Talven loppua

Talvista ajankäyttöä tämäkin. Isäntä ja emäntä seuraamassa webinaaria söpösti vierekkäin. Pääsiäisen lähestyminen tiedostetaan kyllä talossa, mutta joulukoristeita ei silti vielä ole vaihdettu. Pääsiäiskoristeille jää joka tapauksessa paljon pidempi aika seinällä paistattelemiseen. Eikä työkaluvalikoimaan kuulu selfiekeppiä (eikä firman viestintäosastolla ole erillistä valokuvaajaa), joten mukavuusvarustelun olennaiset osat - keinutuolit - eivät näy kuvassa. Teekupit sentään mahtuivat.

Jonomuodostelmaa aamiaislevolla.
Saukin naama ei valitettavasti
näy, koska emäntä ei aidan
päällä seistessä, kameraa ylös
kurkotellessa (sitä selfie- tai
tässä tapauksessa sonniekeppiä
ei siis edelleenkään ole) oikein
nähnyt, mitä kuvaan tuli. Tarkoitus
olisi, että tässä kohtaa seisoskeltaisiin
syömässä ja päiväunille mentäisiin
karsinan kuivempaan laitaan, mutta
eivät pojat vaan ymmärrä. Saukkikin
on porukan isoin ja vahvin, joten sen
puolesta voi valita paikkansa juuri
siitä, mistä lystää - siis aitojen
sisäpuolelta kuitenkin.

Alkaa sulaa. Vettäkin satoi yhtenä yönä. Yksi routaista maata vaativa hakkuu vielä odottelee, mutta ensi viikon sää vaikuttaa melko lupaavalta. Ehkä se ehditään. Sulamisen seurauksena puro alkaa olla myllykunnossa, eli vettä on. Pihaan johtavan sillan tuntumassa sijaitsi aikanaan Kumian mylly, jolla oli käyntikautta vain tulvien aikana. Nykymaailmassa, kun ei enää olla niin bioja ja ekoja kuin ennen, kanniskellaan jauhokaappiin sähkömyllyjen aikaansaannoksia vuodenajasta riippumatta. 

Sulamisesta huolimatta lunta on vielä sen verran, että alkuviikosta joudettiin olemaan vajaan vuorokauden verran lomamatkalla, kun vasikoitakaan ei vielä ole isommin ollut tullakseen. Sen verran totaalilomalla, ettei edes haettu mitään varaosia samalla reissulla. Kokonaan ei sentään tehokkuudesta tingitty, vaan romanttiseksi aluksi ajettiin laboratorion kautta jättämässä sontanäytepussukka salmonella-analyysia varten. Yksi sonnipoika on lähdössä n.s. kotivävyksi toiselle tilalle. Ennen tällaisia siirtoja tässä maailman kolkassa (=Suomi) varmistetaan, ettei mukana kulje harmillisia yllätyksiä. 

Vihannesten siemenet tilattiin edellisessä numerossa ja Tupala von/af Huljala on jo vastaanottanut kaksi kolmesta tilatusta lähetyksestä. Toista Ruotsista tulevaa vielä odotellaan. Saapuneiden lähetysten sisältö on todettu toivotun kaltaiseksi ja ennen kaikkea on laitettu lähetyksen mukana tulleen kuormakirjan reunaan nimikirjaimet ja päivämäärä, että sisällön on tarkistettu olevan luomuvaatimusten mukainen. Luomuvalvonnassa on vuosittain erilaisia painopistealueita ja tämä lähetysten tarkastamisen tarkastaminen kuuluu kuulemma tämänvuotisiin. 

Tässä on vielä ihan rauhallista, vaikka rannat
ovatkin jo aika vähälumiset. Nyt käy jo ihan kunnon kohina
ja pinta on vesi on korkeammalla.

Keskimmäisinä eno ja sisarenpoika katsovat kameraan. Toinen on lähdössä uusiin maisemiin salmonellatuloksen tultua. 

Talvella keinulla kerran ja siemenkauppaa

Hallin katto aurinkoisena maaliskuun aamuna. Kuvaus oli osa energitaloudellinen selvitystä, jossa tuli todettua, etteivät oikein harju ja metsä suosi aurinkopaneelin paikkaa. Mukavan talviselta näyttää kyllä. Kypsää  aamupuuroa haluavalle varmempi bioenergiakeino on siis laittaa puita hellaan. Jos vartoaa auringon - ei kun maapallon - kääntymistä niin, etteivät kuusen latvat enää haittaa, menee aamiainen mahan täyttöasteen kannalta myöhäiseksi.

Toimitusosoite saksalaisen
luomusiemenliikkeen
tilauslomakkeeseen.
Olisikohan nuolen kohdalla
pitänyt kirjoittaa
Tupala von Huljala?

Viikolla tehtiin etelänmatka, eli käytiin Helsingissä reko-kierroksella. Lisäksi matkailtiin myös itään, sillä Lahden ja Hollolan rekot olivat myös ohjelmassa. Tässä tapauksessa itä oli kuitenkin lähempänä kuin etelä. 

Kierroksen uutuuksia oli Tapanilan jakelupaikan vaihtuminen. Aikaisemmin on oltu parkkipaikalla kerrostalojen ja työmaa-aitojen välissä, mutta se on käynyt ahtaaksi. Jostain syystä parkkipaikka täyttyi asukkaiden muutettua uusiin taloihin, vaikka kaupungissa kuulemma ei tarvita autoa, kun kaikki on lähellä ja uudet talot tehty aseman liepeille, jotta kulkeminen olisi helppoa. Uusi paikka oli koulun pihassa. Tie koululle oli aika kapea ainakin näin lumiaikaan, mutta paikan päälle mahduttiin kyllä ainakin tämän viikkoisella vahvuudella. Koulu oli siinä mielessä mainio paikka, että pihalla oli keinut. Edeltävästä Tikkurilan rekosta Tapanilaan siirtymisen kohdalla aikataulu on melko väljä, joten emäntä ei jättänyt huvittamatta itseään pienellä keinutuokiolla. Tämä oli mukavasti mahdollista, koska koulu ilmeisesti oli yläaste. Alakoululaismitoitetut keinulaudat tuppaavat olemaan hiukan kapeita suhteessa emännän toppahaalaroidun takamuksen mittoihin. 

Reko-kierrosten lisäksi on tällä viikolla käyty ulkomaankauppaa. Tämä on näin internetsisämarkkina-aikakaudella ainakin tuontipuolella aika vaivatonta. - Varsinkin, kun ostaa vihannesten siementen kaltaisia kevyttuotteita. Esimerkiksi salaatin siementen tsp (=tuhannen siemenen paino) on vähän toista grammaa.  Läheskään kaikkia vihannesten siemeniä ei kasvukauden pituudesta tai vähäisestä kysynnästä johtuen tuoteta Suomessa tai niitä ei ole suomalaisista liikkeistä saatavilla. Siksi tämä kansainvälinen tuulahdus.

Isoin homma oli käydä läpi edellisten vuosien jäljiltä varastossa olevat siemenet ja laskeskella tarvittavat määrät eri lajeista ja lajikkeista sekä katsoa, mistä mitäkin olisi saatavilla ja mihin hintaan. Määrien oltua tiedossa eri myyjien katalogien selaileminen ja muutaman uuden lajikkeen bongaaminen kokeiluun olikin sitten silkkaa huvia. Nyt vain odotellaan kahta lähetystä Ruotsista ja yhtä Saksasta. 

Emäntä etualalla. Terveisiä takana näkyville tytöille, jotka isännän kuvausaikeet huomatessaan pyysivät keinujen edessä ollutta äitiään siirtymään, jotta hekin näkyisivät kuvassa. Emäntä vei kyllä estradin kirkkaammilla haalareillaan.