Olemme edelleen olemassa

Iltahämyä Tikkurilan rekossa. 

Tämä ei ole varsinainen blogipäivitys. Tarkoitus on informoida sivulle osuneita siitä, että olemme edelleen olemassa, vaikka emännän runosuoni ei ole kohta kahteen vuoteen paperille, tai siis internettiin, asti pulpunnutkaan. Voi olla, ettei pulppuaminen nytkään ole alkamassa, mutta sitten täytyy taas laatia ilmoittautua läsnäolevaksi. Fasebuukissa on ajantasaistuminen ollut aktiivisempaa. 

Tältä sivustolta löytyvää hinnastoa ja avoimien ovien -päivien tietoja päivitetään muusta kirjoitusvelttoilusta huolimatta aina muutoksien ollessa ajankohtaisia. Tai huonon muistin iskiessä jonkin verran ajankohtaistumisen jälkeen. 

Veiksel ja Elbe.

Tämän vuoden vasikoista reilu puolet on jo syntynyt. Kasvimaan kevätkylvöt on aloitettu ja lantaa levitetty. 

Isäntä ja emäntä ovat hiukan harmaantuneet ja rypistyneet toissa suvesta, mutta lapsityövoima on vastaavasti kasvanut ja monitaitoistunut. 

Lehmien hallista noin puolet paloi joulun alla. Eläimiä ei menetetty. Palanut pääty noussee uuteen kukoistukseen laidunkauden loppuun mennessä. 

Avoimien ovien päivät ovat kesällä normaalisti 11.7. ja 29.8. sekä vielä Lähiruokapäivä 12.9..

Viime päivityksen jälkeen muutoksia on tapahtunut muun muassa tilan karhukannassa. Lapsityövoima tykkää edelleen moottorisahailusta, eli voit neuvotella nuorison kanssa mahdollisista ratkaisuista, jos tunnet itsesi liian karhuttomaksi (akuutti tai krooninen hypoursemia).

Herneet hamstrattu

Hernerokkasumu ei tarkoita tätä vienoa pöllyä, joka hernekärryn ympärillä kipatessa leijailee. 

Näköala kaatosuppiloon viimeisen hernekuorman jälkeen -
ei siis ollut ihan täysi. Emäntä ylitti ritilän ja kiipesi
portaalle kuvaamaan ja palasi samaa reittiä. Turvallisessa
ja virheettömässä suorituksessa on oleellista ottaa kuvauskännykkä
taskusta vasta kaatokuilun ylityksen jälkeen ja palauttaa
se sinne ennen paluumatkaa. Noin, ettei tarvitse pelastaa
tietoliikenneyhteyksiä elevaattorilta.

Kesän aikana on pääasiassa odotettu sadetta. Odotus keskeytyi ensimmäisen kerran, kun heinä- ja säilörehunurmet oli saatu tyvestä poikki ja pitkin peltoa. Hieman tihutteli myöhemminkin ja nyt sitten taas eilen, kun maanmyötäisen herneen puinti oli vielä vähän kesken. 

Maa ei näillä vesillä vielä ole pölisemistä lakannut, joten lisä kyllä kelpaa.  Jos voi toiveita esittää, niin ei kuitenkaan mielellään nyt lauantain luonnonpäivänä. Potentiaalisesta avoimien ovien yleisöstä osa kuitenkin karttaa sadevarustusta. 

Herneet onneksi  saatiin katkoksesta huolimatta valmiiksi. Ilma liikkui aika reipasta tahtia eilisen päivän. Pörssisähkön käyttäjää ei tässä tuulimylly-yhteiskunnassa kuivatuskaudella  moinen sääilmiö varsinaisesti haittaa. Varsinkin, kun ne vienot henkäykset pitävät kasteenkin loitolla.

Herneet eivät siis ole enää huolena, kun lauantaina on taas ovet auki - sateen sattuessa sateessa. Huomisiin ja ylihuomisiin hommiin  sisältyy varmaankin isomman katoksen rahtaaminen pihalle ja autotallin raivausta niin, että viljelykasvinäyttely saadaan katon alle. Sadesää rokottanee osallistujamäärää, mutta isäntä ajatteli jo positiivisesti ja totesi, että jää sitten itselle enemmän pasteijoita ja muffinsseja.  Ja itse asiassa sateitten välissä oleva puintipouta juuri silloin luonnonpäivänä olisi sekin ehkä saanut kaipaan taitoa olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. 

Herneitten lisäksi on tavattu lehmiä. Kiillottuuko vai raappeentuuko kenkä tässä? Emännän työjalkineissa eroa ei ehkä huomaa tai lopputulos ei aiheuta vahinkoa, mutta ballerinan tai presidentin hommiin soveltuvilla popoilla ei ehkä kannata kokeilla.

Oven aukaisun valmistelua

Mihin joudut, jos horjahdat Vanhaltatieltä? Kuva on otettu sitä varten, että muistettaisiin tehdä uusi vähän kirkkaampi kyltti. Tuonne kuitenkin mennään lauantaín perinnebiotooppikierroksella.

Ukko, Seiskari ja Rajajoki

Viime aikoina olisi pitänyt aiheuttaa itselleen kiirettä hyppimällä sadetansseja. On silti taidettu saada aika kulumaan jollain muullakin tavalla. Veden suhteen on kumminkin ollut niukkaa. 

Isännän kanssa tuli pidettyä viime viikolla parin päivän mittainen loma, jolla muutamat vesisateet kai sitten vastasivat eksotiikasta. Sateita on lomakohteena olleessa olleessa Länsi-Suomessa paikoin ollut selvästi paremmin saatavilla. Loman hyviin ominaisuuksiin kuului, että se oli verovähennyskelpoinen - käytiin maatalousnäyttelyssä. Lähdettiin kuitenkin matkaan seurapiiritapahtuma- eikä työmatka-asenteella ja nähtiin tuttuja, joten muutamat varaosa- ja jyrsinasiat eivät lomatunnelmaa haitanneet. 

Riviin järjestymme.

Tämän viikon ohjelma on sitten ollut selvä. Taustalla porkkanan harvennusta ja nurmien muokkausta sillä jyrsimellä, minkä ominaisuuksien kohentamista näyttelyssä selvitettiin. Päällimmäiseksi taas pyrkivät Avoimet maatilat -järjestelyt.  Ne ovat siinä vaiheessa, että puffetissa ei enää ole halkoja tai polkupyöriä, ja parkkialueelta on nuoriso hiki kypärässä tehnyt puukasaa klapeiksi kuution kehikoihin. Autoilla on siis mahdollisuus mahtua. Edelliselle päivälle on luvattu vettä, joten liian aikaisin ei mitään päästä laittamaan paikoilleen, mutta asennusaikataulu ihan mielellään joustaa, jos vettä saadaan.

Kasvimaalla on pyritty siihen, että asiakas voisi aina halutessaan kääntyä todellisten kasvissyönnin kokemusasiantuntijoiden puoleen, mikäli esim. porkkanoita (niitä saa ihan kohta) nostaessa ilmenee kysyttävää. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että niukka vesimäärä pakottaa päivystävät asiantuntijat vähäksi aikaa etsimään vihreämpiä laitumia toisaalta. Sade toivottavasti palauttaa viherryksen kasvimaan ympärillekin.

Avoimet maatilat Hämeessä lauantaina 13.7.2024 klo 11-16.
Perinnebiotooppikierros klo 12.30
Kyyttölehmiä, viljelykasvinäyttely, puffetti, koneita, kasvimaa, tilan tuotteita myynnissä. Tervetuloa!

Harsoja hyvällä tuulella

Kuva on viimeviikkoisesta hampun kylvöstä. Tilanne ei merkittävästi eroa tämänpäiväisestä herneen kylvöstä, sillä samanlaisesta kirkkaasta päivänpaisteesta johtuen tänään olisi tullut yhtä huono kuva.

Lumet ovat sulaneet ja se aiheuttaa pientä työruuhkaa traktorin kopissa, kasvimaalla ja laitumien laidoilla. Ensin on liikuteltu lietevaunua ja muokkailtu rikkakasveja itämään. Kylvökone polkaistiin liikenteeseen viime torstaina. Hamput ovat maassa ja nyt piilotellaan herneitä. Kasvimaalle on tehty penkit ja kylvetty juureksia sekä istutettu sipulia.

Harsot ovat paikoillaan ja hiekkasäkit niiden päällä tuulta
vastustamassa. Säkkien levityksestä olisi saanut paljon
hauskemman kuvan, kun emäntä istuu etukuormaajan
trukkipiikkien päällä olevassa laatikossa heittelemässä
säkkejä paikoilleen. Koska mukana olleen kuvausryhmän
jäsenistä toinen ajoi sitä traktoria ja toinen heitteli niitä
säkkejä, jäi kuva ottamatta.

Kasvimaan penkkien teon yksi suurimpia ongelmia on se, että niitä tehdään vain kerran vuodessa ja edellisestä harjoituksesta on aina kulunut vuoden verran aikaa. Pitäisi muistaa, mitä kaikkea pitikään muistaa. 

Alkajaisiksi kasvimaalle päästyä muisteltiin sitten ruohonleikkurin leveyttä. Sillä pitäisi mahtua ajamaan penkkien väleistä. Isännän ja emännän muistissa oli kymmenen sentin ero. Asia oli epävarmuuden karkottamiseksi tiedusteltava leikkurilta itseltään. Siltä ei sentään saatu kolmatta näkemystä. Siihen mennessä kun leveys on syöpynyt samanlaisena sekä isännän että emännän mieleen, kone varmaan joudutaan vaihtamaan. Toivottavasti leikkurikaupassa myydään silloin edelleen samaa leveyttä.  

Koeteltua tekniikkaa edessä ja takana. Tekniikan
käyttäjät eivät ole yhtä hyvin treenattuja tässä lajissa.

Penkkien teon jälkeen emäntä istutti sipulia - yksin. Vielä joitakin vuosia sitten mukana saattoi olla innokasta lapsityövoimaa, joka homman päätteeksi totesi, että sipulin istuttaminen on hyödyllistä. Nykyään samainen edustaja pitänee hyödyllisenä kännykän näpyttämistä. 

Penkit peitettiin kasvuharsoilla. Harson levittäminen ei yleensä ole mikään kevättöiden tähtihetki. Peitettävällä penkillä on mittaa kymmeniä metrejä. Yleensä tuulee ja sitten tämän tuulen yli koitetaan harson toiseen päähän keskustella siitä, mistä reunasta ryhdytään aukaisemaan tai selvittämään. Ja aina näkemys siitä, mikä on harson ylä-/alareuna ei ole täysin yhtenevä. Työmaalta olisi ollut edellytykset palata ihan sopuisasti traktorin penkillä söpösti vierekkäin istuen, jos kotiutettavana olisi ollut vain yksi traktori. Nyt täytyi körötellä sopuisasti söpösti peräkkäin, jotta saatiin pihaan sekä penkkikone, että kauhakone, jolla tarvikkeita vietiin.

Harso nopeuttaa maan lämpiämistä, joten se jouduttaa sipulien lisäksi vielä istuttamattomienkin kasvien satoa. Nyt "lämpimöön" on saatu sipulien lisäksi myös tilliä ja mangoldia ja taimien istutukseen päästään loppuviikosta. "Penkittömään" maahan kylvettiin juureksia ja istutettiin perunaa. Perunatyömaalle ja viimeisen harson auki rullaamiseen saatiin onneksi alaikäistä apuvoimaa. Jos vaikka jäisi työvaiheiden optimointi paremmin mieleen.

Kevät ja kolmas leipomus

Pikkuväkeä, emoja ja hoitotätejä: vasemmalta Rajajoen Äyräpää, Uralin Yukon (näkyy vain takapää), Uhkean Ylpeä ja Sopan  Ärtsåppa (Joo, pitäisi olla tavallisella oolla, mutta oli niin hauska käyttää ruotsalaista ååta.)

Joku pikakelauskevät meneillään. Tai siltä ainakin tuntuu. Joulu oli justiinsa ja joinain vuosina tästä reilun parin viikon päästä on oltu kylvöillä. Lunta tuli vajaa viikko sitten aika ryöpsäys. Seuraavana päivänä oli asiaa kaupunkiin ja jopa valtatie 12 oli yhtä lumimöykyrää. Isännän miesmuistiin, joka kyseisen reitin kohdalla ulottuu parikymmentä vuotta emännän naismuistia pidemmälle, ei ollut arkistoitu vastaavaa röykytystä kyseiseltä kohteelta. Siinä töyssytellessä keskityttiin kuitenkin positiivisiin asioihin, joista tuli mieleen mm. se, että kananmunat Lahden ReKoon kulkevat kyseistä reittiä vasta seuraavana päivänä, jolloin olosuhteiden voisi olettaa olevan selvästi sileämmät. Emäntä keskittyi lisäksi zoom-palaveriin. Käsiala ei olisi ollut kovin luettavaa, jos muistiinpanoja olisi pitänyt tehdä. 

Mutta siitä keväästä. Varma kevään merkki eli vasikoiden putkahtelu on vauhdissa. Nimien suhteen on meneillään Y-, Ä-, Ö-vuosi, mikä tuottaa paikoin pieniä haasteita. Esimerkiksi leipomussuvusta odotetaan poikivan kolme eläintä. Sultsinalla on jo Öylätti, Unelmatorttu taitaa saada piakkoin Öörfiilan, mutta mikä tulisi Tortun poikasesta?

Maanantaiaamupäivä meni luomutarkastajan seurassa.
Papereita on pinottu ja käyty läpi, joten nyt odotellaan laskua
Ruokavirastolta. Mahdollisesti myös soittoa ely-keskuksesta,
josta usein on haluttu varmistaa, että tarkastihan
tarkastaja myös sen tai tämän tai tuon, kun sitä, tätä
tai tuota ei ollut pöytäkirjaan erikseen merkitty. 

Mihinkään vuodenaikaan viittaamaton tapahtuma tältä viikolta taas oli vuosittainen luomutarkastus. Tänä vuonna se osui juhlistamaan hääpäivää. Edellisvuoden tarkastus oli melkein yhtä romanttinen. Se sattui elokuulle, ja heitti vain pari päivää isännän ja emännän kihlauspäivästä. Luomusarjan mapit ja paperipinot, jotka tietysti ovat kutakuinkin samat, myös meille huonommin mieleen jääneinä päivämäärinä, sai nyt siirtää sivumpaan Nyt vaan täysillä odotellaan kasvukautta ja vielä muutamaa vasikkaa.

Seiska ja Ykkönen lumitöissä. Nyt kolme päivää myöhemmin tässä kohtaa ei ole enää lumesta tietoa. Kevään myöhemmät vasut perehtyvät hankiin paremmin vasta reilun puolen vuoden iässä - toivottavasti eivät aikaisemmin. 

Lämpimiä ajatuksia

Hakerankakasan koko suhteessa pitkän aikavälin sääennusteisiin on arveluttavan pieni. Noitten pitkän aikavälin ennusteitten perusteella ensi syksyn jälkeen olisi nimittäin uusi talvi tulossa. Onneksi lapsityövoima ainakin toistaiseksi suhtautuu myönteisesti moottorisahan käyttöön.

Talvihakkuut, joita varten talven aikaisemmissa numeroissa jäädyteltiin uran pohjia jäivät vähän viime tinkaan, mutta kyllä työmailla pohja vielä kantoi, kun koneet sinne ilmestyivät. Vielä viimetingempaan tuntuvat jääneen omat polttopuutarpeet. Kevät yllättää lämmittäjän tai jotain sinne päin, vaikka rankakasan ja lämmön yhteenkuuluvuutta on hyvin tiedostettu. Viime viikolla ehdittiin kaikkien muiden rientojen jälkeen  sitten sitä rankakasaa kasvattamaan. Näitten lämpöajatusten kohde oli aika kostealla pohjalla, joten ehdittävä oli ennen suurempaa sulamista. Samalla laitumen laidassa olevassa sonnien suosimassa puusaarekkeessa maisemat avartuvat. Osaa lapsityövoimasta oli jo vähän aikaa poltellut päästä tekemään moottorisahalla jotain hyödyllistä ja nyt tarjoutui siihen mainio tilaisuus. Koulunkäynti vain tuppaa haittaamaan harrastuksia.

Yukon - tässä vielä ilman nimilappuja - voi sitten kesän mittaan
isotella muille vasikoille olevansa vanhin ja viisain. 

Toinen osa lapsityövoimaa sai hiljattain oman kännykän, mikä tietenkin on vähentänyt mielenkiintoa kaikkeen muuhun. Toisaalta kaveri mainitsi laitteen huonoimmaksi ominaisuudeksi sen, että isä voi soittaa siihen ja käskeä hommiin. Se, että äitikin voi näin tehdä, lienee sitten toiseksi huonoin ominaisuus. Tätä ominaisuutta hyödyntämällä saatiin kuitenkin työmaalle kuormaajakuski, joten edellytykset viettää ensi talvea lämmitetyssä pirtissä  paranevat koko ajan. Kai siellä isännällekin jotain tekemistä jäi. Tumput suorana olisi ollut tylsää.

Ajankohdan sesonkia ovat myös vasikat. Tähän mennessä saldo on kolme. Viime viikolla näki päivänvalon Yukon - jokisukua, Uralin vasikka. Joku moottoripyörähenkisempi olisi varmaan nimennyt Yamahaksi, mutta emäntää innostaa enemmän maantieto. Eilispäivän uusia tuttavuuksia olivat  sitten Yukonin eno, Rajajoen Äyräpää sekä Uan Yö. Kaikkien isä on meille toissasyksynä muuttanut Ukko.

Lunta ja ulkoilijoita metsässä

 Suosi tässä nyt mäntyä. Lauma neljällä sorkalla liikkuvia vegaaneita on ainakin suosinut.

Raidankeuhkojäkälä oikeaoppisesti
raidan rungolla. Minne tästä, kun
raidasta aika jättää?

Ollut aika lämmintä ja lumet ovat selvästi ohentuneet. Metsään mennessä siitä ohenemisesta ei osaa olla ihan yhtä vakuuttunut. Pihassa taas on paksuuntunut sohjo. Kuivurin alakerrassa sulamismärkyys on tavoitellut papusäkkien pohjia. Saivat evakuointimääräyksen, jota kiltisti etukuormaajan koukussa noudattivat. Meneillään olevaa hiihtolomaa on siis vietetty hiihtorajoitteisesti. Lumi on ollut sen verran märkää, että voiteluohjeita olisi kai pitänyt kysyä vesihiihtäjiltä. 

Metsälumen syvyyttä on käynyt testaamassa lähinnä isäntä. Käy kuulemma kuntoilusta. Metsässä on katseltu reittejä tuleville hakkuille ja merkkailtu jätettäviä tai poistettavia puita. Vähän turhan paljon on ollut hirven ja peuran jälkiä. Kuusen tyvilahon, kuivempien kesien ja tuulisempien säiden vuoksi pitäisi suosia mäntyä ja lehtipuita metsänuudistuksessa, mutta suosiolle kävelee  neljällä sorkalla melkoisia rajoitteita. 

Lehtipuita suositellaan myös luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Isännän nyt talsiman palstan yksi asukki on  silmällä pidettäväksi luokiteltu raidankeuhkojäkälä. Se majailee oppikirjojen mukaisesti vanhan raidan kyljillä. Raita on jo nähnyt toiseksi ja kolmanneksikin parhaat päivänsä, joten jäkälälle olisi ajankohtaista katsella uutta kotia "jälkikasvulleen". Niitä uusia koteja vain on hiukan huonosti tulossa. Lehtipuun taimet ovat alueella voineet sanoa hyvästit tulevaisuudelle esim. kookkaana raitana, sillä ne on lumirajasta käyty turpaleikkurilla järjestään parturoimassa. Viitisenkymmentä vuotta sitten hirviä talvehti maassa noin neljännes nykyisestä ja valkohäntäpeuroja oli pieni murto-osa tämän päivän määrästä. Näkyyhän se sitten muuallakin kuin pakastimissa. 

Tässä valaistuksessa ja ympäristössä voi olla linssin läpi hankala nähdä puut metsältä, mutta ura moitteettomana runkona on vähintäänkin viivästynyt.

Kuusettuu tämäkin, jos valtionkarjan laiduntaminen vain jatkuu.