Syksyn pieni puintinumero

Eikä taaskaan keksitty uutta kuvakulmaa. Leikkuupöytä hiukan yläviistosta. Tattaria haukataan. Tällä lohkolla ihan maittavaa, mutta toista tattarikappaletta voisi luonnehtia oheiskasvipainotteiseksi.

Välillä täytyy laittaa pakki päälle, jos puimuri meinaa nielaista 
enemmän kuin kurkku vetää. Joskus suupala pääsee yllättämään 
ja silloin sisukset joutuu tyhjentämään lihasvoimalla 
pahimmillaan lähes korsi kerrallaan. Papupellossa homman 
pysäytti tämä, kuvassa jo ulos ronkittu viherröykkiö. Lisänä 
renkaan päällä odottava hihna meni vaihtoon. Onneksi oli 
varakappale hyllyssä.

Syyskuussa on satanut ja paistanut sen verran, että puinnit alkavat olla loppusuoralla. Muutama hehtaari härkäpapua yrittää tuleentua vähän lisää sillä aikaa, kun puimurin toisen puolen haltija keräilee omiaan. Pavun palkojen pitäisi olla puidessa rumia ja mustia ja papujen niiden sisällä lähinnä vaaleanruskeita. 

Tänä vuonna jostain syytä mustuminen ei ole edennyt aivan tavalliseen tapaan ja varsinkin ylimmät palot sitkeästi vihertävät. Ovat hankalia puida ja kuivurissa rapistelu ei ole mikään pikavisiitti. No, papu on Suomen suveen suhteutettuna pitkän kasvukauden kasvi. Toivottavasti ovat pohjoisempana pärjänneet. Tilan ensimmäinen härkäpapusato puitiin aikoinaan elokuun puolivälissä puintikosteuden ollessa 15 %. Aloittelijan tuuria taisi olla täysimääräisesti tarjolla. Joitakin vuosia myöhemmin sattui kolea kesä ja kostea syksy. Papupellolla lokakuussa leikkuupöytä oli pidettävä paikoitellen esiintyneen veden pinnan yläpuolella. Jonain yönä tuuli mukavasti niin, että kaste ei keskeyttänyt työtä illan tullen. Ongelma oli vain se, että kostea kasvimassa jäätyi puimurin kohlijoihin. Tilanne on siis nyt oleellisesti parempi.

Aila-myrsky aiheutti opastetauluun tilapäisen lisäkilven tarpeen.

Edellisellä viikolla puinti keskeytyi muun muassa myrskysäähän. Täällä päästiin aika pitkälle pelkällä kohinalla ja öisellä sateella, mutta osui se kumminkin loppuvaiheessa. Itse asiassa kohta sen jälkeen, kun emäntä oli edellisessä blogtekstissä ehtinyt optimistisesti veikkaamaan, että varautuminen riitti. 

Metsätalousmielessä ei tullut isompia murheita, mutta "vanhassa paikassa" linjalle kaatunut puu pakkolomautti sähköpaimenen ja kumppanit. Loma keskeytettiin omilla sähköillä. Verkkovirran veroista se ei ole eikä yhtä riittoisaa, mutta pakastimet ja paimenpoika pärjäävät. Seuraavalla viikolla sähköyhtiön mies ilmoittautui tutustumaan kohteeseen. Ajatuksena oli leventää johtokäytävää ja siten vähentää tarvetta rahdata moottorisahoja ja paikkauskaapeleita luonnonkauniilla ja maisemallisesti huomionarvoisella Tupalan metsälaidunalueella. Kaveri totesi kuitenkin nopeasti, että se ei Helvetissä (siis Huljalan) onnistu - puut ovat pitkiä ja rinne paikoin jyrkkä. Taitavat painua johdot maan alle. Toivottavasti nätisti.

G-kirjain ja sähkö

Sähköntekokone ja käyttölaite valmiudessa. 
Saatetaan selvitäkin pelkällä valmiudella.

Tuulen henkäilyistä varoiteltiin urakalla eilisissä sääarvioissa. Täällä harjun ja honkien huomassa on ollut ennakkopuheisiin verrattuna suorastaan leppeää. Sähköäkin on  ollut tarjolla ns. jatkuvalla syötöllä ihan valtakunnan verkosta. 

Tuuliongelmiin varauduttiin sen verran, että isäntä otti moottorisahan mukaan lähtiessään aamulla kokoukseen metsäistä reittiä. Puuttuu autosta se turbobuusteri, jolla pääsisi kaatuneen rungon yli. Valtakunnan verkon mahdolliset ongelmat huomioitiin ajamalla pumpputraktori pois puron varrelta. Vihannesmaa ei enää tänä syksynä apuvettä tarvitse. Pumppu pudotettiin pois 

Pakilan rekossa siirryttiin tällä viikolla hämärähommiin. 
Tässä odotellaan viimeistä hakijaa. Menihän sitä jo monta 
kuukautta niin, että myyntimatkat eivät lisävalaisua kaivanneet. 
Nyt saatiin virtaa vanhasta traktorin akusta - ei ala geellä.

perästä ja kyseinen MF 240 parkkeerattiin nivelakselin kera G-kirjaimen harjoittelulaitteen eteen.

Emäntä pyöräili vielä aika hiljan aamuisin kouluun ja päivällä takaisin esikoululaisen seurana. Näillä matkoilla pelattiin joskus (=yhteen aikaan kyllä aika usein) "Millä kirjaimella alkaa?" -peliä. Tai käänteisesti "Sano joku Aalla/Beellä...alkava. Eräänä aamuna äiti oli kirjainten ehdotusvuorossa ja ehdotti tapansa mukaan säästeliäästi harvinaisempia kirjaimia. Sanojen keksijä keksi vastauksia kohtuullisen sujuvasti. Kaveri alkoi kuitenkin vaikuttaa hiukan turhautuneelta ja lopulta kysyi, koska äiti sanoo geen. No, äiti sanoi. Vastausta ei tarvinnut odottaa. Generaattori tuli kuin rautakaupan hyllyltä. Olivatkohan sähköt olleet hiljan poikki? Kirjallisuusopintojen edettyä pelattiin myös "Mikä on toinen/kolmas... kirjain?" -peliä. Aggregaatilla päästiin geehen. Nykykoulussa pitäisi kuulemma ylittää oppiaineiden rajoja. Koulumatkalla tuli todettua, että ainakin sähköopin osalta fysiikka voidaan yhdistää äidinkieleen.

Kuva liitttyy aiheeseen siten, että valtakunnanverkosta peräisin olevaa sähköä virtaa taustalla näkyvässä aidassa. Kymppi on isompi kuin Satanen, vaikka sata on kymmenen kertaa enemmän. Keväällä paristakymmenestä kilosta lähtenyt poitsu kyllä juo ja syö itsensä ohi. Tässä ollaan juomapuolella. 

 

Tapahtuu

Tässä ei ollut älä tallaa nurmikkoa -kylttiä, mutta olisi ollut aika homma syödä niin paljon alta pois, ettei tallattua yhtään tulisi. Tämä seurue ja nurmi hieman tallatumpana on tavattavissa kasvimaan liepeillä myös erikseen nimeämättöminä osta tilalta -päivinä.

Tapahtumista ja niiden järjestämisestä leipänsä (ja lihansa ja papunsa ja hamppunsa

Ei ole itse piirretty. Huljalan Tupalassa klo 10-15.

ja vihanneksensa) tienaavia ei ole käynyt kateeksi viimeisen puolen vuoden aikana. Ei nyt ehkä muutenkaan, kun niitä tapahtumia tupataan järjestämään emännän makuun vähän ahtaissa ja syrjäisissä paikoissa. Kaikenlaisesta etäilystä huolimatta järjestejäpoloinen joutunee niiden syrjäisten tapahtumapaikkakuntien ahtaudessa sitten aikaansa viettämään. Järjestäjä todennäköisesti ei ole yhtään poloinen, vaan hänen makunsa elinympäristön suhteen vain poikkeaa emännän vastaavasta. Toisekseen käsite syrjäisyys on tietysti sadan kilometrin päässä esimerkiksi sata kilometriä erilainen. Lisäksi se mainittu ahtaus todennäköisesti helpottaa kansanjoukkojen haalimista osallistumaan niihin tapahtumiin. No, näistä mieltymyksistä johtuen emännän&joukkojen järjestämät tapahtumat ovat väljemmissä oloissa ja keskellä maailman napaa (=Huljalan kylä).

Tältä tontilta tapahtumien järjestely alkaa kuitenkin tältä kaudelta olla voiton puolella. Kolmesta kohdasta kaksi on ruksittuna. Toissa viikkoisesta Luonnon päivästä on kohta jo toivuttu - ainakin sen verran, että ylihuomenna pistetään pystyyn Osta tilalta -päivä. Sen jälkeen myydään tilalta ihan muuten vaan ilman mitään tapahtumia. Ja tapahtuuhan sitä kaikenlaista ihan järjestämättäkin; traktorista voi puhjeta rengas, lehmät karkaavat tai hamppu aiheuttaa tukoksen puimurin sisuksiin. Lehmäjahti saattaisi tietysti kiinnostaa yleisöä, mutta siitä on vähän hankala tiedottaa etukäteen.

Emäntä kuvaili maisseja joku aika sitten Huljalan Tupalan face book -päivitystä varten. Keltaiset maissit olivat iloisen vaaleanpunaisessa ämpärissä. Isäntä osui paikalle ja huomautti jotain muoviämpärin epävalokuvauksellisuudesta. Vajaus taiteellisessa vaikutelmassa oli isännän silmiin sitä luokkaa, että hän ystävällisesti tyhjensi pajukorin kuvausalustaksi. Emäntä ikuisti maissit sitten siinäkin. Julkaistusta kuvasta tuli kuitenkin rajattua kori lähes piiloon ja näkyviin jäi pelkkää maissia purjon varsi somisteena. Tänään emäntä tuli siihen tulokseen, että kyllä tämä ämpärikuva sittenkin vaan näytti paremmalta. Sävy sävyyn kokonaisuuden olisi tietysti saanut, jos isäntä olisi huomannut kuvata vaaleanpunakuulonsuojaimisen emännän kuvaamassa maisseja vaaleanpunaisessa ämpärissä. Ei vaan huomannut - kertooko se isännän taiteellisuudesta vai sen puutteesta.