Hernerokkasumu ei tarkoita tätä vienoa pöllyä, joka hernekärryn ympärillä kipatessa leijailee. |
Kesän aikana on pääasiassa odotettu sadetta. Odotus keskeytyi ensimmäisen kerran, kun heinä- ja säilörehunurmet oli saatu tyvestä poikki ja pitkin peltoa. Hieman tihutteli myöhemminkin ja nyt sitten taas eilen, kun maanmyötäisen herneen puinti oli vielä vähän kesken.
Maa ei näillä vesillä vielä ole pölisemistä lakannut, joten lisä kyllä kelpaa. Jos voi toiveita esittää, niin ei kuitenkaan mielellään nyt lauantain luonnonpäivänä. Potentiaalisesta avoimien ovien yleisöstä osa kuitenkin karttaa sadevarustusta.
Herneet onneksi saatiin katkoksesta huolimatta valmiiksi. Ilma liikkui aika reipasta tahtia eilisen päivän. Pörssisähkön käyttäjää ei tässä tuulimylly-yhteiskunnassa kuivatuskaudella moinen sääilmiö varsinaisesti haittaa. Varsinkin, kun ne vienot henkäykset pitävät kasteenkin loitolla.
Herneet eivät siis ole enää huolena, kun lauantaina on taas ovet auki - sateen sattuessa sateessa. Huomisiin ja ylihuomisiin hommiin sisältyy varmaankin isomman katoksen rahtaaminen pihalle ja autotallin raivausta niin, että viljelykasvinäyttely saadaan katon alle. Sadesää rokottanee osallistujamäärää, mutta isäntä ajatteli jo positiivisesti ja totesi, että jää sitten itselle enemmän pasteijoita ja muffinsseja. Ja itse asiassa sateitten välissä oleva puintipouta juuri silloin luonnonpäivänä olisi sekin ehkä saanut kaipaan taitoa olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti