Numeropeliä

Maisema syyskuun loppupuolelta.

Helmikuun lopun harrastukset ovat numeerisuudessaan aika pysyväisluonteisia. Verotuksen kuitit olivat kirjanpitoon näpyteltynä kohta viime vuoden viimeisen tiliotteen ilmestyttyä. Sen jälkeen emäntä päätti hengähtää veroasioista ja itse ilmoituksen tekeminen jäi odottamaan eräpäivän lähestymistä.

Kuittien näpyttely on samaa toistuvaa sopivan tililajin valitsemista pitkin vuotta, joten vaikkapa yleisimmin esiintyvien tilien numerot ovat apteekin hyllyllä vähän kuin kertotaulu. No, ei nyt sentään. Kyllä kertotaulu on hyllytavarana aivan omassa sarjassaan. Vähemmän rutinoitumaan pääsee tilinpäätöksen teko, johon ryhdyttiin nyt helmikuun lopulla takarajan häämöttäessä. Rutinoitumisen estää se, että tätä huvia tulee annosteltua itselleen vain kerran vuodessa. Operaatiossa tarvittavien kirjanpito-ohjelman kohtien käytöstä on yleensä noin 52 viikkoa aikaa ja sen tähden kaikenlaisten korjauserien ja veronlaskennan kohdalla joutui taas miettimään, miten se viime vuonna kirjattiin, mistä kohtaa ohjelmaa kirjaus tehtiin ja mistä sai näkyviin haluamansa tiedon. Ohjelmaan oli tietysti tullut vuoden aikana päivityskin, joka hieman muutti joitakin näkymiä. Taas kerran kaiken arvelee vuoden päästä muistavansa heittämällä. No, tämä nykyinen ohjelma on käytössä vasta toista vuotta, että ehkä yksityiskohdat ihan oikeasti vuoden päästä muistaa paremmin.

Mammat päivänpaisteessa. Hyvä, että edes joku joutaa ulkoilemaan,
eikä kaikkien tarvitse istua  ruudun ääressä veroilmoittamassa.
Tarkkaan ottaen veroilmoittamaan tuli ryhdyttyä vasta hiihtoreissun jälkeen,
joten ei varsinaisesti valittamista. Olisi sitä ehkä tullut hiihdettyä vähän
enemmän, jos ilmoitus olisi ollut jo jätettynä.

Verottaja odottaa dataansa serveri sauhuten helmikuun loppuun mennessä. Ehkä myös verottajan kirstu odottaa saataviaan. Tässä vaiheessa pääsemme alv-tilityksen verran helpottamaan valtion lainanottotarvetta. Se summa ei vielä kirstun päällä istuskelijalle korkean paikan kammoa aiheuta, kun pohja toistaiseksi vain painuu syvemmälle.

Tilinpäätösoperaatioihin kuului tietysti myös kirjausten tarkastaminen näppäilyvihreiden varalta. Oli niitäkin. Molempiin suuntiin, sekä omaksi että yhteiseksi eduksi. Jätin tilastoimatta, kumpi olisi jäänyt ilman tarkistusta voitolle. Lopulta päästiin muistelemaan, miten ilmoitus sähköisesti lähetettiin ja miksi ohjelman tarjoama y-tunnus ei suostu vaihtumaan henkilötunnukseen. Vaihtumattomuus esti lähettämisen. Suostuihan se joskus sata tai pari sataa klikkausta ja useita latautumisen tuijotteluja myöhemmin. Paperisen tunkeminen kirjekuoreen ja pudottaminen sopivalla reissulla postilaatikkoon olisi tältä kohtaa käynyt nopeammin.