Kasojen loppuja

Suuren maailman meininkiä. Seuraavan kärryn kanssa jonotetaan hakkurin torven alle. 

Sopivaa haketuspäivää ei oikein meinannut syksyllä osua kohdalle, joten viime viikolla melkein jo jännitettiin, pitääkö lähteä naapurista lainaamaan. No, ei tarvinnut, vaikka jäljellä ollut kasa aika pieneksi ehti käydä. Ja olisi varajärjestelmänä voinut tietysti laittaa halkoja toiseen kattilaan ja klapeja hellaan. Varsinaisesti vilu ei siis ollut yllättämässä. Villavaatevarannotkin ovat hyvällä tasolla.

Pieneksi oli käynyt myös hallin turvekasa, mutta sekin sai täydennystä ihan optimaalisesti jo "vähiin käy" -vaiheessa. Lisäksi näin pakkaskelien alettua pahnakin on ollut käypäinen kuivike. Olki ei ime kosteutta niin hyvin kuin turve, mistä syystä nihkeämmillä keleillä käytetään mieluummin turvetta. Kunnon pakkasella imukykyä ei tarvita niin paljon, jolloin olkikin toimii mainiosti ja on lisäksi mukavan valoisan näköistä. Tiedä sitten, arvostavatko lehmät moista seikkaa vai onko mukavuus tärkein.

Tällaista sääennustekäyrää ei olekaan pitkään aikaan marraskuu tarjonnut. Punainen on lämpötila ja nollataso on kuvion yläreunassa. Valoisat skandinaaviset sisustustrendit toimivat lehmälän lattioilla, jos tällä tasolla pysytään.

Pitäiskö näitä vähän leivitellä? Kyllä me isännälle koitettiin
sanoa, että tossa on jo turhan paljon, mutta ei se
ehkä kuullut, kun traktori pörisi.

Jotta kasateemassa pysytään, voi todeta myös pakastimen lihapakettikasan käyneen aika pieneksi ja yksipuoliseksi. Sekin on onneksi ohimenevää, sillä huomenna haetaan leikkaamolta joululehmät, tai siis joululehmä ja -hieho. Olisi haettu jo tänään, mutta emännällä ei ollut soveltuvaa kaaraa käytettävissään. Isäntä oli pakettiautolla metsässä. On kyllä jo tullut takaisin, joten noutoreissulle ei ole näköpiirissä teknisiä esteitä eikä isännästä tarvitse huolestua. 

Joulu etuliite tarkoittaa sitä, että lihat ovat käytettävissä joulu-/uusi vuosi-/loppiaispöytiin. Itsenäisyyspäivään on kylmiössä pikkujoulusonnia, jos joltain paisti vielä ensi keskiviikolta uupuu. Joulua valmistellaan aikaisempien vuosien tapaan  Knehtilän joulumarkkinoila 9.-10.12. ja sitä seuraavan  viikon rekoissa. Sen jälkeen isäntä ja emäntä yrittävät toipua näistä jouluvalmisteluista ja sitten tuleekin jo joulu. 

Tikusta asiaa

Livenä rajalinja näytti kuulemma huomattavasti
avonaisemmalta kuin näin linssin ja näytön välityksellä.

Lumen tulon huomaa mm. siitä, että verokirjanpito on taas ajan tasalla. Välillisen päättelyn lisäksi havainnoida voi tietysti ihan perinteisesti pistämällä nokkansa pirtistä ulos. Edellisen kerran kirjanpitoajantasaisuus oli ajankohtaista huhtikuun alussa. Kesäaikaan kaikenlaiset rikkaruohot ja sadonkorjuut ym. aiheuttavat viiveitä, joita sitten syksyn myötä tulee kirittyä kiinni. Ajantasaisuus tarkoittaa siis sitä, että hommaa kannattaa jatkaa vasta, kun saa seuraavan tiliotteen. 

Isäntä on tänään viihdyttänyt itseään raivaussahan kanssa. Emäntä keskittyi tietokoneen ja netin tarjoamaan elektronisen viihteeseen, eli maksoi laskuja ja kirjaili exceliin luomutarkastajan kaipaamia lihan ja vihannesten myyntejä. Näitten läpikäymisellä saa sitten tarkastaja aikansa paremmin kulumaan, kun taas poikkeaa. Edellisessä vastaavassa elektronisen viihteen sessiossa olikin muuten mm. Ruokaviraston luomutarkastuslasku - 876 euroa, eli läpi oli käyty paperi poikineen. Itse maksaminen ei kyllä tarjonnut ajankulua kovin pitkäksi aikaa, koska laskun viivakoodi oli toimiva ja virheetön. Ja lisäksi sitä olisi ollut ihan tyytyväinen selvästi pienempäänkin laskuun.

Metsätalous ei ole ollut pelkkää raivaussahan kuljettamisen riemua. Vähemmän riemullista on ollut hirven ja peuran syömien koivuntaimien inventointi. Taimikoita on kyllä suihkittu lampaanrasvasta tehdyllä hirvikarkotteella (hirvillä on ilmeisesti jotain lampaita vastaan), mutta joka kohteelle ei ollut ehditty ajoissa. Koivu on sen verran herkullinen, että se tarvitsisi käsittelyn pari kertaa vuodessa ja hirvi sen verran korkea ja taitava, että käsittelyä pitäisi jatkaa vielä silloinkin, kun ihminen ei enää latvaan oikein uletu. Tunnettu sanonta suo siellä - vetelä täällä olisi hyvin korvattavissa parilla tyvilahoinen kuusikko, syöty koivikko. 

  

Tästä liepeiltä metsästysseura sai heti hirvikauden alettua viisi hirveä, mutta näemmä useampia jäi jäljellekin. Viime viikonloppuna ei tarvinnut kokata. Sekä lauantaille että sunnuntaille oli tarjolla hirvipeijaiset. Väliajan selvisi nippanappa lauantain peijaisten arpajaisista voitetuilla peuranakeilla. 

Harvio

Jos nyt koivut mahtuisivat taas kasvamaan niin, ettei tarvitse naapuria töniä.

Tätäkin lajin kuusia valitettavasti  löytyy. Kasvaa reipasta
vauhtia, mutta on nuorestä iästään huolimatta maan-
nousemasienen tartuttama. Mitä pidempään puuta
kasvattaa, sitä korkeammalle myös laho ehtii ja sitä
suurempi osa puusta menee muualle kuin tukkikasaan.
Ei siis kannattanut jättää tätä kasvamaan. Alueella
risteili istuttamisen aikaan hirvenpolkuja, kuten laitumella  
lehmänpolkuja. Järkevää mahdollisuutta puulajin vaihtoon
ei käytännössä ollut. Olisivat menneet parempiin turpiin.

Loppuviikon tähtivieras oli taas moto. Tähti ainakin jos kysytään lapsityövoiman nuorimmalta osalta. Paikallisen koulun pihalla oli ennen syyslomaa järjestetty pienimuotoinen kone-esittely (metsätraktori, lentokone, jokkisauto jne.) Paikallislehtikin raportoi tästä merkittävästä tapahtumasta. Traktoripipoinen lapsityövoima komeili naapurin kollegansa kanssa lehtikuvassa ja lehtitietojen mukaan herrat olivat jonkinlaisia idean isiä. Ei varsinaisesti  yllättänyt. Tämä meillä asuva idean isä kertoi tapahtuman hyväksi puoleksi myös sen, ettei ollut englannin tuntia. Tämäkään ei valitettavasti yllättänyt. Tosin vaikutelma on hiukan se, että tämä "onneksi ei ollut englannin tuntia" on enemmän osa tietynlaista imagon ylläpitoa kuin herran todellinen mielipide. 

Emäntä oli loppuviikosta sen verran puolikuntoinen nuhanenä, että jätti lähemmin tutustumatta, kun aparaatti ei tällä kertaa ollut ihan nurkissa. Harvenneltiin nimittäin pitäjän toisella laidalla. Ajokone ei vielä paikalle ehtinyt, joten ei ole tarjota kuvaa pinosta.

Tällä yksilöllä oli tulevaisuus laatutukkina jo ohi.
Lengosta rungosta tehtiin pökkelö. Huomaatteko
muuten, että aurinko paistaa? 

Viime talvena oli melkoista haloota ensiharvennuksien harvuudesta. Oma kokemus oli lehti- - ja varsinkin internet-tietoihin  - verrattuna aika päinvastainen. Ennemmin puuta jää liian taajaan kuin harvaan. Lienee osin kyse siitä, että harvennusnormi ei ole pysynyt metsänjalostuksen ja kasvukauden pidentymisen perässä. Harventamaan joutuu kovin pian uudestaan, jos mielii puiden pysyvän alas asti vihreinä. Kuvien kohteellakaan ei olisi haitannut vaikka hiukan useampikin puu olisi kaadettu.

Kuusikosta ei ole kuvaa, koska isäntä on siinä määrin esteetikko, että kuvaili ennemmin vakorunkoisia koivuja kuin kuusten muodostamaa tummaa seinämää. Valo on tähän aikaan vuodesta muutenkin niin vähissä.

Ehjää - tai ainakin korjattua satoa

Laidunkauden päättäjäiset. Tässä vaiheessa emäntä vetää viheriöltä halliin suuntaavaa joukkoa.

Mutta tässä vaiheessa Soppa on ottanut kärkipaikan.
Emäntä (tarkkasilmäinen tunnistaa sinisestä haalarista) pitää
vielä kakkossijaa. Lietevaunu osoittaa monikäyttöisyytensä
toimiessaan aidan pätkänä. Sopalla oli tosin suunta sen
verran hyvin selvillä, että käytännössä reitin laidoille
viritellyt aidat olivat lähinnä muodollisuus. 

Nurmisadonkorjuu päättyi. Traktorilla kerätty osa sadosta on paaleina pellonlaidalla. Turpakeruussa ollut osio sen sijaan kulkee jalostetummassa muodossa neljällä jalalla hallin suojiin. Laidunkausi siis päätettiin tällä viikolla. Kauden päätöksesta ei ole ylimääräistä kerrottavaa, sillä lauma hölkkäsi halliin tarkoitettua reittiä ja yhtenä porukkana. Emäntä lähti kyllä näyttämään suuntaa, mutta Sopalla oli joko kovempi kunto tai sitten suurempi motivaatio reitin suorittamiseen. Suunnannäyttäjän hommaa oli siten vain alkumatkalle.

Toinen varma syksyn merkki on perunannosto. Siihen ryhdyttiin perjantai-iltana hyvän sään aikana. Seuraavaksi aamuksi odoteltiin sadetta, tosin jo valmiiksi kosteanpuoleiseen maahan. Nostojärjestys meni hiukan pieleen, sillä viimeisenä pyydystettiin punakuorisia Mulberry Beauty perunoita. Ei muuten, mutta alkoi jo hämärtää ja hämärässä keltaiset perunat olisivat olleet helpompia saaliita. Tietysti olisi voinut aloittaa hiukan aikaisemmin iltapäivällä. Nytkin tosin oltiin siinä mielessä aikaisessa, että lapsityövoima hikoili vielä opinsaunassaan emännän ja isännän kontatessa - ei niin hiostavalla - tuulisella perunamaalla. 

Miten tässä nyt näin kävi? Lapsityövoima loistaa poissaolollaan. Nuoriso-osastoa ei tosin ollut käytettävissä koulun loputtuakaan kotona kuin kaksipäinen määrä. Tästä perunamaalle saapui puolet ja toinen puoli jäi keittämään iltapuuroa, mikä teki työmaalta paluun huomattavan miellyttäväksi. Oli meinaan hyvää puuroa. Kuvassa siintää mummo. Ukki tuli paikalle kyydittyään yhden pienokaisen riennoilleen.

Tässä on juureksia nostettu menneen viikon ReKo-tarpeiksi.
Porkkanamaalta paluu meni heittämällä, mutta kuvan
huurteet muistuttivat emäntää menomatkan aluksi konehallin
katon ja palmun eroavaisuuksista. Aamuinen startti ei nimittäin
ollut sitä hyvämaineista "palmun alta" -tyyppiä.

Kaalit - sekä kiinalainen että eurooppalainen (?) malli - ovat kylmiössä, samoin lantut ja punajuuret (ja kelta- ja raita-). Porkkanat, palsternakat, sellerit ja purjot saanevat suojan päällensä tällä viikolla. Kuvan juuresjuhdalla on siis töitä tiedossa. Ja emännälläkin, koska nykyiset porkkanalajikkeet eivät vielä itsestään järjesty maasta koreihin. Sitten vois vaikka talvi tulla.

Kauden viimeiset puimurikuvat

Kätevä keksintö tuo leikkuupöytä, jonka korkeutta saa säädettyä. Huonoimmissa kohdissa härkäpapupellolla kasvusto oli hädin tuskin polveen. Tai siis niissä huonoissa kohdissa oli sitten huonosti varjostava kasvusto vielä antanut lisää mahdollisuuksia ohdakkeelle, joka kyllä mitassa ohitti poloiset pavut. Hampun standardit ovat vähän toiset ja sille kertyi kuivanakin vuonna mittaa kutakuinkin normaalisti.

Emäntä Knehtilän markkinoilla. Lauantain kosteassa säässä
vihanneksilla ei ollut nahistumisvaaraa, mutta sunnuntaina
paisteli aurinko. Juureskorit onneksi tyhjenivät sen verran
mukavasti, että päivää paistatelleet kasvikset saadaan pääosin
itse syötyä eikä auton pakkaaminen kotiin lähtiessä
ollut niin kauhean paha homma.

Puimurin osalta kausi tuli meillä taputeltua. Alku oli poukkimista, mutta päätös menee tiukasti aakkosjärjestyksen mukaan eli päätöslajina Ö niin kuin öljyhamppu. Hamputkin ovat siis nyt laarissa. Naapuri tosin jatkoi samalla puimurilla vielä papupellolleen, eli oikeastaan tässä pääsi puhumaan vain talonväen eikä puimurin puolesta. 

Härkäpavun ja hampun puinnin väliin osuivat sopivasti Knehtilän sadonkorjuumarkkinat. Tai tarkemmin ajatellen pavun ja hampun puinnit osuivat sopivasti markkinoiden molemmin puolin. 

Perjantaina korjasimme vihannessatoa markkinoita varten ja lauantaiaamuna ne saatiin vielä mahtumaan autoon pakastimien, telttakatoksen ym. tilpehöörien kanssa. Emäntä esitti isännälle, että käytettävissä olleella lihavarastolla sortit pysyisivät järjestyksessä yhden ison pakastimen taktiikalla. Isäntä olisi varmuuden vuoksi ottanut ison ja keskikokoisen, mistä emäntä ehdottomasti kieltäytyi. Koska molemmat olimme hyvin sopuisia ja kompromissihakuisia lähdettiin matkaan kahdella keskikokoisella pakastimella. Isäntä tosin sai ihan itse sovitella korit ja laatikot autoon. Kyllä ne sinne mahtuivat. Markkinoiden jälkimmäistä päivää varten nostettiin sitten suosiolla toinen pakastin pois. 

Tässä on monta kertaa ollut yksi hampun puinnin hankalista paikoista. Puimurin perä suoltaa toisesta laidasta hamppuköyttä ja toisesta -eristepöperöä epäilyttävien äänitehosteiden kera niin, että silppurin on saanut kääntää pois käytöstä.  

Vielä yksi puimurikuva. Ei niitä taas n. 10 kuukauteen tule. Tai ainakin ne ovat jollain aasinsillalla varustettuja, jos esim. puolen vuoden päästä sellaisella sivua koristaa.

Puimurin, lasten ja vasikan liikkeitä

 Kylvetään lumien sulettua ja toivotaan, että päästään puimaan, ennen kuin tulee uutta. Kalenteriin nähden vähän turhan vihreää tämä hamppu, vaikkei nyt lunta vielä olisikaan tulossa. Härkäpavut on saatiin puitua viime viikon lopulla. Herneet ja rypsit jo aikaisemmin.

Härkäpavuilla on tässä oikein rentoa ja mukavaa, kun
pötköttävät kyljellään. Ryhdikkäät pavunvarret
puolestaan rentouttaisivat puimurikuskia.

Sadonkorjuu etenee. Härkäpavut tulivat laariin viime perjantaina. Seuraavana päivänä satoi. Sato oli kohtuullinen siellä, missä härkäpapu vallitsi. Eräissä kohdissa runsaasti valtaa käytti myös ohdake ja sen sitten huomasi kärryn täyttymisessä tai oikeastaan täyttymättömyydessä. Hamppua on usein syyskuun loppupuolella puitu, mutta toistaiseksi ei näytä erityisen lupaavalta. No, hamppua tuli onneksi kylvettyä aika vähän, kun hinta laski edellisestä vuodesta. Toivottavasti silti saadaan korjuun. Vihannesten korjuu vartoaa sään ja maan jäähtymistä. 

Yleisötapahtumienkin puolesta kausi alkaa olla ohi. Reilu viikko sitten oli Lähiruoka/Osta tilalta -päivä. Pasteijat ja pullat on syöty ja puffetti viettää taas talven proosallisesti puukatoksen roolissa. Viime loppuviikkoa taas vilkasti lukuisa määrä pieniä mutta innostuneita vieraita; ensi päiväkotilaisia ja sitten alaluokkalaisia.

Aikaisemman viikon erikoisuus taas oli yhden tiistaiaamun vilkas puhelinliikenne. Iltapäivällä oli lähtö ReKo-kierrokselle Helsinkiin, jolloin ylimääräistä ohjelmaa lastaamisen lomaan ei olisi varsinaisesti kaivattu. Puhelin soi 7.39, kun  emäntä oli saanut nostettua porkkanakorit pois kylmiöstä. Soittaja kertoi ajelleensa valtatietä ohitse ja nähneensä lehmän tien vieressä. Emäntä varmisti, että kyseessä oli valtatie eikä laidunlohkojen välissä oleva peltotie - siihenkin kulkeutuneista eläimistä on ilmoitettu. Välittömästi puhelu isännälle, mutta tällä oli - yllätys, yllätys - linja varattuna. Spurtti sisälle isäntää tavoittamaan. Porkkanat saivat jäädä pöydälle. 

Isäntä puhui puhelimessa aiheesta nauta aidan ulkopuolella. Kenkien vaihto, huomioliivi päälle (tätä ei huomannut edellisellä vastaavalla keikalla laittaa), aitalankaa mukaan ja kiihdytys valtatien varteen. Pari kolme puhelua tuli tässä matkan aikana, nyt tosin kerrottiin, että tien puolella laidunta oli nähty vasikka. Sen verran on oppinut, että jos ei tiedä puhujan aiheeseen liittyvän tietopohjan laajuutta termin lehmä/vasikka voi olettaa viittaavaan kyllä nautaeläimeen, mutta eläimen iästä, koosta tai sukupuolesta se ei välttämättä kerro mitään. Tielle päästyä todettiin, että vasikkahan siellä on hirviaidan vieressä alhaalla penkassa. Auto käännettiin seuraavassa risteyksessä ja parkkeerattiin hirviaidan portin kohdalle. Avattiin portti ja viritettiin mukaan otettu aitalanka niin, että auton ja avatun portin välistä ei pääse jatkamaan. Tässä vaiheessa ukki ehti paikalle. Hän jäi katsomaan, ettei muu lauma tule avatusta portista ulos. Isäntä ja emäntä lähtivät opastamaan vasikan hirviaidan viertä portille. Tuli sujuvasti ilman ylimääräisiä mutkia. Perässä tulevan emännän pöpelikön läpäisynopeus ei ihan vetänyt vertoja vasikalle. 

Ennen puolta yhdeksää emäntä jo istui kotona kylmiön edessä laatimassa Vikinä palannut kotiin -päivitystä. Sitä ennen oli siirretty lauma toiselle laitumelle ja vastattu virkavallan valtatienautaa koskevaan tiedusteluun. Pöydällä odottaneet kylmiökylmät porkkanat olivat keränneet tiivistyvää kosteutta pintaansa. Tässä siis selitys, jos ReKo-asiakkaat saivat kovin kosteapintaisia porkkanoita.

Viime loppuviikko oli varsin säpinäinen. Torstaina vieraili Soramäen päiväkotilaisia, jotka tässä poistuvat kasvimaalta. Seuraavana päivänä kävi kaksi ryhmää Hämeenkosken alkuluokkalaisia, joiden poistuminen oli huomattavasti näyttävämpi, sillä autoja oli kaksi.

Hölkätään ja lastataan.

Rypsivaraston pinta kohtaa äkillisen alenemisen noin kerran vuodessa. Nupin täyttö on alkanut, mutta perävaunuun on vielä matkaa. Tässä kohdassa ei tarvita mitään kaatosateita. Noudon siirto maanantai-illasta tiistaiaamupäivään onneksi onnistui.

Perävaunu kuivattelee pohjaansa, kun nuppia lastataan.

Sää suosi luonnonpäivää ja siitä on suurin piirtein toivuttu. Nyt on aloitettu sonnien syysloma ja yhdistetty lehmälaumat. Isäntä ja emäntä ovat hölkänneet edestakaisin laitumien väliä ja viritelleet ja purkaneet aitoja. Sää suosi tätäkin siinä mielessä, että ei sada, mutta tuohon turvasaappaat jalassa hölkkäämiseen olisi hieman viileämpi sää ollut omiaan. 

Rypsien vakiokyyti koko komeudessaan.

Siirtojen koreografia meni melkein kohdalleen. Saulille tuli kuitenkin viimeisessä vaiheessa ratarikko. Sauli ja Ukko oli siirretty muitten sonnien joukkoon ja lähdetty hölkkäyttämään lehmiä ja vasikoita teitten väliin ts. kasvimaalla kävijöiden matkan varrelle. Tämä suoritus oli ripeä ja onnistunut. Kasvimaalle menevä peltotie oli hetken aikaa poikki risteävän liikenteen vuoksi, mutta yksikään asiakas ei juuri silloin onneksi ollut kaalia ja porkkanaa vailla. Takaisin tultua laitumen sonnimittari näytti pykälää liian pientä lukemaa. Sonnilaitumen takaisesta metsiköstä kuului kuitenkin mölinää. Sauli on yleensä ottaen sangen sivistyneesti käyttäytyvä sonni, mitä nyt joskus örisee ja mölisee, mutta sillä on tiettyjä haasteita sosiaalisissa suhteissaan. Tämä oli realisoitunut. Saukki päivysti puiden lomassa aidan vieressä väärällä puolella, joten sille viritettiin aitalangat ympärille - aarin yksiö - , nostettiin aidan varsinaisen aidan langat niskaa korkeammalle ja hätistettiin kaverit hiukan etäämmälle siirtämällä väliaitaa. Puolen tunnin kulutta koti-ikävä oli voittanut ja Sauli palannut ojan oikealle puolelle jumittumatta ojan pohjaan. Valitettavasti aidan  samalle puolelle oli ajautunut myös kiistakumppani. Toivottavasti saavat pian selville, kumpi on mahtavampi. Ainakin voisivat keskustella asiasta hiukan pienemmällä volyymillä.  

Sen sijaan herneen puintia sää ei näyttäisi suosivan. Eilisten sateiden jälkeen olisi tarvittu pari päivää poutaa, että homma luonaisi. Huomiselle on kuitenkin luvattu samanlainen ryöpsähdys kuin eilisellekin. No, keretäänpähän sitten hyvin Töölö-Puotila-Korso- Tuusula-etelänmatkalle. Sää ei suosinut myöskään rypsin lastausta. Siementen piti saada kyytiä eilen, mutta monta milliä tunnissa sateen vuoksi, lastaus siirrettiin tälle aamupäivälle ja autoilija ajelutti apulantaa. 

Rypsiä järjesteltiin etukäteen niin, että varsinainen lastaus saatiin käymään nopeasti. Isäntä ajatteli varmaan emäntää, kun kärryn siirto eteenpäin melkein unohtui.