Paluu poikakotiin

 

Samun lauman reittiin kuului meno ja paluu. Tai Samulle vain meno, koska hän palasi peltolaitumella kokoontuvan herrakerhon muonavahvuuteen. Tässä ollaan menossa. Emäntä on tuo sillalle tähtäävä sinihaalarinen oikealla.

Luonnon päivän jälkeen arvottiin puinnin ja nautojen siirtelyn välillä. Ensin mainittu voitti, joten nautaharjoitukset jäivät tähän viikkoon. Harjoitus oli nelivaiheinen. Ensimmäiseksi piti saada kuivurin tyköä lehmät pois tieltä takaisin metsään. Tarina-nimistä vasikkaa lukuun ottamatta siirto kävi hujauksessa. Tarina oli pitkään vakuuttunut, että avatun aitalangan kohdalla on edelleen sähköä. Toisessa vaiheessa  halliin piti saada teuraaksi menevä sonni ja sen kaveriksi sopiva seurustelu-upseeri. Tämäkin meni mallikkaasti, sillä sonnit olivat luonnonpäivän jäljiltä pihan laidalla suorastaan käden ulottuvilla. Oikeat turvat tyrkyttäytyivät laitumelta pois suhteellisesti ottaen ensimmäisten joukossa, eli eivät lähteneet ottamaan vauhtia kauempaa. Kolmannesta vaiheesta - siitossonnien siirrosta pois lehmien joukosta -  puolet oli tyrkyllä toteutua samaan syssyyn. Metsälehmien laumasta koko kesän takaisin poikakerhoon haikaillut Sauli (Joku heinäkuun Avoimet maatilat -vieras saattaa muistaa metsän laidassa yksinään laitumelle päin huudelleen sonnin.) nimittäin päivysti sonnilaitumen puoleisen veräjän vieressä. Ihan niin vähällä ei kuitenkaan päästy. Kun halliin haluttu parivaljakko lähti  toivottuun suuntaan, kulki Saukki aidan toista puolta kavereiden vierellä pois portilta. Tuli onneksi puolellaan hallille asti, ja asteli sisälle takaovesta, kunhan langat avattiin ja emäntä ja isäntä kiersivät näyttämään suuntaa. 

Seiskarin johdolla kotiin. 

Samun lauma oli kasvimaan luona. Samua ei ole kesän aikana erityisemmin kesytelty, joten ei nähty järkeväksi yrittää sitä yksinään ohjailla biotoopin läpi ja peltojen poikki kotiin päin. Nurmen kanssa näin joskus toimittiin, mutta se olikin silloin jo vähemmän hötkyssä iässä. Joukko-osaston marssi parin laidunlohkon ja biotoopin läpi puron yli meni varsin joutuisasti eikä halliinkaan tarvinnut houkutella, kun siellä olevat sonnipojat sopivasti antoivat äänimerkkiä. Samukin lajitteli itse itsensä yksin juuri sille puolelle väliaitaa, kuin oli tarkoitus. Ulko-ovi suljettiin tässä vaiheessa. Päätykarsinassa oli Saukki, seuraavassa Samu ja sen vieressä tilapääaidan takana lehmiä ja vasikoita. Nyt piti kääntää väliveräjä ja päästää Samu Saulin kaveriksi. Sen jälkeen pojat juoksutettaisiin samaa matkaa sonnilaitumelle. Toiveissa tietysti oli, että ei juostaisi vaan edettäisiin maltillista vauhtia mutta oikeaan suuntaan. 

Samu ilmeisesti hämmentyi halliin tulosta ja sen sijaan, että olisi mennyt avatusta veräjästä Saulin karsinaan se hötkyili tilapääaitaa edestakaisin ja tunki itsensä lopulta nurkasta sen ali lehmien tykö. Väliaita avattiin ja lajiteltiin Samu takaisin - tällä kertaa se ei lajittunut itse. Samu kuitenkin toisti edellisen kuvion ja aitakin vääntyi. Kolmas yritys. Emäntä asettui varmuuden vuoksi "karkauskulmaan" aidan toiselle puolelle arvioiden, että seinässä olevan tolpan viereen on riittävästi tilaa, jos Samu sattuu muljauttamaan aidan irti. Emäntä aidan takana oli puolitoistavuotiaan pienokaisen silmissä sen verran pelottava, että katse kääntyi Saulille johtavaan veräjään ja pojat saatiin molemmat päätykarsinaan, eikä tilapääaitakaan vääntynyt enempää. Sonnilaitumelle mentiin vain puolijuoksua ja matkakin oli lyhyt, joten talon väki jäi ilman ylimääräisiä kuntoilupisteitä. 

Tämän jälkeen palautettiin Samun lauma biotooppiin, eli avattiin veräjä ja suljettiin se, kun kaikki olivat menneet. Sonnit piti vielä siirtää Vanhantien varteen takaisin puron toiselle puolelle. Operaatio pysähtyi puroon, koska ennen puroa oli herkullisempaa ruohoa kuin puron takana. Jätettiin odottamaan. Illalla emäntä koitti lapsityövoiman kanssa houkutella poikia yli, mutta vain Räisälä ja Rohkea rohkenivat. Seuraavana päivänä päästiin paluutie sulkemaan, kun onneksi osuttiin paikalle seurueen ollessa katsomassa isännän aamupäivällä toisella puolella niittämiä korsia. Homma luonasi siis aika hyvin. Pahin moka oli emännän viileän aamun innoittama ylipukeutuminen. Tarkeneminen oli tavoiteltua selvästi korkeammalla tasolla laitumia ja pihoja useampaan kertaan edestakaisin kulkiessa.

Tänne ei ollut vielä puimurin kanssa kiirettä, joten lehmiä joudettiin hyvin siirtelemään. Hamput ovat ihan vihreitä. Kuvassa näkyvät ruskeat korret ovat tarpeettomiksi käyneitä hampun hedekasveja, jotka lakastuvat pois pölytyksen jälkeen. Pehmeimmät hamppukankaat tehtiin ennen muinoin nimenomaan hedekasvien kuiduista. Nykymaailmassa ei - ainakaan täällä Euroopassa - taida kustannusrakenne taipua hedekorsien erilliskeräilyyn kuitupellolta.