Latvoissa riittää!

Sisäkäyttöön riitti neljän viimeisimmän vuoden kasvut, kunhan
latvaa ensin tasoiteltiin. Alaosa olisi ollut tiheämpi, mutta ei viitsitty
asentaa kuusta vaakatasoon.

Multitaskaus ei kuulemma ole pitkän päälle terveellistä, joten ei parane tässä laatikon paiston ohessa laajempaa katsausta kirjoitella. Kuva tuuraa tuhatta sanaa. Kuten tuuraajasta näkyy, joulupuun valinnassa painotetaan ulkonäön lisäksi (kustannuksella) metsätaloudellisia perusteita ja lapsityövoima on edelleen käytössä.

Hyvää joulua kaikille Huljalan Tupalasta!

Potilas- ja aita-asioita

Reko- ja markkinareissut saatiin joulukauden osalta tehtyä, ja nyt piti sitten keskittyä laakereilla lepäämiseen - suunnittelemaan lanttulaatikkoa ja jatkamaan kirjanpitoa siitä, mihin se joskus suvella jäi.

Lääkärikäynti ohi, kohta pääsee peruuttamaan takaisin pahnoille.

Viikonloppuinen havainto ontuvasta sonnista kuitenkin vähensi lepäilytehoja. Kaksi komeinta - herrat  Oleksi ja Nurmi - ovat  vähän turhan tasaväkisiä ja ilmeisen kovapäisiä. Laitumella ilmeisesti oli molempien egoille tilaa, mutta nyt hallissa kavereilla on ollut ottelumeininkiä vähän turhan usein. Ensimmäinen epäilys ontumisen syystä olikin siksi nahistelussa tullut venähdys. Oleksi siirrettiin yksityisosastolle lepäilemään. Näytti kuitenkin siltä, että ontuminen ei ainakaan vähentynyt. Saattoi tietysti olla myös niin, että ontumista ei tarvinnut piilotella nyt kilpakumppanin ollessa eri karsinassa.

Eläinlääkäri tuli kuitenkin tarkistamaan tilanteen. Kipeäjalkaiselle ihmiselle voi sanoa, nostaisitteko jalkanne tähän, niin vähän tutkitaan. Sonnin kohdalla menetelmä ei toimi, vaikka jalan korvaisi lauseesta sorkalla. Sairas- ja pudonnut korvamerkkitapauksia varten hankittua käsittelyhäkkiä oli toistaiseksi testattu vain lehmillä ja hiehoilla. Oleksin paksun niskan yhteensopivuus häkin sulkumekanismin kanssa hieman jännitti. Leveys kuitenkin riitti ja jalka saatiin tutkimista varten kiinnitettyä kuormaliinalla sormet ehjinä pysyen. Paiseita tai murtumia ei löytynyt, joten teoria ontumisen aiheuttajasta lieni oikea. Levon lisäksi hoidoksi tuli särkylääkettä.

Lajiteltiin eläimet ja sen jälkeen isäntä lähti etsimään vahvempaa ketjua
alkuperäisen tilalle.

Tohtorointi oli  siis aamupäivän ohjelmanumero. Iltapäivällä isäntää oli hallilla vastassa aukaistu väliaita. Nurmella oli kait paremmin aikaa tarkkailla aidan takana olevien lehmien kiimatilannetta, kun ei tarvinnut kinata Oleksin kanssa. Havainnoista oli syntynyt ilmeinen hinku aidan toiselle puolelle. Väliaidat on kiinnitetty toisiinsa ketjuilla ja katkeaahan se ketju, kun aikansa rynkyttää.

Isäntä soitti emännän ja lapsukaisen mukaan lajittelutyömaalle palauttamaan sukupuolet oikeisiin osoitteisiin. Homma oli sinänsä yksinkertainen, mutta terveydellisistä syistä piti aina välillä miettiä, kannattaako oikeaan suuntaan kulkevan lehmän perässä juokseva rakastunut sonni mennä pysäyttämään vai pitäisikö odottaa, että ne kulkevat riittävän eri suuntiin. Porukka on nyt kuitenkin oikeilla puolilla aitaa ja aidankiinnikeketju vaihdettu pykälää järeämpään. Lajittelijatkaan eivät tulleet jyrätyksi. Päivä vielä kalenteriin muistiin. Oleksikin huuteli episodin aikana siihen malliin, että särkylääkkeellä oli ilmiselvästi ollut vaikutusta.

Vielä yksi

Lähes pränikkä Roho Papu-tädin tervehdittävänä. Emo Jakris takana. Vasikan nimi mukailtiin hieman samanlaisen sukuhistorian omaavan Ohon nimeä r-vuoteen päivittäen.

Putkahti vielä yksi vasu - pyytämättä ja yllättäen. Jakris-nimiselle pulskalle lehmälle oli suunniteltu ravintolauraa. Siksi rouva ei ollut kotinurkissa astutettavien laumassa. Se vietti suvea ystävättärensä Jyhven kera länsihollolalaisessa perinnebiotoopissa muutaman kilometrin päässä. Sieltä kotiuduttiin vähintään yhtä pulskassa kunnosa lokakuun alussa. Ravintolaura ei kuitenkaan ryhdytty edistämään. Ely-keskus - aikaisemmista vuosista poiketen - ilmoitti, että luomulehmien ei ollutkaan soveliasta biotooppeilla tavanomaista viljelyä harjoittavan tilallisen hallitsemassa kohteessa. Tämä johti siihen, että mahdollisia lehmän kauppoja tehdessä asiakas ei olisi tietänyt, onko ostamassa luomu- vai tavallista lehmää. Markkinointi siirtyi. Nyt on viranomainen asiasta päätöksensä tehnyt. Saimme ukaasin olla viemättä eläimiä naapuriin enää ensi vuonna, mutta kesän perinnekorret väärin omistetussa pusikossa eivät sitten kumminkaan katkaisseet rouvien vuosikausia kestänyttä luomu-uraa. Päätöksen jälkeen olisi tiennyt, mitä myy. Jakriksella oli kuitenkin utare alkanut epäilyttävästi turvota. Moinen ei kuuluisi kuvaan lehmällä, jonka poikimisesta on puolitoista vuotta ja jolle ei ole deittiseuraa järjestetty. Havainnosta johtuen kaupittelu sai jäädä ja marraskuun viime päivinä karjantarkkailuosasto raportoi korvamerkittömästä vasikasta. Deittailtu on kalenterista laskien helmikuussa talon väeltä salaa.

Tällä catering-ajoneuvolla on toimitettu kevytlounasta tarjoiltavaksi taustalla
näkyvässä ravintolassa. Pulskempaa porukkaa ruokitaan oljella, joka
on ensisijaisesti täyttävää. Hiukan ammuttiin kyllä protestiääniä (mööeille
kans tota, mitä noilla toisilla on), kun naapurikarsinaan tarjoiltiin
heinää ja säilörehua.

Vasikalla on nyt merkit korvissa, joten järjestelmä voi olla levollisin mielin. Kaveri myös liikkuu reippaasti ja hörppii maitoa pontevin ottein, joten talonväkikin voi olla levollisin mielin - ainakin vasikan suhteen. Seuraava puolitoista viikkoa on muuten vähemmän levollista, kun ohjelmassa on rekokierroksia ja joulumarkkinoita ja joulumyyntiryysiksen päälle on vielä luvattu vastaanottaa joukko turisteja. Ainakin vuosi sitten aikuiset odottivat joululomaa yhtä paljon kuin lapsetkin. Taitaa toteutua tänäkin vuonna, mutta ensin rekoon ja markkinoille.

"Lehm koivu al"

Emäntä parrrasvalojen paisteessa, kalojen ja kananmunien välissä Viikin rekossa lähellä Helsingin maantieteellistä keskipistettä. Emännän ura tieteenharjoittajana alkoi reilun kilometrin päässä kohteelta. Isännän tapaamispaikalle on vain joitakin satoja metrejä. Tämä Latokartanon tori oli siihen aikaan - siis hyvin äskettäin - metsää. Mutta onhan sitä saatukin lehdistä lukea, että Suomen metsäala pienenee.

Emäntä intoutui otsikoimaan Heli Laaksosta siteeraten, kun parin lehmän kesäinen oleilu tiettyjen koivujen alla työllisti yllättäen näin marraskuussa. Marraskuussa pitäisi noin teoreettisesti olla rekoissa käymisen lisäksi hyvin aikaa näpyttää näppäimistöä. Jostain syystä se ei ole realisoitunut blogiteksteinä. Näpytetty kyllä on ja reko-reissullekin ehdittiin. Viimeisin kirjoitelma oli kuitenkin suunnattu suppeammalle kohderyhmälle, sillä se lähetettiin paikallisen ely-keskuksen kirjaamoon.  Talosta on pari nautapartiota jo yhdeksänä suvena harjoittanut maisemanhoitoa parin naapuritilan perinnebiotoopeissa. Toinen näistä tiloista on luomutila ja toinen tavanomainen tila. Tänä vuonna tämä vuosia jatkunut käytäntö aiheuttikin yllättäen kysymyksiä.

Maanomistaja voi tehdä perinnebiotooppisopimuksen, jos kohteella esiintyy tiettyjä laiduntamiseen liittyviä eliölajeja ja  viranomainen käy toteamassa ja että kyseisessä pusikossa/metsässä/niityllä ei ole käytetty kasvinsuojeluaineita tai kemiallisia lannoitteita kolmeen vuoteen. Sopimuksessa alueet saavat yksilöivät tunnukset ja ne merkitään lohkorekisteriin. Haltija sitoutuu edelleen olemaan käyttämättä kemiallisia panoksia (mitä niillä siellä edes tekisi?) ja esim. laiduntamaan kohteen niin, että havaittujen eliölajien edellytykset säilyvät.

Tulvaveden korkeus. Joillakin sillan ylittäjillä on tehnyt pahaa
korkeuden tähden, kun silta on ollut niin paljon veden yläpuolella.
Tämänhetkinen "maavara" ei laukaisse korkeanpaikan kammoa.

Järjestely oli kelvannut luomuvalvonnalle jo koko kuluvan vuosikymmenen. Tilojen välisiä sopimuspapereita oli muotoiltu jossain välissä paremmin ely-keskuksen toiveita vastaaviksi ja luomutarkastaja oli useampana vuonna kohteilla pyörähtänyt. Tänä vuonna ely-keskus kuitenkin tiedusteli luomutarkastuskertomuksen perusteella, mitä eläimiä ja minä ajankohtana on ollut tavanomaisen tilan perinnebiotoopissa. Niillä laiduntaminen, kun ei olekaan enää pariin kolmeen vuoteen ollut luomueläimille sallittua. Meillä taas mielestämme oli syytä olettaa toimineemme pykälät täyttävästi, koska toiminta oli edellisinäkin vuosina hyväksytty. Ainakin tulkinnan muutoksesta olisi ollut syytä informoida toiminnanharjoittajia. Emäntä ja isäntä viettivät sitten isänpäivää mieltä ylentävästi muotoilemalla tätä näkemystä paperille. Katsotaan, kuinka käy. Pyyhkiytyykö reilu seitsenvuotiaitten lehmien luomuelämä taivaan tuuliin, kun ne ovat pari-kolme kuukautta märehtineet väärin hallittujen koivujen juurella? Vastausta odotellessa.

Kirjoitusharjoitusten lisäksi on rampattu kokouksissa ja metsissä. Tämänhetkisillä päivänpituuksilla jälkimmäisistä reissuista sentään selviää alle puolessa vuorokaudessa. Lisäksi pakkasten jälkeen ennusteitten luvatessa sadetta isäntä pääsi toteuttamaan itseään lempiprojektinsa kimppuun. Puron pari patoa kohensi olemustaaan vienossa kaivurin pörinässä. Sateiden ja kohennusten yhdistelmä sai niityn vetistymään tähänkin aikaan vuodesta. Jää ehti kyllä paikoin kymmensenttiseksi, eli jotain yhteistä kevättulvan kanssakin oli. Yläläjuoksun terveiset Mommilanjärvelle nyt ainakin
viivästyvät suunnitellusti. 

Syystulva tulvaniityllä. Vesi on sateiden jälkeen ruskehtavaa. Kura painuu toivottavasti kohentamaan ensi suven ruohon kasvua kuin Niilin rannoilla pyramidien aikaan. Siellä taidettiin kyllä viljellä vehnää, mutta täällä hallanaremmilla leveyksillä nurmella on puolensa.

Turpa kohti hallia

Pikkupojat ovat aloittaneet perehtymisen katonaluselämään. Runsas, Ruttu
ja Rieska välipalalla. Tai onko se juuri välipala, mutta ateria, joka syötiin
emännän lounaan ja päiväteen välillä.

Viikonloppuna aloiteltiin sisäruokintakautta. Lehmät ja vasikat siirrettiin katettujen pöytien ääreenja vasikat vieroitettiin emoistaan - tai siis maidosta. Aidan toiselle puolelle ulottui kyllä nuolemaan pienokaisen karvaa kiiltävämmäksi. Isommat maitopojat olivat jo hypelleet samassa laumassa olleitten astuttamattomien lehmien selkään, joten siirtyminen poikakotiin alkoi olla hyvinkin aiheellista. Vajaa puolitoistametrinen lehmätarkkailija raportoi yhden lehmä-vasikkaparin, joka ei aidan yli huudellut. Emo oli siis ilmeisesti vasikan jo omatoimisesti vieroittanut tai oli vain "lyhytmaitoinen".

Sisustusta on piristetty näillä väriläiskillä. Sävyn muodikkuudesta
ei ole varmuutta, mutta käsittelystä pitäisi olla apua ruosteen torjunnassa.

Laumat kävelivät halliin suurimmaksi osaksi ilman isompaa ohjailua. Ainoastaan Lorua, Runoa ja Jyhveä jouduttiin lisäopastamaan, kun muut jo mutustivat heinää hallin puolella. Lisäopastus tarkoitti käytännössä muutamaa spurttia rinnettä alas. Parilla ensimmäisellä yrittämällä lehmät harhautuivat oikeaan ovelle johtavasta linjasta niin, että kenkään ei ehtinyt edelle. Uusilla yrityksillä isäntä hoputti oikeaa reunaa varmistanutta emäntää juoksemaan kovempaa. Kolmannella kirillä suunta pysyi tarkoitettuna, minkä jälkeen emäntä valisti isäntää täysillä ja lujaa juoksemisen eroista. Ensin mainittu on helpompaa.

Sonnit ovat toistaiseksi laitumella paistattelemassa lyhentynyttä päivää. Paikallisella viheriöllä oli vielä kierros tarjottavana. Viikonloppuna on tälläkin laumalla edessä muutto ärsyttävien pikkuveljien kämppäkaveriksi turvekasalle makoilemaan. Pikkupojat ovat saaneet puolestaan totutella hallielämään ilman isompien päällepäsmäröintiä. Tai ehkä pari-kolmevuotias nauta osaa suhtautua nuorempiin muutenkin kuin ärsyyntymällä siitä, että ne rikkovat, suttaavat ja vaativat emon huomion.

Peli ja Nurmi nurmella. Vielä oli syömätöntä viheriötä.

Vielä pihalla

Vas. Rae, Ovaali, Nea ja Rinkula ja Riljoona. Katonaluskausi häämöttää. Eivät ole rouvat ja tyttäret enää kesätamineissa, kuten varsinkin Rakeen ja Rinkulan turkeista näkyy.

Sadonkorjuukausi on purjon verran vajaa. Viime talvi purjoja säilytettiin ulkosalla laatikoissa pressujen ja lumen alla. Viime päivinä vallinneet lokakuun helteet - + 10 tai melkein - ovat siirtäneet nostosuunnitelmia tuonnemmaksi. Pressun alla hikoileva purjo tuskin säilyy kovin pitkään. Takaraja tulee kuitenkin vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun jäisestä maasta ei juuristo irtoa. Keski-Euroopassa saatetaan purjot jättää maahan talveksi, kun "lapioi lumet pois ja lohko rautakangella jäistä maata" -menetelmää ei osata kuvitella. Kuvittelun asteelle on täälläkin tarkoitus jättää.

Lelu tarkastelee puun takaa metsälaidunta naapuroivia siipikarjamajoitteita.

Purjojen lisäksi katon alle ovat korjaamatta lehmät. Ne tosin kävellevät sinne itse - mahdollisesti jopa toivottua reittiä. Laitumilla on ollut vielä rouskutettavaa. Tuoreen sapuskan nelimahaystävällisyyttä on paranneltu täydentämällä menua kuivalla heinällä. Lehmähallin sisustusta on myös tarkoitus piristää muutamalla uudella kalusteella. Niitä saatetaan jopa ehtiä asentelemaan paikoilleen ennen sisäänmarssia, jos korrenpäät edelleen pysyvät lumen yläpuolella. Pluskympeiltä tai lähes näyttää molemmilla säänennustajilla lauantaihin asti, joten mahdollisuuksia on.

Viime päivien puhde on ollut kylmiön siirron maisematyöt. Kylmiön ja myymälä-/puffettisiiven  edustalle on ladottu kivilaattoja. Tämäkin homma käy paremmin ennen maan jäätymistä. Työn etenemistä on auttanut Hämeenkoskenkin alakoulussa vallinnut syysloma, jonka ansiosta motivoitunutta kivenkuljetushenkilökuntaa on ollut käytettävissä niin aamu- kuin iltapäivisin. Henkilökunnan työn  ilon lisäksi kiveämisen positiivisia vaikutuksia ovat juureskoreista kylmiön eteen kertyvän mullan helppo harjaaminen pois ja kylmiöön jalkineissa siirtyvän kuran väheneminen. Haitalliset sivuvaikutukset kohdistuvat lähinnä kivillä seisoskelevan vihannesmyyjän selkään. Tämä kuitenkin kestettäneen, sillä tiskin takana ei seisoskella pitempään päivittäin vaan lähinnä avoimien ovien päivittäin.

Ei Riemulla rajaa

Tumma poika kuvassa keskellä on Riemu. Tässä taas turvallisesti
mammojen keskellä.

Puhelinliikenne vilkastui alkuiltapäivästä. Soittajat ystävällisesti ilmoittivat hirviaidan ja tien välillä kuljeskelevasta vasikasta/lehmästä. Näissä tilanteissa huomaa Googlen soita-toiminnon hyödyllisyyden. Osansa ilmoituksista oli tosin saanut myös lehmällinen naapuri.

Aamulla käynyt vierailija kertoi nähneensä vasikan, joka näytti olevan kasvimaalla. Kasvimaan tuntumassa on kuitenkin aitalankoja useampaan suuntaan ja porukan tiedettiin olevan kahdella lohkolla, joten havainto ei vielä ollut tae aidan ylityksestä. Kasvimaalla käynti jäi siksi keskeneräisten hommien jälkeiseen ohjelmaan.

Iltapäivällä alkanut puhelimen pirinä teki kuitenkin selväksi, että ilmeisesti keväinen sonnipoika oli tosiaan ollut aidan väärällä puolella ja ruvennut ikävöimään äitiä. Kaveri ei kuitenkaan ollut ymmärtänyt mennä takaisin samaa kautta kuin oli tullutkin - mikä se kautta sitten olikin. Mummon, ukin, emännän ja pakettiauton vahvuinen kotiutuspartio lähti matkaan. Tien poskesta tavattiin Lelu-lehmän Riemu-poika, joka oli ilmeisesti kasvimaalta hölkännyt ensin neljäsataa metriä länteen, sen jälkeen mäkeä ylös ja lopuksi 700 metriä hirviaidan viertä itään. Henkilökunnan saapumisesta hölmistynyt kaveri käänsi turvan kotiin päin, mutta siirtyi valitettavasti penkalta tielle. Autoilijat olivat kuitenkin tilanteen tasalla ja molemmista suunnista pysähdyttiin ja laitettiin vilkkuja päälle. Kotiutuspartio taas oli sen verran epäammattimainen, että huomioliivin hyödyllisyys tilanteessa tuli mieleen vasta tihkusateessa tiellä eikä kotona lähtiessä. Riemu onneksi kiipesi tien kaiteen yli takaisin penkalle ja ukki yritti autolla ehtiä avaamaan hirviaidan porttia. Emäntä hölkkäsi vasikan perässä. Portin rautalanka hidasti avaamista ja ukki ei aivan ehtinyt eikä Riemukaan tainnut ymmärtää tämän veräjän päälle toisin kuin hirviaidan alituksessa kesällä kyseenalaisesti kunnostautunut Nätti. Poitsu jatkoi matkaa kotia kohti ja mutkasi turvallisemmille vesille tai siis teille juuri siitä, mistä pitikin. Peltoteiden risteyksessä se kuitenkin jämähti ihmettelemään suuntaa. Tässä vaiheessa isäntäkin ehti paikalle komeasti traktorin ja lietevaunut kanssa. Tämän yhdistelmän ohjausvaikutus oli ilmeinen, sillä Riemu lähti hölkkäämään traktorin edellä peltotietä pitkin kohti muuta laumaa. Aitaukseen palattiin rimaa hipomatta korkeushyppytekniikalla.

Riemulla olisi ollut pääsy tännekin, perinnebiotoopin purolle. Kesällä
olivat vedet vähissä, mutta nyt on puro täydempi. Nämä
poikkipuut laitettiin hidastamaan virran menoa, mutta alkukesän
vedenkorkeuksilla ne eivät päässeet kykyjään osoittamaan.

Isäntä lähti jatkamaan lietteenlevitystä. Emäntä huomasi puhelimestaan sovitun vihannesten hakijan viestittäneen kymmenen minuuttia sitten olevansa 25 kilometrin päässä. Ukki jäi tarkistelemaan aitoja. Emäntä hölkkäsi vihannesasiakasta vastaan ja kiersi matkalla tarkistamassa sähköpaimenen mittarilukeman. Pukeutuminen oli mennyt pieleen paitsi huomioliivin puuttumisen puolesta myös lämpötaloudellisesti. Eläinten siirroissa tai ajamisissa vaihtoehdot voivat olla paikallaan odottelua niin kauan kunnes lehmä löntystelee toivotusta kohdasta tai sitten juoksemista tai jotain siltä väliltä. Hetkeä aikaisemmin pyöräily tihkusateessa oli tuntunut vähän kolealta. Emäntä päätyi siksi valitsemaan jahtipuvustoonsa pitkäpunttiset villahousut. Parin sadan ensimmäisen juoksumetrin jälkeen aistittavissa oli pientä virhevalinnan makua. Tämän jälkeen turvasaapashölkkää ylipukeutuneena tuli vielä melkein kaksi kilometriä lisää, joten terveysliikunnan hikoilla ja hengästyä osuudesta varsinkin tuo ensimmäinen puoli tuli kyllä suoritettua. Riemu pääsi mamman luo maidolle, vihannekset vaihtoivat omistajaa, sähköpaimen näytti asiallisia lukemia ja nelipyöräiset jatkavat matkaansa ehjinä ilman liikennesäännöt heikosti tuntevia nelijalkaisia.

Kylmän kyytiä

Vihanneskylmiö laskettiin toissa keväänä siihen, mihin se silloin mahtui. Sijainti oli taiteellisesti vakuuttava, sillä vanhaa puolustusvoimien varastoa olevan kontin väritys sointui täydellisesti kuusirykelmän juurelle. Lämpötaloudellisessa mielessä yhteys alkuiltapäivän aurinkoon oli turhan hyvä. Lisäksi sekatavarakauppamme rakenne oli lievästi ilmaistuna hajanainen, vaikka vihannesosastolta lihaosastolle todennäköisesti löysi helpommin kuin hypermarketissa.

Hiukan vaappuvaa ja kettinkejäkin siirreltiin ja säädettiin pariin kertaan. Riittävän kantavuuden omaava lentävä matto tai ilmalaiva olisi tietysti ollut kätevä.

Sijoittaminen liha- ja hamppuputiikin yhteyteen oli suunnitelmissa alunperinkin, mutta aiotulla laskeutumispaikalla tönötti kasvihuone. Siirto oli mietitty viime kevääksi, mutta kasvihuoneessa asustanut viinirypäle oli melko terttuisassa kunnossa siinä vaiheessa, kun operoimaan olisi ehditty. Rypälettä ei siksi raaskittu kaivaa ylös ja kylmiö vietti toisenkin suven kuusten juurella. Tässä vaiheessa syksyä alkoi olla aikaa erikoisharjoituksille, kun rypäleet olivat menneet parempiin suihin ja puinnit saatu valmiiksi.

Yhtenä kappaleena ilmassa. Tämä kävi vähän kevyemmin kuin eristetyn
kontin siirtäminen. Hiukan tosin meinasivat langat olla matkalla matalalla.

Kasvihuone oli saanut purkutuomion jo vuosia sitten, mutta kuitenkin se päädyttiin siirtämään yhtenä kappaleena, jos vaikka se paremmalla paikalla pystyisi joitain palveluksia vielä tarjoamaan. Optio on ainakin käytettävissä. Kasvihuoneen jälkeen kaivettiin viinirypäle ylös ja siirrettiin navetan seinustalle. Ensi vuoden sato-odotukset ovat huomattavasti tämänvuotista vaatimattomammat. Emäntä kyllä katseli juutuupista videon, jossa kaksi harmaahapsista ranskalaista herraa sekatööreineen neuvoi seinustalla olevan viiniköynnöksen leikkuuta. Teoria on hallussa, mutta käytäntöä meni toteuttamaan mummo, jolle isäntä etsi ohjeet suomalaisilta puutarhasivuilta. Pitäisi ainakin olla täkäläiseen ilmastoon sopivia.

Hiukan piti raivata tilaa.

Seuraavaksi puu ja pensas pois tieltä, pintamaata vähemmäksi ja mursketta tilalle. Sitten päästiin itse asiaan, eli kylmiön siirtämiseen. Kylmiö on tarkoitettu nostolava-autolla kuljetettavaksi, mutta sellaista ei kuulu kalustoon eikä autolla edes pystyisi laskemaan konttia männyn taakse. Hommaan ryhdyttiin etukuormaajatraktori + kaivuri + kettingit -menetelmällä. Toteutusta voi pitää onnistuneena. Kylmiö on paikallaan ehjänä. Myös ympäröivät koneet, puut ja rakennukset ovat ehjiä ja kaivuri saatiin ajettua pois rinteen, puiden ja kylmiön välistä, jossa optimaalinen nostopaikka yhdessä työvaiheessa sijaitsi. Kontin pitäisi myös olla suorassa. Emäntä oli muissa hommissa, mutta rakennukseen nähden suorankulman säätämistä varten isäntä sai houkuteltua emännän paikalle sanomalla että tarvitaan trigonometriaa. Emäntä luki sitten mittanauhaa ja sovelsi Pythagoraan lausetta. Lopputulos oli, että kreikkalaisen matemaatikon opit eivät antaneet aihetta muuttaa suorakulma-kaksi lankkua-kaksi silmää menetelmällä säädettyä sijaintia.  

Sadonkorjuuapulaisia

Mistäs sitä erottikaan sonnin ja härän? No, ainakin siitä, että sonni kaivaa
kuoppia - sorkan lisäksi päällään - ja sehän näkyy naamasta.
Perjantaiaamuna laidun oli lähes tyhjä. Mansikkamaan laidalla ihmettelevä
seurueen suurin - Nurmi - oli se mammanpoika, joka ei ollut uskaltanut lähteä
tutkimusmatkailemaan.

Torstai-iltana puhalteli vieno länsituuli. Kasvimaan ohi ajanut ystävällismielinen tuttava ilmoitti tuulen siirtäneen maisseille iltapäivällä asetellun harson ennustetun yölämpötilan kannalta epätäydelliseen asentoon. Isäntä lähti palauttamaan harsoa paikalleen. Työn miellyttävyyttä lisäsi pimeyden lisäksi märkyys. Emäntä oli samaan aikaan havainnut mielestään ylimääräistä ääntä sonnien suunnalta. Valojen sammuttaminen sisätiloista ei kuitenkaan paljastanut pimeydessä vilahtelevia valkoisia selkiä ei-toivoituissa suunnissa ja ääntä kuului myös oletetusta sijainnista. Harhautuneiden selkien opastaminen oikeaan suuntaan onnistuu paremmin valoisaan aikaan. Koska isäntäkään ei ollut palatessaan havainnut ylimääräisiä liikkujia, huutelun syyksi epäiltiin herrojen kiinnostusta viereiseen metsään siirrettyä lehmälaumaa kohtaan.

Sorkan jälkiä ja esiinkaivettuja perunoita. Emäntä oli keväällä ostamut
kilon pussukat paria mielenkiintoista perunalajiketta. Sato oli tarkoitus
kerätä hiukan maistettavaksi ja loppu siemeneksi seuraavalle suvelle, jos
siis sattuvat maistumaan. Pojat aloittivat noston, mutta jättivät sadon
(violetteja)  keräämättä. Saatiin sitten maistettavaa. Onneksi olivat
liikkeellä naudat eivätkä siat. Jälkimmäiset olisivat todennäköisesti
syöneet löytönsä.

Mentiin nukkumaan. Huutelu tuntui aamulla jatkuvan ja laitumen viereisessä leikkimökissä nukkunut lapsityövoiman edustaja kertoi sonnien juoksemisen kuuluneen yöllä hyvin. Puuron syötyään kaveri lähti tarkistamaan tilannetta ja saapui pian raportoimaan, sorkan jäljistä verstaan takana ja Oleksista kuivurin tykönä. Emäntä lähti saattamaan ekaluokkalaista kouluun ja isäntä tarkistamaan tilannetta. Laitumelta löytyi vain Nurmi ihmettelemässä, miksi hänet on jätetty yksin. Muu porukka pyöri hallissa ja kuivurin tietämillä. Isäntä palautti harjoittelijan kanssa pojat paikoilleen. Emäntä ehti takaisin kotiin ja kävi pitämässä nimenhuudon. Yksitoista läsnä, kaksi poissa. Puuttujat olivat onneksi härkiä. Pojat olivat nimittäin todennäköisimmässä löytöpaikassaan eli lehmien laitumella. Operaatio oli sillä erää ohi.

Sorkanjälkiä oli runsaasti myös leikkimökin vieressä, joten ei ihme, että juokseminen oli hyvin nukkujan korviin kuulunut. Yleisen haahuilun lisäksi oli vietetty pienimuotoista sadonkorjuujuhlaa ainakin luumupuilla, perunapenkissä ja mustaherukkapuskassa. Talonväellä sadonkorjuujuhla jatkui siinä mielessä, että yöpakkasten ja päivällä vallinneen poudan myötä myös tattarit päästiin puimaan. Juurekset ja kaalit vielä.

 Sorkanjälkiä (merkattu nuolella) ja tavallista runsaammin pudonneita luumuja puun alla.

Osa tattarista oli unohtanut, missä päin on taivas tai sitten vaan väsytti, kun oltiin maaten. Pystyssä töröttävät vihreät huiskaleet ovat viimevuotisen hamppumaan jäämistöä. Tästä kertyi satoa hyvin, mutta alavammalla maalla sijainnut lohko osin paleltui heinä-elokuun vaihteen kylminä öinä ja sato jäi pieneksi.

Kolmiottelussa

Nuijamaa ja Repola. Joutuu maitopoika vähän kumartumaan mahaansa
täyttääkseen. Jo pikkuvasikalla häntä heiluu, kun maitopumppu toimii ja
liikkeessä näkyy olevan tämänkin körilään kärpäshuiska.

Puimuri osallistuu näillä kentillä tänä syksynä kolmiotteluun. Lajit ovat rypsi, härkäpapu ja tattari. Toinen laji saatiin tämän päivän poudilla nihkeään päätökseen, mutta kolmatta vielä odotellaan. Pistelaskusysteemiä ei ole standardoitu, mutta oletettavasti tukoksista sakotetaan. Härkäpapupellossa oli paikoin vierekkäin vihreää ja mustaa jo varisevaa papua. Arvo siinä nyt sitten oikea puintipäivä. Vihreyden - ja ehkä vähän savikan varsien - seurauksena isäntäkin  urheili kietoutunutta kortta irti koneen sisuksista. Suoritus jäi pisteyttämättä. Käsi on kuulemma vielä hiukan kipeä urakan jäljiltä.

Sarjassamme näköala puimurista -kuvia. Vaikka puimuri joskus
tukkeutuukin, näkymä saran alusta muistuttaa iloitsemaan siitä,
että sirpille on nykymaailmassa vaihtoehtoja.

Sunnuntai-iltana toisen lajin ollessa keskeytyksessä sääolosuhteista johtuen ehti tulla toisenlainenkin urheiluvaroitus. Naapuri oli saanut metsämiehiltä ilmoituksen "vaaleista eläimistä" metsässä tilustensa liepeillä. Naapurin omat eläimet ovat tummahkoja, mutta hänen perinnebiotoopissaan ulkoilevat meiltä lainatut hiehot ovat selvästi vaaleampia. Naapuri siis ymmärrettävästi tulkitsi, että hiehon pullukat ovat karussa ja ilmoitti siitä meillekin. Sunnuntai-ilta sateisessa pimenevässä metsässä lehmiä etsien kuulosti varsin houkuttelevalta. Haastavampaa olisi tietysti ollut etsiä tummia eläimiä samoissa olosuhteissa. Isäntä keskeytti päivällisen ja oli jo pihalla lähdössä etsiskelyihin mukaan ennen täyttä hämärtymistä. Vapauttava puhelinsoitto ehti kuitenkin tulemaan ennen pidemmälle ehtimistä. Naapuri oli ehtinyt perinnebiotooppiinsa, missä hiehot märehtivät moitteettomasti sijoittuneina. Alkuperäisen hälytyksen tekijä ei vain ollut huomannut metsässä olevaa aitaa itsensä ja "vaaleitten eläinten" välissä. Kyllähän piristyi iltatunnelma.

Puimuriottelun päätöslajia - tattaria - odotellessa vietetään valtakunnallista Osta tilalta -päivää. Paikallisella tasolla yritämme viettää myy tilalta -päivää aina, kun joku olisi valmis jotain ostamaan. Kansallisen tason markkinahumua tavoitellaan sillä, että lauantaina tilan tuotteiden lisäksi myynnissä on kahvia&tykötarpeita ja ystävällismielinen lehmä myöntää halukkaille audiensseja. Puimurikin lienee tavattavissa, koska se päätöslaji ei vielä ole ajankohtainen. Tervetuloa!

Yksi ei kuulu joukkoon.

Sesam aukene!

Tämä humalanvieras (Cuscuta europaea) ei ole humalassa vaan nokkosessa. Tavattavissa luonnonpäivän biotooppikierroksella klo 13.

Hallin nurkalla tavattavissa oleva Kympin tytär
Riljoona näyttää tältä, mutta osaako
joku sanoa, kuinka monta nollaa siinä kuuluisi olla.

Taas valmistellaan luonnonpäivää ja avoimia ovia. Lapsityövoima on aloittanut koulunsa ja palloilukautensa, mikä asettaa tiettyjä haasteita aiheutuvalle työvoiman kysyntähuipulle. Onneksi ei ole viljoja kasvussa. Huippu olisi ollut vähän turhan korkealla, jos järjestelyhenkilökunnasta olisi pitänyt löytää myös puimurikuski. Rypsit on puimuroitu laariin ja itse asiassa ne ovat jo sieltä poiskin. Härkäpapu taas on sen verran sekalaisessa tilassa, että sadonkorjuukone joutaa pyydystämään naapurin rukiita. Tattarin vuoro tulee vielä myöhemmin.

Papupellon sävy ei vielä puimuria kutsu. Ankeampaa kuun maisemaa
odotellaan. Viikolla kuulin, että sopivan pienisiemenisten
härkäpapulajikkeiden puinti vihreänä onnistunee tuorehernepuimurilla.
Tuleentumattomien papujen ystävillä saattaa siis lähivuosina
olla ikuinen kesä kaupan pakastealtaan vihannespuolella.

Puitavan puutteessa puuttuu tietysti myös eteläsuomalaisen maaseudun syysääni, kuivurin humina. Emäntä oli aikoinaan maatalousharjoittelussa karja-Suomessa, jossa ei viljaa juuri kasvanut ja metsävälit peltojen ympärillä olivat pitempiä. Elo-syyskuun vaihteessa kotona käydessä kotoinen tunnelma tuli kävellessä illan pimetessä asemalta kotiin. Seuraavan kuivurin ääni alkoi erottua, kun edellinen vaimeni.

Lohkojen vaihtoja on suunniteltu niin, että yleisöpäivinä talouskeskuksen nurkilla olisi syötävää ja siten nautoja katseltavaksi. Omaamallamme säänennustuskyvyllä suunnittelun sijaan olisi parempi puhua arpomisesta, sillä aikatauluihin vaikuttavat niin sateet kuin lämpötilakin. Tällä kertaa kierrättely näyttäisi kuitenkin menneen tyydyttävästi kohdalleen ja lähilehmiä on sekä pihassa, että puutarhassa - tai siis toivottavasti pysyvät niiden vieressä. Maanantaiset laumojen siirrotkin menivät putkeen, ylimääräisiä juoksuaskelia ei tarvittu. Kourallinen sonnivasikoita tosin käväisi naapurin pihassa, ennen kuin paikanvaihtoihin oli edes ryhdytty. Ajoitus oli onnistunut. Emäntä sattui nimittäin olemaan pois kotoa. Saattaa kuitenkin olla, että isännän ja emännän näkemykset tästä onnistuneisuudesta eroavat toisistaan. Aurinko on luvannut ajoittaa itsensä paistamaan lauantaille, toivottavasti lupaus pitää ja yleisö ajoittaa saapumisensa samalle päivälle. Me yritämme sitä ennen ajoittaa itseämme viimeisiin valmisteluihin. Tervetuloa 31.8.2019 klo 12-15!

Siirtonautoja

"Tuolla ne kaverit häämöttävät lohkon perällä, mutta taidanpa vielä kunnioittaa tuota aidan paikkaa ja jättää menemättä." Emäntä telepaattisilla kyvyillään tulkitsee Rutun ja Repolan ajatuksia.

Kuivuus on rajoittanut laidunten kasvua ja toinenkin sonni piti saada pois lehmien laumasta. Ohjelmassa oli siis eläinten järjestelyjä. Aamulla aloitettiin metsästä pellolle siirrettävästä ei astutettavien laumasta. Lehmät vaihtoivat lohkoa rutinoituneesti siitä, mistä ennenkin. Vähemmän rutinoituneet vasikat jäivät kunnioittamaan langatonta aidan paikkaa ja pitivät varmempana olla tunkematta sorkkiaan tuohon epäilyttävään kohtaan. Rohkeat äitikät kulkivat jo sujuvasti turpa maassa nurmen puolella. Metsälaidun ja pelto ovat vierekkäin, välissä tilustie. Lehmät päättivät siirtyä lohkon toiselle laidalle ja vasikat juoksivat metsän puolella vastaavaan kohtaan. Päätettiin avata aitalangat toisen nurkan kohdalta, jos vaikka siinä olisi ollut vähemmän epäilyttävää sähköä. Eivätpä pojat menneet siitäkään ja lehmät häipyivät laitumen perälle. Huudeltiin äitiä ja käytiin välillä katsomassa toinen avattu aidan kohta ja palattiin takaisin. Huhuiltiin lehmät takaisin aukolle ja lehmiä tulikin tielle asti niin, että kolme poikaa rohkaistui menemään. Parin viimeisen kanssa saatiin odotella ja otettiin aitaakin lisää auki. Lopulta pojat menivät jälkimmäisestä kohdasta ulos, hölkkäsivät tietä pitkin ja sitten ensimmäisen portin kohdalta laitumelle. Mukavuudenhaluisen kannalta ajoissa, sillä sade oli ennustettu noin kello kymmeneksi ja homma tuli valmiiksi jo puolelta. Hyvä niin, sillä kello kymmeneksi odotettiin vierailijaryhmää.

Lorun (oikealla) porukka, josta sonni livahti pois jo kaksi viikkoa sitten,
päivysti veräjän tykönä, kun metsälehmiä siirrettiin. Siinä vaiheessa kun
oma vuoro olisi tullut, oltiin jo häivytty biotoopin toiselle laidalle.
Tässä palaillaan kuitenkin huhuiltuna takaisin päin.

Ryhmä tuli ajallaan ja kun ryhmän kanssa lähdettiin tekemään linja-autokierrosta harjun ympäri oli ensimmäisessä metsälaitumen kulmassa päivystämässä sympaattinen kolmen naudan ryhmä. Seurueella oli ollut jotain muuta tekemistä siinä vaiheessa, kun isäntä huhuili porukkaa kokoon. Se tyyppi, joka muistaa, kuinka monta eläintä on missäkin laumassa, opiskeli siirron aikaan suomen kieltä ja matematiikkaa paikallisen oppilaitoksen kolmannella luokalla. No, tiedettiinpähän, mitä tehdään sitten, kun vierailijat ovat lähteneet.

Kolmikko siirtyi oikeaan osoitteeseen suhteellisen nätisti. Seuraavaksi hölkkäytettiin perinnebiotoopista rouva Loru seurueineen myös peltolaitumelle. Nyt on lopultakin saatuvähän vettä ja biotoopissa osa poluista käy aika kuraiseksi sateen jäljiltä. Homma sujui ilman ratarikkoja, vain pieni ja sievä Riljoona-vasu ei meinannut osua laitumen veräjästä ulos, mutta muu porukka onneksi suvaitsi totella odotuskomentoa.

Päivä lämpeni, joten viimeisin operaatio oli hikisin. Herra Nurmi piti saada kasvimaan laidalta eroamaan lehmistään ja siirtymään poikamiesosastolle perinnebiotoopin ja talouskeskuksen halki. Kaveri saatiin oikealle puolelle aitaa ilman, että lehmiä tai vasikoita livahti mukaan. Suunta ei ollut kuitenkaan aivan selvä, vaan matkalla oli välttämätöntä pöllyttää multaa ja kaivaa kuoppia sekä kertaalleen palata takaisin katsomaan, jos nyt kumminkin veräjä muun lauman joukkoon olisi auki. Lopulta oikeaan suuntaan tultiin juosten ja puroa ylitellen. Ylityspaikat olivat saattotyövoiman saappaanvarren pituuteen nähden onnistuneesti valittuja. Sukat olivat päivän päätteeksi vain hikiset. Onneksi tuli otettua saappaat eikä niitä vilpoisempia kenkiä.

Siirron aikaan muissa kiireissä olleet Räikeä ja Paljon ovat siirtyneet oikealle puolelle. Kuvasta puuttuu samassa seurueessa oleillut Räikeän hyvä kaveri Rohkea.

Henkkarit, kiitos

Nättihän se siinä. Nätin erikoistaitoihin kuuluu hirviaidan alitus.

Eräänä aamuna leikkimökkinukkuja tuli sisälle ja kertoi, että aidan väärällä puolella on sonni. Silmälasit olivat yöpyneet sisätiloissa, joten siksi väärällä puolella maleksijan tarkkaa henkilöllisyyttä ei kerrottu. Äiti jatkoi puuron syöntiä, koska arveli sonnin hetken selviävän aidan väärän puolen ruohoilla. Hetkeä myöhemmin raportoitiin - edelleen ilman silmälaseja - Palturin olevan leikkimökin tykönä.

Äidin lautanen oli tyhjä, joten edellinen polvikin terävöityi ja lähti pukemaan haalareita. Isäntä oli aamulla aikaisin ollut  harjun toisella laidalla laittamassa kastelua kasvimaalle, mutta oli jo palannut pihaan. Emäntä raportoi hänelle telefoonitse Palturi-oletetun ilmoitetun sijainnin, jatkoi säähän sopivien varusteiden haalimista sekä vastaili pienimmän pienoikaisen tärkeisiin kysymyksiin. Kaverin lukutaito on vielä vaatimaton suhteessa Koneviestin kuvatekstien pituuteen, joten tärkeät kysymykset olivat aika teknistä laatua. Vastailu viivytti ulos ehtimistä hetken, mutta tuon hetken aikana isäntä oli harjoittelijan kanssa ehtinyt laittaa sonnin takaisin oikealle laitumelle.

"Mitäs me kovikset?", sanoi sonni harmaalle kivelle. Nurmea ei ole
tavattu puntiksella.

Emäntä lähti haalareissaan sitten kasvimaalle. Jonkin verran myöhemmin sinne viipottaa polkupyörällään ylämäen hieman hengästyttämä - tärkeä tieto oli toimitettava perille viivyttelemättä - aamuinen leikkimökkikaveri. "Laitumella on yksi sonni liikaa. Siellä on myös Oleksi." Isäntä taas oli aamusella raportoinut Oleksin lehmineen tarkkailleen perunan sadetusta pumpputraktorin tykönä kasvimaan puolella harjua. Eivät olleet isäntä ja harjuri tarkastaneet aitaan palautetun kaverin henkilöllisyyttä. Eikä tietysti tule ensimmäiseksi mieleen, että hetkeä aikaisemmin harjun takana päivystänyt sadetusasiantuntija on jolkotellut aidan läpi ja hylännyt seurueensa. Leikkimökkityyppi, kun olisi näkimien kera ehtinyt paikalle, ei erehdystä olisi tapahtunut. Paikalliset scherlockholmesit selvittivät vielä Oleksin reitin. Johtolangoiksi löytyi löysässä oleva aitalanka ja muutama sontaläjä.

Tämä eipisodi olisi ollut suorastaan toivottu puolitoista viikkoa myöhemmin, jolloin sonnit oli suunniteltu poistettavaksi lehmien laumoista. Nyt sitten pohdittiin, ovatkohan kaikki lehmät jo tiineitä, vai pitäisikö Oleksi palauttaa työmaalleen. Ei lähdetty järjestelmään, koska oikeastaan olisi aika hyvä, jos vasikoita ei syntyisi enää toukokuussa ja muutakin ohjelmaa oli päivälle tarjolla. Keväällä tiedetään oliko oikea päätös.

Mitä puimurille jäi?

Kyllä tänne puimurin kanssa tultiin, vaikka kevät ei kovin lupaavalta
näyttänytkään.

"Oi saavu toukokuumme ja tuuli lämmin tuo." Sekä tänä että viime vuonna kevät toi vähän turhankin lämpimiä tuulia ja ennen kaikkea siinä lämmössä viihtyviä siipiveikkoja.

Rypsin lisäksi muutkin kaalikasvit ovat ötökkäherkkiä tai vain maittavia.
Mustat pisteet ovat kirppoja tuholaisverkon päällä. Muun muassa kukkakaalit
ja lantut selviävät tässä vaiheessa kasvuaan näistä, vaikka joku verkon
alle osaakin lehtiä nakertamaan. Esim. kiinankaalilla ulkonäön myyvyys
taas kärsii, jos lehdet on kirjottu pienillä rei'illä.

Toukokuinen tarkastusretki kukkivalle rypsipellolle ei varsinaisesti mieltä nostattanut. Keltaisia kukintoja täplittivät ikävästi mustat rapsikuoriaiset. Yleensä niitä ei siihen aikaan ole vaivaksi asti ollut, ja siksi syysrypsistä on tullut luomuna ihan käypäisiä satoja. Ötökättömyyttä on todennäköisesti auttanut sekin, ettei syysöljykasveja  seudulla juuri viljellä.

Ainoa, mitä näille mustille pilkuille voi siinä vaiheessa luomuna tehdä on poistua paikalta, nostaa peukut pystyyn ja palata loppukesästä puimurin kanssa toivoen, että sillekin on jäänyt jotain. Tavanomaisessa viljelyssä tämä vaihe on työläämpi, sillä ruiskun kanssa tapahtumapaikalle palaamalla on paljonkin pelastettavissa.

Kirjanpito tuppaa kesäaikaan usein olemaan vähän rästiintynyttä. Viime
päivinä vallinnut >+25C-lämpötila kannusti kuitenkin siirtymään ulkotöistä
kuitin näpyttelyyn. Työ on vähemän hikistä ja plussana hirsiseinän
aurinkosuojakerroin pärjää vallitsevalle uv-indeksille reilusti tuhdeintakin
aurinkorasvaa paremmin. Eikä vuodenajan eväissäkään ole valittamista.

Rypsin puintiin päästiin eilen. Kyseessä oli talon poutivin lohko ja kuivuus olikin osassa kasvustoa vielä täydentänyt kuoriaisten töitä. Harjoitukset jatkuvat, mutta laarien ratkeamisvaaraa ei valitettavasti ole näköpiirissä tämän päivän kohteillakaan. Viljelijä on kuitenkin jonkin sortin optimisti, sillä tulevan vuoden rypsimaata on taas valmisteilla. Jos vaikka ensi keväänä ne lämpimät tuulet tulisivat pikkuisen myöhemmin. Rikkojen kuritusta pouta ja helle suosivat, mutta kylvämäänkin pitäisi päästä, jos satoa mielii saada. Tasaiseen taimettumiseen tarvittavaa H2O-tehoainetta vain ei ole lähitulevaisuuden sääennusteisiin merkattu.

Avoimet ovet

Tässä vaiheessa yleisön kahvinjano oli huomattavasti tiedonjanoa
suurempi. Kasvipöydän ympärillä on paljon väljempää kuin puffetissa.
Kameramies ei kuitenkaan ollut laukaisuvalmiina yleisön toisenlaisen
sijoittumisen aikana.

Tämä aita pysäyttää hirven. Ihminen mahtuu alta ryömimään, kunhan
vyötärönympärys on Kansanterveyslaitoksen suosittelemissa rajoissa. Kuvan
Oja-hiehoa isompi Nätti-lehmä on kuitenkin aidan pariinkin kertaan alittanut.
Tämänkertainen alituskohta oli kuvassa näkyvän punaisen kepin vieressä.
Aika joustava materiaali.

Lauantaina oli ovet auki - niin että siitä oli oikein tiedotettu suuntaan ja toiseen. Emäntä oli ainakin vaivannut päätänsä keksiäkseen firman fb-päivityksiin joka päivälle erilaisen aasinsillan, jolla muistuttaa siitä, että täällä on lauantaina yleisötilaisuus. Yleisön muisti lienee ollut mainio - muistutuksista johtuen tai niistä huolimatta - sillä väkeä oli paikalla oikein mukavasti. Ei mennyt järjestämisen vaiva harakoille. Kunniamaininnan arvoisesti kunnostautui meteorologinen osasto. Kasvinäytteissä oli muun muassa sokerijuurikas Etelä-Hämeenkoskelta, mutta sen vieressä esillä ollut sokeri ei muuttunut sokerivedeksi. Eikä tuuli vienyt näytepurkkeja.

Ruokintasimulaattori koekäytettiin omalla väellä ennen
yleisön saapumista. Miljoona (vas.), Oikea, Muhkea ja Runsas
nauttivat henkilökohtaisesta heinätarjoilusta pitkin päivää.

Perjantaina mentiin ajoissa nukkumaan, jotta lauantaiaamuna aikaisin oltaisiin sitten virkeinä tekemässä viimeiset valmistelut. Naapuri soitti illalla yhdentoista aikaan. Hänelle oli ilmoitettu väärin sijaitsevasta lehmästä. Naapurin lehmät olivat ilmeisesti sijainneet asianmukaisesti, joten naapuri ystävällisesti välitti tiedon dislokaatiosta meille. Paikka jäi hieman epävarmaksi, joten isäntä lähti tarkastamaan epäiltyä kohdetta. Epäilty löytyi itse teosta. Kerran aikaisemminkin hirviaidan alittanut Nätti-lehmä hölkötteli laitumen viertä tienpenkalla. Isäntä avasi hirviaidan portin ja huhuili Nätin takaisin. Suvaitsi onneksi tulla.

Isännän keskeytyneet unet eivät valitettavasti palanneet yhtä sutjakkaasti. Keskeytyneistä unista huolimatta aamun valmisteluissa oltiin ajoissa. Aamulla tehtiin nimittäin hiukan ylimääräistä väliaitaa, jotta Nätin lauma saatiin varmuuden vuoksi pois hirviaidan vierestä. Olisihan sitä tietysti päivällä ollut runsaasti porukkaa aituria jahtaamaan, jos tarve olisi tullut. Biotooppikierroksella ollut väki ei sekään valittanut nukahtelevasta oppaasta.

P.S. Tervetuloa uudelleen 31.8. Suomen luonnon päivän merkeissä! Ainakin vihannesvalikoima on silloin laajempi.

Jotta voisit paistaa munkkeja

Ruohon tappoon lähdössä. Ensin yritettiin juolannostimella (alakuva), mutta kasvusto
oli liian tuhtia sekä maan päällä että alla. Yläkuvassa on sitten järeyttä lisää ja homma
alkoi sujua. Toinen kierros varmaan hoituu taas pykälää kevyemmällä kalustolla.

Jotta homma - esim. majoneesin valmistus tai munkin paisto - kävisi jatkossakin kuin rasvattu, suunnitellaan taas rypsin kylvöä. Sopiva kylvöaika lähestyy, mutta ensin on raivattava esteet tieltä. Esteenä toimii tantereilla vallitseva heinäkasvusto sekä näiden seassa pesivät rikkakasvit. Ruoho on siis ensin saatava riittävän heikkohenkiseksi, että rypsillä olisi mitään mahdollisuuksia. Multavalla maalla se henki ei lähde helposti, varsinkaan jos kosteutta riittää. Kesän sateisempi jakso taisikin juuri alkaa, jottei homma olisi liian helppoa. Alkukesän kuivuudessa aurinkoon pöllähtäneet juuret olisivat olleet helpompi saalis, mutta lohkoilta tehtiin ensin lehmille talvievästä ja kylvövalmistelut aloitettiin sen jälkeen.

Sitä itteään pumpataan säiliöstä lietevaunuun ja sitten
kasvuvoimaksi ruohon- tai rypsinjuuritasolle. Liete on
sekoitettava ennen levitystä, jotta se kulkisi pumpuissa
ja letkuissa ja saataisiin tasaisesti maahan kalusto ehjänä.

Ennen nurmen lopetusta isäntä tarjoili rypsilohkoille kierroksen. Kasvuvoiman takaavia neljäntoista kuution kolpakoita meni useampi.  Tarjoilun puuttuvat prosentit oli osin korvattu hajulla, jonka huomaa parhaiten siinä vaiheessa, kun isäntä on parkkeerannut työkenkänsä eteiseen. Ei ne tietysti lietekuskin omaan nenään ajaessa haisseet.

Rypsin asia etenee säiden mukaan. Mahdollisten poutapäivien jälkeen pöllytellään taas juurakoita. Sitä ennen pitäisi tehdä yhtä ja toista ensi viikon avoimien ovien päivän (13.7.) valmistamiseksi. Ensin pitäisi tietysti muistaa, mitä kaikkea on tarpeen tehdä. Huominen päivä omistetaan kuitenkin kuntoilulle. Menemme merta edemmäs kalaan eli aiomme urheilla talsimalla jokusen kilometrin pitkin maatalousnäyttelykenttää Oripäässä. N.s. merta lähempänä olevan liikunnan jätämme ukille, jolla on toimeksianto toimittaa alakuvan laatikko Hämeenkosken heinäjuoksun palkintopöydälle. Oikein urheilulliset tietysti osallistuvat ihan juoksuunkin.

Tämä laatikko lähtee palkinnoksi Hämeenkosken heinäjuoksuun. Kiire treenaamaan, jos voittaa meinaat. Kisa on huomenna. Paistin, valkosipulia, salaattia, uutta perunaa, persiljaa, sipulia ja hampunsiemeniä saa tietysti juoksematta suoraan tilalta.

Meinaa pitää kiirettä

Juhannusperunoita.Tämänpäiväisissä on keskikoko jo isompi.

Juhannuksena avattiin vihannesputiikki pellon laidalla. Ei tosin vielä itsepalvelutoiminnolla, vaan yhdistetyllä aikuis- ja lapsityövoimalla. Aikuistyövoima punnitsi ja kirjasi muistiin, lapsityövoima kuokki. Myytävää alkaisi pikkuhiljaa olla, mutta myymälän fasiliteetit (katos, käyttöohjeet) ovat vielä muiden kiireiden vuoksi vaiheessa. Nämä askareet lienevät viimeistään ensi viikon kiireitä. Salaattia saa kyllä punnitsemattakin itse kerättynä ja tonkkaan maksettuna 1,5 €/kpl - tammenlehti/jäävuori/rooma/lollo rosso.

Kuluvan viikon kiireitä ja jännitystä lisäsi heinänteko. Ennustettu neljän päivän pouta oli hieman katkonainen. Ensimmäinen sade kasteli lähinnä pääosan traktorin konepellistä, mutta toinen vielä edellisenkin päivän ennusteista puuttunut versio märensi jo heiniäkin. Onneksi tuuli seuraavana päivänä. Maanantaiksi suunniteltu paalaus siirtyi pääosin tiistaille. Nyt ovat säänennustajat yksimielisiä siitä, että sade alkaa ensi yönä ennen kolmea. Itse yritämme olla yksimielisiä siitä, että paalit on kerätty ja kääritty siihen mennessä.

Heinävispilä. Tätä lajia riitti noin yhdeksän tunnin annos
useammalle päivälle.

Rehunteolla ja kitkemisellä olisi tämä viikko täyttynyt ihan tarpeeksi, mutta sunnuntaina huomattiin, että Oikea ontuu. Kyseinen lehmä oli hallista nähden kaikkein kaukaisimmalla laitumella niin, että hallin ja potilaan välissä oli vielä yksi lauma. Emäntä ja isäntä siis ulkoilivat maanantaiaamuna varhain niin, että yksi lauma oli siirrelty pois reitiltä, reitille laitettu välaikaiset ohjurilangat, Oikean lauma juoksutettu hallille, potilas lapsineen erotettu karsinaan, lauma palautettu laitumelle, välissä ollut lauma takaisin niittyyn ja langat kerätty pois. Kaikki tämä ennen eläinlääkärin päivystysajan alkamista.

Yhteen aikaan puhuttiin kovasti valkoselkätikoista, mutta meillä on
valkoselkälehmiä.

Oikeassa etusorkassa oli kasvukohdassa halkeama. Hoidoksi saatiin särkylääkettä ja ohje suihkuttaa halkeamaa kuparispraylla, jotta se ei tulehtuisi. Oikea ei ollenkaan tykännyt spray-pullon suhinasta. Tänäänkin ilme muuttui epäluuloiseksi, kun karsinaa lähestyi tämä epäilyttävä äänilähde kourassa. Vasemman sorkan suihkiminen olisi vielä onnistunut, mutta Oikean oikea, jota tavoiteltiin, pysyi tiukasti kauemmalla puolella. Onnistunee paremmin kahden hengen voimalla.

Ekstratöitä aiheutti myös traktori, joka hyytyi keskelle tietä pöyhin perässä. Polttoainevalo oli vilkahdellut, joten ensiavuksi isäntä tilasi emännän ja kanisterin paikalle. Nesteytys ei kuitenkaan riittänyt hoidoksi, eikä teleliikenneyhteys Herralan konehuoltoonkaan konetta käynnistänyt. Isäntä oli onneksi kurvannut vähäliikenteiselle kylätielle, kun kierrokset alkoivat laskea. Suunnitelmanmukaisella reitillä pysyessä olisi jökötetty valtatiellä. Siinä olisi tietysti muu liikenne mahtunut ohittamaan, nyt postiauto kiersi aiheuttamamme tukoksen sen valtatien kautta. Pöyhin saatiin toisen traktorin perään ja konehuolto saapui paikalle pyörien päällä puhelinlankojen sijaan. Tarvittava varaosa saatiin seuraavaksi aamuksi ja kone kulkee taas.

Iltapäivällä päivystettiin myös teurasauton tuloa. Halli oli lehmien siirtelyn ja pihojen laiduntamisen vuoksi aitalankojen takana, mutta auton niistä selvittyä itse lastaus kävi nopeasti. Viitisentoista sekuntia auton ovien avautumisesta härkä oli hölkännyt tyylikkäästi kyytiin. Toisenlaisiakin harjoituksia on ollut. Teurasauto piti vielä päästää pois aitalankojen takaa. Langat tuli nostettua ja tarkistettua, että niissä on sähkö. Hiukan myöhemmin iltapäivällä nuoriso-osasto tuli ilmoittamaan, että Nompparellin porukka on hallissa käytävällä. Nuoriso oli ollut tilanteen tasalla ja sulkenut hallin toisen pään oven. Emäntä oli unohtanut sulkea hallin oven teurasauton jäljiltä, jolloin takapihan laiduntajat olivat saapastelleet halliin. Rakennuksessa oli onneksi ollut riittävästi mielenkiinnon kohteita niin, että porukka ei ollut tullut toisen päädyn ovesta aitaamattomalle alueelle. Onneksi on tätä lisämuistia käytettävissä.

Nimenhuutoja heinähommien ohessa

Tästä kyyttöjen talviruokinta lähtee. Kuskien on syytä olla tarkkana, etteivät kyynärpäät kolahda yhteen. Vasemmalla heinä katkeaa ja oikealla leviää parempaan kuivumisasentoon. Pöyhimestä on kolmannes omaa, niittoalusto on naapurin. Niittotraktorin koppiin tosin nousi noin 25 kiloa työnjohtoa talon puolesta.

Karanneita lehmiä riittää. Isännälle ohikulkija tekstiviestitti Vanhallatiellä havaitsemastaan naudasta. Emäntä oli kotona ja lähti katsomaan todennäköisintä karkupaikkaa, mutta mäen päällä  olivat aidat ehjiä, tunnelma rauhallinen ja nimenhuudossa kaikki todettiin läsnäoleviksi. Emäntä piti varmuuden vuoksi nimenhuudon viereiselläkin laitumella, mutta sielläkään ei ollut havaittavia puutteita. Isäntä soitti naapuriin, jos siellä mahdollisesti olisi epäiltävissä päälukuvajausta. Tuli tietoon, että tiellä käyskentelijä oli havaittu aikaisemminkin ja se onkin mustavalkoinen, pitkäjalkainen, ilmeisesti tiine hieho, jota kukaan, keneltä on keksitty kysyä, ei kaipaa. On siis tullut jostain vähän kauempaa. Korvamerkinlukuetäisyydelle ei ole päästy. Tieto selitti todennäköisesti myös noin viikko sitten valtatien toisella puolella olevan naapurin postilaatikolla olleen nautamaisen sorkan jäljen. Ilmoituksesta selvittiin siis tarkastuskäynnillä ilman hölkkäharjoituksia.

Tästä on lähtenyt jäävuori keritytymään. Kohta näitäkin
pääsee rouskuttamaan.

Lapsityövoima kylvi kasvihuoneessa tammenterhoja
ruukkuun ja raportoi lähes päivittäin tammen taimien
lehtien koosta ja lukumäärästä sekä siitä, että nämä
tammenlehtisalaatin lehdet ovat vain vähän
oikean tammenlehden näköisiä.

Isäntä oli viestiä vastaanottaessaan ulkoiluttamassa pöyhijää kauemmalla lohkolla ja ulkoisti yllämainitut nimenhuudot siksi emännälle. Viikonlopun viihteeksi oli nimittäin  perjantai-iltapäivällä aloitettu rehunteko. Emokyyttö ei kauhean sulavaa sapuskaa tarvitsisi, joten sen puolesta olisi voinut vielä hiukan varrota ruohon korsiintumista. Tietyille lohkoille pesiytyneet hevonhierakat piti kuitenkin saada poikki, ennen kuin siemenet kehittyvät itäviksi. Niittokone kuskeineen päästettiin siksi vapaaksi heinikkoon. Valmista tulee nykykalustolla aika sukkelaan, joten aparaattia ei tarvitse onneksi olla itsellä. Nyt korsista käännellään toistuvasti kosteampaa puolta päälle päin ja toivotaan, että aurinko suvaitsisi paistaa eikä tuulikaan olisi pahitteeksi. Pitäisi varmaan ruveta siirtelemään kasvimaan harsoja johonkin, niin tuuli vähän yltyisi. Tämän erän paketointi on tarkoitus aloittaa maanantaina. Katsotaan juhlistetaanko toisella satsilla juhannusta, vai miten käy.

Kasvimaan päivän tilanne tuli tarkastettua nimenhuutoreissulla. Tähän aikaan vuodesta tilanne kehittyy aika ripeästi. Juhannukseksi tulee jo vitamiinia - tai ainakin rouskutettavaa - tarjolle. Pelkällä persiljalla ei pitkälle pötki, mutta sitä olisi nyt jo. Perunapenkkiin tehty tutkimus jätti vielä epätietoiseksi. Syödäänkö näitä jo juhannuksena vai vasta vähän jälkeen? Syötävän kokoista salaattia kuitenkin tulee juhannusmakkaran seuraksi. Alkaisi siis vähitellen olla aika suunnitella pellonlaidan myyntiosaston uudelleen toteutus. Tuuli repi nimittäin viime kesänä kasvimaalla olleen katoksen. Täytyy keksiä jotain järeämpää tilalle ja ehtiä vielä pystyttämään kyseinen keksintö.

Näinkin valmistaudutaan juhliin

Ei hullumpi tapa viettää hellepäivää. Itse joutuu valitettavan usein valitsemaan hikisempiäkin tapoja.

Viime viikolla saatiin toivottavasti täyteen kesän lehmän perässä- ja edeltä juoksukiintiö. Tämä on tietenkin lähinnä harras toive. Viimekertaisen hieholauman kotiin noudon jälkeen hevosia metsätiellä ulkoiluttavalta naapuri ilmoitti matkalla havaitsemastaan Oikea-hiehosta. Oikea oli poikinut. Aitalankaa matalampi vasikka oli ilmeisesti siirtynyt valitsemaansa suuntaan ja tuore, tunnollinen emo seurannut pienokaistansa - taidolla aitaa rikkomatta.

Porkkanarivejä. Riviväleissä tehtiin puhdasta jälkeä kärrättävän haran
hanhenjaloilla. Riveistä piti vapauttaa porkkanat ihan käsipelillä. Oikealla
valmista, vasen rivi odottaa.

Tässä puutarhurin mikrobikontaktien määrää
on vähennetty käyttämällä kitkemistarvetta
pienentävää biokalvoa. Joutuu tyytymään
persiljan terveellisyyteen.

Emäntä lähti kiertämään metsälenkkiä, jonka varrella kaksikko oli nähty. Ennen karkulaishavaintoa tuli kuitenkin havaittua pari sataa metriä maassa olevaa aitalankaa ja pari katkennutta tolppaa. Lehmät eivät onneksi olleet käyneet tällä puolella metsää. Tältä puolelta olisi ollut suorahko reitti pellon poikki naapuriin. Hiehon etsinnän seurauksena aita huomattiin korjata ennen suurempia nautainvaelluksia. Huonommalla tuurilla aitarikkohavaintoon olisi johtanut pari päivää myöhemmin puhelinsoitto, jossa naapurin ylioppilasjuhlahumusta ilmoitetaan meidän ylioppilasjuhlahumuumme navetan pihalla pyörivästä ylimääräisestä lehmälaumasta. Lakkipäiset ja heidän vieraansa saivat onneksi juhlia rauhassa, kun aidan korjaus lisättiin juhlavalmistelulistalle. Langat oli venytellyt laitumelta ulos kävellyt hirvi. Toisaalla lenkin varrelta löytyi sisäänmenokohta, jossa langat olivat maassa vähän lyhyemmältä matkalta. Täytynee vaihtaa ylälanka näkyvämpään. Hirvellä on sentään pitkät kintut, joilla ylityksen pitäisi onnistua aitaa vaurioittamatta, kunhan sen huomaa. Aidan korkeus on mitoitettu niin, että isäntä, joka siis on hirveä lyhytkoipisempi, pääsee harppaamalla yli, emäntä ei. Arvatkaa, kumpi oli aitaa tekemässä.

Lakkiaisvalmisteluiden aikana rikkakasvit kasvoivat. Loppuviikon havaintojen perusteella ei ollut epäselvyyttä siitä, mihin juhlahumu päättyy. Se päättyi siis raittiiseen ilmaan, auringonpaisteeseen ja multaan kynsien alla. Viime vuosina julkaistujen tutkimusten mukaan ihmisten pitäisi olla enemmän tekemisissä maan mikrobien kanssa, jotta esim. allergiat vähenisivät ja olisivat lievempioireisia. Multa kynsien alla ei siis ole merkki epähygieenisyydestä, vaan siitä, että ihminen huolehtii tarkoituksenmukaisesta vastustuskyvystä.