteella voi kuitenkin olla varma siitä, että
kyseessä on kone. Kuvan ämpäreihin valuu linnun ja hevosen
siemeniä. (Eivät kuitenkaan sovellu varsan kasvatukseen.)


Tästä syystä hamppu, samaten kuin kuluttajapakattu härkäpapukin lajitellaan ennen pakkaamista. Samanlaisen höykytyksen ja pyörityksen kautta käy myös siemenvilja. Kylvöön pitää saada parhaat ja elinvoimaisimmat siemenet. Tässä tapauksessa parhautta ja elivoimaisuutta tavoiteltiin kuitenkin asiakkaiden ja vähän omiinkin mahoihin.

Rikkasiemeniä harmillisempi on pahkahomeeksi kutsutun kasvitaudin itiöpesäke. Ulkonäkönsä puolesta se tulkitaan helposti hiiren papanaksi. Maku on kuitenkin pahempi. Tai en ole ihan varma, sillä papanaa en tietääkseni ole puraissut. Itiökökkäre on kuitenkin sen verran ei-hyvää että arvelisin sen menestyvän pahanmakuisuuskisoissa.

Näiden pikkumustien häiriötekijöiden määrä vaihtelee ja riippuu mm. kasvukauden oloista. Suurin osa saadaan kyllä pois, mutta joukkoon jää aina jonkin verran niitä hampunsiemenen kanssa samankokoisimpia. Niistäkin osa tulee huomatuksi pakkausvaiheessa, mutta ne jäljelle jäävät sitten myymme hampun hinnalla siementen joukossa. Toivottavasti olette huomanneet ennen puraisua.

Miksi ne lajittelupäivät olivat niin rasvaisia? Isäntä kompensoi popcornitonta lapsuuttaan ja napostelee kuormasta pitkin päivää. Nimittää sitä laaduntarkkailuksi. Ja päivän päätteeksi on rasvainen olo.

perjantai 20. tammikuuta 2017

Tehtävä karsinassa

Miljoona, Kympin tytär, Nollan isosisko. Tumma väri komeileea valkoista lunta vasten.
Kuluvalla ja viime viikolla ei ole tehty lehmän kauppoja. Sonnin kauppoja sen sijaan on viritelty - tällä kertaa ilman vakuumipakkausaikeita. Kyyttöjen vähälukuisuudesta johtuen kyyttökarjojakin on aika harvasta, joten siitoeläinten oston lisäksi myyntiäkin osuu kohdalle.

Joviaalia ei nälkä yllätä kesken ruokalevon. Tai siis jos yllättää, niin ei kovin pitkäksi aikaa.
Ensi kesänä aiotaan pärjätä yhdellä sonnilla. Toinen piti tulla, mutta viime suvena jo sovittu sonnivasikan osto peruuntui, kun poika alkoi ontua. Ensi suven jälkeistä aikaakin on ajateltu. Lehmillä heilastelu on sen verran pitkäjänteistä touhua, että tulevan vuoden sulhasasiat ovat ajankohtaisia jo nyt ennen kuin potentiaalinen sulhanen on edes syntynyt.

Emäntä oli aivan muun asian tiimoilta kurssilla. Kuten monesti muulloinkin "välitunnit" lisäävät tällaisten päivien hyödyllisyyttä. Joskus ne tosin valitettavasti moninkertaistavat sen hyödyllisyyden. Nytkin tuli siis puheeksi sopivan kyyttösonnin etsintä. Melkein löytyikin yhden toisen osallistujan lypsykarjasta. Tarjokas on esi-isien ja -äitien puolesta sopiva. Löytymisen melkein on siinä, että tarjokas potkii vielä emonsa kylkeä sisäpuolelta. Pitäisi siis vielä olla oikeaa sukupuolta. Esi-isäedellytyksestä voidaan joskus tinkiä ja tyytyä lähes sopivaan, mutta tämän jälkimmäisen vaatimuksen suhteen joutuu olemaan joustamaton. Poikaa - potraa poikaa - siis toivomme sinne lypsykarjan kyyttömammalle.

Toiseen suuntaankin on viritelmiä ollut ja Mupukka-poika pääsee vaihtamaan maisemia. Sillä seurauksella, että emäntä pääsi taas kakkavahdiksi ts. ottamaan salmonellanäytettä. Homma toimii niin, että emäntä kiipeää puhdas muovipussi kourassaan sonnien karsinaan ja odottelee, että oikeiden kavereiden häntä nousee. Sitten vain tuoreelle läjälle ennen kuin kenkään sen sotkee tunnistamattomaksi. Samaan näytteeseen voi sekoittaa useamman eläimen tuotoksia. Odotuslistalla oli siis useampia hännän nousuja, jotta salmonellatodistuksen saisi samalla kertaa muillekin mahdollisille muuttajille. Homma jäi kuitenkin tällä kertaa vielä vaiheeseen. Vilu tuli ennen ensimmäistäkään läjää, kun oli pukeuduttu vähän liikunnallisempia työvaiheita ajatellen. Tällä kertaa tuli siis oltua paikalla väärään aikaan.  Koitetaan viikonloppuna ajoittaa paremmin.


tiistai 10. tammikuuta 2017

Vähän kirjanpitoa

Näillä saa yhden sonnin teurasauton kyytiin. Lastaus huomenna.
Paperitöitä pukkaa. Verottaja kaipaa helmikuun loppuun mennessä numeerista sepustusta edellisen vuoden edesottamuksistamme. Se on yleensä ollut hyvällä mallilla näillä main. Nyt on kuitenkin aloituskynnystä nostettu vaihtamalla kirjanpito-ohjelmaa. Homma odottelee pohjatietojen siirtoa vanhasta ohjelmasta. Sitä 1980-luvulta ylläpitänyt yhdenmiehen yritys on huhujen mukaan siirtymässä eläkkeelle, joten päivitykset olisivat lähitulevaisuudessa lakanneet tulemasta. Siksi tämä kynnyksen korotus. Sinänsä veroilmoituksen teosta ei ole valittamista. Homma on selkeää, loogista ja toiminta joustavaa. Kaikki eivät ehkä ole tätä mieltä, mutta kaikilla ei myöskään ole vertailukohtana maatalousbyrokratian kukkasia, lomakesulkeisia ja erilaisten listojen ylläpitoa. Maa- ja metsätalousministeriö laati muuten viime vuoden puolella viljelijää helpottamaan ystävällisesti listan erilaisista kirjaamisvelvollisuuksista. Listan pituus taisi olla 43 sivua.

Tässä poseerataan tuoreissa kuivikkeissa Mannen johdolla.
Tämä on keväinen näky.
Paperityöt on tietysti nykymaailmassa osin harhaanjohtava ilmaus, kun aika paljon on kyse tästä sähköbittien töllistelystä. On termi tietysti välillä osuvakin, kun printteri temppuilee ja yrität saada jumiutuneen paperin pois laitteen sisuksista. Näiden mitä nyt sitten ovatkaan töiden lisäksi on aikaa kulutettu tietysti talvikauden vakiopuuhassa, eli kuivittamassa. Tällä hetkellä käytössä on pahna, mutta jos talvi jatkuu kovin tämänpäiväisen kaltaisena, siirrytään taas turpeeseen. Tänään nimittäin satoi vettä ja männyn juuret alkoivat pihassa näyttää aika keväisiltä. Toivottavasti ei nyt vielä kumminkaan. Emännän hiihtokelitkin ovat vielä alkamatta toisin kuin maaston suhteen vähemmän nirsossa talon ympäri myötä- ja vastapäivään -ikäluokassa. Eteisessäkään (tai keittiön nurkassa) ei ole turhan väljä, kun tarpeellinen määrä monoja ja luistimia haetaan sinne ajoissa muiden kauden jalkineiden seuraksi. Nostetaan vaan jalkoja. Puolen vuoden päästä pärjätään jo pienemmällä valikoimalla.



tiistai 3. tammikuuta 2017

Lunta tulvillaan

Tämän peiton alla kelpaa rypsin lämmitellä.
Toistaiseksi peli ei ole menetetty, vaikka mittarin
spriipatsas huomenissa kutistuisikin..
Pakkasta luvattiin muttei juuri lunta. Toiveissa olisi ollut lumi ennen pakkasia rypsipelloille,
mansikkamaalle ja sorakasalle. Talven hakkuukohteille taas mieluummin ensin pakkanen routaannuttamaan ja sitten sopiva määrä lunta päälle. Näin suuria ja tarkkarajaisia eroja paikallisissa mikroilmastoissa ei kuitenkaan ole, joten kaikkea ei voi saada. Tai toisesta näkökulmasta, aina voi voittaa. Tämä toinen näkökulma on emännän makuun.

Nämä leidit ovat juuri olleet ulkona
syömässä. Karva eristää lämpöä siihen
malliin, että lumi selästä ei ihan heti sula,
vaan on eräänlainen lisäeriste.
Siltä varalta, että ennuste toteutuisi, valmistauduttiin kuitenkin tilaamaan kauran siemeniä koko rypsialalle. Lumeton kova pakkanen olisi todennäköisesti ollut rypsin loppu, ja jotain täytyy keväällä kylvää tilalle, jos lohkon valtalajiksi keväällä osoittautuu muu kuin rypsi.

Valmistautuminen meni kuitenkin tältä erää hukkaan, sillä säänennustajien aikaisemmista lupauksista huolimatta tätä päivää koristi lähes suomifilmityylinen lumisade. Rypsi näyttäisi ainakin toistaiseksi olevan turvassa.

Isommalla koululaisella oli viivoitin tallessa ja sitä piti pysähtyä hyötykäyttämään kotimatkalla. Lumen syvyydeksi raportoitiin kahdeksan senttiä. Pienempi taas ei joutanut pysähtelemään; kiireesti kotiin, lumikolan ei voi antaa olla jouten näissä oloissa. Kivaa oli, mutta kaveri keskittyi hauskanpitoon (lumen siirtäminen paikasta toiseen on hauskaa) ja pihan taidekuviointiin. Aikuinen olisi ollut tylsän rationaalinen ja kolannut lunta talon seinustoille.
Kamera kertoi kuvaavansa maisemaa. Ei kerrota lehmille, luulevat vielä joutuneensa vähätellyiksi.