Emännän sopimukset

Luomuvalvonnan kokoelmiin tarvittiin lisää paperia. Osan olimme aikanaan toimittaneetkin, mutta oli kuulemma jäänyt matkan varrelle tai hautautunut saavuttamattomiin, kun valvovan organisaation maantieteellinen sijainti oli vuosien varrella useampaan kertaan vaihtunut.

Maanviljely pysäytti aikanaan metsästäjä-keräilijät paikalleen, joten viljelijät eivät kovin usein muuta. Epäilen silti, että muuttaneellekaan viljelijälle "kadonnut muutossa" ei olisi lieventävä asianhaara esimerkiksi vuoden 2014 nautaeläinluettelon puuttumiseen tarkastuksen yhteydessä. Nautaeläinluettelolle riittää reilun kolmen vuoden säilytys, mutta esimerkiksi lypsykoneen testaustodistusta piti aikanaan säilyttää 10 vuotta, vaikka kyseinen lypsykone olisi jo vuosia sitten purettu ja poistettu käytöstä. Nyt tätä aikaa on sentään taidettu lyhentää. Viisi vuotta tai neljä vuotta sopimuskauden päättymisen jälkeen on kuitenkin aika monen luettelon tai muistiinpanon säilytysaikaa koskeva määräys.

Lomakkeet tai lohkojen numeroita luettelevat sopimukset ovat aiheeseen
liittyvyydestään huolimatta vähän tylsiä kuvauskohteita, joten kuva on
tämän aamun työmaalta. Haketta tehtiin taas talven tarpeisiin.
Työnjohto polkaisi paikalle asianmukaisesti varustautuneena.

Virastojen arkistoihin kaivattiin mm. uusia karttoja peltojen reunoilla olevista muutaman metrin levyisistä puustoisista suikaleista. Metsä voisi Suomen oloissa olla näille kohteille vähän liioiteltu ilmaus. Hukuksiin oli joutunut myös metsälaitumen kartta. Varsinaisesta valvonnan puutteesta kohde ei ole kärsinyt, sillä se on yleensä vuosittain luomutarkastajan kanssa kierretty.

Kurkkaamassa on käyty myös parin naapurin perinnebiotoopeissa kesätyöskentelevät lehmät. Näiden kohteiden laiduntamista koskevia sopimuksia kaivattiin myös. Sopimukset oli kirjallisena tehty ja niissä todettiin, että lehmät syövät vain luomueläinten ruokintaan sopivaa perinneruokaa eli perinnebiotooppilohkojen kasvillisuutta. Siksi nämä sopimukset ovat siis valvonnalle tärkeitä. Kuluttajan on voitava luottaa luomun luomuuteen.

Valmis hake tuotiin halliin katon alle. Haketuspaikka oli noin
kilometrin päässä pihasta, joten työnjohdon oli tarpeen käyttää
nopeita liikennevälineitä.

Yksi pikku ongelma kuitenkin oli. Emäntä oli täysi-ikäisenä, täysivaltaisena tilanomistajana ottanut itselleen vapauden tehdä sopimuksia naapurin isännän kanssa - kahdenkin. Täysi-ikäisiä, täysivaltaisia, tilanomistajia hekin. Sopimuksen alla komeili siis emännän 1980-luvun kaunokirjoitusopintoihin perustuva nimikirjoitus, josta saa myös selvää. Sehän ei kuitenkaan meinannut olla sopivaa, koska luomusopimuksen alla oli isännän nimi ja luomukurssikin on käyty isännän nimellä. Meillehän voi tulla vaikka avioero. ELY-keskukselle ja kaikille muillekin voin kuitenkin kertoa, että toistaiseksi avio-onnea on riittänyt 365 päivää vuodessa lukuunottamatta erityisen onnellisia vuosia 2004, 2008, 2012 ja 2016, jolloin onnea riitti peräti 366 päivää.

Tilaa koskevissa lainhuudoissa ja lainapapereissa on sekä isännän että emännän nimet. Selvää saa tosin vain jälkimmäisestä, vaikka isäntäkin on opiskellut kaunokirjoitusta 1980-luvulla. Tällä perusteella lehmien ruokinta tai taloudellinen tilanne ei lakkaisi olemasta kummankaan murhe, vaikka jostain toistaiseksi näköpiirissä olemattomasta syystä lakkaisimme keskenämme viihtymästä. Kaiken lisäksi olemme jollekin maatalousviranomaiselle täyttäneet kupongin, jossa vakuutamme, että voimme kumpikin erikseen asioida tilan nimissä. Nyt selvisi, että luomuasiat ovat tässä suhteessa asia erikseen.