Kyseisen aparaatin käytössä on monena vuonna myöhästytty. Käryttelyt on tehtävä ennen kuin varsinainen viljelykasvi on pinnassa. Rikkakasvit toki jatkavat itämistään loputtomasta siemenpankistaan liekkien jälkeenkin, mutta hiukan saadaan porkkanoille etumatkaa.
Huljalan Tupalassa
Luomukyyttöä (grass fed), luomuvihanneksia, metsälaitumia, kasvinviljelyä ja metsätaloutta pieninä pakinoina Hämeenkoskelta. Myös muutamia reseptejä tilan tuotteille.
keskiviikko 17. toukokuuta 2023
Kuumuutta, kettinkiä ja kevyttä kalustoa
Kyseisen aparaatin käytössä on monena vuonna myöhästytty. Käryttelyt on tehtävä ennen kuin varsinainen viljelykasvi on pinnassa. Rikkakasvit toki jatkavat itämistään loputtomasta siemenpankistaan liekkien jälkeenkin, mutta hiukan saadaan porkkanoille etumatkaa.
lauantai 29. huhtikuuta 2023
Vappusuunnitelma
Itäneitä Timoja odottamassa sijoitusta maan uumeniin. |
Tämä rypsi näyttää oikein vireältä, mutta sama ei valitettavasti pätenyt ihan koko lohkoon. Toiselta lohkolta taas löytyi rypsien sijasta lähinnä papanoita ja sorkan jälkiä. |
Tällaistakin kalustoa pellon laidalla. Ainakin puolitoista vuotta meneillään ollut projekti kuuden pellolla kierreltävän sähkötolpan vaihtumisesta yksiin haruksiin etenee. Sähkölaitos taisi operaatiota aloitellessa mainita, että ennen talvea saatettaisiin saada peltobaanakin sileäksi. Kyseessä ei näemmä ollut mennyt eikä toissa talvi. Olisikohan jo seuraava? |
perjantai 14. huhtikuuta 2023
Vuoksi ja Viena merkillistyvät
Viikolla käytiin myös sonninkauppaa. Tässä Uuniperunan matka Herrakunnan lampaan maisemiin on juuri alkanut. |
Oikealla Uuniperuna yhteiskuvassa enonsa Tupun kanssa. Uudessa kodissaan Uuniperuna pääsi heti tutustumaan paikallisiin hiehoihin. |
sunnuntai 26. maaliskuuta 2023
Talven loppua
Keskimmäisinä eno ja sisarenpoika katsovat kameraan. Toinen on lähdössä uusiin maisemiin salmonellatuloksen tultua. |
sunnuntai 12. maaliskuuta 2023
Talvella keinulla kerran ja siemenkauppaa
![]() |
Toimitusosoite saksalaisen luomusiemenliikkeen tilauslomakkeeseen. Olisikohan nuolen kohdalla pitänyt kirjoittaa Tupala von Huljala? |
sunnuntai 26. helmikuuta 2023
Tähdet puuttuvat
Piti tehdä paperitöitä tänään - siis bittitöitä. Siis sen jälkeen, kun oli ensin käynyt hiihtämässä. Tärkeysjärjestystä tai jotain. Hiihto sujui ilman teknisiä tai byrokraattisia ongelmia ja aurinko paistoi. Bittioperaatio sen sijaan keskeytyi. Veroilmoituksesta ei nyt ollut kyse, vaikka ajankohta bitti/paperipuolella saattaisi siihenkin viitata. Se on siis jo jätetty. Veroilmoituksen kaltaisen selkeän dokumentin sijasta pitäisi saada tehtyä aikaisemmista kausista uudistettu hakemus sopimuksesta alkuperäisrotueläinten kasvattamisesta vuonna 2023. Edellisestä - viisivuotisesta - sopimuskaudesta on edistytty sen verran, että hakemuksen liitteineen voi nykyisenä digiaikana täyttää sähköisesti. Edellisessä kirjailtiin tarkasti lomakkeeseen oikeita lehmän numeroita ja kopioitiin paperisia kantakirjatodistuksia muistaakseni parina kappaleena. Näistä kopioista toiset ely-keskus myöhemmin palautti sopivien leimojen ja diaarinumeroiden kera.
Tukihaut tehdään nykyään siis sähköisesti järjestelmässä, jonka ylläpitoon ja parantamiseen aina silloin tällöin palkataan lisää väkeä, kun järjestelmää "yksinkertaistetaan". Esim. taannoisesta "maatalouden kriisipaketista" osa oli suunnattu juuri tähän. Tässä "Vipu-palvelussakin" tuntuu tulevan joskus vastaan hiukan samaa kuin apoteissa ja sarastioissa sun muissa alan kuuluisuuksissa; järjestelmän laatijat eivät ole tulleet ajatelleeksi kaikkea etukäteen.
Aikaisemmin alkuperäisrotutukea nauttivan naudan piti saada rotupuhtaita jälkeläisiä sopimuskauden aikana. Niistä syntymisistä piti sitten muistaa täytellä lomakkeita kauden päätteeksi. Uudistuneessa järjestelmässä hakemukseen voi merkitä eläimiä, jotka kahden edellisen vuoden aikana ovat saaneet rotupuhtaita jälkeläisiä. Miten nämä tapahtuneet poikimiset todennetaan hakemuksella, on siis ilmeisesti jäänyt suunnittelematta ajoissa. Tosin sopimuksen muotokin varmistui aika viime tingassa. Sopimuskausi siis alkoi tammikuun alusta ja nämä lehmät tai sonnit tukeen oikeutetuiksi tekevät vasikat ovat syntyneet vuosi pari aikaisemmin. Poikimisiin liittyvät astutukset ja siemennykset ovat tapahtuneet vielä siitä yhdeksän kuukautta taakse päin. Jälkeläisten kelvollisuuden pitäisi siksi ilmetä lehmien nykyisiltä kantakirjatodistuksilta, kun silloin pari vuotta sitten ei ehkä tullut arvattua millaisia muistiinpanoja järjestelmä joskus vaatii.
Riljoonan S-kantakirjanumero näkyy ja vasikoiden isien S-kantakirjanumerot näkyvät, mutta tähdet puuttuvat. Ely-keskukselle ilmeisesti vain tähdet kertovat. |
Kantakirjaanhan ne poikimiset on listattu. Puhdasrotuisuudesta ei kuitenkaan ole ollut ennen erillistä merkintää. Kantakirjasta kuitenkin ilmenee, että emo on S-kantakirjassa (S niin kuin suomenkarja), ja vasikan isänkin kohdalla on ässä kantakirjanumerossa. Ne eivät sellaisenaan ilmeisesti riittäneet. S on tietysti kaikkien ilmansuuntien suomenkarjoilla ja mahdollinen "väli-ilmansuuntaisen" vasikan paljastaminen tietysti vaatisi perehtymistä numeroiden taustaan sonnien osalta. Ruokavirasto on ilmeisesti joskus sitoumuskauden alkamisen jälkeen tilannut kantakirjoihin tähden (*) puhdasrotuisten vasikoiden merkiksi. Tähtien piti ilmestyä papereihin tammikuun puolen välin jälkeen. Tänään en kuitenkaan yhtään tähteä kyseisistä dokumenteista löytänyt. On sitä tietysti itsekin tullut tilailtua joskus jotain vähän myöhässä.
Eikä sitten hukata papereita. Tekstileike Ruokaviraston ohjeesta. |
Ei mitään hätää kuitenkaan. Kun luki aiheeseen liittyvää Ruokaviraston ohjetta riittävän monta näyttöä alaspäin - siis lampaiden, hevosten ja kanojen ohi - löytyi lisäohje. Siinä kerrottiin, että jos tähdet sattuvat puuttumaan, voi hakemuksen silti tehdä ja merkitä lisätietoihin, että tähdet puuttuvat. Sen lisäksi pitää tietenkin lähettää ne tähdelliset kantakirjatodistukset perästä ely-keskukseen, kun ne tähdet joskus aikanaan sinne ilmestyvät. Ei periaatteessa ongelma, kunhan ei sitten unohda lähestyä ely-keskusta tällä kyseisellä sähköpostinivaskalla.
lauantai 11. helmikuuta 2023
Helmikuussa hiihtämässä
Hurjaa hommaa tämä vasikan kesyttäminen. Vähän toisenlaisessa sirkuksessa kasvanut lapsityövoima varmaan kesyttäisi leijonan pentuja. Täällä voi onneksi operoida näitten kasvissyöjien kanssa. |
Toistaiseksi vielä näin päin. Isäntä käytti moottorisahaa ja lapsukainen oli kevyemmässä hommassa kuormaajan puikoissa. |
Tänä vuonna helmikuussa on vähän valkohankiakin. Joku vuosi sitten ne olivat aika kortilla. Sen kunniaksi emäntä kävi aamulla suksimassa. Ensin metsäladulla ja sitten laduttomassa metsässä. Vaikka pelloilla monin paikoin sänget näkyvät, metsässä oli lunta sen verran, että ylämäessä rikkoutuneesta sommasta oli ilmeistä haittaa. Tai eihän siitä mitään haittaa ollut. Liikeradat vain monipuolistuivat, kun sauva välillä upposikin puoliväliä myöten hankeen. Huvin vuoksi ja urheilun kannaltahan sitä nykyään enimmäkseen hiihdetään. Muinaisella 1980-luvulla hiihdettiin myös paikasta toiseen - esimerkiksi kotoa kouluun - pääsemiseksi.
Koivuja kyytiin. Taustalla häämöttää valtatie 12. |