Puimurin, lasten ja vasikan liikkeitä

 Kylvetään lumien sulettua ja toivotaan, että päästään puimaan, ennen kuin tulee uutta. Kalenteriin nähden vähän turhan vihreää tämä hamppu, vaikkei nyt lunta vielä olisikaan tulossa. Härkäpavut on saatiin puitua viime viikon lopulla. Herneet ja rypsit jo aikaisemmin.

Härkäpavuilla on tässä oikein rentoa ja mukavaa, kun
pötköttävät kyljellään. Ryhdikkäät pavunvarret
puolestaan rentouttaisivat puimurikuskia.

Sadonkorjuu etenee. Härkäpavut tulivat laariin viime perjantaina. Seuraavana päivänä satoi. Sato oli kohtuullinen siellä, missä härkäpapu vallitsi. Eräissä kohdissa runsaasti valtaa käytti myös ohdake ja sen sitten huomasi kärryn täyttymisessä tai oikeastaan täyttymättömyydessä. Hamppua on usein syyskuun loppupuolella puitu, mutta toistaiseksi ei näytä erityisen lupaavalta. No, hamppua tuli onneksi kylvettyä aika vähän, kun hinta laski edellisestä vuodesta. Toivottavasti silti saadaan korjuun. Vihannesten korjuu vartoaa sään ja maan jäähtymistä. 

Yleisötapahtumienkin puolesta kausi alkaa olla ohi. Reilu viikko sitten oli Lähiruoka/Osta tilalta -päivä. Pasteijat ja pullat on syöty ja puffetti viettää taas talven proosallisesti puukatoksen roolissa. Viime loppuviikkoa taas vilkasti lukuisa määrä pieniä mutta innostuneita vieraita; ensi päiväkotilaisia ja sitten alaluokkalaisia.

Aikaisemman viikon erikoisuus taas oli yhden tiistaiaamun vilkas puhelinliikenne. Iltapäivällä oli lähtö ReKo-kierrokselle Helsinkiin, jolloin ylimääräistä ohjelmaa lastaamisen lomaan ei olisi varsinaisesti kaivattu. Puhelin soi 7.39, kun  emäntä oli saanut nostettua porkkanakorit pois kylmiöstä. Soittaja kertoi ajelleensa valtatietä ohitse ja nähneensä lehmän tien vieressä. Emäntä varmisti, että kyseessä oli valtatie eikä laidunlohkojen välissä oleva peltotie - siihenkin kulkeutuneista eläimistä on ilmoitettu. Välittömästi puhelu isännälle, mutta tällä oli - yllätys, yllätys - linja varattuna. Spurtti sisälle isäntää tavoittamaan. Porkkanat saivat jäädä pöydälle. 

Isäntä puhui puhelimessa aiheesta nauta aidan ulkopuolella. Kenkien vaihto, huomioliivi päälle (tätä ei huomannut edellisellä vastaavalla keikalla laittaa), aitalankaa mukaan ja kiihdytys valtatien varteen. Pari kolme puhelua tuli tässä matkan aikana, nyt tosin kerrottiin, että tien puolella laidunta oli nähty vasikka. Sen verran on oppinut, että jos ei tiedä puhujan aiheeseen liittyvän tietopohjan laajuutta termin lehmä/vasikka voi olettaa viittaavaan kyllä nautaeläimeen, mutta eläimen iästä, koosta tai sukupuolesta se ei välttämättä kerro mitään. Tielle päästyä todettiin, että vasikkahan siellä on hirviaidan vieressä alhaalla penkassa. Auto käännettiin seuraavassa risteyksessä ja parkkeerattiin hirviaidan portin kohdalle. Avattiin portti ja viritettiin mukaan otettu aitalanka niin, että auton ja avatun portin välistä ei pääse jatkamaan. Tässä vaiheessa ukki ehti paikalle. Hän jäi katsomaan, ettei muu lauma tule avatusta portista ulos. Isäntä ja emäntä lähtivät opastamaan vasikan hirviaidan viertä portille. Tuli sujuvasti ilman ylimääräisiä mutkia. Perässä tulevan emännän pöpelikön läpäisynopeus ei ihan vetänyt vertoja vasikalle. 

Ennen puolta yhdeksää emäntä jo istui kotona kylmiön edessä laatimassa Vikinä palannut kotiin -päivitystä. Sitä ennen oli siirretty lauma toiselle laitumelle ja vastattu virkavallan valtatienautaa koskevaan tiedusteluun. Pöydällä odottaneet kylmiökylmät porkkanat olivat keränneet tiivistyvää kosteutta pintaansa. Tässä siis selitys, jos ReKo-asiakkaat saivat kovin kosteapintaisia porkkanoita.

Viime loppuviikko oli varsin säpinäinen. Torstaina vieraili Soramäen päiväkotilaisia, jotka tässä poistuvat kasvimaalta. Seuraavana päivänä kävi kaksi ryhmää Hämeenkosken alkuluokkalaisia, joiden poistuminen oli huomattavasti näyttävämpi, sillä autoja oli kaksi.

Hölkätään ja lastataan.

Rypsivaraston pinta kohtaa äkillisen alenemisen noin kerran vuodessa. Nupin täyttö on alkanut, mutta perävaunuun on vielä matkaa. Tässä kohdassa ei tarvita mitään kaatosateita. Noudon siirto maanantai-illasta tiistaiaamupäivään onneksi onnistui.

Perävaunu kuivattelee pohjaansa, kun nuppia lastataan.

Sää suosi luonnonpäivää ja siitä on suurin piirtein toivuttu. Nyt on aloitettu sonnien syysloma ja yhdistetty lehmälaumat. Isäntä ja emäntä ovat hölkänneet edestakaisin laitumien väliä ja viritelleet ja purkaneet aitoja. Sää suosi tätäkin siinä mielessä, että ei sada, mutta tuohon turvasaappaat jalassa hölkkäämiseen olisi hieman viileämpi sää ollut omiaan. 

Rypsien vakiokyyti koko komeudessaan.

Siirtojen koreografia meni melkein kohdalleen. Saulille tuli kuitenkin viimeisessä vaiheessa ratarikko. Sauli ja Ukko oli siirretty muitten sonnien joukkoon ja lähdetty hölkkäyttämään lehmiä ja vasikoita teitten väliin ts. kasvimaalla kävijöiden matkan varrelle. Tämä suoritus oli ripeä ja onnistunut. Kasvimaalle menevä peltotie oli hetken aikaa poikki risteävän liikenteen vuoksi, mutta yksikään asiakas ei juuri silloin onneksi ollut kaalia ja porkkanaa vailla. Takaisin tultua laitumen sonnimittari näytti pykälää liian pientä lukemaa. Sonnilaitumen takaisesta metsiköstä kuului kuitenkin mölinää. Sauli on yleensä ottaen sangen sivistyneesti käyttäytyvä sonni, mitä nyt joskus örisee ja mölisee, mutta sillä on tiettyjä haasteita sosiaalisissa suhteissaan. Tämä oli realisoitunut. Saukki päivysti puiden lomassa aidan vieressä väärällä puolella, joten sille viritettiin aitalangat ympärille - aarin yksiö - , nostettiin aidan varsinaisen aidan langat niskaa korkeammalle ja hätistettiin kaverit hiukan etäämmälle siirtämällä väliaitaa. Puolen tunnin kulutta koti-ikävä oli voittanut ja Sauli palannut ojan oikealle puolelle jumittumatta ojan pohjaan. Valitettavasti aidan  samalle puolelle oli ajautunut myös kiistakumppani. Toivottavasti saavat pian selville, kumpi on mahtavampi. Ainakin voisivat keskustella asiasta hiukan pienemmällä volyymillä.  

Sen sijaan herneen puintia sää ei näyttäisi suosivan. Eilisten sateiden jälkeen olisi tarvittu pari päivää poutaa, että homma luonaisi. Huomiselle on kuitenkin luvattu samanlainen ryöpsähdys kuin eilisellekin. No, keretäänpähän sitten hyvin Töölö-Puotila-Korso- Tuusula-etelänmatkalle. Sää ei suosinut myöskään rypsin lastausta. Siementen piti saada kyytiä eilen, mutta monta milliä tunnissa sateen vuoksi, lastaus siirrettiin tälle aamupäivälle ja autoilija ajelutti apulantaa. 

Rypsiä järjesteltiin etukäteen niin, että varsinainen lastaus saatiin käymään nopeasti. Isäntä ajatteli varmaan emäntää, kun kärryn siirto eteenpäin melkein unohtui.

Puitu ja kylvetty

Paalaava isäntä tuli juuri karhottimen kanssa kruisailevaa emäntää vastaan. Tällä kertaa jäi morjestamatta, kun emäntä räpläsi kännykkää esille saadakseen rehuntekokuvan. Automaattiohjauksen siirtäminen karhotintraktoriin (vuosimallia 80-luku), olisi parantanut mahdollisuuksia yhdistää kuvaaminen ja isäntäkullan tervehtiminen. Taustalla ukki naapurin traktorilla. Oma oli turbiinikytkinperusteisella sairaslomalla.

Edellisen kuvan karheet ovat aika olemattomia, eivätkä nämäkään
koolla juhli. Rehuhommat kävivät siksi aika nopeasti. Paalaimen
kanssa ei tarvinnut pysähdellä kovin taajaan, paalia ulos
pullauttamaan, kun paalin kertymiseksi sai ajella sen verran pitkän
matkan. Kyllä veden - tai tässä tapauksessa sen puutteen - 
vaikutukset ovat ihmeellisiä.

Kesä on edistynyt edellisestä numerosta. Rypsit on puitu, uudet on kylvetty ja ruohoja on paketoitu. Uuden rypsin kylvö jäi valitettavan vähälle, kun ruohon lisäpaketoinnin tulevaan suveen tuoma joustonvara nähtiin tarpeelliseksi. Toivottavasti jonkun keväällä kylvettävän kasvin hinta nousee talven aikana sellaiseksi, että sen kylväminen innostaa. Ostajien hintakehitystoiveet taitavat olla päinvastaiset. 

Puimuriharjoituksia riittää vielä, sillä toistaiseksi härkäpapu, herne ja hamppu kukoistavat ja vähän tuleentuvatkin pelloilla. Homman haasteellisuutta lisää päivien lyhenemisen lisäksi se, että näiden ns. hyötykasvien joukossa kukoistaa  paikoin myös savikkaa, saunakukkaa ja ohdakkeita. Viime mainittu olisi kyllä maukasta kutunruokaa, mutta muonavahvuuteen ei nyt kuttuja kuulu. Lisäksi ohdakkeen kasvutapa on sellainen, että hehtaarisadot olisivat todennäköisesti reilusti pienempiä kuin viljelykasveilla. Hehtaarilla heinää ruokkisi siis selvästi useamman kutun kuin hehtaarilla ohdakkeita.

Ennen kuin päästään puimaan lisää, on kuitenkin vielä Suomen luonnon päivä (26.8) ja avoimien ovien tapahtuma sen merkeissä. Elleivät emännän käyttämät arkistolähteet  (=internet) ole kovin erehtyneitä, ensimmäinen luonnon päivä oli vuonna 2013. Emännän muisti, jossa ajoittain kyllä ilmenee joitakin pieniä epätäsmällisyyksiä, tukee tietoa aloitusvuosiluvusta. Muistikuvissa nimittäin on, että puffetin astioita ei päässyt tuolla ekalla kerralla asettelemaan edellispäivänä valmiiksi. Talossa asusti silloin herra Puoltoistavee, jonka mielestä kaikkiin asioihin ja esineisiin kannatti tutustua ja perehtyä. - Ei huono asenne korkeammassakaan iässä. - Jos nuo asiat sijaitsivat esim. otsan korkeudella (=pöydällä oleva astia), perehtyminen kävi paremmin, kun siirsi kyseisen mielenkiinnon kohteen hiukan alemmaksi. Siirtomenetelmiä oli kaksi: hallittu ja vähemmän hallittu. Aina tietysti yritettiin hallitulla, mutta toteutus saattoi poiketa tavoitellusta, jos esim. joutui kovasti kurkottamaan. Tätä ongelmaa ei ole enää viime vuosina esiintynyt. Kehitys kehittyy lapsista puhumattakaan.

Uusia papuja voisi kyllä kohta puida, kun vanhat matkustivat Pohjanmaalle. Tämän erikoispikavuoron esteettömyys on hoidettu näin teknisesti. Se yläkuvassa mainittu turbiinikytkinperusteinen sairasloma alkoi tällä työmaalla.

Puida vai kylvää?

Lehtoneidonvaippaakin on kuivina vuosina ollut
harvemmassa kuin muulloin. Se ilmestyi metsään
muutaman vuoden laiduntamisen jälkeen. Laidunnus
siis mahdollisti sen esiin tulon. Toisaalta se näyttäisi
kuuluvan ns. maukkaampiin eväisiin. Löytyy lehtiä ja
niiden keskeltä haukkaistu kukkavarsi. 

Sadetta on varrottu suurin piirtein koko suvi. Yleensä tällaisissa tapauksissa odotus palkitaan puimuristartin häämöttäessä. Siltä vähän näyttäisi nytkin. Puimuri on vireessä, mutta toistaiseksi vielä lähtökuoppien puolella. Lehtivihreän pitäisi kypsyä rypsin siemenistä pois ensin. Tätä odotellessa saatiin pitkästä aikaa sääennuste, jossa oli sinisiä tolppia useammalle päivälle peräkkäin. Ennusteen lisäksi on myös tullut ihan oikeata vettä maahan ja sademittariin asti. 

Rypsin puintia sade haittaa, mutta rypsin kylvölle se on edellytys - kunhan väliin tulee sopiva tauko. Sopivat rypsimaat vain ovat nyt kuivan alkukesän takia vähissä. Suunnitelma oli kesäkuussa rehunteon jälkeen ruveta mylläämään vanhoja nurmia rypsinkylvökuntoon. Mylläyksellä paitsi katkaistaan hyödyllisiä matoja ja ruokitaan lokkeja katkotaan myös haittaavien rikkakasvien juuria. Tämä operaatio vaatii riittävästi toistoja, jotta juuresta alkanut uusi kasvu saa juuren pätkät riittävästi kuihdutettua. Toistot pitää ehtiä tekemään ennen kuin on liian myöhäistä kylvää. Toisen rehusadon jälkeen ei enää rypsi ehdi. Kuivuus on haitannut myös uusien nurmien perustamista, joten siitäkin syystä varastossa olevan rehumäärän on oltava ennemmin ylä- kuin alakanttinen. Aakkosissa on onneksi noita kirjaimia, joten suunnitelma B tai C tai jne. ottanee paikkansa. Suunnitelma A on vain yleensä ollut se taloudellisimmaksi arvioitu.

Maataloushallinto jossain vaiheessa vaati etukäteen tehtyä useamman vuoden viljelykiertosuunnitelmaa maataloustukiin liittyville sitoumuskausille. Suunnitelmaa ei ollut pakko noudattaa, mutta se piti tehdä ja haluttiin nähdä, kun papereihin liittyviä tarkastuksia tehtiin. Olihan se tietysti jo pykälää edistyneempää verrattuna erään naapurimaan taannoiseen järjestelmään, jossa viisivuotissuunnitelmaa myös noudatettiin säistä ja markkinoista piittaamatta. Paperihommia on kuitenkin sen verran tarjolla, että niistäkin tekisi mieluiten niitä, joista on oikeasti hyötyä.

Vettä kaipaavat metsälaitumetkin. Tästä on hyvin syöty, mutta uutta kasvua ilmaantuu vedettä vähän niukasti. 

Satoi ja paistoi

Tällaisia kuvia on julkaistu ennenkin avoimien ovien päivän jäljiltä. Uutta on telttakatoksen väri. Sen alla on väristä johtuen hämärämpää kuin vanhan, vuosia sitten sulovilenöidyn (*) valkoisen. Arveltiin kuitenkin, että värillisestä ei niin pahasti pistäisi silmään sen kesäinen oleskelu pihlajan alla. Valkoinen on puun roskista aika nuhraantunut ja lisäksi ilmastointiteippi ei ole pysynyt kauhean hyvin vuotokohdissa. (*) sulovilenöidä = ostaa jotakin, kun sattuu halvalla saamaan, 1970- ja -80-lukujen vaihteessa televisiota katsoneet varmaan termin ymmärsivätkin

Metsästä yleisön ulottuville. Isommalta näytöltä katselevat
havainnevat lapsityövoiman juoksevan edellä. Kännykällä
katsottuna lehmä ja pikkupoika näyttävät aika samalta.
Kärkijoukko oli vetänyt selvän välin kameraryhmään.
Kameraryhmän virkaa hoitanut isäntä todennäköisesti selittää,
että välimatkan kertyminen ei johtunut juoksunopeudesta
vaan kännykän esiin kaivamisen ja kameran toimintaan
näpyttelyn viemästä ajasta. 

Kirjoitusaktiivisuudesta - tai pikemminkin sen puutteesta - johtuen avoimet ovet on jo vuodenaikaa lukuun ottamatta menneen talven lumia. Satoi. Ehkä viisi kertaa. Kuusi kertaa oli poutaa. Päiviä on järjestetty kohta kymmenen vuotta. Itse asiassa pyöreät vuodet täyttyvät juuri elokuun 26. päivä, jolloin on tänäkin vuonna Suomen luonnon päivä ja avoimet ovet tulossa. Luonnonpäivän lisäksi on ollut avoimia maatiloja Hämeessä. Kalaaseja on pidetty yhteensä kuusitoista kertaa ja vain yhden kerran on ollut sadetakki esillä, mutta ei silloinkaan sitten oikein satanut. 

Ei siis voi säästä valittaa, jos nyt oli ensimmäinen kerta, jolloin biotooppiretki vaati sadevarustusta. Pihalle sen sijaan oli saatu uusi katos ja viljelykasvinäyttely oli suojautunut autotalliin, joten vähemmilläkin varusteilla pärjäsi. Ensimmäisenä koronavuonna Avoimet maatilat oli tauolla ja silloin tuli vettä ihan kunnolla, mutta ei sitten lasketa sitä. Kehutaan vaan, että on ilmoja pirelly.

Viime viikon isompi operaatio oli porkkanan harvennus ja kitkentä. Ensi viikoksi niitä saadaan todennäköisesti jo myyntiinkin. Omassa pöydässä on jostain syystä viime päivinä useimmissa ruokalajeissa ollut harvennusporkkanaa. Tämä ei  siis johtunut muodikkuudestamme, vaikka sesongin mukainen ruoka onkin kovasti muotia. Porkkanamaan lisäksi on kontattu mansikkarivien välissä. Tässä lajissa on kunnostautunut erityisesti mummo. Ensi talven mansikkatilanne näyttää tässä vaiheessa aika turvatulta. Ei näy aamiaispöydässä kaurapuurosta vilaustakaan, kun mansikkakerros ei ole läpinäkyvä. Mustikoiden suhteen on huonompaa, kun ensin oli hallaa kukinta-aikaan ja sitten niin kuivaa, että ne niukemmat marjat jäivät kovin pieniksi. Maatalous on siis talven yli pärjäämisen kannalta selvästi varmempaa kuin tuo keräilytalous. Tämän esi-isätkin huomasivat jo vuosituhansia sitten ja siirtyivät laajamittaisesti eräkulttuurista agrikulttuuriin. 

Kesäkukkia koko pelto. Näille herneille näytetään kyllä syksyn tullen leikkuupuimuria. Rypsipelto puolestaan ei enää viherrä tai kirkkaankellerrä, joten sinne puimurin saa suunnata kohta puoleen.

Itsepalvelu ja avoimet ovet

Reitti kasvimaalle pitää huoltaa ennen varsinaista kauden avausta. Tässä meneillään piennarten niitto.

Emäntä lähdössä karhottamaan. Kone ja emäntä ovat
ilmeisesti molemmat riittävän leveitä, kun kumpikaan
ei mahtunut kuvaan kokonaan. 

Ensimmäinen satsi heiniä saatiin korjuun juhannuksena. Juhannusta vietettiin paremmin sitten vasta sunnuntaina. Sato jäi aika niukaksi. Ensin kasvua rajoitti kylmyys ja sitten kuivuus. Tällä erällä ja vanhoilla varastoilla pärjättäisiin kyllä talven yli, mutta siltä varalta, että seuraava suvi on samanlainen, harjoituksia jatketaan, kun korret ovat taas kasvaneet. Toivottavasti tulee vettäkin jossain välissä. Muutkin kasvit tykkäisivät. 

Nyt odotellaan kovasti, että perunat hiukan vielä pulskistuisivat. Ja tietysti muutkin vihannekset. Kasvimaan itsepalvelu julistetaan avatuksi ihan lähipäivinä. Sorttimäärä on valitettavasti pienempi kuin edellisinä 

Avomaankurkku näyttäisi poikivan heinäkuun alkupuolella. 

vuosina tähän aikaan. Ensin oli se kylmä alkukesä halloineen ja yöpakkasineen ja sitten eräisiin kaalikasveihin ilmestyi kirppoja ihan toiseen malliin kuin edellisinä vuosina. Purjotkin ottivat jostain nokkiinsa, mutta sellerit ja herneet näyttävät ainakin toistaiseksi hyviltä. Ehkä tämä tästä. Tuhdeimmin kasvua puskevat kuitenkin oloihin täydellisimmin sopeutuneet kasvit eli rikkaruohot. Kitkemään tarttis mennä. Se on onneksi ihan mukavaa hommaa, kun työn jälki aina näkyy. 

Sitten herättiin siihenkin, että puolentoista viikon päästä (8.7.) on Avoimet maatilat Hämeessä. Tapaukseen on kyllä jo sikäli hyvin valmistauduttu, että eilen tuli kotiutettua hiehollinen lihoja. Sitten vain toteuttamaan valmistelujen harkittua aikataulutusta: kasvimaalle silloin, kun aurinko on alempana ja kyyttöpasteijoita leipomaan silloin, kun enemmän porottaa. Ehkä jotain muutakin pitää tehdä. Yritetään vaan muistaa mitä. Isäntä suosittelee aina kaikenlaisten tarkistuslistojen tekemistä, mutta emäntä ei luota siihen, että muistaisi, minkä nimisessä tiedostossa tällainen lista on. Jostain syystä on helpompi luottaa siihen, että kaikki tarpeellinen tulee jossain vaiheessa mieleen. Tai sitten on vaan helpompi siirtää listan laatimisen kaltaista hommaa, jota ei ole ihan pakko tehdä. Ja se lista pitäisi tietysti malttaa lukeakin joka kohdasta. Tämä tietysti myös kuvastaa eroja emännän ja isännän huithapeliusasteessa.

Reitillä kasvimaalle on myös huollettujen piennarten välissä tilaisuus tutustua lukuisiin kuoriaislajeihin niiden lajityypillisessä ympäristössä.

Näyttöpäätteen makua

Näyttää kyllä kivalta. Rypsi on kukkinut pitkään, minkä puolesta satoa olisi odotettavissa. Tämä rypsi kylvettiin syksyllä kerääjäkasviksi, eikä sitä sen tähden lannoitettu, mikä puolestaan vie sato-odotuksia. Pelto kuitenkin näytti keväällä sen verran hyvältä, että sitä ei raaskittukaan muokata, kun kasvusto kerran oli olemassa, hampun hinta laskenut ja toisaalla oli hirvieläinten alle jäänyttä rypsiä tuhoutunut.   

Ei kai yksi tatti syksyä tee ainakaan vielä kesäkuun
alussa? Itse asiassa niitä oli kyllä useampia. Tämä
lienee lehmäntatti, ja jos ei se, niin joku
punikkitatti. Löytyi lehmien laidunalueelta,
joten aika oikeaoppinen, jos on tuo oletettu.

Yksi tämän viikon päätavoitteista oli pitää porkkanoiden etumatka savikkaan ym. nähden riittävänä. Kyseinen homma saatiin tämän erän osalta maaliin - seuraavia eriä on kyllä tulossa - varsin sujuvasti. Sen jälkeen istutettiin vähän taimia ja emäntä siirtyi bongailemaan hevonhierakoita metsälaitumilta. 

Isäntä on kylveskellyt heinänsiemeniä aluskasveiksi ja muuallekin. Operaation tekee erityisen vaativaksi eu-tukikauden vaihtuminen, minkä seurauksena järjestelmä taas kerran "yksinkertaistui". Jos kylvät sitä ja merkkaat koodiksi x, voit niittää silloin ja muokata tällöin, mutta jos merkkaat koodiksi y voitkin niittää tällöin ja muokata aikaisintaan silloin. Jos koodi on merkattu statuksen x1 omaavalle lohkolle et saa tehdä sitä tai tätä muilla kyseisen statuksen omaavilla lohkoilla. Koodilla x merkatuille lohkoille pitää kylvää vähintään kahta annetulla listalla olevaa kasvilajia. Kylvöjen ollessa meneillään tulkintaa tarkennetaan niin, että lajeja, joita ei listalla ole ei saa kylvää niiden vähintään kahden lajin kaveriksi. Meneeköhän joku nyt kaivamaan siemenet ylös, vai pitäisikö muuttaa jokin toinen koodi, josta sitten tulee omat rajoitteensa.

Vihannesmaan tietojen siirtäminen hakemukselle vasta vitsikästä on, varsinkin näin pienessä mittakaavassa, kun koko vihannesala on alle puoli hehtaaria. Eräissä luokituksisa sokerimaissi ja  palkoherne eivät ole vihanneksia, joten ne on hallinnolle laitettavissa kartoissa merkattava erilleen. Kumpaakin on aari pari ja tietenkin muitten kasvien välissä, Näiden rajat on kuitenkin piirrettävä karttoihin täsmälleen oikein. Sijoittelun ratkaisi edellisen lämmön tarve (muitten harsolla peiteltävien kasvien viereen) ja jälkimmäisen ötökkäherkkyys (muitten verkolla peitettävien viereen, jotta matoja olisi hiukan vähemmän). 

Edellisen viikon paperityöharjoitus oli ns. yleisellä luvalla käytettyjen peittaamattomien ei-luomusiementen käytön raportointi. Ruokavirasto tarvinnee määrätietoja arvioidessaan, onko näille "yleisille luville" tarvetta. Hieman tuntui kuitenkin huvittavalta laskeskella muutamien kymmenien värillisten kukkakaalin siementen yhteispainoa. Yhtä sorttia saattoi olla 0,07 grammaa. Grammaan asti ei päästy, vaikka kaikki kukkakaalit laskettiin yhteen. Kunhan ensin pääsi ilmoituslomakkeeseen toteamaan, mitkä sortit piti laskea yhteen ja ennen kaikkea toteamaan sen, että lomakkeessa luvut haluttiin kiloina kahden desimaalin tarkkuudella. No, laittelin 0,00 kg sitten useampaan kohtaan. 

Perinnebiotooppeihin liittyvät sopimukset olivat myös katkolla kauden vaihtuessa. Tai itse asiassa kesken ollutta 5-vuotista sopimusta olisi saanut jatkaa, mutta silti piti siirtyä noudattamaan uudella kaudella määritettyjä ehtoja. Vähän yksipuolista tämä sopimuksen teko. Meni myös hiukan  jännittäväksi, kun ympäristöministeriö epäili, että alueille joilla laidunnus on aloitettu vuoden 2020 jälkeen ei ehkä voi tehdä sopimuksia, koska EU:n metsäkatoasetus kieltää metsän hävittämisen naudanlihan tuotannon vuoksi. Tuollaisella alueella laidunnettu nautakin olisi muuttunut laittomaksi tuossa versiossa. Lampaita sinne kai olisi tämänkin ministeriön tulkinnan mukaan sitten saanut laittaa, koska niitä ei vissiin metsäkatoasetuksessa mainita. Asunto, joka on metsästä raivatulla alueella tai energia, joka on virrannut metsään raivattua johtokäytävää pitkin pohjoisesta Etelä-Suomea huoltamaan, ovat tietenkin ihan laillista kauppatavaraa. No, tällä viikolla ilmoitettiin tulkinnan muutoksesta. Maa- ja metsätalousministeriön puolella oli ilmeisesti  joku sen verran asiaan perehtynyt ja vakuuttava, että naapuriministeriössä uskottiin, että lehmät syövät ruohot puiden välistä, mutteivat puita ja alue pysyy peitteisenä. Laidunnus muuten lisää sitä kyseisen ministeriön huolen aiheena olevaa monimuotoisuutta. 

Taka-alalla lauma metsänhävittäjiä siirtymässä jonossa juomapaikalle. Vihreätä on siihen malliin, että metsän voisi epäillä edelleen kasvavan.