Yhteisönormeja poutaa varrotessa

Lisäkilpi "Liukumiinoja". Joskus tien varressa näkee varoituksia tai rajoituksia, muttei kuitenkaan mitään varsinaista aihetta kyseiselle rajoitukselle. Tämä saattaa vaikuttaa inflatorisesti merkin vakuuttavuuteen. Tässä tapauksessa ei näyttäisi olevan sitä vaaraa. Kukaan ei tiettävästi myöskään liukastunut avoimien ovien päivänä.

Aika vihreetä. Väri johtuu osin savikasta. Härkäpapu on tuota
mustaa, joka kännykän kokoiselta näytöltä katsottuna tuskin erottuu.

Elokuu on kai nimetty sen mukaan, että silloin korjataan eloa. Aika moni on näin tehnytkin. Puimureita alkoi ilmestyä pelloille sen verran paljon, että jokunen sadepilvikin osasi moisten väriläiskien perusteella seudulle suunnistaa. Täälläkin on puimuria käytelty, mutta siitä ja elokuusta huolimatta epäilen, ettei meillä ole oltu elonkorjuussa. Jotenkin kielentaju laittaisi elon viittaamaan nimenomaan viljaan. Siirrytään siis syyskuuhun ja  jatketaan sään salliessa härkäpavun ja herneen puintia. 

Tapahtuma alkamaisillaan. Auringonpaiste hiukan haittasi
vihannesten esillepanoa, kun esim. perunat yritettiin pitää
valolta suojattuna sanomalehden (pääasiassa Maaseudun
tulevaisuus) alla.

Viime viikkoa voi pitää jonkinlaisena juhlaviikkona. Ensiksikin puintien alkaminen tuntui ainakin lapsena vähän juhlalliselta ja toiseksi oli avoimet ovet Suomen luonnon päivänä. Hulinaa oli ainakin ihan juhlava määrä. Unohtui vaan taas katsoa, kertooko paikalla olevia kännyköitä laskeva google, että Huljalan Tupalassa on "tavallista vilkkaampaa". Jos sitten ensi vuonna muistaisi. Ensi viikon lähiruokapäivä (ent. osta tilalta) ei ehkä riitä varmistamaan havaintoa.  

Traktorin pörinältä ei ole vältytty tälläkään viikolla. Isäntä on niitellyt tienpientareita sieltä ja täältä. Traktorin pörinän vähän turhan yleinen oheistuote on traktoriremontti ja sellaisen poikastakin oli tälle päivälle tyrkyllä. Pärjättiin kuitenkin pienillä hydrauliikkaoperaatioilla ilman vakavampia (=kalliimpia) seurauksia. 

Emäntä puolestaan on inventoinut lihat uusia rekoilmoituksia varten. Niissä ilmoituksissakin oli omat kommervenkkinsä. Taannoin feispuuk poisteli silloin tällöin omatoimisesti emännän ReKo-ilmoituksia ja kertoi niiden olevan yhteisönormien vastaisia. Vastaisuuden aiheuttajaksi epäiltiin ilmoituksessa mainittua kuituvartista öljykasvia (kysymyksessä ei siis ole pellava) ja niinpä se on viime aikoina lueteltu kyseisissä julkaisuissa lajikkeen nimellä Finola. Tänään ei sitten yksi ilmoitus meinannut mennä alkuun läpi ollenkaan. Kerrottiin vain "käyttämämme menetelmän" havainneen sen yhteisönormien vastaiseksi. Tästä sai toki ilmaista erimielisyytensä, kuten niistä aikoinaan poistetuista ilmoituksistakin. Niistä ei ole mitään kuulunut ja tuskin tästäkään. Ilmoituksen sai lopulta menemään läpi, kun luetteli myytäväksi "terveellisiä siemeniä". Vanhoille asiakkaille tämä ei liene ongelma, mutta ensimmäistä kertaa ilmoitusta lukeva voi oudoksua.

Sitten on niitetty pientareita. Mannerheimintiekin metsittyisi, jos se jätettäisiin rauhaan. Metsäautotie on paljon luonnonläheisempi ympäristö, joten kyseinen prosessi etenisi nopeammin. Eli tästä on tarkoitus päästä ajamalla läpi tulevinakin vuosina.

 

 

Puintisateita

Näitten kimppuun ei käydä tässä maailman kolkassa leikkuupuimurilla. Kattila ja joittenkin makuun myös tilkka voisulaa on havaittu tarkoituksenmukaiseksi käsittelyksi.

Tuleentuneita herneenpalkoja puimurin tuulilasin läpi
kuvattuna. Kyllähän näitä paikoin oli ihan mukavastikin,
mutta paikoin oli sitten vähemmän mukavasti esimerkiksi
ohdaketta.

Viime jaksossa - josta on vähän päässyt aikaa vierähtämään - oli lopultakin päästy kylvämään varmoja  sateita odotellutta rypsiä. Sateet ovat sen jälkeen olleet turhankin varmoja ja rypsi on odotusten mukaisesti taimella. Kylvösateitten vaihteluksi odotellaan nyt puintipoutia. Korjuu päästiin kyllä aloittamaan. Ensimmäisenä jonossa olleen herneen sato ei ollut erityisen hyvä, mutta seuraavana aloitettuun härkäpapuun verrattuna suorastaan mainio. Papua tuli ensimmäiseltä lohkolta sen verran, että ensi vuonnakin päästään kylvämään - jonkin verran enemmän kuin sitä kylvettiin. Ei ole kuivan vuoden kasvi. Onneksi on edellisvuotista varastoa. 

Pyörä pois. Ei kuulemma pitänyt olla "millään kiinni", mutta oli silti tiukassa. Pyörän irrotuksen jälkeen päästiin selvittämään vian laatua ja arpomaan tilattavat varaosat. Arvonnassa oli onnea sen verran, että puimuri on taas kunnossa, mutta pouta ehti mennä ohi.

Kansanpaljoutta papukärryn laidalla. Luteita on tänä vuonna
ollut yllin kyllin kasvimaallakin. Esimerkiksi sellerit ovat
aika surullisen näköisiä. Syylliseksi epäiltyjen listalla ovat
luteiden lisäksi kaskaat.

Härkäpavun puintia aloiteltiin hyvän sään aikana. Ensimmäinen lohko tuli valmiiksi ja siirryttiin toiselle. Hyvän sään vielä vallitessa alkoi vasemman etupyörän liepeiltä kuulua epäilyttäviä ääniä. Epäilyttävyyden taso nousi päiste päisteeltä ja saavutti valitettavan pian tason, jota maatalousteknologisesti säädetty sävelkorva ei enää sietänyt. Valitettavaa oli erityisesti se, että mainitulle tasolle päästiin jo ennen sateen alkamista. Pyörän irrotusloitsujen lausuminen ja varaosakatalogin selaaminen olisivat sujuneet hyvin sadepilven allakin. Nyt niihin jouduttiin käyttämään poutatunteja. Pavun puinti on siis vielä kesken ja hamput odottelevat valmistumista. 

Kasvimaalta varastoon on kerätty vasta valkosipuleita, mutta homma on vielä kesken. Sekin pitäisi tietysti mieluummin tehdä poudan jälkeen, mutta poudan puutteessa toimitaan sateiden välissä. Sääennusteen perusteella alkavan viikon päätyö on kuitenkin puintien sijasta ensi lauantain avoimien ovien valmistelu. Eivät ne tarvittavat lippuset ja lappuset edelleenkään ole pinossa vartoamassa esille laittoa.  

Rypsi näyttää tältä. Ei toivottua viherrystäkin on runsaasti, kuten kuvasta näkyy, mutta rypsi on saanut toivotun etumatkan. Isännän kengän kärjet eivät uhkaa rypsin kasvua, vaan poistuvat paikalta lihasvoimalla.

  
 

Syksyn pieni puintinumero

Eikä taaskaan keksitty uutta kuvakulmaa. Leikkuupöytä hiukan yläviistosta. Tattaria haukataan. Tällä lohkolla ihan maittavaa, mutta toista tattarikappaletta voisi luonnehtia oheiskasvipainotteiseksi.

Välillä täytyy laittaa pakki päälle, jos puimuri meinaa nielaista 
enemmän kuin kurkku vetää. Joskus suupala pääsee yllättämään 
ja silloin sisukset joutuu tyhjentämään lihasvoimalla 
pahimmillaan lähes korsi kerrallaan. Papupellossa homman 
pysäytti tämä, kuvassa jo ulos ronkittu viherröykkiö. Lisänä 
renkaan päällä odottava hihna meni vaihtoon. Onneksi oli 
varakappale hyllyssä.

Syyskuussa on satanut ja paistanut sen verran, että puinnit alkavat olla loppusuoralla. Muutama hehtaari härkäpapua yrittää tuleentua vähän lisää sillä aikaa, kun puimurin toisen puolen haltija keräilee omiaan. Pavun palkojen pitäisi olla puidessa rumia ja mustia ja papujen niiden sisällä lähinnä vaaleanruskeita. 

Tänä vuonna jostain syytä mustuminen ei ole edennyt aivan tavalliseen tapaan ja varsinkin ylimmät palot sitkeästi vihertävät. Ovat hankalia puida ja kuivurissa rapistelu ei ole mikään pikavisiitti. No, papu on Suomen suveen suhteutettuna pitkän kasvukauden kasvi. Toivottavasti ovat pohjoisempana pärjänneet. Tilan ensimmäinen härkäpapusato puitiin aikoinaan elokuun puolivälissä puintikosteuden ollessa 15 %. Aloittelijan tuuria taisi olla täysimääräisesti tarjolla. Joitakin vuosia myöhemmin sattui kolea kesä ja kostea syksy. Papupellolla lokakuussa leikkuupöytä oli pidettävä paikoitellen esiintyneen veden pinnan yläpuolella. Jonain yönä tuuli mukavasti niin, että kaste ei keskeyttänyt työtä illan tullen. Ongelma oli vain se, että kostea kasvimassa jäätyi puimurin kohlijoihin. Tilanne on siis nyt oleellisesti parempi.

Aila-myrsky aiheutti opastetauluun tilapäisen lisäkilven tarpeen.

Edellisellä viikolla puinti keskeytyi muun muassa myrskysäähän. Täällä päästiin aika pitkälle pelkällä kohinalla ja öisellä sateella, mutta osui se kumminkin loppuvaiheessa. Itse asiassa kohta sen jälkeen, kun emäntä oli edellisessä blogtekstissä ehtinyt optimistisesti veikkaamaan, että varautuminen riitti. 

Metsätalousmielessä ei tullut isompia murheita, mutta "vanhassa paikassa" linjalle kaatunut puu pakkolomautti sähköpaimenen ja kumppanit. Loma keskeytettiin omilla sähköillä. Verkkovirran veroista se ei ole eikä yhtä riittoisaa, mutta pakastimet ja paimenpoika pärjäävät. Seuraavalla viikolla sähköyhtiön mies ilmoittautui tutustumaan kohteeseen. Ajatuksena oli leventää johtokäytävää ja siten vähentää tarvetta rahdata moottorisahoja ja paikkauskaapeleita luonnonkauniilla ja maisemallisesti huomionarvoisella Tupalan metsälaidunalueella. Kaveri totesi kuitenkin nopeasti, että se ei Helvetissä (siis Huljalan) onnistu - puut ovat pitkiä ja rinne paikoin jyrkkä. Taitavat painua johdot maan alle. Toivottavasti nätisti.

Kolmiottelussa

Nuijamaa ja Repola. Joutuu maitopoika vähän kumartumaan mahaansa
täyttääkseen. Jo pikkuvasikalla häntä heiluu, kun maitopumppu toimii ja
liikkeessä näkyy olevan tämänkin körilään kärpäshuiska.

Puimuri osallistuu näillä kentillä tänä syksynä kolmiotteluun. Lajit ovat rypsi, härkäpapu ja tattari. Toinen laji saatiin tämän päivän poudilla nihkeään päätökseen, mutta kolmatta vielä odotellaan. Pistelaskusysteemiä ei ole standardoitu, mutta oletettavasti tukoksista sakotetaan. Härkäpapupellossa oli paikoin vierekkäin vihreää ja mustaa jo varisevaa papua. Arvo siinä nyt sitten oikea puintipäivä. Vihreyden - ja ehkä vähän savikan varsien - seurauksena isäntäkin  urheili kietoutunutta kortta irti koneen sisuksista. Suoritus jäi pisteyttämättä. Käsi on kuulemma vielä hiukan kipeä urakan jäljiltä.

Sarjassamme näköala puimurista -kuvia. Vaikka puimuri joskus
tukkeutuukin, näkymä saran alusta muistuttaa iloitsemaan siitä,
että sirpille on nykymaailmassa vaihtoehtoja.

Sunnuntai-iltana toisen lajin ollessa keskeytyksessä sääolosuhteista johtuen ehti tulla toisenlainenkin urheiluvaroitus. Naapuri oli saanut metsämiehiltä ilmoituksen "vaaleista eläimistä" metsässä tilustensa liepeillä. Naapurin omat eläimet ovat tummahkoja, mutta hänen perinnebiotoopissaan ulkoilevat meiltä lainatut hiehot ovat selvästi vaaleampia. Naapuri siis ymmärrettävästi tulkitsi, että hiehon pullukat ovat karussa ja ilmoitti siitä meillekin. Sunnuntai-ilta sateisessa pimenevässä metsässä lehmiä etsien kuulosti varsin houkuttelevalta. Haastavampaa olisi tietysti ollut etsiä tummia eläimiä samoissa olosuhteissa. Isäntä keskeytti päivällisen ja oli jo pihalla lähdössä etsiskelyihin mukaan ennen täyttä hämärtymistä. Vapauttava puhelinsoitto ehti kuitenkin tulemaan ennen pidemmälle ehtimistä. Naapuri oli ehtinyt perinnebiotooppiinsa, missä hiehot märehtivät moitteettomasti sijoittuneina. Alkuperäisen hälytyksen tekijä ei vain ollut huomannut metsässä olevaa aitaa itsensä ja "vaaleitten eläinten" välissä. Kyllähän piristyi iltatunnelma.

Puimuriottelun päätöslajia - tattaria - odotellessa vietetään valtakunnallista Osta tilalta -päivää. Paikallisella tasolla yritämme viettää myy tilalta -päivää aina, kun joku olisi valmis jotain ostamaan. Kansallisen tason markkinahumua tavoitellaan sillä, että lauantaina tilan tuotteiden lisäksi myynnissä on kahvia&tykötarpeita ja ystävällismielinen lehmä myöntää halukkaille audiensseja. Puimurikin lienee tavattavissa, koska se päätöslaji ei vielä ole ajankohtainen. Tervetuloa!

Yksi ei kuulu joukkoon.

Sesam aukene!

Tämä humalanvieras (Cuscuta europaea) ei ole humalassa vaan nokkosessa. Tavattavissa luonnonpäivän biotooppikierroksella klo 13.

Hallin nurkalla tavattavissa oleva Kympin tytär
Riljoona näyttää tältä, mutta osaako
joku sanoa, kuinka monta nollaa siinä kuuluisi olla.

Taas valmistellaan luonnonpäivää ja avoimia ovia. Lapsityövoima on aloittanut koulunsa ja palloilukautensa, mikä asettaa tiettyjä haasteita aiheutuvalle työvoiman kysyntähuipulle. Onneksi ei ole viljoja kasvussa. Huippu olisi ollut vähän turhan korkealla, jos järjestelyhenkilökunnasta olisi pitänyt löytää myös puimurikuski. Rypsit on puimuroitu laariin ja itse asiassa ne ovat jo sieltä poiskin. Härkäpapu taas on sen verran sekalaisessa tilassa, että sadonkorjuukone joutaa pyydystämään naapurin rukiita. Tattarin vuoro tulee vielä myöhemmin.

Papupellon sävy ei vielä puimuria kutsu. Ankeampaa kuun maisemaa
odotellaan. Viikolla kuulin, että sopivan pienisiemenisten
härkäpapulajikkeiden puinti vihreänä onnistunee tuorehernepuimurilla.
Tuleentumattomien papujen ystävillä saattaa siis lähivuosina
olla ikuinen kesä kaupan pakastealtaan vihannespuolella.

Puitavan puutteessa puuttuu tietysti myös eteläsuomalaisen maaseudun syysääni, kuivurin humina. Emäntä oli aikoinaan maatalousharjoittelussa karja-Suomessa, jossa ei viljaa juuri kasvanut ja metsävälit peltojen ympärillä olivat pitempiä. Elo-syyskuun vaihteessa kotona käydessä kotoinen tunnelma tuli kävellessä illan pimetessä asemalta kotiin. Seuraavan kuivurin ääni alkoi erottua, kun edellinen vaimeni.

Lohkojen vaihtoja on suunniteltu niin, että yleisöpäivinä talouskeskuksen nurkilla olisi syötävää ja siten nautoja katseltavaksi. Omaamallamme säänennustuskyvyllä suunnittelun sijaan olisi parempi puhua arpomisesta, sillä aikatauluihin vaikuttavat niin sateet kuin lämpötilakin. Tällä kertaa kierrättely näyttäisi kuitenkin menneen tyydyttävästi kohdalleen ja lähilehmiä on sekä pihassa, että puutarhassa - tai siis toivottavasti pysyvät niiden vieressä. Maanantaiset laumojen siirrotkin menivät putkeen, ylimääräisiä juoksuaskelia ei tarvittu. Kourallinen sonnivasikoita tosin käväisi naapurin pihassa, ennen kuin paikanvaihtoihin oli edes ryhdytty. Ajoitus oli onnistunut. Emäntä sattui nimittäin olemaan pois kotoa. Saattaa kuitenkin olla, että isännän ja emännän näkemykset tästä onnistuneisuudesta eroavat toisistaan. Aurinko on luvannut ajoittaa itsensä paistamaan lauantaille, toivottavasti lupaus pitää ja yleisö ajoittaa saapumisensa samalle päivälle. Me yritämme sitä ennen ajoittaa itseämme viimeisiin valmisteluihin. Tervetuloa 31.8.2019 klo 12-15!