Talven loppua

Talvista ajankäyttöä tämäkin. Isäntä ja emäntä seuraamassa webinaaria söpösti vierekkäin. Pääsiäisen lähestyminen tiedostetaan kyllä talossa, mutta joulukoristeita ei silti vielä ole vaihdettu. Pääsiäiskoristeille jää joka tapauksessa paljon pidempi aika seinällä paistattelemiseen. Eikä työkaluvalikoimaan kuulu selfiekeppiä (eikä firman viestintäosastolla ole erillistä valokuvaajaa), joten mukavuusvarustelun olennaiset osat - keinutuolit - eivät näy kuvassa. Teekupit sentään mahtuivat.

Jonomuodostelmaa aamiaislevolla.
Saukin naama ei valitettavasti
näy, koska emäntä ei aidan
päällä seistessä, kameraa ylös
kurkotellessa (sitä selfie- tai
tässä tapauksessa sonniekeppiä
ei siis edelleenkään ole) oikein
nähnyt, mitä kuvaan tuli. Tarkoitus
olisi, että tässä kohtaa seisoskeltaisiin
syömässä ja päiväunille mentäisiin
karsinan kuivempaan laitaan, mutta
eivät pojat vaan ymmärrä. Saukkikin
on porukan isoin ja vahvin, joten sen
puolesta voi valita paikkansa juuri
siitä, mistä lystää - siis aitojen
sisäpuolelta kuitenkin.

Alkaa sulaa. Vettäkin satoi yhtenä yönä. Yksi routaista maata vaativa hakkuu vielä odottelee, mutta ensi viikon sää vaikuttaa melko lupaavalta. Ehkä se ehditään. Sulamisen seurauksena puro alkaa olla myllykunnossa, eli vettä on. Pihaan johtavan sillan tuntumassa sijaitsi aikanaan Kumian mylly, jolla oli käyntikautta vain tulvien aikana. Nykymaailmassa, kun ei enää olla niin bioja ja ekoja kuin ennen, kanniskellaan jauhokaappiin sähkömyllyjen aikaansaannoksia vuodenajasta riippumatta. 

Sulamisesta huolimatta lunta on vielä sen verran, että alkuviikosta joudettiin olemaan vajaan vuorokauden verran lomamatkalla, kun vasikoitakaan ei vielä ole isommin ollut tullakseen. Sen verran totaalilomalla, ettei edes haettu mitään varaosia samalla reissulla. Kokonaan ei sentään tehokkuudesta tingitty, vaan romanttiseksi aluksi ajettiin laboratorion kautta jättämässä sontanäytepussukka salmonella-analyysia varten. Yksi sonnipoika on lähdössä n.s. kotivävyksi toiselle tilalle. Ennen tällaisia siirtoja tässä maailman kolkassa (=Suomi) varmistetaan, ettei mukana kulje harmillisia yllätyksiä. 

Vihannesten siemenet tilattiin edellisessä numerossa ja Tupala von/af Huljala on jo vastaanottanut kaksi kolmesta tilatusta lähetyksestä. Toista Ruotsista tulevaa vielä odotellaan. Saapuneiden lähetysten sisältö on todettu toivotun kaltaiseksi ja ennen kaikkea on laitettu lähetyksen mukana tulleen kuormakirjan reunaan nimikirjaimet ja päivämäärä, että sisällön on tarkistettu olevan luomuvaatimusten mukainen. Luomuvalvonnassa on vuosittain erilaisia painopistealueita ja tämä lähetysten tarkastamisen tarkastaminen kuuluu kuulemma tämänvuotisiin. 

Tässä on vielä ihan rauhallista, vaikka rannat
ovatkin jo aika vähälumiset. Nyt käy jo ihan kunnon kohina
ja pinta on vesi on korkeammalla.

Keskimmäisinä eno ja sisarenpoika katsovat kameraan. Toinen on lähdössä uusiin maisemiin salmonellatuloksen tultua. 

"Lehm koivu al"

Emäntä parrrasvalojen paisteessa, kalojen ja kananmunien välissä Viikin rekossa lähellä Helsingin maantieteellistä keskipistettä. Emännän ura tieteenharjoittajana alkoi reilun kilometrin päässä kohteelta. Isännän tapaamispaikalle on vain joitakin satoja metrejä. Tämä Latokartanon tori oli siihen aikaan - siis hyvin äskettäin - metsää. Mutta onhan sitä saatukin lehdistä lukea, että Suomen metsäala pienenee.

Emäntä intoutui otsikoimaan Heli Laaksosta siteeraten, kun parin lehmän kesäinen oleilu tiettyjen koivujen alla työllisti yllättäen näin marraskuussa. Marraskuussa pitäisi noin teoreettisesti olla rekoissa käymisen lisäksi hyvin aikaa näpyttää näppäimistöä. Jostain syystä se ei ole realisoitunut blogiteksteinä. Näpytetty kyllä on ja reko-reissullekin ehdittiin. Viimeisin kirjoitelma oli kuitenkin suunnattu suppeammalle kohderyhmälle, sillä se lähetettiin paikallisen ely-keskuksen kirjaamoon.  Talosta on pari nautapartiota jo yhdeksänä suvena harjoittanut maisemanhoitoa parin naapuritilan perinnebiotoopeissa. Toinen näistä tiloista on luomutila ja toinen tavanomainen tila. Tänä vuonna tämä vuosia jatkunut käytäntö aiheuttikin yllättäen kysymyksiä.

Maanomistaja voi tehdä perinnebiotooppisopimuksen, jos kohteella esiintyy tiettyjä laiduntamiseen liittyviä eliölajeja ja  viranomainen käy toteamassa ja että kyseisessä pusikossa/metsässä/niityllä ei ole käytetty kasvinsuojeluaineita tai kemiallisia lannoitteita kolmeen vuoteen. Sopimuksessa alueet saavat yksilöivät tunnukset ja ne merkitään lohkorekisteriin. Haltija sitoutuu edelleen olemaan käyttämättä kemiallisia panoksia (mitä niillä siellä edes tekisi?) ja esim. laiduntamaan kohteen niin, että havaittujen eliölajien edellytykset säilyvät.

Tulvaveden korkeus. Joillakin sillan ylittäjillä on tehnyt pahaa
korkeuden tähden, kun silta on ollut niin paljon veden yläpuolella.
Tämänhetkinen "maavara" ei laukaisse korkeanpaikan kammoa.

Järjestely oli kelvannut luomuvalvonnalle jo koko kuluvan vuosikymmenen. Tilojen välisiä sopimuspapereita oli muotoiltu jossain välissä paremmin ely-keskuksen toiveita vastaaviksi ja luomutarkastaja oli useampana vuonna kohteilla pyörähtänyt. Tänä vuonna ely-keskus kuitenkin tiedusteli luomutarkastuskertomuksen perusteella, mitä eläimiä ja minä ajankohtana on ollut tavanomaisen tilan perinnebiotoopissa. Niillä laiduntaminen, kun ei olekaan enää pariin kolmeen vuoteen ollut luomueläimille sallittua. Meillä taas mielestämme oli syytä olettaa toimineemme pykälät täyttävästi, koska toiminta oli edellisinäkin vuosina hyväksytty. Ainakin tulkinnan muutoksesta olisi ollut syytä informoida toiminnanharjoittajia. Emäntä ja isäntä viettivät sitten isänpäivää mieltä ylentävästi muotoilemalla tätä näkemystä paperille. Katsotaan, kuinka käy. Pyyhkiytyykö reilu seitsenvuotiaitten lehmien luomuelämä taivaan tuuliin, kun ne ovat pari-kolme kuukautta märehtineet väärin hallittujen koivujen juurella? Vastausta odotellessa.

Kirjoitusharjoitusten lisäksi on rampattu kokouksissa ja metsissä. Tämänhetkisillä päivänpituuksilla jälkimmäisistä reissuista sentään selviää alle puolessa vuorokaudessa. Lisäksi pakkasten jälkeen ennusteitten luvatessa sadetta isäntä pääsi toteuttamaan itseään lempiprojektinsa kimppuun. Puron pari patoa kohensi olemustaaan vienossa kaivurin pörinässä. Sateiden ja kohennusten yhdistelmä sai niityn vetistymään tähänkin aikaan vuodesta. Jää ehti kyllä paikoin kymmensenttiseksi, eli jotain yhteistä kevättulvan kanssakin oli. Yläläjuoksun terveiset Mommilanjärvelle nyt ainakin
viivästyvät suunnitellusti. 

Syystulva tulvaniityllä. Vesi on sateiden jälkeen ruskehtavaa. Kura painuu toivottavasti kohentamaan ensi suven ruohon kasvua kuin Niilin rannoilla pyramidien aikaan. Siellä taidettiin kyllä viljellä vehnää, mutta täällä hallanaremmilla leveyksillä nurmella on puolensa.

Hiveniä

Oletteko kuulleet, että lehmällä on karhea kieli? Kuluisi kivennäiskaukalon
pohja tietysti santapaerillakin, mutta tämä on hiottu lehmän kielellä.
Laitumella oleva kaukalo on syöty tyhjäksi. Aika täydentää.

Lehmien ruoka- vai pitäisikö sanoa rehuvalio on hyvin terveellinen. Vähäsuolaista kasvisruokaa joka päivä. En ainakaan ole kuullut nautaeläinlääkärien puhuvan verenpainetaudista tai kakkostyypin diabeteksesta.

Laitumelle lähtevä kivennäiskuljetus lastattuna ja kuorma sidottuna.
Tarakassa lukee maks. 25 kg. Säkillisessä on 20 kiloa.

Hivenaineiden saannin varmistamiseksi eläimille annetaan täydennykseksi kivennäisseosta. Erityinen riski Suomessa on seleenin puute. Jääkausi on aikanaan raapinut Suomesta pintamaata eteläisempien maailmankolkkien käyttöön. Hyvä puoli on se, että tässä menivät epäterveelliset kadmiumit. Huono puoli taas se, että välttämätöntä seleeniäkin on vähänlaisesti. Lisäksi Suomen maalajit ovat luontaisesti hapahkoja, mikä pitää seleenin kasvien ulottumattomissa.

Voimanlähde (teho 1 ev, emäntävoiman muuntokerroin
hevosvoimaan tuntematon ) tankkautui aamulla kaurapuurolla,
puolukoilla ja teellä. Kuorma hoituu siis perille bioenergialla.

Seleenin puute aiheuttaa lihasten surkastumista ja tämä näkyi ennen maailmassa muun muassa teurastamolla. Ihmisetkin kärsivät oireista. Lannoitteisiin ruvettiin lisäämään seleeniä 1970-luvulla puutosoireiden estämiseki. Lannoitteista seleeni päätyi lopulta rehun kautta kotieläimille ja ruokakasvien ja eläinperäisten elintarvikkeiden kautta ihmisille.

Luomueläimille seleenin puute voi olla ongelma, sillä luomupelloille ei seleenitäydennettyjä - tai muitakaan - väkilannoitteita voi käyttää. Luomueläimen terveys vaatii kuitenkin seleeniä siinä missä tavanomaisenkin. Jopa hitaasti kasvavien kyyttöjen kasvuvauhti on sellainen, että seleenin suhteen pitää olla tarkkana.

Kesätuoksahduksia

Ensimmäinen erä heinän korsia saatiin paketoitua. Toista odotellaan. Toisen sadon saamiseksi paalattuja lohkoja on tämä viikko lannoitettu - sanan varsinaisessa merkityksessä. Lietevaunu multaimineen on kiitänyt (reilua neljääkymppiä) pitkin kyliä. Tavanomaisessa viljelyssä tämä vaihe olisi ollut huomattavasti nopeampi ja kevyempi ja vaikutukset olisivat näkyneet lannoitefirmojen liikevaihdossa. Luomuviljelyssä massat ovat suurempia, sillä apulannan sijasta operoidaan vain aidolla tavaralla. Euroja ohjaututuu siten enemmän polttoaineeseen sekä kalustoon ja sen kunnossa pitoon.

Rengasrikko maanantain viimeisellä kuormalla. Aika täydellinen sellainen. Tie poikki, mutta naapurin pihan kohdalta niin, että ohi pyrkivä liikenne pystyi kiertämään tukoksen pihan kautta. Toinen naapuri taas oli juuri lähdössä omiin rengasoperaatioihinsa, joten hänellä oli paikalle tullessaan tarpeelliset työkalut valmiiksi mukana. Sopiva vaihtorengaskin löytyi, joten kuorma päästiin tyhjentämään, kalusto saatiin kotiin ja rengas paikkaukseen. Täydellisyydestä puuttui lähinnä se, että rikko olisi tapahtunut tyhjällä kuormalla. 

Lietelanta ei varastossa ole tasakoosteista. Naudanlannassa kiinteämpi osa kelluu pinnalla ja muodostaa kuoren. Sianlannassa taas pintakerros on kaikkein vetelintä. Tästä syystä säiliötä täytyy sekoittaa ennen lannanlevitystä. Tämä on työn haisevin vaihe. Multaimella levitettäessä varsinaisen levityksen aiheuttamat hajut ovat melko vähäiset. Nyt saatiin lisäksi useimpina päivinä sopivasti sadekuuro painamaan mahdolliset tuulahdukset maan rakoon. Konekuskin haalareihin haju kyllä tarttuu. Pelloillemme levitetään naapuritiloilta vastaanotettua naudan ja sian lantaa.  Naulakkoon tai portaille jätetyt haalarit ohittaessaan ei jää epäselväksi, onko isäntä jo tullut kotiin ja  kumpi laji on sinä päivänä ollut työn alla. Lannoituksen lisäksi osaa lohkoista on pöllytetty juolannostimella tarkoituksena valmistella maa syysrypsin kylvöön.

Pari tyttöä kävi sonnioperaation jälkeen laitumen nurkassa
metsämansikkajahdissa. Laidunnus poistaa varjostavaa
heinikkoa, jolloin metsämansikka-apajat paranevat.
Kuvan osoittamalla lajintunnistuksella metsästyskortti
olisi kyllä jäänyt saamatta.

Heinäkuun piti olla töitten puolesta vähän leppoisampi kuukausi. Viileä toukokuu ja sadejaksot ovat kuitenkin jättäneet meidät ajastamme jälkeen ja koneen pörinää on piisannut yllin kyllin tällekin kuulle. Lisäksi tälle päivälle ilmaantui ylimääräinen operaatio, kun muutaman lehmärouvan seurana ollut Laiha-Lohtu-sonni oli omatoimisesti vaihtanut hieman suurempaan porukkaan. Uudelleenjärjestelyyn lähdettiin leikki-ikäisestä vaariin -joukkueella ja nyt poika on palautettu alkuperäiseen seurueeseen. Toivottavasti myös pysyy siellä. Kaverin adoptoineet mammat nimittäin huutelevat pojan perään.