Hölkätään ja lastataan.

Rypsivaraston pinta kohtaa äkillisen alenemisen noin kerran vuodessa. Nupin täyttö on alkanut, mutta perävaunuun on vielä matkaa. Tässä kohdassa ei tarvita mitään kaatosateita. Noudon siirto maanantai-illasta tiistaiaamupäivään onneksi onnistui.

Perävaunu kuivattelee pohjaansa, kun nuppia lastataan.

Sää suosi luonnonpäivää ja siitä on suurin piirtein toivuttu. Nyt on aloitettu sonnien syysloma ja yhdistetty lehmälaumat. Isäntä ja emäntä ovat hölkänneet edestakaisin laitumien väliä ja viritelleet ja purkaneet aitoja. Sää suosi tätäkin siinä mielessä, että ei sada, mutta tuohon turvasaappaat jalassa hölkkäämiseen olisi hieman viileämpi sää ollut omiaan. 

Rypsien vakiokyyti koko komeudessaan.

Siirtojen koreografia meni melkein kohdalleen. Saulille tuli kuitenkin viimeisessä vaiheessa ratarikko. Sauli ja Ukko oli siirretty muitten sonnien joukkoon ja lähdetty hölkkäyttämään lehmiä ja vasikoita teitten väliin ts. kasvimaalla kävijöiden matkan varrelle. Tämä suoritus oli ripeä ja onnistunut. Kasvimaalle menevä peltotie oli hetken aikaa poikki risteävän liikenteen vuoksi, mutta yksikään asiakas ei juuri silloin onneksi ollut kaalia ja porkkanaa vailla. Takaisin tultua laitumen sonnimittari näytti pykälää liian pientä lukemaa. Sonnilaitumen takaisesta metsiköstä kuului kuitenkin mölinää. Sauli on yleensä ottaen sangen sivistyneesti käyttäytyvä sonni, mitä nyt joskus örisee ja mölisee, mutta sillä on tiettyjä haasteita sosiaalisissa suhteissaan. Tämä oli realisoitunut. Saukki päivysti puiden lomassa aidan vieressä väärällä puolella, joten sille viritettiin aitalangat ympärille - aarin yksiö - , nostettiin aidan varsinaisen aidan langat niskaa korkeammalle ja hätistettiin kaverit hiukan etäämmälle siirtämällä väliaitaa. Puolen tunnin kulutta koti-ikävä oli voittanut ja Sauli palannut ojan oikealle puolelle jumittumatta ojan pohjaan. Valitettavasti aidan  samalle puolelle oli ajautunut myös kiistakumppani. Toivottavasti saavat pian selville, kumpi on mahtavampi. Ainakin voisivat keskustella asiasta hiukan pienemmällä volyymillä.  

Sen sijaan herneen puintia sää ei näyttäisi suosivan. Eilisten sateiden jälkeen olisi tarvittu pari päivää poutaa, että homma luonaisi. Huomiselle on kuitenkin luvattu samanlainen ryöpsähdys kuin eilisellekin. No, keretäänpähän sitten hyvin Töölö-Puotila-Korso- Tuusula-etelänmatkalle. Sää ei suosinut myöskään rypsin lastausta. Siementen piti saada kyytiä eilen, mutta monta milliä tunnissa sateen vuoksi, lastaus siirrettiin tälle aamupäivälle ja autoilija ajelutti apulantaa. 

Rypsiä järjesteltiin etukäteen niin, että varsinainen lastaus saatiin käymään nopeasti. Isäntä ajatteli varmaan emäntää, kun kärryn siirto eteenpäin melkein unohtui.

Paluu poikakotiin

 

Samun lauman reittiin kuului meno ja paluu. Tai Samulle vain meno, koska hän palasi peltolaitumella kokoontuvan herrakerhon muonavahvuuteen. Tässä ollaan menossa. Emäntä on tuo sillalle tähtäävä sinihaalarinen oikealla.

Luonnon päivän jälkeen arvottiin puinnin ja nautojen siirtelyn välillä. Ensin mainittu voitti, joten nautaharjoitukset jäivät tähän viikkoon. Harjoitus oli nelivaiheinen. Ensimmäiseksi piti saada kuivurin tyköä lehmät pois tieltä takaisin metsään. Tarina-nimistä vasikkaa lukuun ottamatta siirto kävi hujauksessa. Tarina oli pitkään vakuuttunut, että avatun aitalangan kohdalla on edelleen sähköä. Toisessa vaiheessa  halliin piti saada teuraaksi menevä sonni ja sen kaveriksi sopiva seurustelu-upseeri. Tämäkin meni mallikkaasti, sillä sonnit olivat luonnonpäivän jäljiltä pihan laidalla suorastaan käden ulottuvilla. Oikeat turvat tyrkyttäytyivät laitumelta pois suhteellisesti ottaen ensimmäisten joukossa, eli eivät lähteneet ottamaan vauhtia kauempaa. Kolmannesta vaiheesta - siitossonnien siirrosta pois lehmien joukosta -  puolet oli tyrkyllä toteutua samaan syssyyn. Metsälehmien laumasta koko kesän takaisin poikakerhoon haikaillut Sauli (Joku heinäkuun Avoimet maatilat -vieras saattaa muistaa metsän laidassa yksinään laitumelle päin huudelleen sonnin.) nimittäin päivysti sonnilaitumen puoleisen veräjän vieressä. Ihan niin vähällä ei kuitenkaan päästy. Kun halliin haluttu parivaljakko lähti  toivottuun suuntaan, kulki Saukki aidan toista puolta kavereiden vierellä pois portilta. Tuli onneksi puolellaan hallille asti, ja asteli sisälle takaovesta, kunhan langat avattiin ja emäntä ja isäntä kiersivät näyttämään suuntaa. 

Seiskarin johdolla kotiin. 

Samun lauma oli kasvimaan luona. Samua ei ole kesän aikana erityisemmin kesytelty, joten ei nähty järkeväksi yrittää sitä yksinään ohjailla biotoopin läpi ja peltojen poikki kotiin päin. Nurmen kanssa näin joskus toimittiin, mutta se olikin silloin jo vähemmän hötkyssä iässä. Joukko-osaston marssi parin laidunlohkon ja biotoopin läpi puron yli meni varsin joutuisasti eikä halliinkaan tarvinnut houkutella, kun siellä olevat sonnipojat sopivasti antoivat äänimerkkiä. Samukin lajitteli itse itsensä yksin juuri sille puolelle väliaitaa, kuin oli tarkoitus. Ulko-ovi suljettiin tässä vaiheessa. Päätykarsinassa oli Saukki, seuraavassa Samu ja sen vieressä tilapääaidan takana lehmiä ja vasikoita. Nyt piti kääntää väliveräjä ja päästää Samu Saulin kaveriksi. Sen jälkeen pojat juoksutettaisiin samaa matkaa sonnilaitumelle. Toiveissa tietysti oli, että ei juostaisi vaan edettäisiin maltillista vauhtia mutta oikeaan suuntaan. 

Samu ilmeisesti hämmentyi halliin tulosta ja sen sijaan, että olisi mennyt avatusta veräjästä Saulin karsinaan se hötkyili tilapääaitaa edestakaisin ja tunki itsensä lopulta nurkasta sen ali lehmien tykö. Väliaita avattiin ja lajiteltiin Samu takaisin - tällä kertaa se ei lajittunut itse. Samu kuitenkin toisti edellisen kuvion ja aitakin vääntyi. Kolmas yritys. Emäntä asettui varmuuden vuoksi "karkauskulmaan" aidan toiselle puolelle arvioiden, että seinässä olevan tolpan viereen on riittävästi tilaa, jos Samu sattuu muljauttamaan aidan irti. Emäntä aidan takana oli puolitoistavuotiaan pienokaisen silmissä sen verran pelottava, että katse kääntyi Saulille johtavaan veräjään ja pojat saatiin molemmat päätykarsinaan, eikä tilapääaitakaan vääntynyt enempää. Sonnilaitumelle mentiin vain puolijuoksua ja matkakin oli lyhyt, joten talon väki jäi ilman ylimääräisiä kuntoilupisteitä. 

Tämän jälkeen palautettiin Samun lauma biotooppiin, eli avattiin veräjä ja suljettiin se, kun kaikki olivat menneet. Sonnit piti vielä siirtää Vanhantien varteen takaisin puron toiselle puolelle. Operaatio pysähtyi puroon, koska ennen puroa oli herkullisempaa ruohoa kuin puron takana. Jätettiin odottamaan. Illalla emäntä koitti lapsityövoiman kanssa houkutella poikia yli, mutta vain Räisälä ja Rohkea rohkenivat. Seuraavana päivänä päästiin paluutie sulkemaan, kun onneksi osuttiin paikalle seurueen ollessa katsomassa isännän aamupäivällä toisella puolella niittämiä korsia. Homma luonasi siis aika hyvin. Pahin moka oli emännän viileän aamun innoittama ylipukeutuminen. Tarkeneminen oli tavoiteltua selvästi korkeammalla tasolla laitumia ja pihoja useampaan kertaan edestakaisin kulkiessa.

Tänne ei ollut vielä puimurin kanssa kiirettä, joten lehmiä joudettiin hyvin siirtelemään. Hamput ovat ihan vihreitä. Kuvassa näkyvät ruskeat korret ovat tarpeettomiksi käyneitä hampun hedekasveja, jotka lakastuvat pois pölytyksen jälkeen. Pehmeimmät hamppukankaat tehtiin ennen muinoin nimenomaan hedekasvien kuiduista. Nykymaailmassa ei - ainakaan täällä Euroopassa - taida kustannusrakenne taipua hedekorsien erilliskeräilyyn kuitupellolta.

Siirtonautoja

"Tuolla ne kaverit häämöttävät lohkon perällä, mutta taidanpa vielä kunnioittaa tuota aidan paikkaa ja jättää menemättä." Emäntä telepaattisilla kyvyillään tulkitsee Rutun ja Repolan ajatuksia.

Kuivuus on rajoittanut laidunten kasvua ja toinenkin sonni piti saada pois lehmien laumasta. Ohjelmassa oli siis eläinten järjestelyjä. Aamulla aloitettiin metsästä pellolle siirrettävästä ei astutettavien laumasta. Lehmät vaihtoivat lohkoa rutinoituneesti siitä, mistä ennenkin. Vähemmän rutinoituneet vasikat jäivät kunnioittamaan langatonta aidan paikkaa ja pitivät varmempana olla tunkematta sorkkiaan tuohon epäilyttävään kohtaan. Rohkeat äitikät kulkivat jo sujuvasti turpa maassa nurmen puolella. Metsälaidun ja pelto ovat vierekkäin, välissä tilustie. Lehmät päättivät siirtyä lohkon toiselle laidalle ja vasikat juoksivat metsän puolella vastaavaan kohtaan. Päätettiin avata aitalangat toisen nurkan kohdalta, jos vaikka siinä olisi ollut vähemmän epäilyttävää sähköä. Eivätpä pojat menneet siitäkään ja lehmät häipyivät laitumen perälle. Huudeltiin äitiä ja käytiin välillä katsomassa toinen avattu aidan kohta ja palattiin takaisin. Huhuiltiin lehmät takaisin aukolle ja lehmiä tulikin tielle asti niin, että kolme poikaa rohkaistui menemään. Parin viimeisen kanssa saatiin odotella ja otettiin aitaakin lisää auki. Lopulta pojat menivät jälkimmäisestä kohdasta ulos, hölkkäsivät tietä pitkin ja sitten ensimmäisen portin kohdalta laitumelle. Mukavuudenhaluisen kannalta ajoissa, sillä sade oli ennustettu noin kello kymmeneksi ja homma tuli valmiiksi jo puolelta. Hyvä niin, sillä kello kymmeneksi odotettiin vierailijaryhmää.

Lorun (oikealla) porukka, josta sonni livahti pois jo kaksi viikkoa sitten,
päivysti veräjän tykönä, kun metsälehmiä siirrettiin. Siinä vaiheessa kun
oma vuoro olisi tullut, oltiin jo häivytty biotoopin toiselle laidalle.
Tässä palaillaan kuitenkin huhuiltuna takaisin päin.

Ryhmä tuli ajallaan ja kun ryhmän kanssa lähdettiin tekemään linja-autokierrosta harjun ympäri oli ensimmäisessä metsälaitumen kulmassa päivystämässä sympaattinen kolmen naudan ryhmä. Seurueella oli ollut jotain muuta tekemistä siinä vaiheessa, kun isäntä huhuili porukkaa kokoon. Se tyyppi, joka muistaa, kuinka monta eläintä on missäkin laumassa, opiskeli siirron aikaan suomen kieltä ja matematiikkaa paikallisen oppilaitoksen kolmannella luokalla. No, tiedettiinpähän, mitä tehdään sitten, kun vierailijat ovat lähteneet.

Kolmikko siirtyi oikeaan osoitteeseen suhteellisen nätisti. Seuraavaksi hölkkäytettiin perinnebiotoopista rouva Loru seurueineen myös peltolaitumelle. Nyt on lopultakin saatuvähän vettä ja biotoopissa osa poluista käy aika kuraiseksi sateen jäljiltä. Homma sujui ilman ratarikkoja, vain pieni ja sievä Riljoona-vasu ei meinannut osua laitumen veräjästä ulos, mutta muu porukka onneksi suvaitsi totella odotuskomentoa.

Päivä lämpeni, joten viimeisin operaatio oli hikisin. Herra Nurmi piti saada kasvimaan laidalta eroamaan lehmistään ja siirtymään poikamiesosastolle perinnebiotoopin ja talouskeskuksen halki. Kaveri saatiin oikealle puolelle aitaa ilman, että lehmiä tai vasikoita livahti mukaan. Suunta ei ollut kuitenkaan aivan selvä, vaan matkalla oli välttämätöntä pöllyttää multaa ja kaivaa kuoppia sekä kertaalleen palata takaisin katsomaan, jos nyt kumminkin veräjä muun lauman joukkoon olisi auki. Lopulta oikeaan suuntaan tultiin juosten ja puroa ylitellen. Ylityspaikat olivat saattotyövoiman saappaanvarren pituuteen nähden onnistuneesti valittuja. Sukat olivat päivän päätteeksi vain hikiset. Onneksi tuli otettua saappaat eikä niitä vilpoisempia kenkiä.

Siirron aikaan muissa kiireissä olleet Räikeä ja Paljon ovat siirtyneet oikealle puolelle. Kuvasta puuttuu samassa seurueessa oleillut Räikeän hyvä kaveri Rohkea.

Muffinsseja, puintia ja hölkkää

Suomen luonnon päivän lähilehmät Huljalan Tupalassa: Vas. Palturi, Juuri, Nätti, Plätti ja Loru. Paali oli tuotu paikalle, jotta innokkaimmat karjanhoitajakandidaatit pääsisivät itseään toteuttamaan. Päivän mittaan itsensätoteuttajia oli siihen malliin, että heinäröykkiö aidan sisäpuolella ei jäänyt tähän. Tarkkaan ottaen herrat Palturi ja Plätti eivät tietenkään ole sen paremmin lähi- kuin etälehmiäkään vaan sonnivasikoita. Sukupuolineutraali ilmaus olisi nauta.

Sukalainen härkäpapumuffinssi mallia mansikkakausi.
Eilen oli punaherukoita.

Suomen luonnon päivää juhlittiin taas muun muassa luomutilavierailujen merkeissä ympäri valtakunnan. Tupalassa on mukana menossa oltu ensimmäisestä kerrasta alkaen. Kaksijalkaisten lisäksi ensimmäisen luonnon päivän osallistujista tavattavissa olivat myös Jääski, Juuri, Jyhve, Jakris Kaarna, Korea, Kymppi ja Kreija. Lapsityövoiman nuorimmainen kuudenneskin osallistui aktiivisesti ensimmäiseen tilaisuuteen, joskin muistikuvia epäillään hatariksi. Nykyisessä elämänvaiheessa autobiografinen muisti kuitenkin jo pelaa. Kaveri on nimittäin kuukausitolkulla muistanut kysellä, koska taas on muffinssipäivä. Ruskeat muruset herran naamassa pitkin päivää osoittivat, että nimitys ei hänen näkökulmastaan ollut tuulesta temmattu.

Sampon puinti Sampon kopista katsottuna. Uusi Sampo-
härkäpapulajike oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa viljelyssä.

Paitsi avoimien ovien valmistelua on viikolle osunut sadonkorjuuta ja eläinten järjestelyä. Härkäpavun puinti aloitettiin tiistaina. Silloin puimuri käytiin tosin vain kääntämässä pellolla, kun lasinpyyhkijöiden käyttö ei riittänyt pitämään kasvustoa puintikunnossa. Lyhyt mutta märkä sadekuuro yllätti. Näistä yllätyksistä olisi ollut enemmän iloa pari kolme kuukautta aikaisemmin. Lähipelto on nyt putsattu, mutta harjoitukset jatkuvat.

Tästähän kaikki ymmärtävät, miten lajittelu tapahtui.

Eläinten järjestely alkoi mainiosti. Tarkoitus oli ottaa sonnit pois lehmien laumoista ja
sonnivasikalliset lehmät lapsukaisineen eroon seurueista, joissa on lehmävasikoita.

Muuten meni hyvin, mutta siinä vaiheessa, kun herra Nurmea juoksutettiin lehmien tyköä hallille muitten herrojen seuraan tapahtui ratarikko. Ratana ollut tilustie kulkee metsälaitumen ja pellon välissä. Reitti suljettiin puolesta välistä siinä vaiheessa, kun Nurmea eroteltiin lehmien joukosta. Ihan siltä varalta, että yhden sonnin sijasta aitauksesta tuleekin ulos yksi sonni ja parikymmentä lehmää. Tämän välisulun avaaminen pysäytti hyvin oikeaan suuntaan edenneen menon. Aidan aukaisemista odotellessa Nurmella oli aikaa huomata metsälaitumen laidassa korkeammalle nostetut langat. Metsän laidassa on muutama mehiläispesä ja alempia aitalankoja on niitten vierestä nostettu mehiläishoitajan työergonomian parantamiseksi. Siitä mehiläishoitajan mentävästä aukosta viidensadan kilon sonni sitten pitkästyksissään sujahti metsän puolelle samalla hetkellä, kun reitti eteenpäin olisi ollut auki.

Ongelma oli se, että metsälaitumella olivat samanaikaisesti astuttamatta jätetyt lehmät ja hiehot. Onneksi kiimassa oli juuri se hieho, josta olimme katselleet, että tuo olisi sittenkin voinut olla astutettavien puolella. Hellekesän jäljiltä kaikki tarkoitetut eläimet tuskin tiinehtyvät, joten mahdollinen lisävasikkakin on oikeastaan ihan tervetullut. Lopulta ongelmaksi jäi siis se, että emännän ja isännän päivälliselle pääsy viivästyi ja harjua tuli kiipeiltyä ylös ja alas huomattavasti useammin kuin vallinneessa hellesäässä olisi ollut mukavaa.

Kauhallinen C-vitamiinia.

Myrskyn jälkeen

Laho koivu päätti uransa lehtipuuna. Katkennut latvus ulottui aidan päälle tien molemmin puolin. Tilannetta tarkkailtiin jo edellisenä iltana, mutta arvioitiin oksiston tuuraavan aitaa sen verran, että toimenpiteet siirtyivät tälle päivälle. Torso jää laitumelle muistomerkiksi kelottumaan.

Kiitokset osallistumisesta kaikille Huljalan Tupalassa Suomen luonnon päivä - avoimet ovet luomutilalla -tapahtumassa vierailleille.

Tänään tehtiin sitten niitä hommia, jotka ovat hieman siirtyneet avoimien ovien päivän valmistelujen, koulun alun, tms. syiden ja tekosyiden varjolla. Lisäksi siivoiltiin eilisen syyspuhurin jälkiä.

Tärkein odottanut homma oli sonnien siirtäminen lehmien laumoista jatkamaan poikien kesäleiriä. Samalla poikien leirialue vaihdettiin talon vierestä pari sataa metriä etelään hamppupellon taakse. Kalervo rouvineen (16 kpl) oli viettänyt suvensa pääasiassa puronvarren perinnebiotoopissa. Kaveri houkuteltiin hallin viereiseltä laitumelta heinäpaalilla. Pavlovin sonni kävelee halliin ruokintapöydän viereen, kun kourakuormaajan ääni kuuluu sieltä. Tai jotain sinne päin. Hallista oli tarkoitus kävellä sonnien laitumen tuntumaan ja päästää sonnit suuren johtajan perässä kulkemaan toiselle laitumelle. Suunnitelma ei toteutunut, sillä hallista juostiin laidunta kohti. Pellolla odotellut laumakin oli hyvin lähtövalmiina. Ongelma oli vain se, että Kalervon perään tähyiltiin hamppupelloln ja pötköpaalin yli sen sijaan, että olisi kierretty siitä, mistä aita oli auki. Hetken näytti hieman epävarmalta, mutta löytyi se suunta kumminkin. Sitten mentiin. Sonnit edellä isännän ja emännän hölkätessä perässä. Hölkätessä jännitettiin kurvaavatko pojat tieltä laitumelle vai edetäänkö lankojen läpi metsätielle. Tämä jännityslaji vaihtui onneksi versioon, jossa toivotaan, että järjestystä selvittävät kaverit pysyvät aitojen sisäpuolella. Eli huomasivat siis kääntyä.

Seuraavaksi haettiin valtatien toiselta puolelta Laiha-Lohtu. Valtatie ylitetään moottoroidusti kärryn kyydissä. Vaikein kohta on saada laitumella kirmaava kaveri osumaan kärryn portille ja vielä kiipeämään "laskusilta" ylös. Onnistui yllättävän nopeasti. Laitumen reunassa on aidattuna pieni metsäpöheikkö juuri tätä tarkoitusta varten. Eläimet ja kärry pöheikköön ja sen jälkeen veräjät perässä kiinni. Operointiala on jo sen verran pienempi, että myös onnistumismahdollisuuksia on. Sonni saattoi kuitenkin olla helpompi tapaus kuin viime keväiset vasikat, joiden tienylitysvuoro on vasta tulossa.

Saha soi. Koivu pitäisi saada pois aitalankojen päältä. Onnistuu helpommin pätkittäin. Laitumen toisella laidalla oli langalla pari pienempää puuta. Isäntä kielsi kuvaamasta, koska hän ei ollut asiallisesti varustautunut.

Isännän päätä turvaamaan tarkoitettu kypärä turvasi verstaan hyllyä.

Laihan-Lohdun saapuminen aloitti melkoisen ratajuoksun sonnilaitumella, mutta toistaiksi ilmoituksia naapurien pihoihin päätyneistä sonneista ei ole tullut. Lienee kunto onneksi loppunut.

Sonnien siirron jälkeen korjattiin sitten eilisten tuulien aidoille kaatamien puiden sijaintia vähemmän haitalliseksi. Niitä epäiltiin syyksi sähköpaimenen alhaisiin paimennuslukemiin. Aitalangat vapautettiin, mutta lukema ei noussut. Vielä piti siis kurkata, mitä pojat olivat aitalangoille tehneet. Syylliseksi paljastui Kalervo, joka oli ilmeisesti saanut tarpeekseen pikkupoikien leikeistä ja rimaa vähintäänkin hipoen loikannut viereiselle lohkolle.

Karanneita sonneja, osa n

"Minä märehdin nyt." Asetelma oli sonnilaitumella tällainen, kun aamulla kävin ottamassa salmonellanäytteitä. Pari poitsua on lähdössä siitoskäyttöön ja näiden kavereiden salmonellattomuus varmistetaan ennen toiselle tilalle siirtymistä. Lähtötilanne näytteenottoa varten oli optimaalinen. Yleensä hännän alta pläjähtää jotain, kun eläin nousee ylös. Näytekaverit loikoilivat vierekkäin, joten ylimääräisiä askelia ei tarvinnut ottaa. Joskus hommat sujuvat kuin siellä Strömsössä. Edellisellä kerralla näytettä ottaessani navakka tuuli oli höystetty sateella ja kymmenen astetta tämänaamuista kylmemmällä ilmalla. Sillä säällä oikea häntäkin nousi vasta tunnin odottelun jälkeen.

Salmonellanäyte ja tutkimuslähete valmiina postitettaviksi laboratorioon. Lähetyskuoren päälle vielä sisällöstä kertova teksti.

Pakastimen pohjalle oli ennustettu hyvää näkyvyyttä, joten tilasin pyhäehtoosti teuraskyydin Luit-nimiselle sonnille. Ilmoitus kuitattiin tekstiviestillä, ja luvattiin soitella hakupäivä. Soitto tuli maanantaina aamupäivällä: haku samana päivänä viiden maissa. Nopea palvelu. Emäntä vain oli ohjelmoinut itsensä parin pienokaisen kanssa kaupunkiin hoitamaan sekalaista asialistaa. Isäntä taas oli lyöttäytynyt eräiden kalatalousihmisten seuraan katsomaan kalojen kuulumisia paikallisissa puroissa. Orimattilan matkan voittanut sonni puolestaan märehti laitumella kaltaistensa seurassa satoja metrejä lastauspaikasta. Sonnin matkaan saattamiseksi tarvittavat paperit olivat nekin vielä bitteinä ja täyttämättä. Oli veikattu vähän pidempää toimitusaikaa.

Paperien täyttäminen onnistui allekirjoitusta lukuunottamatta etänä lapsityövoimalla ja isäntäkin kotiutui kalaretkeltään niin, että oikea sonni saatiin hyvissä ajoin halliin. Kaveriksi jätettiin Mupukka-niminen poitsu, joka seuraili sopivasti mukana. Yksin jätetty eläin olisi levottomampi. Kaikki ovet kiinni ja heiniä eteen. Emäntäkin sai jatkaa rauhassa asiointia, kun ilmoitettiin, että Luit hallissa, ei välitöntä tarvetta aidan vieressä hölkkääjälle.

Emäntä kotiutui. Käytiin kurkkaamassa hallissa. Tyhjää. Takaoven edessä hidasteena ollut kuormalava pois paikaltaan ja haka auki. Jes. Olihan niillä ollut aikaa näprätä. Hallista olivat aidat auki metsän kautta lehmien laitumelle, jotta lehmät voivat käydä juomassa myös hallissa. Lehmien joukosta Luit ja seurusteleva upseeri löytyivätkin.

Kuja valmiiksi, aidan kahvat auki ja lehmille kehotus laitumen vaihtoon. Aita kiinni, kun sonnit ja muutama lehmä ovat pois laitumelta ja sitten kohti hallia. Lehmiä jäi matkanvarrelle ammattitaitoisesti vihreän ruohon kimppuun. Sonnien käytöstä valvomaan otettiin kuitenkin arvokkaan ja hillityn käytöksen osaava Joviaali-lehmä, joka laumassa käyttäytyy enemmän leader- kuin boss-tyyppisesti. Sonnit saatiin Joviaalin johdolla halliin ja Joviaali passitettiin takaisin vasikkansa luo. Itse lastaus sujui taas sitä tahtia, kun auton ovet saatiin auki sen lopulta tultua. Onneksi oli myöhässä. Mupukan palautus muitten sonnien luo sujui sekin mallikelpoisesti. Työmaalle hälytetty lapsityövoima ehti paikalle vasta operaation oltua ohi.

Emäntä lähti mapittamaan noutokuittia ja kuormakirjaa. Sieltä niitä sitten luomutarkastaja mapista aikanaan tarkastelee. Joku muukin tarkastaja, jos meitä arpaonni suosii. Vielä tuli kuitenkin hälytys. Isäntä soitti laitumelta apuun. Hän oli päättänyt rajata sonnien aluetta eläinten ollessa juomassa toisaalla. Uteliaat kaverit kuitenkin säntäsivät paikalle, ennen kuin aita oli suljettu. Avuntarpeen aiheutti se, että aitalanka ulottui kohteeseen vain melkein. Emäntä tarvittiin aidanseipääksi siksi aikaa, kun isäntä meni päästämään lankaa ja ottamaan ne muutamat sähkötällit lipsahtelevasta langasta. Onneksi on tämä maatalousalan koulutus, joten en hetkeäkään epäillyt tästäkään tehtävästä suoriutumista. Ja kyllähän sitä hetken on vaikka aidan seipäänä, kun isäntäkulta pyytää.