Sähkön teitä ja tien tukkeita

Meille ei siis todellakaan tule mieleenkään mennä aidan väärälle puolelle. Ihan vaan tässä koivun varjossa märehditään. Kuka sellaista väittää?

Sunnuntaina urakoitiin lehmien jako ryhmiin: astutettavat, joilla on lehmävasikka, astutettavat, joilla on sonnivasikka, ne joita ei astuteta ja ne jotka lähtevät kesälomalle naapurin perinnebiotooppiin. Koko päivä meni. Kukaan ei varsinaisesti karannut mihinkään. Tosin hallin viereiseen männikköön siirretyt muutamat lehmät muistivat hyvin aitauksen takaportin, jota isäntä ei ollut muistanut sulkea. Isäntä havaitsi tämän onneksi välittömästi ja huusi emäntää ja lapsiapua juoksemaan toiselta puolelta vastaan pysäyttämään porukan. Emäntä syöksyikin lyhintä tietä sonnikarsinan läpi. Ei ehtinyt jokaisen askeleen paikkaa ja laskeutumisnopeutta täydellisesti harkita, joten haalarin punteille sai matkalla pari melko tuoksahtavaa läiskähdystä. Ajoissa kuitenkin reitillä ja rouvat ja lapset kääntyivät takaisin männikköön. Homman loppupuolella havaittiin kuitenkin, että Unoa ja Petsamoa ei ole lajiteltu mihinkään. Petsamo on vasikaton lehmä ja Uno tämän vuosikerran vanhin vasikka. 

Tyypit olivat olleet 45 eläimen metsäläisseurueessa, joka oli operaation alussa johdatettu halliin järjestelyjä varten. Ilmeisesti olimme kuitenkin johdattaneet vain 43-turpaisen porukan ja nämä kaksi olivat kurkkineet lähtöä puun takaa. Isäntä lähti metsään kadonneita lampaita etsimään. Körötteli punaisella yleisratsullamme laidunalueita erottavaa metsäautotietä ja sieltä Petsamo löytyikin männiköstä mäen päältä. Isäntä jatkoi eteenpäin, jos vaikka Unokin ilmaantuisi, Petsamo seurasi alkuun perässä aidan takana tien viertä pitkin. Ei näkynyt Unoa. Hallille jääneet emäntä ja lapsityövoima olivat sillä välin pohtineet, kävisikö tässä välissä syömässä, mutta onneksi ei menty. Kuultiin äänimerkki, kun Uno ilmoittautui hallin takaa koivikosta. Hallin puolella Riljoona komenteli siihen malliin, että kaveri saatiin sujuvasti sisälle. Petsamo puolestaan oli lakannut peesaamasta kolmevitosta, joten isäntä palasi ja sulki portit. Petsamolla ei ollut hätää tontillansa, sapuskaa pukkaa joka päivä lisää, astiassa on puoli kuutiota vettä ja kaverit olivat tulossa viereiselle lohkolle. Seurueet johdettiin tonteillensa ja sitten ruvettiin ihmettelemään paimenpojan alhaisia jännitelukemia. Sähköyhteyksien tutkiskelureissu metsälaitumen suuntaan oli tuloksellinen, sillä emäntä havaitsi veräjän tykönä norkoilevan Petsamon. Saatiin siis kaikki paikoilleen jännitettä lukuun ottamatta. Edellisenä päivänä oli satanut reilusti ja elettiin toivossa, että kelin kuivuminen nostaisi lukemia.

Noin 42 hevosen karjanpaimennusvaljakko. Merkittävä
etu perinteisiin yhden hevosvoiman malleihin on se,
että tämä on valmiiksi satuloitu. Eilisessä tilanteessa
nopeasta lähdöstä oli ilmeistä etua.

Seuraavana päivänä havaittiin sonnien laajentaneen tonttiansa aikaisemmin syötetyn laitumen puolelle, yhden tilapäisen väliaidankin olivat saaneet maahan. Se käytiin virkistämässä, jotta kasteisessa maassa lojuva lanka ei söisi jännitteitä. Lanka tiedettiin huonoksi, joten syyksi epäiltiin, sähkötöntä väliä jossain aidan keskivaiheilla. Päältä päin ehjässä nauhassa voivat olla langan sisällä kulkevat metallisäikeet katkenneita ja elektronit epäurheilullisuudessaan jättävät hyppäämättä. 

Illan suussa emäntä lähti vielä tutkimaan sähkön kulkua oikein mittarin kanssa. Kumisaappaat jalassa alhaisilla lukemilla heinänkorsimenetelmä on vähän hidas ja epävarma, siksi tekninen apuväline. Aidan takaosa, jossa väliaidan molemmat päät olivat kiinni osoittautuikin sähköttömäksi. Virta oli pysähtynyt juomapaikan kohdalla olevaan veräjälankaan, jossa ilmeisesti oli noita yllä mainittuja katkoksia. Tämän paikan pystyi rautalangalla korjaamaan ja nyt tuli sähköä perällekin. Emäntä päätti rautalankavyyhdin ja pihtien kanssa kiertää vielä lopunkin aitaa, jos vaikka  löytyisi lisää vastaavia tukoksia. 

Salaattimyynti on auki ja lisää vihannessortteja
tulossa pikkuhiljaa. Tässä bataviasalaatti
Maravilla de Verano. Suoraan maalta
omatoimisesti tai sitten juhannusmyynnistä
pihasta torstaina 23.6. klo 15 - 17.30.

Hommaa sai tehdä ihan rauhassa, koska sonnit seisoskelivat laitumen toisella laidalla ja osoittivat kiinnostusta tien toisella puolella metsälaitumella olevaan lehmälaumaan eivätkä emännän operointiin. Isäntä soitti ja tiedusteli, onko emäntä mahdollisesti tulossa nukkumaan. No, sitten kun saan tämän pätkän käytyä läpi. Kahden minuutin päästä puhelu otettiin toiseen suuntaan ja emäntä ei todellakaan tiedustellut isäntää nukkumaan. Sonnit olivat lähteneet seuraamaan liikkeelle lähtenyttä lehmälaumaa omalla puolellaan tietä. Laidunlohko vain sattui loppumaan siihen, mistä sonnit lähtivät. Ilmeinen ratarikko siis, vaikka pitkäksi kasvaneella nurmilohkolle edelleen päätyivät. Emäntä syöksyi sen pitkän heinikon läpi ehtiäkseen sonneja vastaan ennen pellavamaata. Ehtikin, mutta ei ilmeisesti ollut riittävän pelottavan näköinen ainakaan kaikille yhtä aikaa, sillä edellisen aidan vähäsähköiseksi havainneet sonnit uskaltautuivat kokeilemaan tämänkin aidan ylittämistä sen sijaan, että olisivat perääntyneet. 

Tässä vaiheessa saapui ratsuväki 42 hevosen, yhden khauboin (isäntä) ja yhden khaugöölin (pienokainen) vahvuudella. Tilanne saatiin hallintaan. Isäntä pyörähteli sonnien edessä tuolla superratsulla kuin villin lännen karjapaimen - lippalakki stetsonin tilalla - emäntä nosti tien vieressä ollutta lankaa yrittäen edelleen näyttää pelottavalta ja khaugööl käänsi aitalangat sivuun paluureitiltä. Sama toistui seuraavallakin väliaidalla ja lopulta pojat ihan suosiolla kävelivät isännän huutelun perässä vielä oikealle lohkolle. Tupu ja Tali tosin hieman myöhäisempää herännäisyyttä edustaen. Pellavamaan vieressä olleeseen hernepeltoon tuli hiukan traktorin jälkiä.

Tänään oli sitten aidanalusten raivaus noussut prioriteettilistalla ja jännitelukemat saatiin ylemmäs. 

Leikkurien valvontaa

Pihojen syötön jälkeen järjestettiin keskimatkan maastojuoksukisa välillä piha - Hopeamäen laidun. Emäntä (vasemmassa reunassa) johtaa kisaa ja on ottanut selvän kaulan pääjoukkoon. Vesiesteellä varustevalinta saattoi kuitenkin aiheuttaa johtopaikan menetyksen. Kevytkenkäisyydestä  (=teräskärkiset turvakengät saappaitten sijasta) oli todennäköisesti ollut etua ylämäkiosuudella, mutta valinnasta seurasi puron ylitys sillan kautta kilpailijoiden loiskutellessa suorinta tietä toiselle puolelle. Tappio oli kuitenkin helppo niellä, sillä oleellista oli, että pääjoukko ei tehnyt ratarikkoja. 

Kauden sana on rikkojen torjunta. Isäntä kurvailee, tai siis ajaa suoraan aina kun mahdollista,

Rikkaäes saapumassa kohteelle. Herne vihertää ja
savikka punertaa. Eikä sitä ole vähän.

fossiilienergian liikuttaman rikkaäkeen ohjaksissa. Emäntä taas on tankannut itsensä aamuisin kaurapuurolla ja mustikoilla ja sitten bioenergialla edistänyt porkkanoitten ja rikkakasvien välistä epätasa-arvoa. Valtaosan syrjintäenergiasta voi kohdistaa jauhosavikkaan. 

Tänne päädyttiin, kasvimaareitin varrelle. Hiehojen kanssa
seurustelu ei vielä onnistu vihannesten haun lomassa,
sillä satoa vielä hetki odotellaan. Salaatti ja persilja
ovat jo ihan lupaavan kokoisia.

Pari kertaa apuna oli puutarhatöihin tutustuva työssäoppija. Ensimmäisellä kerralla alku ei kuitenkaan ollut aivan niin puutarhapainotteinen kuin oli tarkoitettu. Harjoittelijan saapuessa hiehot oli juuri siirretty ruohonleikkurin virkaan taloa ympäröivään männikköön. Eräästä kohdasta leikkuualuetta rajaava lanka oli kuitenkin jäänyt hiukan notkolle. Robottileikkureiden ohjailuun taitaa riittää ihan maan alle kaivettu lanka, mutta näille luontaismalleille tehokkain korkeus on metrin tietämissä. 

Hiehot tietenkin huomasivat tämän ennen kuin talonväki ja Tera ja Triljoona tavattiin pasteeraamassa mustaherukkapensaiden välissä. Isäntä laati nopeasti hyvän suunnitelman yliastujien palauttamiseksi työtehtäviinsä. Emännälle suunnitelma ei aivan täysin valjennut emännän ja isännän välissä olleen hallin aiheuttamien  näkö- ja kuulorajoitteiden vuoksi. Hallin toiselle puolelle päästyä kuitenkin valkeni, että suunnitelma mitä ilmeisemmin oli epäonnistunut perusteellisesti, sillä aitojen ulkopuolella hallipihalla hölkkäsi koko 14 turvan lauma. Harjoittelija oli siis paikalla enemmän kuin sopivasti, sillä kolme ihmistä tukkiin 50 prosenttia enemmän lehmän mentäviä aukkoja kuin kaksi. Hiehot keksivät onneksi omenapuiden ja mansikkamaan välisen mehevän voikukkakentän ja asettuivat siihen. Tai Oodi haettiin kyllä mansikkamaalta, mutta onneksi se ei ollut kävellyt tihkuletkujen kohdalta. Tässä vaiheessa isäntä esitteli suunnitelma B:n. Sen vika oli se, että hiehoja ei kiinnostanut noudattaa sitä. Emännän laatima hieman suoraviivaisemman reitin sisältänyt suunnitelma C onneksi kelpasi ja päästiin puutarhatöihin.

Leikkuutauko. Meneillään on leikatun materiaalin prosessointi mobiilibioreaktorissa (märehtiminen suom.huom.)

Toukotouhua

Sadepäivä, mutta ei ollut metsässä käynti mikään kävely mustavalkotelevisiossa. Paisterinteen kulotusalueella kärventynyt kataja oli saanut kaulaansa oranssin pörröhuivin.

Kuva on vähän kaukaa. Etäisyys johtuu siitä, että sonnit
ovat nopeampia kuin perässä juokseva isäntä. Tosin
isäntä antoi tasoitusta ottamalla juostessa kännykkää
kuvausvalmiuteen. Lisäksi isäntä pääsisi ikämiessarjaankin,
toisin kuin tämä nelijalkainen nuoriso. Aitatolpan paikalla
häämöttävällä emännällä oli sen verran etumatkaa, että ehti
pois alta ennen avattua veräjää.

Tuli sadepäivä kuin tilauksesta. Viimeiset varsinaiset kylvöt on saatu tehtyä, joten tämän talon pelloille osuvat sateet tulevat laariin. Viikolla viimeisteltiin aitauksia. Lehmät ja vasikat pääsivät metsään, sonnit pellolle ja hiehot pihatöihin eli tuuraamaan ruohonleikkureita kuivurin ympäristöön. Yhtä vasua vielä odotellaan, sillä siitossonnien syysloman aloitus meni viime syksynä pari kolme viikkoa pitkäksi. Söpö on ainakin kovasti sen näköinen, että prinssi tai prinsessa Uljas olisi lähiaikoina tulossa.  

Kuvassa pyhätuukin esihistorialliset vaiheet, eli pellava taimella.

Laitumellelaskut sujuivat melkein ilman ylimääräisiä askelia. Lähes alinta aitalankaa matalampaa Uraa piti seurata pari kertaa metsään, kun pienokainen erehtyi toistuvasti menemään sen alimman langan ali. Tähän seuraamiseen onneksi riitti kävelyvauhti. Lisäksi positiivisia puolia on se, että vasikka metsässä ei aiheuta vaaratilanteita liikenteelle ja että Uran massalla ei väärässäkään paikassa - mm. mansikkamaan tihkuletkujen päällä saa kovin pahaa jälkeä. Esim. kymmenen sonnin perässä kulkiessa voi tällaisiakin huolia tulla mieleen. Muutaman tunnin metsävisiitin aikana tyttelille tuli ilmeisesti mittaa sen verran lisää, että aitalangan alitus takaisin maito-osastolle ei onnistunutkaan heittämällä. Opastetusti onneksi sujui ja Ura on ruokailurytmistään päätellen vakaalla kasvu-uralla. Ura oli syntyessään tämän kevään vasikoista ylivoimaisesti pienin, joten kasvunvaraa kyllä on.

Sitten on taas istutettu taimia; lisää salaatteja, kukka- ja kyssäkaaleja ja kesä- ja talvikurpitsaa. Aikaisemmin istutetut salaatit ovat jo selvästi kasvaneet. Porkkanarivitkin näkyvät, mutta ovat kyllä selvästi jäljessä lohkon luontaista menestyjää, jauhosavikkaa. Kuokkia kuitenkin jo teroitellaan, joten vetoa kannattaa lyödä porkkanoiden puolesta ja savikat jättää panoksitta. Perunapenkit on rikkaäestetty. Tässä kohtaa työ toteutettiin 12-metrisen rikkaäkeen ja traktorin sijasta bioenergialla emäntä ja harava -menetelmällä (työleveys n. 1/27). Sitä 12-metristä taas on ulkoilutettu useimpien muiden kasvilajien joukossa. Tästä voinee päätellä jotain perunan viljelyn laajuudesta verrattuna esim. härkäpapuun. Perunaa tulee kyllä syötyä näistä paljon enemmän. Sopii siihen tietoon, että aikoinaan härkäpavun viljely väheni siinä vaiheessa, kun peruna ja herne yleistyivät. Historiallinen trendi näyttää pitävän pintansa. Mutta syödään sitä papuakin ja huomenna kylvetään kasvimaalle niitä isosiemenisiä lajikkeita. 

Maissia ja kesäkurpitsaa. Kesäkurpitsat ovat siirtyneet kasvihuoneesta ulkoruokintaan ja tomaatin taimi on kennon vieressä saanut lisää tilaa. Maisseihin kerittäneen ensi viikolla.

 

Istutellaan

Perunaa istuuntumassa lapsityövoiman avustuksella. Emäntä pukeutuu nuorekkaasti, eli käyttää kuulonsuojaimia, joissa lukee "kid". Lapsityövoiman nuoruus vakuuttaa ilman tekstitystäkin. Maahan on menossa sisukseltaankin vaaleanpunaista Mulberry Beauty -perunaa.

Ensimmäisiä kasvimaahommia penkkien teon
jälkeen on ollut sipulin istutus. Aika tuoksuvia
ovat olleet istukkaat, kun ne on piiloistaan
löydetty. Niitä on käyty nokkimassa harson läpi
mullan alta. Ihan uusi ja ehjä harsokin vielä.
Teosta epäillään kaksisiipisiä nokkalintuja
kavereineen.

Viime numerossa sulamisvedet vielä lainehtivat, mutta nyt ovat pellot paikoin jo kuivuneet. Muistiinpanoista näkyi, että vuosi sitten ensimmäisiä perunoita istutettiin reilusti huhtikuun puolella. Tänä vuonna ensimmäiset pääsivät maahan 4.5. ja homma viimeisteltiin eilen. Juhannusperunoiden saanti näistä nurkista on siis vähintäänkin erittäin epävarmaa. Alkavan viikon säätkään eivät miltään lämpösummapommeilta näytä. Toukokuun puolelle meni porkkanan  kylvökin. Värien ystäville tiedoksi, että nyt saatiin taas violetinkin lajikkeen siemeniä.

Ei viherrä saati sitten kuki. Mitäs tähän kylvettäisiin
rypsin tilalle?

Viimesyksyn valmistelujen mukaan parhaillaan odoteltaisiin syysrypsin kukintaa. Alkukevään havainnot kuitenkin viittasivat siihen, että vähintään ensi vuoteen saadaan odottaa - sikäli kun loppukesästä kylvetään uutta. Havainnot ovat nyt vahvistuneet. Isossa osassa maata syyskasvit vei pelloilla jäätyneen maan päällä talven leutoina jaksoina seissyt vesi. Tässä tapauksessa osansa oli todennäköisesti myös ennen lumia olleilla muutamalla kipakalla pakkasella sekä kevään kylmien öitten ja tuulisten päivien yhdistelmillä. Viimeiseen viittasi se, että vähiten huono oli kasvusto niissä metsänlaidan kohdissa, joista lumi oli viimeksi sulanut. Paikoin tuhon viimeisteli rouste, joka nosti taimet juurineen maasta. Jotain pitäisi siis kylvää tilalle. Rypsin tarpeita varten lantaa saaneet lohkot eivät ole omiaan härkäpavulle. Se menee niissä herkästi lakoon, koska pystyy pyydystämään typpeä myös ilmasta. Hamppu pystyy kyllä käyttämään runsaasti ravinteita, mutta jo näin toukokuussa joutuu toteamaan, että syksy lähenee sen kannalta hurjaa vauhtia. Puimaan pitäisi kuitenkin päästä ennen lumen tuloa. 

Hampunsiemeniä kumminkin hommattiin lisää. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee huumausainelakiin liittyen säädösuudistusta, joka vaatisi kuitu- tai öljyhampunviljelijää ilmoittamaan huhtikuun ensimmäiseen päivään mennessä aiotut hamppulohkot, kylvömäärät ja arvioidut kylvöpäivät. Vakuustodistusten toimittamiseen olisi armonaikaa vielä kylvön jälkeen siltä varalta, että siemeniä ei tilalla vielä maaliskuussa ole. Nykyisin riittää, kun tiedot lohkoista, kylvömääristä ja -päivistä sekä vakuustodistukset toimittaa maatalousviranomaisille kesäkuussa. 

Tänä vuonna täällä oli maaliskuussa rypsilohkoilla vielä lunta pinnassa, joten hamppualan kasvun ennustaminen olisi vaatinut kohtuullisen pätevää kristallipalloa tai juuri oikeaa korttipakkaa. Ensin siis ennuste lääkeviranomaisille, sitten toteuma maatalousviranomaisille. Fimea haluaa lisäksi vielä tiedon suunnitellusta käyttötarkoituksesta ja selostuksen siitä, mitä tapahtuu muille kuin myydyille kasvinosille. Ja kaikkihan ovat yksimielisiä siitä, että viljelijöiden hallinnollista taakkaa ei pidä kasvattaa.

Tätä et usein näe. MF35 tankataan noin kerran vuodessa. Löpöpihi kone matkalla perunamaalle.

Vesiasioita

Vähän aikaa asutaan melkein rantatontilla. "Järven" keskellä on salaojakaivo. Vettä tulee kuitenkin nopeammin kuin 40 cm putki vetää.

Uitettu paali. Sulamisvesi ei päässyt tien toiselle puolelle,
mikä nosti veden pinnan paalimakkaran ympärillä.
Mitenkähän nämä kuivat heinät kuivatetaan?

Talvella satoi pari kertaa lunta. Erityisesti tämän muistanee se osa tuttavapiiriä, joka aurailee lunta ja maksaa niitä auraustraktoreihin tankattuja polttoaineita. Tällä hetkellä lumimäärä ilmenee sulamisvetenä. 

Radiossa kuului tiedotuksia kevättulvien vuoksi poikki
olevista teistä ja käytössä olevista kiertoteistä. Tämä peltotie
ei ollut listalla, mutta poikki oli silti.

Täällä näytti talven mittaan lauhempinakin jaksoina pelloilla enimmäkseen ihan hyvältä. Kaltevalla lohkolla vesi valuu jäätyneen maan päällä alaspäin eikä jää pellolle seisomaan. Lämpötila myös pysyi pääosin sen verran matalana, ettei vesialueita syntynyt kaikkiin notkokohtiinkaan. Nyt kun lumen sulaminen on päässyt vauhtiin, mutta maa on edelleen jäässä, on sitten saatu lätäköitäkin. Katsotaan, miten käy.

Ensi havainto lumen alta paljastuneista rypseistä ei ollut lupaava. Ainakin osalle alaa joutunee keksimään jotain korvaavaa. Kevät vaikuttaa kuitenkin sen verran myöhäiseltä, että se jotain ei taida olla ainakaan hamppua. Eikä härkäpapukaan lyhyen kasvuajan kasvi ole. 

Ja sitten se korjattiin.

Eilen tuli kylvettyä ensimmäiset taimet. Sekin vähän myöhemmin kuin edellisinä vuosina. Kasvihuoneeseen on rahdattu lehmien juoma-astia ja täytetty se vedellä. Ajatus on, että päivällä kasvihuoneen ollessa lämmin, vesikin lämpenee ja veteen varautunut lämpö sitten yön aikana edistää pakkasen ulkopuolella pysymistä. Toki öitä varten sinne rahdattiin myös lämmitin ja vedettiin sähköjohto. "Tallentava kameravalvonta" -kyltti ilman kameraa ja tallennusta saattaa tehota rosvoon, mutta pakkanen tuskin hämääntyy patterista ilman päälle kytkettyä sähkövastusta. Nyt kylvökset ovat vielä sisätiloissa itämässä. Kun sirkkalehdet putkahtavat alkuviikosta pintaan, viedään kennot kasvihuoneeseen valoisampaan. Kylmimmät yöt on tällä hetkellä luvattu keskiviikon torstain tienoille ja vielä vappuaaton sääkin näytti olevan virkavallan toivomaa tyyppiä.

Tästä kahlataan kesäaikaan emännänkin saappaanvarsilla yli ja silta on sen verran korkealla, kuvan tulvan ihailijat kävelevät siitä ali. Nythän tuosta lähtee uimaan - ainakin myötävirtaan - jos ei ole paleluun taipuvainen.

Ja perinnebiotoopin tulvaniitylläkin tulvii.

Nyt tuli eka

Lähtölaukaus. Muutama päivä sitten tapasimme enimmäistä kertaa Triljoonan pikkuveljen Unon. Poikimakauden avasi tänä vuonna "numerosukuun" kuuluva Riljoona-lehmä. Tämä sonnipoika oli siten numero yksi ihan käytännössäkin. 

Punaisissa pihdeissä on "päämerkki" ja keltaisissa "sähkömerkki",
eli elektroninen apumerkki. Ne saa kiinnitettyä samoillakin
pihdeillä, kunhan irroittelee ja kiinnittelee erilaisten merkkien
käytön mahdollistavaa soviteosaa. Vasikan kannalta lienee
kuitenkin mukavampi, että toimitus on mahdollisimman nopea.
Siksi on päädytty kaksien pihtien tekniikkaan, ettei esimerkiksi
tarvitse pidätellä vasikkaa, kun näpeistä pudonnutta sovitekappaletta
etsitään korsien joukosta.

Vasikoita oli jo vähän odoteltu, mutta ilmeisesti rehuntekohelteiden aikana ei laitumella tapahtunut mitään, koska ensimmäinen vasikka tupsahti vasta nyt huhtikuun puolella. Riljoona-lehmä oli kyytöille tyypilliseksi havaittujen mieltymysten mukaisesti valinnut poikimisen taivasalla korsikeon päällä. Vaihtoehdot olivat halli seinineen ja kuivikkeineen tai sitten kuusen alla.  Ne seinät ja kuivikkeet tuntuvat lähes säännönmukaisesti olevan liian laitosmainen ympäristö luonnonhelmassa viihtyvälle, kun sinne ei valinta juuri osu. Vasikka oli ensimmäisen kerran tavattaessa maidolla, joten emon tai pienokaisen ammattitaidossa ei näyttänyt olevan puutteita. Siitä huolimatta sääennustetta katselleet ihmiset päättivät besservisseröidä lapsenhoitoasioissa ja opastaa herrasväen katon alle ennen räntäsadetta. 

Vasikoiden lisäksi viikon ohjelmaan on kuulunut hakkuu. Koneviestifani, herra 10-v hehkutteli Komatsun ja Logsetin saapumista jo pari kolme päivää etukäteen. Metsälaidunalueella harvennetaan muun muassa parikymmenvuotiasta kuusikkoa. Neljällä jalalla liikkuva lehmä etsii kyllä näppärästi polkunsa oksien ali, mutta nykyaikainen pystyihminen raapii nenänsä.

Tässä vaiheessa on saanut unohtaa uran tukkipuuna.
Vuosikasvu on kyllä ollut hyvä.

 

Kulkeminen ei ole varsinainen syy harvennukseen, vaan kuusikko on käynyt niin tiheäksi, että alaoksat eivät enää saa valoa ja kasvu hidastuu. Laidunnusnäkökulmasta voi todeta, että ruohokaan ei kasva puitten välissä ilman valoa. Toiseksi alue on kuusen tyvilahon vaivaamaa, kuten moni muukin asutun alueen metsä Etelä-Suomessa. Toiveissa on, että lahon määrä lisääntyisi vähän hitaammin, kun harvennus yritetään tehdä niin, että jäljelle jäävissä olisi terveitä puita enemmän kuin poistetuissa. Lahoa oli jo edellisessä kuusisukupolvessa. Sitä ei olisi kannattanut pystyssä seisottaa yhtään pidempään, sillä maannousemasieni tärväsi juuri sitä kalleinta tukkiosaa, josta saadaan sahapuuta. Puulaji olisi siis pitänyt vaihtaa koivuun, mutta tuohon aikaan villien märehtijöiden kanta oli täällä sellainen, että kanaviillokkikin tehtiin hirvestä. Hirven silmissä taas koivun istuttaja lienee jokin Michelin-kokin tyyppinen hahmo. Suo siellä ja vetelä täällä ja menee syteen ja saveen tämä valinta kuusen ja koivun välillä siis. Viimeaikoina se viillokki on muuten tehty rusakosta tai peurasta, eikä niitäkään voi laatukoivun tuotannon tukipylväinä pitää. Ilveksiä tuntuu olevan oikealla ja vasemmalla, mutta eivät ne vaan kaikkia pysty syömään.

Sen parikymppisen kuusikon laita näkyy takana oikealla. Tässä ollaan jo seuraavalla kuviolla. Kuusikon ja koivikon välillä näkyvä ura on yksi lehmien kesäisin käyttämistä valtaväylistä. 

Inflaatiopaineita

Vieläkö tunnistaa? Sama kaveri molemmissa kuvissa. Tonni viettää kohta synttäreitä. Hallilla on maalis-huhtikuussa aina merkkipäiväruuhka. - Synttäreitä, nimipäiviä on harvemmin, kun Tonnin, Nyhverön, Tyylikkään, Rajajoen tai Sopan kaltaisia nimekkyyksiä ei kalenterista löydy. 

Aika rauhallista. Mistään ei edes ole otettu mielenkiintoisia kuvia, joista inspiroituisi vääntämään tikusta asiaa. Näin vain kuvien saatavuus ohjaa tiedonvälitystä. Varmaan merkittävämmilläkin foorumeilla kuin yhdessä pienessä maa- ja metsätalousblogissa. Tuo tikusta asian tekeminen kuuluisi mitä ilmeisimmin siihen metsätalouspuoleen. 

Tuli hiki, kun siirtyi aurinkoisella säällä hohtavilta
hangilta haalareissa ja villahousuissa
kasvihuoneen helteeseen. Vierellä sulavan
lumikinoksen aikaansaannos on kirkasvetinen
puro käytävällä. 

Kevättalven kohokohtaa vielä odotellaan. Vasikat ovat olleet teoreettisesti mahdollisia viikon parin ajan. Vielä kuitenkin vartoillaan. Emäntä kävi kyllä bongailemassa mahoja, joissa ilmiselvästi on muutakin kuin pötsi sekä utareita, joihin ilmiselvästi on kertymässä jotain. Tuleville isille tuli tänään tilattua kantakirjat, joten kevään pienokaiset ovat sitten tukisäädösten mukaisia syntymästään lähtien. 

Tästä pääsi aloittamaan kitkentäsesongin. Pakkasyöt eivät
tunnu kasvihuoneen juolavehniä haittaavaan.

Huoltovarmuudesta on viime päivinä puhuttu runsaasti. Tilatasolla tilanne on näillä kulmilla toistaiseksi hyvin hallinnassa. Ongelmia voi tulla, jos traktori tarvitsee yllättävää remonttia. Auto- ja traktoritehtaitten komponenttipulasta (jälkimmäisestä ehkä lähinnä maatalouslehdissä) on puhuttu jo pidemmän aikaa eikä se, että osa tarvitaan vasta vuosia valmistumisen jälkeen, huhujen mukaan näytä parantavan saatavuutta. 

Vihannesten siementilauksista suurin osa on tullut. Yhtä lähetystä vielä odotellaan. Säiliöön on tullut lietettä ja löpöäkin on tämän kauden tarpeisiin. Yli kaksikymmentä vuotta uusissa traktoreissa, joista talon valikoima koostuu, ei ole ad blue -tankkia, eli senkään suhteen ei ole huolta. Paalausverkkoa tuli lisää. Varaston täydennys jäi loppuvuodesta tekemättä, vaikkei verkon hinnan erityisemmin ennakoitu laskevan. Ihan näin isoa nousuakaan ei kyllä arvailtu. Samanlailla ovat käyttäytyneet paalimuovista ja rikkakasvikalvosta pyydetyt euromäärät. Eniten on kuitenkin noussut hinta, jolla tavara liikkuu liikkeestä pihaan. Ruokakaupan hyllynreunatiirailujen perusteella annan ennakkovaroituksen kahvinkupillisen uudesta hinnoittelusta tulevan suven avoimien ovien puffetissa. Ja pysyn itse teelinjalla.

Vihannesvarasto alkaa olla myyntikelpoisten osalta finaalissa. Tämä pienentää seuraavan reko-reissun riskejä, kun ei ole enää mahdollista unohtaa tilattuja vihanneksia kotiin. Ne ei-myyntikelpoiset taas huolehtivat siitä, että talonväen lautasmallista löytyy se kasvispuolikas loppukeväänkin.

Talven vähiin käymistä ennakoitiin myös verstaalla. Isäntä ja herra 10 v. olivat siellä järjestelemässä. Oven viereisessä nurkassa ovat talvehtineet emännän sukset aina silloin, kun ne eivät ole olleet kiinni emännän monoissa. Lumikulkimien sijainti on ollut jossain määrin päällekkäinen tai rinnakkainen esim. kompressorin letkujen kanssa. Hiihtäjän näkökulmasta letkut ovat häirinneet suksien esille ottamista ja paikalleen palauttamista.  Isännän ja herra kympin näkökulma oli ilmeisesti joku muu. Tämän näkökulman vaikutuksesta herra pyöreitä vuosia päätyi kantamaan äidin sukset vanhaan navettaan, koska talvi on jo melkein loppu. Isäntä oli käynyt sirottelemassa turvetta kasvimaan lumille nopeamman sulamisen toivossa. Kasvimaalla emäntä ei ollut ajatellut hiihtää, eli olisi ne nyt voineet vielä viikon tai pari olla helposti saatavilla. No, kohta saa ottaa siemenperunat itämään.

Tupu on Papun poika ja Sopan pikkuveli. On äitinsä, muttei siskonsa näköinen. Lehmien sukulaisuusasiantuntijamme (12 v.) yleensä raportoi myös mahdolliset yhdennäköisyydet isovanhempien, serkkujen, tätien ja enojen kanssa.