sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Lehmäneuvola

Runo ja Trokee neuvolakäynnillä vai onko tämä nyt imetysklinikka.  
Vasikkamäärä on vuodenaikaan kuuluvasti lisääntynyt. Ei aivan kivuttomasti, mutta homma näyttäisi alkavan olla hanskassa työläämmilläkin tapauksilla. Kyytöt ovat syntyessään pieniä kuikeleita, joten poikimavaikeudet eivät ole niiden ongelma. Emo-ominaisuuksissa on kuitenkin vaihtelua, koska lypsylehmänä pidetyllä rodulla ei ole aikojen saatossa niitten suhteen tarvinnut valintaa tehdä. Aina välillä tulee siten vastaan niitä, jotka tarvitsevat koulutusta lastenhoidossa. Joillain taas ilmeisesti poikimiseen liittyvät hormonimuutokset kytkevät päälle virheellisen toiminnanohjauksen. Tämä menee yleensä parissa kolmessa päivässä ohi, mutta sitä ennen talonväki kyllä työllistyy välillä turhankin hyvin. Tällä lehmämäärällä näitä ei onneksi ihan joka vuosi tule. Nyt on operoitu Runon ja Papun kanssa. Parin muun vasikan maidon saantia on juopotteluhavaintojen puutteen vuoksi varmisteltu kolean sään tähden.  

Okta on kai lähtenyt asioille, kun on jättänyt Teran Preiville
hoitoon. Preivin poikiminen aiheutti viime keväänä
ylimääräistä operointia. Se puski parina ensimmäisenä
päivänä vasikkaansa aivan kuten Papu nyt. Siksi
Preiville ei omaa vasikkaa ole nyt tiedossa.
Runon emä on kovin mukava ja hyvänkokoinen Loru, jonka kaikki muut vasikat ovat olleet sonneja. Runossa oli siis ainoa toivo saada Lorun sukua jäämään karjaan. Tuoreitten edesottamusten seurauksena Runo itse on kyllä ensi kesänä ryhmässä ei astuteta. Vasikan suhteen mietitään, kun asia on ajankohtainen.

Runo poiki - mitä ilmeisimmin nelipolvisen Trokeen ("ristiäiset" = korvamerkin ripustajaiset ovat siis vielä pitämättä, siksi "mitä ilmeisimmin") - ja muuttui aika vauhkoksi. Kulki kyllä vasikan perässä ja nuoli sen, mutta maidolle ei päästänyt; pöhkötti ympäri karsinaa.  Vasikoissa on onneksi automaattinen merkkiääni, joka kytkeytyy päälle, jos mahassa on tyhjä kohta. Pelkkä Runon käytöskin oli indikaatio tehostetulle tarkkailulle, mutta pienokaisen toistuvan möön vuoksi nuori rouva jälkikasvuineen siirrettiin erikoistapausten osastolle ja otettiin käsittelyhäkkiin vasun maidonsaannin varmistamiseksi. Utare ei ollut erityisen pinkeä, muttei Runo silti suvainnut Trokeen imuyrityksiä. Imetysavustajakin olisi saanut näpeilleen ilman nopeita refleksejä. Runon toinen takajalka jouduttiin siksi ensimmäisillä kerroilla sitomaan häkin rakenteisiin siksi aikaa, että vasikka sai vatsansa täytettyä. Tässä vaiheessa Runo kyllä alkoi ynähdellä sympaattisella äänellä, kuten lehmillä on tapana vasikan ollessa maidolla. Nyt on onneksi muutakin edistystä tapahtunut: Runo tulee "osastolle" huomattavasti vähemmällä ryminällä, jalka on muutaman yrityksen jälkeen pysynyt pääosin maassa ja tänään aamulla vaikutti siltä, että utaretta oli edellisen harjoituksen jälkeen tyhjennetty. Jospa se sitten siitä. Ylimääräistä äänimerkkiäkään ei aamulla hallilla kuulunut. 

Papu puolestaan kävi pyöräyttämässä vasikan hallin pahnoille ja häipyi sen jälkeen vasikkaa nuolematta takaisin ulos syömään. Lapsityövoima havaitsi tapauksen, siirsi märkään kohtaan toikkaroineen vasun kuivempaan paikkaan ja haki Papun noutoa varten aikuisia paikalle. Papu tuli kyllä sujuvasti sisälle ja vasikan luo, mutta puski lapsukaisen aina kumoon, kun se yritti ylös. Papu oli kuitenkin siinä mielessä helppo tapaus, että se ei epäröinyt syödä sulkuaidan (etuaita, jonka saa lukittua asentoon, jossa lehmä ei pääse irti) kohdalla. Eivät useimmat muutkaan paitsi silloin, kun ne pitäisi saada jonkun toimenpiteen - esimerkiksi pudonneen korvamerkin kiinnittämisen - vuoksi kiinni. Papu siis saatiin helposti päästään kiinni ruokintapöydän ääreen ja se seisoi kuin tatti paikallaan jalkojaan nostamatta, kun vasikalle selostettiin maitoautomaatin toimintaa. Tänään virhekoodi oli jo osittain poistunut, sillä aamulla Papu lähestyi vasikkaansa sen näköisesti, ettei se oikein tiedä puskisiko vai nuolisiko sitä. Nyt illalla vasu ei ollut erityisen kiinnostunut maitohommista, kun Papu laitettiin kiinni. Se oli siis todennäköisesti ruokaillut oman aikataulunsa mukaan.

Poikiminen ja vasikan hoito kuuluvat lehmän ammattitaitoon. Karjanhoitajan ammattitaitoa olisi mukavinta käyttää siihen, että katselee aidan yli - tai sen sisäpuolelta - kun homma sujuu. Keväälle odotellaan vielä noin puolta tusinaa vasua. Toivottavasti lopuilla emoilla ovat nämä lehmäalan taidot kohdallaan. 
Arvovaltaiseen kahden viikon ikään ehtinyt Torttu oli tämän kevään ensimmäinen vasu. 

  


 

 

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Matkalla saunaan

Leivonnaissuvun edustajat turpeella. Vasemmalla uunituore Torttu elämänsä ensimmäisenä aamuna ja Patonki oikealla. Ensin mainittu on väristä päätelle vielä raaka. Patonki vartioi pienoistaan sillä asenteella, että kuva oli terveellisempi ottaa karsinan ulkopuolelta.

Viideltä saunaan ja kuudelta... Putkaan ei jouduttu ja saunaankin oltiin menossa vasta seitsemän maissa. Tämä saattaa kertoa siitä, että nykyihmiset tosiaan nukkuvat vähemmän kuin 1960-luvulla, jolloin kyseinen riimi on kirjoitettu. Saunatakki päällä pihan poikki kipittäessä kuului hallin ja tarhan suunnalta mölinää. Sen verran kovaa, että isäntä kääntyi takaisin vaihtamaan haalarit päälle. Emäntäkin kääntyi takaisin ja siirsi itsensä saunavarustuksesta haalarienpukemisvalmiuteen. Isäntä kai soittaisi, jos vastaan tulisi esim. opastusta kaipaavia irtosonneja. Kaverin oleskelu aidan väärällä puolella on yksi perinteinen mölinän aihe. "Hei, miks toi sai mennä tonne?". Samalla logiikalla lähtee kyllä ääntä ihmisistäkin. "Miks toi (lue isoveli) sai neljä siivua suolakurkkua ja mää vaan kaks?"

Emäntä kuitenkin havaitsi melkein saman tien isännän puhelimen keittiön pöydällä. Hyvässä lykyssä tilanne saattoi siis olla se, että lauma sonneja oli irtaimena ja isäntä oikeassa kohdassa tien tukkeena estämässä niiden leviämistä pitkin pihoja. Paikalta poistuminen lisävoimien hakuun avaisi tulpan ja päästäisi sonnit pullosta. Isomman porukan palauttaminen takaisin oikeaa reittiä yksin taas vaatisi vähintään tuuria ja lisäväen kutsuminen on hankalaa sillä keittiönpöydällä olevalla puhelimella. Huonossa lykyssä sonnit olisivat jo hajaantuneena sinne ja tänne. Emäntä pisti siis haalarit niskaan ja lähti perään. 

Mölinä kuului kuitenkin lehmien tarhasta, missä isäntäkin näkyi kauhatraktorin kanssa häärivän. Irtoeläimiä ei näkynyt missään. Älämölön syy oli siis joku muu. Emäntä suuntasi mäkeä ylös ja äänenlähteeksi paljastui Patonki. Se ihmetteli ääneen tuoretta vasikkaansa kuusen juurella, josta lumet olivat jo sulaneet. Kuusen juuri sopii kyllä ikääntyneitten vähemmän tärkeitten maatalouskoneitten säilytykseen, mutta uudenuutukaisen vasikan voisi tähän aikaan viedä parempaankin suojaan. Lehmät vain eivät ainakaan tässä talossa tunnu poikimisessa kuivitettua katonalustilaa arvostavan, jos ulkoplaania ja tähtitaivasta on tarjolla. 

Isäntä oli nostanut vasikan pahnojen päälle kauhaan hallille siirtämistä varten. Patonki oli sen verran suojelevainen, että sylissä vasikkaa ei kannattanut ruveta kanniskelemaan. Patonki piti vain saada seuraamaan "lastenvaunuja". Toiset lehmät pysyvät hyvin vakuuttuneina siitä, että vasikka on siellä, mihin se putkahti eikä kymmenen metrin päässä kauhassa tai sylissä. Silloinkin, kun sitä käy siinä vieressä katsomassa. Patonki tuntui olevan tätä lajia. Vietiin siis vasikka hallille päin. Emäntä hyppäsi kauhaan varmistamaan, ettei pontevanoloinen pienokainen ponnista pois kyydistä. Traktori parkkeerattiin rakennuksen kylkeen ja lähdettiin ohjaamaan Patonkia kohti hallia. Homma onnistui yli odotusten lumitilanteen ansiosta. Alarinteessä oli lunta vielä niin paksulti, että Patonki pysytteli lumeen tallautuneella lehmänpolulla ja eteni oikeaan suuntaan. Emäntä ja isäntä kävivät kyllä ohjailun vuoksi välillä polun ulkopuolellakin. Isännän saappaan varsi riitti, emännän ei ihan.  

Vasu ja emo saatiin siis turpeen ja pahnojen päälle, muut lehmät viihtyivät vielä pihalla. Haalarit vaihdettiin takaisin saunatakkiin ja kahdeksalta saunaan. Oli vielä löylyjä jäljellä.

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Ei tapahdu mitään

Kyllä tässä koko kärryllinen on, vaikka irtoturve hallin nurkassa näyttää oviaukon täyttävään perävaunuyhdistelmään verrattuna aika vaatimattomalta. Lämpömittari pyrkii ylöspäin, joten kuivikkeen menekki on lähiviikkoina kasvamaan päin.

Kalenterin mukaan vasikat alkaisivat olemaan ajankohtaisia. Nurmi ja Oleksi siirrettiin lehmien laumoihin pian kesäkuun puolivälin jälkeen. Emojen utareet eivät kuitenkaan vielä vakuuta, joten vähän täytynee vielä odotella. Kohta sonnien siirtämisen jälkeen alkoivat heinäpoudat ja etenkin heinähelteet. Pöyhijän kiskominen 1980-luvun tekniikalla varustetulla (=uudempien aikojen varusteista mm. ilmastointi puuttuu) traktorilla sai lämpötilan ja sen ajoittumisen jäämään mieleen. Sonnit yleensä ajattelevat helteellä vilvoittelua ja lepäilyä varsinaisen työn kuvansa sijasta. Tämä näkyy sitten vasuaikatauluissa.

Kello seitsemän aamulla. Emäntä ajatteli tapaavansa
kuvan henkilöt hallissa, mutta myöhästyi niukasti.
Keskusteluyhteyden saamiseksi ei auttanut kuin
saapastella perässä lohkon ylänurkkaan... 
Kuivitussesonki jatkuu tai itse asiassa sen huippu on vasta alkamassa. Sää lämpenee ja vasikoita on tulossa. Tätä juhlistamaan saapui sopivasti uusi turvesatsi. Isäntä muisti nuppikuorman tilanneensa, mutta perävaunua kuljettaja rupesi purkamaan. Ei haitannut, peltoon se kaikki aikanaan ensin mausteet itseensä imettyään päätyy ja kaikki mahtui katon alle. Emäntäkin muistaa aina välillä jotain väärin ja joskus jopa unohtaa kokonaan. 

Turpeen kulutusta on pakkasten lisäksi hillinnyt lehmien tykästyminen ulkoilmaelämään. Pihalle kohta, kun päivä valkenee. Päivän paistattelu märehtien on ilmeinen syy poistua katon alta. Pilvisyyskään ei ole este paistattelulle, sillä ulos suunnataan myös lumisateessa. Lumessa hyöriminen ei kuitenkaan varsinaisesti innosta. Tämän päätelmän voi tehdä, kun lumeen tallaantuneelle polulle osuu liikennettä kahteen suuntaan. Silloin yleensä pysähdytään neuvottelemaan,
...ja mikäs oli saapastellessa, kun oli
näin jämpti baana kuljettavaksi.
kumpi väistää upottavan hangen puolelle ja kumpi jatkaa "jalkakäytävällä" sipsuttelemista. Jälkikasvulle on yritetty vastaavanlaisissa tilanteissa opettaa, että fiksumpi väistää. Lehmien kohdalla arvelen, että väistäjäksi valikoituu lähinnä vähemmän mahtipontisen luonteen perusteella.

Turverekan käynti oli kai viikon poikkeavin ohjelmanumero; vakaata on siis ollut elämän meno. Ensi viikolle on epävakautta suunnitteilla kolmen ReKo-keikan verran. Vakautta vaaditaan siis autolta, mutta kävihän se taas huollossa. Kulkupelin vaihtaminen ikänsä puolesta vakaasti käyttäytyvään on kyllä ollut suunnitteilla jo hyvän aikaa, mutta autokaupassa käynti ei kuulu sen paremmin isännän kuin emännänkään suosikkitoimintoihin. Tämän nykyisen hankinnassa kyselemässä ja koeajokeikoilla ramppautettiin mummoa ja ukkia. Epidemiologisista syistä esimerkiksi metsätyöt taitaisivat olla tänä vuonna suositeltavampia. Auto vaihdettiin aikanaan, kun lapsityövoiman lukumäärän kasvettua tarvittiin lisää kuljetuskapasiteettia. Tuo kuljetuskalustolle lisävaatimuksia tuonut edustaja menee suvella rippikouluun, joten vaihto alkaa olla ajankohtaista. Isäntä ja emäntä ovat hyvin yksimielisiä siitä, että iloisenvärinen pitäisi olla, muitten ominaisuuksien puntaroiminen on jo hankalampaa. Katsotaan, mitä vauhtia saadaan toimeksi.
 


sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Oravatiedotus

Näiden tyyppien kameroilla alhaalla oleva moto erottuu varmaan vähän paremmin kuin tällä amatöörin räpsäisyllä.
Liito-oravahakkuu saatiin tehtyä tällä viikolla. Hakkuu kuului EU-hankkeeseen nimeltä Liito-orava life. Termi EU-hanke saa asian varmasti kuulostamaan huimaavan mielenkiintoiselta. Hanketta toteutetaan siipiveikon esiintymisalueen läntisillä äärilaidoilla eli Suomessa ja Virossa. Muu EU on oravaa ajatellen kaukana taigavyöhykkeestä, jonka lajista on kysymys. Ruotsissa tietysti on havumetsää, mutta Tornionjoen ylittämiseen tarvittaisiin paremman siivet. 

Hanketta vetää Metsähallituksen luontopuoli ja tarkoitus on selvittää, millaisista hakkuista orava selviää tai mikä jopa edistäisi sen olemista. Tiheässä olevat puut, joista suojaavat oksat ovat karsiutuneet ja jotka ovat niin lähekkäin, että välilaskut hidastavat matkantekoa, eivät edistä. Sekään ei ole kurren viihtymiselle eduksi, että hirvet ja peurat syövät kaikki haavan vesat, jolloin metsään ei tule haapaa. Talvehtiva hirvikanta lienee nyt noin nelinkertainen 50 vuoden takaiseen ja peurojen kohdalla kerroin on vielä isompi. Hirven pötsiin haapaa mahtuu paljon enemmän kuin oravalauman, joten oravan ruokamaat ovat vähentyneet muun muassa tämän kilpailijan kautta.   

Osasta jyrkännettä kaadettiin oksattomaksi harsuuntuneita kuusia,
jotta pohja paremmin valaistuisi. Metsuri mahtuu puiden väliin ja
tasapainoelin lienee kehittyneempi kuin metsäkoneella. Fysiikan
lakeja joutuvat tietysti noudattamaan molemmat. Jyrkimmästä
rinteestä puita kaadettiin siksi moottorisahalla. Metsäkone
otti sitten Helvetin partaalla (=tiellä) koppia, karsi ja katkoi. 
Tylsältä kalskahtavaa (eu-hankkeen tiedotustilaisuus) otsikkoa ja koronarajoitusten osallistumisintoa vaimentavaa vaikutusta uhmaten Metsäkeskus, joka siis suunnittelee projektissa mukana olevien yksityismetsien leimikot, järjesti hankkeesta keskiviikkona tiedotustilaisuuden hakkuun yhteyteen. Töitä paiskiva metsäkone luonnonhelmassahan on paljon dynaamisempi kuvauskohde kuin teams-ruudun takana puhuva tiedottaja. Metsäkoneeseen muuten pidetään epidemia-ajan ulkopuolellakin 90 metrin turvaväli, sillä siitä mahdollisesti lentävät pärskeet ovat selvästi virusta isompia. 

Metsäkeskuksen lisäksi paikalla oli Luonnonsuojeluliiton liito-oravaekspertti, joka pari vuotta sitten oli käynyt rotkon "oravalasien" läpi kartoittamassa. Itse olemme liito-oravan kaluamien käpyjen lisäksi nähneet kurren itsensä vain kerran linnunpöntössä ja kerran kuivurilla (oppikirjat eivät luettele tyypin esiintymiskohteissa). Meitä pitempään valvovat mökkiläisnaapurit ovat tämän yöhillujan nähneet pihastaan ihan lennossakin.
Tätä kahlaamoa lehmätkin käyttävät kesällä, mutta tässä
(amfibio)ajokoneen ohjastaa puron yli Tuomo Tuuri.


Aikaisemmin ely-keskus kävi hakkuutyömailla merkkaamassa liito-oravaa varten säästettäviä puita, jos kohteelta oli tiedossa kaveriin liittyvä havainto. Tästä käytännöstä kuitenkin luovuttiin jokunen vuosi sitten, koska havaintokohteita oli niin paljon. Nyt tarvittavien puiden säästäminen on hakkuuoikeuden haltijan vastuulla ja viime kädessä on kysymys konekuskin ammattitaidosta. Meneillään olevan hankkeen toivotaan tuovan koulutuksessa hyödynnettävissä olevaa tietoa oravan tarpeista. Kun tietoa saadaan enemmän, päästään parhaassa tapauksessa tilanteeseen, jossa metsänomistajan ei tarvitsisi pelätä oravan asettumista mailleen. Tällöin hän voi niin halutessaan ilman kohtuutonta taloudellista riskiä myös edistää oravan oleilua esim. asuinpönttöjä asentamalla.
Laitumen puoleltakin napattiin auton peilejä hiponut kuusi. Putukka, Rotko, Rajajoki ja Rautu arvioivat rungon litramäärää.





 

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Suosiollinen suojasää

Vettä jään päällä. Muutama päivä suojasäätä ja puro tuli näkyviin valkoisen katteensa alta.


Marmoroitunutta entrecôtea. Tällaisen ohella tulee
mehevää jauhelihaa, jolla on kyllä kyytön syöjissä ystävänsä.
Melkein päästiin helmikuu loppuun pakkassäässä, mutta hiihtoloman alkaessa rupesi lämpömittari kipuamaan ja taivas tarjoilemaan ei-lunta. Osa taisi olla jonkinlaisia jääpiikkejä, tai ainakin ne siltä tuntuivat vastatuuleen hiihtäessä. Lehmätkin käänsivät siinä säässä häntäpään tuulta vasten, mutta sisälle ei moisen takia näyttänyt olevan tarvetta mennä. "Ei heitä sää voi säikyttää. Ei kuihtumaan saa talvetkaan...." Ainakin teuraaksi menneillä hiehoilla ovat ruhon rasvaluokat olleet sellaisia, ettei todellakaan voi puhua kuihtumisesta. Sonnit ovat sitten hoikempia poikia, vaikka saavat sulavampaa rehua. 

Fileitten ja paistien marmoroituneisuus on yleensä suoraan verrannollinen ruhon rasvaluokkaan. Teurastamoon myytäessä korkea rasvaluokka alentaa tuottajan saamaa hintaa. Lisäksi eläimen on rasvakiloa varten syötävä enemmän kuin lihakiloa varten. Paksukaisten kasvattaminen ei siis ole tilalle taloudellisesti mielekästä. Huolellisesti marmoroituneet fileet ja vähärasvainen jauheliha eivät myöskään kasva samassa eläimessä. Jostain syystä kuluttajista merkittävä osa kuitenkin suosii edellä mainittua biologisesti mahdotonta yhdistelmää. 

Kissa opasti Fedja-setää (henkilöitä Eduard Uspenskin kirjoittamissa talossa huolella luetuissa teoksissa) kirjoittamaan säästä, kun ei tiedä, mistä kirjoittaisi. Säästä aloittamalla päätyi näköjään kirjoittamaan lihan laadusta. Kyseisestä lähtökohdasta oli kuitenkin tarkoitus päätyä puron varteen. Suojasäätä oli nimittäin hiihtolomasta huolimatta hetkeksi vähän kaivattukin. 

Puron varressa alkaa ensi viikolla liito-oravahakkuu. Rotkosta kaadettavista kuusista osa on todella pitkiä ja osa on kallellaan. Puut noudattavat kaatuessaan fysiikan lakeja. Mahdollisuudet saada ne kaatumaan toivottuun suuntaan paranivat oleellisesti, kun lumet putosivat suojasään myötä latvoista alas. Tosin jos suojasää jatkuu kovin pitkään sateen kera, realisoituu fysiikan laki, joka estää metsäkonetta ja puukuormaa pääsemästä rotkosta aikanaan ylös. Nyt näyttäisi kuitenkin päivällä päivä paistavan ja yöt alkavat mennä pakkaselle, joten koneet toivottavasti pääsevät liikkumaan ilman kommervenkkejä eivätkä jätä isompia jälkiä.

Tämän kuvan lisäämiseen ei päädytty minkään etelämaalaisen kotieläimen ruumiinosan kautta. Kuva oli yksinkertaisesti ajankohtainen, koska menopeli on tullut pajalta edellisen tekstin julkaisun jälkeen. Ihan oikeita Länkkäreitä talossa on puoli kpl.

lauantai 20. helmikuuta 2021

Ulkoilupäivä

Iltapäivän spurtti. Sähköposti johtaa, Seiska, Suo ja Suttu kärkkymässä, emäntä pitää perää. Isäntä kehui, että paremman kuvan olisi saanut aamupäivän karkureissulta pakettiauton tuulilasin läpi. Päätyi kuitenkin olemaan kuvaamatta, kun suunnan pitäminen peruutuksessa ja kuvan ottaminen eivät olleet erityisen yhteensopivia. Mammat lyllertävät aitauksen puolella lumessa opastamassa nuorisoa oikealle reitille.

Hiihtokelit ovat mainiot ja emäntä on koettanut sitä huvin ja urheilun kannalta hyödyntää. Välillä tulee hyödynnyssuunnitelmiin suunnittelemattomia muutoksia. Eilinen aamu tuli aloitettua paperihommilla ja sen jälkeen oli aikomus valita perunan pesun ja hiihtämisen välillä (=mennä hiihtämään). Naapuri kuitenkin ilmoitti kotieläimistä peltotiellä. 

Mummo ja ukki olivat reissussa, mutta työvoimatilanne oli kohtuullinen, sillä abiturientin lukuloma alkoi edellisellä viikolla. Suunnitelmissa oli ollut järjestää traktorin ja peräkärryn avulla pihanurkissa yksityispenkkarit. Karamelliosion piti tosin olla käänteinen niin, että pikkuveli heittää maasta lavalla matkaavalle päivänsankarille karkkeja korvaukseksi kaikista vuosien varrella pöllimistään. Sää oli kuitenkin niin kylmä, että traktoria ei pelkästään tähän tarkoitukseen startattu ja lapsi on nyt edelleen vailla penkinpainajaisajelua. Eilen lukeminen (oletettavasti) keskeytyi ja vaihtui ulkoiluun suksisauva kädessä. Suksisauva oli lähin reitillä ollut pitkä esine ja sen tarkoitus oli tarpeen vaatiessa lisätä henkilön aitapätevyyttä parilla metrillä. 

Isäntä yritti pakettiautolla lähteä kiertämään karkulaisia vastaan. Sää oli sen verran leuto, että auto ylipäätään käynnistyi. Kiertolenkki kulkee harjulla ja lumista rinnettä ylös pääseminen oli aika epävarmaa. Yritys ei johtanut toivottuihin tuloksiin, joten isäntä teki täyskäännöksen ja suuntasi lukulomalaisen kanssa perään samaa reittiä kuin karkulaiset olivat menneet. Emäntä viritteli paluureitille langan toppaamaan pihaan juoksemisen, sulki hallin toisen pään ovet ja opasti yhden siihen päätyyn jääneen takaisin aitojen sisään. Hiehojen valitsemassakin suunnassa oli jyrkkä nousu vastassa, mutta ne oli saavutettu ennen sitä. Lapsukainen hyppäsi suksisauvansa kera tyttelien taakse ja isäntä ryhtyi näyttämään tietä peruuttamalla edeltä takaisin hallille päin. Eläimet eivät onneksi mene erityisen mielellään syvään lumeen, joten matka sujui oikeaan suuntaan ja kaikki saatiin kotiin.

Toimintavarmaa ja säähän sopivaa
vedenkuljetusteknologiaa
Ruuan jälkeen isäntä lähti ruokkimaan eläimiä, mutta soitti jo pihalta, että nyt näkyy riihellä ylimääräistä porukkaa. Abiturientti ulkoilutettiin uudelleen ja porukka käytiin opastamassa takaisin. Aitojen tilanteeseen perehdyttiin hieman, sillä heräsi epäilys parin metrin sähköttömästä välistä. Nyt olisi näiden alkuverryttelyjen jälkeen ehtinyt hiihtämään. Herkästi nälkiintymisensä ääneen osoittavaa lapsityövoiman osaa ajatellen perunat olisi ehkä kuitenkin pitänyt pestä varmuuden vuoksi ennen lähtöä.

Hiihto jäi sillä seuraavaksi emäntä sai puhelimitse kuumavesitilauksen. Kännykkä säästää kyllä monelta 
Letkulla kannusta kuumaa vettä jäätyneeseen tuloputkeen. 
Emäntä kaatoi kanisterista vettä isännän pitelemään suppiloon. 
Kameran pito kymmenen litran kanisterin kanssa ei 
onnistunut yhtä aikaa, joten kuvassa isännän yksilösuoritus.
askeleelta. Karkumatkalla olleitten tyttelien juoma-astiaan ei tullut vettä. Altaassa ollut vesi oli kyllä sulaa, mutta lisää ei tullut, joten kaivosta tulevan letkun täytyi olla jäässä. Letku on uretaanilla eristetty ja se kulkee kaivosta putken sisässä. Isäntä oli virittänyt kuumailmapuhaltimen puhaltamaan putkeen, mutta eriste teki työnsä, eli eipähän se letku ulkoa päin juuri lämmennyt. Ruvettiin siis pienellä letkulla tunkemaan kuumaa vettä jääpatsasta kohti ylhäältä päin. Isäntä piti suppiloa, johon letku oli kiinnitetty ja ohjasi letkua eteenpäin. Emäntä liritteli
 kanisterista vettä suppiloon. Ensin yhden, sitten toisen ja sitten pulkkaili hakemaan kaksi kanisterillista lisää. Kolmaskin meni ja puolessa välissä neljättä päädyttiin menetelmän vaihtoon. Kaivon pohjalla oli aika koleaa ja isäntä haki sinne vähäksi aikaa isomman lämpöpuhaltimen. Onneksi se lopulta tepsi. Seuraavat vaihtoehdot olisivat olleet huomattavan työläitä. Tänään on sitten päässyt hiihtelemään ihan omin nokkinensa eilisen perheen kanssa ulkoilun vastapainoksi.

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Pahnoilla pakkassäässä

Onkohan tämä nyt luontokuva vai kuva rakennetusta ympäristöstä? Kyltti on kuitenkin ilmeinen infrastruktuurin merkki.

Kesällä usein tulee todettua, että yhtä tai toista tehdään sitten silloin, kun maassa on metri lunta. No, puolikin riittää ja kaikkea tähän kategoriaan luokiteltua ei kyllä tänäkään talvena tehdä. Emäntä on hoitanut kiiruimpia alta pois eli käynyt lähes päivittäin hiihtämässä. Siihen tuo puolimetriä lunta on erityisen hyvä. Tietysti, jos tietäisi, että se puolimetriä on vielä maaliskuun lopussakin, niin ei olisi niin kiire. Viime "talvi" mielessä ei kuitenkaan jaksa pysyä asiasta ihan vakuuttuneena. Nyt ei kuitenkaan ole valittamista. Ala-asteen aikaiset talvilaulutkin osuvat kohdalleen.

Kyyttöhommissa pakkasella on kaksi selkeää työteknistä seurausta. Ensimmäinen seuraus on se, että juomaveden olomuotoa on tarkkailtava. Tavoite on, että se pysyy putkistot läpäisevänä eli ns. juoksevana vetenä. Jos vesi ottaa jossain putken pätkässä kiinteän muodon, juoksevaksi muuttuu sulatusvettä, lämpöpuhallinta tms. kuljettava karjanomistaja. Tätä pyritään omaksi ja lehmien mukavuudeksi kaikin keinoin välttämään. Esimerkiksi kävelemällä aamulla rauhallisesti kuumavesikanisterin kanssa hallille. Kaadetaan siis kuppiin lämmikettä hiukan ennakoivasti, jos on kova pakkanen. Tehokkaimmin auttaisi, jos eläimet olisivat janoisempia tai niitä olisi enemmän juoma-astiaa kohden, toisin sanoen ei olisi niin pitkiä taukoja, jolloin kenkään ei juo. Ummessa olevaa pientä kyyttöä ei voi juopoksi haukkua. Ammattitaitoinen moderni lypsylehmä (esim. 40 maitolitraa per päivä) olisikin sitten tässä lajissa ihan toista maata. 

Toinen seuraus on kuivikelajin vaihto. Riittävän kylmällä (alle -10 astetta) kosteus kohmettuu alustan pinnassa eikä se kaikki ole imeytymässä kuivikkeeseen. Tällöin pärjätään siis vähemmän imukykyisellä pehmusteella eli oljella. Leutona viime talvena koko kausi oli käytettävä turvetta, jonka imukyvyn kuvailuun voisi lainata sanoja jostain vaippamainoksesta. Kyseessä on kuitenkin luonnontuote eikä kemikaaliviritelmä niin kuin näissä moderneissa vauvan varusteissa taitaa olla. Turpeen hyvä puoli on myös se, että sitä kyllä aina jossain päin saadaan nostettua vaikkakin kosteana suvena vähemmän. Oljen saatavuus on kiinni lähinurkissa vallitsevista puintikauden säistä, joissa aika usein on Suomen ilmastossa paalaajan ja pahnan laadun kannalta toivomisen varaa. Kuivittajan kannalta huomionarvoista on myös se, että turvetta pöllytettäessä ei ilmaan pöllähdä homeita niin kuin nihkeänä paalatusta oljesta. Nyt vain pahasti näyttää siltä, että turpeen hinta tulevaisuudessa nousee enemmän kuin kuivikkeilla märehtivällä kyytöllä on maksukykyä.
Mitähän pojat tuijottavat? 360 asteen kamerakuvasta selviäisi, että intensiivinen töllötys kohdistuu talvimaisemaan. Tässä katsomon aitiossa on pehmustetut seisoma- ja makuupaikat. Päällysteiden kuosi on parhaimmillaan juuri talvimaiseman katselussa.