Siirtonautoja

"Tuolla ne kaverit häämöttävät lohkon perällä, mutta taidanpa vielä kunnioittaa tuota aidan paikkaa ja jättää menemättä." Emäntä telepaattisilla kyvyillään tulkitsee Rutun ja Repolan ajatuksia.

Kuivuus on rajoittanut laidunten kasvua ja toinenkin sonni piti saada pois lehmien laumasta. Ohjelmassa oli siis eläinten järjestelyjä. Aamulla aloitettiin metsästä pellolle siirrettävästä ei astutettavien laumasta. Lehmät vaihtoivat lohkoa rutinoituneesti siitä, mistä ennenkin. Vähemmän rutinoituneet vasikat jäivät kunnioittamaan langatonta aidan paikkaa ja pitivät varmempana olla tunkematta sorkkiaan tuohon epäilyttävään kohtaan. Rohkeat äitikät kulkivat jo sujuvasti turpa maassa nurmen puolella. Metsälaidun ja pelto ovat vierekkäin, välissä tilustie. Lehmät päättivät siirtyä lohkon toiselle laidalle ja vasikat juoksivat metsän puolella vastaavaan kohtaan. Päätettiin avata aitalangat toisen nurkan kohdalta, jos vaikka siinä olisi ollut vähemmän epäilyttävää sähköä. Eivätpä pojat menneet siitäkään ja lehmät häipyivät laitumen perälle. Huudeltiin äitiä ja käytiin välillä katsomassa toinen avattu aidan kohta ja palattiin takaisin. Huhuiltiin lehmät takaisin aukolle ja lehmiä tulikin tielle asti niin, että kolme poikaa rohkaistui menemään. Parin viimeisen kanssa saatiin odotella ja otettiin aitaakin lisää auki. Lopulta pojat menivät jälkimmäisestä kohdasta ulos, hölkkäsivät tietä pitkin ja sitten ensimmäisen portin kohdalta laitumelle. Mukavuudenhaluisen kannalta ajoissa, sillä sade oli ennustettu noin kello kymmeneksi ja homma tuli valmiiksi jo puolelta. Hyvä niin, sillä kello kymmeneksi odotettiin vierailijaryhmää.

Lorun (oikealla) porukka, josta sonni livahti pois jo kaksi viikkoa sitten,
päivysti veräjän tykönä, kun metsälehmiä siirrettiin. Siinä vaiheessa kun
oma vuoro olisi tullut, oltiin jo häivytty biotoopin toiselle laidalle.
Tässä palaillaan kuitenkin huhuiltuna takaisin päin.

Ryhmä tuli ajallaan ja kun ryhmän kanssa lähdettiin tekemään linja-autokierrosta harjun ympäri oli ensimmäisessä metsälaitumen kulmassa päivystämässä sympaattinen kolmen naudan ryhmä. Seurueella oli ollut jotain muuta tekemistä siinä vaiheessa, kun isäntä huhuili porukkaa kokoon. Se tyyppi, joka muistaa, kuinka monta eläintä on missäkin laumassa, opiskeli siirron aikaan suomen kieltä ja matematiikkaa paikallisen oppilaitoksen kolmannella luokalla. No, tiedettiinpähän, mitä tehdään sitten, kun vierailijat ovat lähteneet.

Kolmikko siirtyi oikeaan osoitteeseen suhteellisen nätisti. Seuraavaksi hölkkäytettiin perinnebiotoopista rouva Loru seurueineen myös peltolaitumelle. Nyt on lopultakin saatuvähän vettä ja biotoopissa osa poluista käy aika kuraiseksi sateen jäljiltä. Homma sujui ilman ratarikkoja, vain pieni ja sievä Riljoona-vasu ei meinannut osua laitumen veräjästä ulos, mutta muu porukka onneksi suvaitsi totella odotuskomentoa.

Päivä lämpeni, joten viimeisin operaatio oli hikisin. Herra Nurmi piti saada kasvimaan laidalta eroamaan lehmistään ja siirtymään poikamiesosastolle perinnebiotoopin ja talouskeskuksen halki. Kaveri saatiin oikealle puolelle aitaa ilman, että lehmiä tai vasikoita livahti mukaan. Suunta ei ollut kuitenkaan aivan selvä, vaan matkalla oli välttämätöntä pöllyttää multaa ja kaivaa kuoppia sekä kertaalleen palata takaisin katsomaan, jos nyt kumminkin veräjä muun lauman joukkoon olisi auki. Lopulta oikeaan suuntaan tultiin juosten ja puroa ylitellen. Ylityspaikat olivat saattotyövoiman saappaanvarren pituuteen nähden onnistuneesti valittuja. Sukat olivat päivän päätteeksi vain hikiset. Onneksi tuli otettua saappaat eikä niitä vilpoisempia kenkiä.

Siirron aikaan muissa kiireissä olleet Räikeä ja Paljon ovat siirtyneet oikealle puolelle. Kuvasta puuttuu samassa seurueessa oleillut Räikeän hyvä kaveri Rohkea.