Veroista ja ReKo-säästä

Viikon luontokuva raivaussaharetkeltä. Luontoääntä tästä
kurkusta ei lähde. Sanotaan, että kesällä sopivalla säällä
voi kuulla, kun ruoho kasvaa, mutta jäkäliä ilmiö ei taida
koskea minään vuodenaikana. Tämä raidankeuhkojäkälä
on oppikirjoja lukematon versio itsestään. Viihtyy lähteitten
mukaan vanhoissa metsissä ja lähistöllä tehty hakkuu voi
kuulemma sen karkottaa. Tai sitten kolmen metrin päässä
oleva 90-luvun avohakkuu ei ollut riittävän lähellä.

Perinteinen talviaskare, korren kantaminen valtion kekoon (veroilmoitus suom. huom.), alkaa olla tehtynä ja 2022-mapit ovat hyllyssä söpösti vierekkäin. Onhan niitä korsia tietysti mennyt pitkin vuotta, mutta pääsevät nyt verohallinnon robotit täsmäyttämään keon kokoa. 

Lähettäminen tosin vielä uupuu. Oletetaan positiivisesti, ettei verohallinnon palvelimille tule ainakaan kuukautta pitempää palvelunestohyökkäystä, joten potentiaalisia lähetyspäiviä on vielä kolmisenkymmentä. Ja jos tulee, niin kaipa sieltä sitten myönnetään yleisesti force majeure -lisäaikaa, kunnes bitit taas ovat toimintakuntoisia. Emännän lapsuudessa  käytetty yleinen veroilmoittamismenetelmä - lomakkeitten toimittaminen (avolava)autolla paikalliseen verotoimistoon - ei siis enää ole käytössä. Verotoimistokin on tietysti nykypäivänä paljon harvinaisempi ilmestys kuin silloisena maailman aikana.

"Joululoma" alkaa olla lopuillaan. Ensi viikolle on reko-ilmoitus auki ja litania tilauksiakin jo kirjattuna. Keskiviikkona mennään Töölöntorille katsomaan, mitä siellä sattuu taivaalta tipahtelemaan. Uutisten sään ennustajan muistaakseni puhuivat sadealueista, joiden perässä tulee seuraava. Kauhean kiva tietysti olisi, jos juuri silloin ei tippuisi yhtään mitään. Tosin emäntä muuttui välipäivinä uuden sadetakin onnelliseksi omistajaksi, joten tilanne olisi hanskassa märemmissäkin olosuhteissa. Emäntä kylläkin on säänkestävämpi kuin tilauslista, joka taitaa sadeoloissa olla reko-kierroksen heikoin lenkki. Tuossa ylempänä mainitussa veromapissakin on esittelykappaleita näitten lenkkien heikkoudesta, kun kynä on tehnyt reikiä kastuessa pehmentyneeseen paperiin. Lisäksi varustautumisessa on huomioitava, että kuulakärkikynä on märän paperin kanssa epävarma yhdistelmä. Isännän taskuissa on onneksi runsaasti varastokapasiteettia, joten sieltä on yleensä sopivaa muistiinpanovälinettä löytynyt. Tämä varastokapasiteetti muuten konkretisoituu erityisesti silloin, kun isännän vaatteita laittaa pyykkiin - tai tyhjentäessä koneesta vaatteitten lisäksi esim. puukon ja kuitunauharullan lopun. 

Jälkien kuvaaminen lumesta ei ole kovin kiitollista. Tämän koululaisen kotimatkalla ottaman kuvan paikalle johti vana sorkanjälkiä suht tiheässä ja tällaisia "pistorasioita" oli sitten bongattavissa pysähtymispaikassa. Valitettavasti naapurin joulun alla pyydystämä villisika ei tainnut olla kulmakunnan viimeinen. Tätä tyyppiä ja tämän kavereita ei vihannesmaalla kaivata. 

Kesällä voi kuvata kurpitsoita tai
kukkakaaleja ja muuta värikästä,
mutta pohjolassa kun ollaan, on
kasvivalikoima tähän aikaan vuodesta
suppeampi. Kuvavalinta ei silti
tarkoita sitä, että suositeltaisiin
panemaan leipään puolet petäjäistä.
Onpahan vaan ajankohtainen
kuva tekstiä koristamassa.

 

Ensin työ sitten huvi

Traktori liittyy maatalouteen ja tämä on
maatalousaiheinen blogi, joten kuva ei ole täysin
aiheen vierestä. Katselimme nuorimmaisen
kanssa neuleitten kuvia. Tämä eräässä villapaidassa
ollut kuvio innosti nuorukaista niin, että se tuli piirrettyä
muistiin. Ruutujen värittämiseen silmukoita
laskemalla emännän piirustustaidot riittävät.

Tänään on tavattu eläinlääkäri. Kohtaamiset liittyvät onneksi useimmiten koulun kuusijuhlan, lasten harrastusten tai maatalousnäyettelyn kaltaisiin tilanteisiin, mutta tänään tapaaminen oli valitettavasti työn merkeissä. Nolla-hieho oli alkanut ontumaan jalkaansa. Kurkkasimme sitä itse perjantaina, mutta koska mitään hälyyttävää ei sorkassa silloin havaittu, uskallettiin toivoa, että kyseessä olisi levolla koheneva venähdys tms. Kohenemista ei kuitenkaan tapahtunut, mikä johti tämän päivän kohtaamiseen. Kyseessä ei valitettavasti ollut venähdys mutta jonkinlaisen tuoreen tapaturman huonoennusteinen seuraus kuitenkin. Ajallisesti kuvaan sopii valitettavasti sekin, että uuden vuoden pamauksia pelästyessä on tapahtunut jonkinlainen riuhtominen väärässä paikassa.  Positiivinen puoli on se, ettei mistään tarttuvasta ole kysymys. Nyt sitten ihmetellään, mikä olisi vähiten huono vaihtoehto.

Lavetin valojen korjaus lauantaina iltapäivällä. Seitsemän johtoa meni yllättäen
kerrasta oikeille paikoilleen. Isäntä tuumi, olisiko pitänyt laittaa lottokuponki samalla
vauhdilla - nykytekniikalla olisi vielä ehtinyt. Emäntä tyrmäsi ajatuksen tilastollisin
perustein, vaikka aikanaan lukiossa menestyksellä suoritetun todennäköisyyslaskennan
kurssin sisältö oli aika hyvin painunut unholaan. Sitä ei ole edes päässyt kertaamaan,
kun lukiolainen on selvinnyt tehtävistään itse. Sen verran kuitenkin oli hämäriä
muistikuvia, että johtojen epäilisi menevän paikoilleen 20000 kertaa helpommin. -
Tietysti voisi ajatella, että viisi oikeinkin on ihan hyvä.

Verokuittien naputtelu saavutti loppusuoransa ja maaliviiva ylittyi iltapäivällä. Vaati muutamia kierroksia auton tuulilaseilla ja eri lompakoissa, mutta ne kuitit, joita osattiin kaivata tulivat ennemmin tai myöhemmin vastaan. Ne, joita ei osata kaivatakaan - sikäli kun niitä on - jäävät verottajan voitoksi. Nyt pitäisi vielä ryhdistäytyä muuttamaan kirjaukset veroilmoitukseksi. On olevinaan työlästä verrattuna konemaiseen kirjaamiseen (aika monen tililajin numero löytyy tässä vaiheessa päästä), sillä  kyseisiä kirjanpito-ohjelman kohtia tarvitsee vain kerran vuodessa.

Veroilmoituksen jättöaika myöhentyi kahdella kuukaudella aikaisemmasta.  Eräpäivä on nyt huhtikuun lopussa. Teoriassa sen voisi siis säästää samaan ruuhkaan tukihakemusten jätön ja kevätkylvöjen kanssa. Arvonlisäverojen eräpäivä on kuitenkin ennallaan, mikä suojaa ruuhkahuipun muodostumiselta. Eli emäntä pysyy järjestyksessä ja tekee ensin toimistotöitä ja sitten vasta palkitsee itsensä talvihuveilla - vaikka nyt niillä yläkuvan neulomisilla.

Numeropeliä

Maisema syyskuun loppupuolelta.

Helmikuun lopun harrastukset ovat numeerisuudessaan aika pysyväisluonteisia. Verotuksen kuitit olivat kirjanpitoon näpyteltynä kohta viime vuoden viimeisen tiliotteen ilmestyttyä. Sen jälkeen emäntä päätti hengähtää veroasioista ja itse ilmoituksen tekeminen jäi odottamaan eräpäivän lähestymistä.

Kuittien näpyttely on samaa toistuvaa sopivan tililajin valitsemista pitkin vuotta, joten vaikkapa yleisimmin esiintyvien tilien numerot ovat apteekin hyllyllä vähän kuin kertotaulu. No, ei nyt sentään. Kyllä kertotaulu on hyllytavarana aivan omassa sarjassaan. Vähemmän rutinoitumaan pääsee tilinpäätöksen teko, johon ryhdyttiin nyt helmikuun lopulla takarajan häämöttäessä. Rutinoitumisen estää se, että tätä huvia tulee annosteltua itselleen vain kerran vuodessa. Operaatiossa tarvittavien kirjanpito-ohjelman kohtien käytöstä on yleensä noin 52 viikkoa aikaa ja sen tähden kaikenlaisten korjauserien ja veronlaskennan kohdalla joutui taas miettimään, miten se viime vuonna kirjattiin, mistä kohtaa ohjelmaa kirjaus tehtiin ja mistä sai näkyviin haluamansa tiedon. Ohjelmaan oli tietysti tullut vuoden aikana päivityskin, joka hieman muutti joitakin näkymiä. Taas kerran kaiken arvelee vuoden päästä muistavansa heittämällä. No, tämä nykyinen ohjelma on käytössä vasta toista vuotta, että ehkä yksityiskohdat ihan oikeasti vuoden päästä muistaa paremmin.

Mammat päivänpaisteessa. Hyvä, että edes joku joutaa ulkoilemaan,
eikä kaikkien tarvitse istua  ruudun ääressä veroilmoittamassa.
Tarkkaan ottaen veroilmoittamaan tuli ryhdyttyä vasta hiihtoreissun jälkeen,
joten ei varsinaisesti valittamista. Olisi sitä ehkä tullut hiihdettyä vähän
enemmän, jos ilmoitus olisi ollut jo jätettynä.

Verottaja odottaa dataansa serveri sauhuten helmikuun loppuun mennessä. Ehkä myös verottajan kirstu odottaa saataviaan. Tässä vaiheessa pääsemme alv-tilityksen verran helpottamaan valtion lainanottotarvetta. Se summa ei vielä kirstun päällä istuskelijalle korkean paikan kammoa aiheuta, kun pohja toistaiseksi vain painuu syvemmälle.

Tilinpäätösoperaatioihin kuului tietysti myös kirjausten tarkastaminen näppäilyvihreiden varalta. Oli niitäkin. Molempiin suuntiin, sekä omaksi että yhteiseksi eduksi. Jätin tilastoimatta, kumpi olisi jäänyt ilman tarkistusta voitolle. Lopulta päästiin muistelemaan, miten ilmoitus sähköisesti lähetettiin ja miksi ohjelman tarjoama y-tunnus ei suostu vaihtumaan henkilötunnukseen. Vaihtumattomuus esti lähettämisen. Suostuihan se joskus sata tai pari sataa klikkausta ja useita latautumisen tuijotteluja myöhemmin. Paperisen tunkeminen kirjekuoreen ja pudottaminen sopivalla reissulla postilaatikkoon olisi tältä kohtaa käynyt nopeammin.

Liikenneturvallisuutta

ENNEN. Eräs tien mutka Hämeenkoskella. Näkyvyyttä noin 50 metriä.

Liikenteessä tulee ajoittain yllätyksiä vastaan. Erityisesti, jos paikasta riippumatta ajellaan kuten Keke Monacon geepeessä - oikaistaan sisäkurvin puolelta. Emäntää nuoremmat varmaan puhuisivat näitten ajomatkaoptimointien yhteydessä esim. Bottaksesta tai muista modernien aikojen formuloitsijoista. Emännän ilmaisuvarasto oli kuitenkin karttuvassa vaiheessa siihen aikaan, kun formuloiden kanssa samaan lauseeseen kuului Keke.

Isäntä teki viime viikolla liikenneturvallisuustyötä näiden yllätysten vähentämiseksi ja ainakin niiden mahdollisten ikävien seurausten torjumiseksi. Torjuntavälineenä käytettiin raivaussahaa. Yksinkertainen tavoite oli saada puut - tai pikemminkin puitten välit - näkymään metsältä. Lietevaunun, tukkirekan tms. kaluston kanssa ei ole kauhean hauskaa todeta olevansa samalla kaistalla vastaantulijan kanssa. Huvi tuskin on yhtään suurempi vastakkaiseen suuntaankaan.

Dagen EFTER, tai töiden puolesta vain 40 minuter efter, mutta kuvauspäivä on eri. Sama mutka mutta hiukan kauempaa. Näkyvyyttä tuli sata metriä lisää ja mutkan takaa paljastui seuraavista mutkista varoittava liikennemerkki. Lisäksi vastaantuleva traktorikin näkyy jo tässä vaiheessa. Ulkokurvin puoleista kaistaa ohjastava voi jo tässä kohtaa todeta, että formulamaiset ajolinjat säästetään johonkin toiseen mutkaan. 

Muihin viikon hauskuuksiin kuului verottajalle suunnattujen numeroharjoitusten valmistuminen. Ei mennyt edes viime tippaan. Bitit lähetettiin matkaan jo eilen, vaikka eräpäivä on vasta tänään. Kirjekuoressa kulkevan paperisen version olisi tällekin päivälle uskaltanut säästää. Sähköiset järjestelmät saattavat lähetyksen yhteydessä herjata tuntemattomasta tai tunnetusta virheestä, huonosta yhteydestä, puuttuvasta päivityksestä, järjestelmien yhteensopimattomuudesta jne. Postilaatikot taas ovat toistaiseksi urputtamatta huolineet kitaansa paperit säästä ja sisällöstä riippumatta. (Kaikki käy, lantanäytteitäkin on postitettu.) Tällä kertaa ei onneksi ollut biteillä matkustusvaikeuksia. Valmista ei kuitenkaan pelkällä veroilmoituksella tullut, vaan kertauserä saapuu parin kuukauden päästä veroehdotuksen muodossa. Samaan syssyyn kylvöjen, aitatöiden ja tukihakemusten kanssa.

Vähän kirjanpitoa

Näillä saa yhden sonnin teurasauton kyytiin. Lastaus huomenna.

Paperitöitä pukkaa. Verottaja kaipaa helmikuun loppuun mennessä numeerista sepustusta edellisen vuoden edesottamuksistamme. Se on yleensä ollut hyvällä mallilla näillä main. Nyt on kuitenkin aloituskynnystä nostettu vaihtamalla kirjanpito-ohjelmaa. Homma odottelee pohjatietojen siirtoa vanhasta ohjelmasta. Sitä 1980-luvulta ylläpitänyt yhdenmiehen yritys on huhujen mukaan siirtymässä eläkkeelle, joten päivitykset olisivat lähitulevaisuudessa lakanneet tulemasta. Siksi tämä kynnyksen korotus. Sinänsä veroilmoituksen teosta ei ole valittamista. Homma on selkeää, loogista ja toiminta joustavaa. Kaikki eivät ehkä ole tätä mieltä, mutta kaikilla ei myöskään ole vertailukohtana maatalousbyrokratian kukkasia, lomakesulkeisia ja erilaisten listojen ylläpitoa. Maa- ja metsätalousministeriö laati muuten viime vuoden puolella viljelijää helpottamaan ystävällisesti listan erilaisista kirjaamisvelvollisuuksista. Listan pituus taisi olla 43 sivua.

Tässä poseerataan tuoreissa kuivikkeissa Mannen johdolla.

Tämä on keväinen näky.

Paperityöt on tietysti nykymaailmassa osin harhaanjohtava ilmaus, kun aika paljon on kyse tästä sähköbittien töllistelystä. On termi tietysti välillä osuvakin, kun printteri temppuilee ja yrität saada jumiutuneen paperin pois laitteen sisuksista. Näiden mitä nyt sitten ovatkaan töiden lisäksi on aikaa kulutettu tietysti talvikauden vakiopuuhassa, eli kuivittamassa. Tällä hetkellä käytössä on pahna, mutta jos talvi jatkuu kovin tämänpäiväisen kaltaisena, siirrytään taas turpeeseen. Tänään nimittäin satoi vettä ja männyn juuret alkoivat pihassa näyttää aika keväisiltä. Toivottavasti ei nyt vielä kumminkaan. Emännän hiihtokelitkin ovat vielä alkamatta toisin kuin maaston suhteen vähemmän nirsossa talon ympäri myötä- ja vastapäivään -ikäluokassa. Eteisessäkään (tai keittiön nurkassa) ei ole turhan väljä, kun tarpeellinen määrä monoja ja luistimia haetaan sinne ajoissa muiden kauden jalkineiden seuraksi. Nostetaan vaan jalkoja. Puolen vuoden päästä pärjätään jo pienemmällä valikoimalla.

Hiihdon lomassa

Lumiauran korjaus meneillään. Maatilan työt ovat monesti hyvin maanläheisiä.

Risteys paikalliselta virkistysalueelta. Liikenne on sen verran vilkasta, että tiet pysyvät auki. Etuajo-oikeus ei ole kiinni tulosuunnasta, vaan tulijasta. Mm. Eloisalla ja Saagalla on etuajo-oikeus.

Hiihtolomasta selvittiin hiihtämällä. Usein loma sattuu helmikuun viimeiseksi viikoksi. Silloin lomatoimiin kuuluu usein myös veroilmoituksen loppusuora.

Tänä vuonna tämä talvinen lapsityövoiman käyttöviikko ajoittui kuitenkin pääasiassa maaliskuun puolelle. Työvoiman käyttö vain jäi aika suppeaksi - kovin olivat varattuja. Hiihtäminenkin kasaantui pääosin emännän harteille. Tämä  raittiin ilman pyydystysmenetelmä käyttää kyllä hartioitten lisäksi kaikkea muutakin pipon ja monojen väliin sijoittuvaa, joten ilmaisu oli anatomisesti epätarkka.

Tälle viikolle on taivaalta merkitty tulemaan kaikkea mahdollista - ainakin jos seuraa riittävän monta eri ennustajaa. Sammakot ym. ovat vielä kokonaan käyttämätön voimavara - jos siis haluaisi lisätä odottamiensa säätyyppien valikoimaa. Esim. paukkupakkaset puuttuvat täysin tulevan viikon kuvioista. Taivaan tuotteisiin olemme kuitenkin valmistautuneet. Lumiauraa on nyt ehonnettu. Ulkomaailma pysyy myös suksettoman saavutettavissa, vaikka isompikin myräkkä asettuisi kohdalle.