Vaalivinkkejä

Tämän kohdan kasvilajia ei Horatius maininnut äänten kalastelumateriaalina, mutta satoa saadessa tuote saattaisi sopia äänestäjien voiteluun. Elintarvikkeeksi sopivat rypsin 00-lajikkeet (glukosinolaatit ja erukahappo jalostettu pois) tulivat vasta parituhatta vuotta Horatiuksen jälkeen.  Peuran ja kauriin sorkilla talvehtiva rypsi on löydetty lumen alta ja syöty pois todennäköisesti kasvupistettä myöten. Syökää ihmiset enemmän peuraa (ja valkoposkihanhia), niin säilyy rypsikin viljelyvaihtoehtona laajemmalla alueella. Esim. Urjalan tienoilla öljykasvien kylväminen on loppunut, koska sorkkaseurueet löytävät ne ennen leikkuupuimuria. 

Vaalit häämöttävät. Emäntä ja isäntä kävivät juuri merkkailemassa 80-luvulla kyläkoulussa oppimansa mallisia numeroita äänestyslippuihin. Toivottavasti isännänkin versiosta saa selvää. Ehdolla täällä ei edelleenkään olla, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri sen takia, tarjotaan kaikille ehdokkaille käytössä koeteltu viime hetken vinkki vaalityöhön. 

Loppukesän vaaleihin olisi tarjota vaihtoehdoksi myös
tuore härkäpapu. Tietysti tilanteen ennakoiva talvivaalien
ehdokas syksyllä kiehauttaa pakastimen täyteen
tuoreita papuja, jos arvelee niiden olevan äänekkäämpiä.

Menisiköhän tällä määrällä jo läpi?

Vaalityötä tehtiin jo muinaisessa Roomassa. Tätä lausetta ei laitettu alkuun, koska lukion äidinkielen tunnilla suositeltiin, ettei ainetta aloiteta sanoilla "Muinaiset roomalaiset". Syy oli kai se, että muinaisilla roomalaisilla alkavia tekstejä oli maailmassa jo runsaasti ja tällä sanaparilla ei mitenkään olisi pystynyt erottumaan. Soveltuvuudesta blogiteksteihin ei 90-luvulla mainittu mitään, mutta oletetaan, että ohje pätee niihinkin. Roomalaiset saavat siis tyytyä paikkaansa toisessa kappaleessa. 

Joitakin vuosia sitten emäntä osui myymälään, jossa myytiin punalappuisia kirjoja. Ei mikään ainutlaatuinen tapahtuma, sillä näin käy varmaan joka vuosi, todennäköisesti useita kertojakin. Elintarvikkeissa punainen lappu viittaa yleensä parasta ennen -päivän läheisyyteen tai ohittumiseen, mutta kirjoissa kai siihen, että teoksen menekki on yliarvioitu. Käsiin osuneessa punalappuisessa päiväys ei todellakaan ollut mennyt, vaan tekstit kuuluivat 30- ja 40-lukujen (eKr.) valioihin - Horatiuksen satiireja. Emännän asiantuntemus antiikin Rooman suhteen on tunnollisen Asterixin luvun seurauksena tietenkin laaja. Siitä huolimatta tähän painokseen lisätty 2000-luvun Suomessa laadittu taustatieto-osa, oli oleellinen mielenkiintoisuuden lisä.

Vaalityö kuuluu satiirin nimeltä "Kaikki ihmiset ovat mielettömiä" aiheisiin. Selitysosassa tämä kohta on otsikoitu "ahneus ja kohtuus". Joissain tapauksissa varmaan valitettavan sopivia otsikoita vaalimaailmassa. Satiirin mainitaan mm. varakas Servius Oppidius, joka murehtii perinnönjakoaan. Huoli on se, että jompikumpi hänen pojistaan alkaisi tavoitella julkista virkaa ediilinä ja käyttäisi varoja äänten kalasteluun. Tässä tullaan siihen alussa mainittuun koeteltuun vaalityövinkkiin ja liiketoimintamahdollisuuksiin, joita muinaisen Rooman mallinen äänten haaliminen toisi eräälle huljalalaiselle maatilalle. Mainittu Oppidius nimittäin piti viranhaun pahimpana menoeränä kikhernekeiton, härkäpapujen ja lupiinien tarjoamista äänestäjille. Kikherneitä emännällä oli joskus vuosia sitten muutamia kappaleita, mutta sattui olemaan kylmä kesä. Niillä ei siis vaaleja voiteta. Härkäpapua kyllä löytyisi isommankin äänestäjäjoukon täyttämiseksi, vaikka joka päivä ennen vaaleja. Ehdokkaat voivat pyytää tarjouksia. Reseptit saa demokratian tukemiseksi kaupan päälle samaan hintaan.

Joululomaa

Joululomaa on vietetty mm. tässä kyyttölaidunten reunustamassa bioenergiaan panostavassa laskettelukeskuksessa. Hiihtohissi (tässä kohtaa vasemmalla) toimii huopatossua toisen eteen -menetelmällä. Alamäki (oikealla) taittuu pulkkaa pyllyn alle -menetelmällä, mutta painovoiman avulla ihan niin kuin kaupallisemmissakin laitoksissa. Emäntä on lapsena laskenut naveton vintin siltaa alas

Alun kolmatta viikkoa on vietetty joululomaa. Sen huomaa parhaiten siitä, että koululaiset ovat kotona. Sosiaali- ja terveysministeriö hiukan pelotteli että loman tuntu voisi jatkuakin. Tämän hetken tiedoilla  polkupyörän ketjua ruvetaan kuitenkin taas aamuisin pyörittelemään pitkin opintietä, ja kotona pärjätään vähemmällä perunanpesulla.

Ukki askarteli nurkkaan uuden hyllyn, kun sille ensin
raivaantui tila. 

Lomapuuhasteluna on muun muassa siivottu verstasta ja vanhaa verstasta. Marttojen joulusiivousohjehan kuului, että komero siivotaan, jos joulu aiotaan viettää komerossa. Nyt on joulu kuitenkin ohi, joten joulunviettopaikan ja ohjeen noudattamisen ei pitäisi estää verstaan järjestymistä. 

Kohteessa on nurkkia, joiden sisältöön isäntä arveli perehtyneensä viimeksi poikamiehenä. Sen jälkeen on ilmeisesti ollut tärkeämpää tekemistä. Jostain loukosta löytyi talossa kuulemma jo useita vuosia olleita työkaluja, joiden käyttämiseen ei ollut sopivaa konetta. Silloin vuosia sitten sellaisen hankkimiseksi olisi pitänyt kai lähteä kaupunkiin tramppaamaan työkalualan liikkeissä. Koska tänä päivänä elämme nykyaikaa, sopiva aparaatti tilattiin netistä. 

Prikka- ja mutteriosastolla selviää, että sulatejuusto-,
voimariini- ja rahkapurkkeja jemmataan muuhunkin
kuin pakasterasioiksi. Kermaviilipurkkien kohtalo
taas on avoimien ovien päivien
viljelykasvinäyttelyssä.

Herää tietysti kysymys, kuinka välttämättömiä nämä työkalut ovat, jos ne jo vuosia ovat joutaneet vartoilemaan käyttövoimaa. Välttämätön-kategorian lisäksi on tietysti olemassa myös hyvä olemassa -kategoria, jolla varmaan merkittävä osa eri syistä nurkkiin haalituista/jätetyistä tarvikkeista perustelee läsnäoloaan. Se kai näidenkin hankkimisen taustasyynä on ollut. Konmaritus ei kyllä ole emännänkään heiniä, joten hyvä olemassa -kategorian esineet eivät onneksi aiheuta henkisiä vaikeuksia. Emäntäkin inspiroitui siivoamisesta sen verran, että järjesti muutaman vaatekorin. Inspiraatiota oli kuitenkin sen verran rajallisesti tarjolla, että matonkuteeksi tuomittujen yksilöitten (liian mukavaksi kuluneitten puseroitten) kiikuttaminen vanhaan navettaan odottamaan leikkuuta - vuonna X - delegoitui isännälle. Vuoden X etäisyys nykyhetkestä on toistaiseksi epäselvä.

 

Karhu nukkuu, karhu nukkuu talvipesässänsä... Nukkumisesta ei ehkä voi puhua tämän nallukan kohdalla, mutta MF 35 viettää tämän vuodenajan hiljaiseloa vanhalla verstaalla. ...Ei ole vaaraa (mutta turvaohjaamo kyllä puuttuu) kellään, näin sitä leikitellään... Ja yritetään siivota näitä talvipesän nurkkia. Traktori herätellään talviunilta viimeistään silloin, kun siemenperunoita pitää saada itämään tähän samaan kohtaan.

Joulun alla

Herkkua on siinä yhdenlaista, yyhdeenlaiista. Kuisketta ei kuulu, mutta tasainen rouskutus ilmentänee maistumista. Sämpylä, Siro ja Säe joululounaalla.

Kyllä tämä elävässä elämässä oli punaisempaa,
mutta kylmä kameran linssi höyryävän kattilan
päällä ei anna kertoa koko totuutta.

Joulun alus meni reko-kierroksilla. Jotta jouluvalmisteluja ei pääsisi aloittamaan liian aikaisin, niiden jatkoksi päätettiin lyhyellä varoitusajalla pitää Huljalan Tupalan lähes kolmesataavuotisen historian ensimmäinen joulumyyntipäivä. Joulumyynnin tapahtumasta tekivät kalenteri, myymälän eteen kannettu kaksipunatulkkuinen kuusi ja tarjolla ollut joulunpunainen kyyttösoppa. 

Etukäteen jännitettiiin, mitä saadaan myyntiin. Siitä oltiin melko vakuuttuneita, että rekoihin eivät lihakylmiöt tyhjene. Juuresten kohdalla oli tarjolla kaksi vaihtoehtoa: myydään tiskistä tai myydään tiskin takaa, sitä mitä asiakas osaa kysyä - kuin entisaikojen alkossa. Ilmojen haltijat olivat suosiollisia ja nollakeli vallitsi. Juurekset saatiin siis kylmiön eteen esille. Valkoinen porkkana muhkeudessaan myy itseään paremmin kuin emäntä, joka kertoo, että kylmiössä olisi myös valkoisia porkkanoita ja voin niitä sieltä satsin ovi suljettuna punnita. Näin olisi jouduttu toimimaan, jos pakkanen olisi ollut tätä tapaninpäivän mallia. Kuuraparta ei ole eduksi porkkanan ominasuuksille.

Lehmät ovat tykästyneet vallitsevaan keliin. Talonväki on halutessaan ulos pääsevälle ryhmälle antanut vahvan suosituksen hoitaa köllöttelyhommat sisällä kuivitetulla alustalla ja jättää ulkotiloihin jaloittelun. Kaikki eivät kuitenkaan tätä vahvaa suositusta ole sisäistäneet ja osa pötköttelee välillä märehtimässä ulkona. Satanut lumi ei lehmän selästä pörheän talvikarvan päältä sula. Maaten märehtivän ammun 38,5-asteisen massan alla tilanne on toinen, jos siellä sattuu lunta olemaan ja köllöttely jatkuu riittävän pitkään. Tätä yhdistelmää toteuttavilla yksilöillä ei sitten ole turkki puhtaana -kisassa mitaleja tiedossa. Aina joskus on näitä tilanteita, ihmisjärki ei ymmärrä lehmän järjellä tehtyjä valintoja. Parsipihatoissakin kyllä tavataan ajoittain eläimiä, jotka menevät maaten lantakäytävälle eivätkä kuivitettuihin parsiin. 

Penkasta on kuopaistu rekan polttoainetta saanut maa pois.
Tilalle tuotiin uudet savet ja maat ja kaidettakin oltiin
korjaamassa jo pyhänä. Hirviaidasta tuli toivottavasti Nätin pitävä.

Joulunalusajan suuria mediatapahtumia (mainittu maakuntalehden reunapalstalla) tilalla oli postirekan suistuminen tieltä juuri Vanhantien risteyksestä Hollolaan päin. Joulupukki saattaa joutua valittelemaan alihankkijansa onnettomuutta muutamaa taulutelkkaria odottaneessa taloudessa. Joku toinen jäänee ilman joulutervehdystään, koska osoitteita vetistyi lukukelvottomaksi. Kuljetustontulla ei onneksi näyttänyt olevan hätää, vaan hän vartioitsi uskollisesti levinnyttä lastia. Pellon puolelle päätyi perävaunu ja nuppi jäi penkkaan poikittain nokka tielle päin. Polttoainesäiliö sai noston yhteydessä vaurion ja tien penkan pohjavesisuojaukset pääsivät töihin ensimmäistä kertaa urallaan. Liikenne oli rekan noston aikana poikki ja sen jälkeenkin oli jonkin aikaa käytössä vain toinen kaista, joten jonoja syntyi. Toinenkin kaista vapautui illalla Lahden rekon aikana. Meidän kannaltamme positiivinen seikka oli se, että monella tiellä liikkujalla saattoi olla aikaa tavata tekstit pellolla kököttävästä mainokärrystämme. 

Koska isäntä ja emäntä eivät edelleenkään ole iällä pilattuja, osallistuimme taas kerran joulun menoliikennettä tervehtiviin maaseutunuorten joulutuliin. Hämeenkosken valkeat loistivat valtatie 12 varrella Koskikartanon kohdalla.

 

Jouluostoksille

Kylläpäs häikii. Auringon tämänhetkinen paistokulma, talvikarva nahan peitteenä ja lehmän tyypillinen elinikä - alle kymmenen vuotta - varmistavat, että melanoomaa ei ilmene tämän auringonpalvonnan seurauksena.

Viime numerossa tuli oltua kovin tyytyväinen paikkakunnalla vallitsevaan säähän. Ei siinä edelleenkään valittamista ole. Jos nyt jonkun negatiivisen puolen haluaa hakea, niin Helvetinrotkon sähkölinjan 

Tolppa vältti iskut tälläkin kertaa. Puimurilla maksimileveys
on vähän toispuoleinen. Heinänpöyhimen ulottuvuus on
molemminpuolista ja lisäksi siinä saattaa olla emäntä ratissa.
 Ei senkään homman paranisi keskeytyä koneremonttiin.

 kaapelointi ei etene. Helvetin linjat ovat sähköyhtiön asia, mutta olimme samassa yhteydessä vaihdattamassa maakaapeliin "kylän" pellolle rotkosta tulevan linjan. Ei niihin lohkon kuuteen tolppaan kyllä toistaiseksi ole törmätty millään koneella, kierrelty vaan moneen kertaan. Mennyt ei kuitenkaan ole tae tulevasta, vai miten niissä pankkien rahastoprosyyreissä sanotaan. 

Tässä tarjetaan Töölön rekossa, mutta samaa varustusta on
tarkoitus hyödyntää palelun välttämisessä Knehtilässäkin.
Tietysti myös toivomme, että nämä antimaastopuvut auttavat
asiakkaita huomaamaan meidät. Tämän kuvan jälkeen
autokin on siis päivittynyt paremmin näkyväksi.

Joulu on mitä ilmeisimmin tulossa, koska itsenäisyyspäiväkin on jo mennyt ja talossa haisee piparkakku. Reko-ilmoituksiin on saanut kirjoittaa, että tämä on viimeinen kerta kyseisellä kierroksella ennen joulua. Tällä viikolla ollaan liikenteessä huomenna sekä viikonloppuna. Ensin reko-kierros ja sitten Knehtilän joulumarkkinat. Ensi viikolla rekotellaan kolmena iltana ja uutuutena on suunnitteilla joulumyyntipäivä (lauantai 18.12.) tänne kotinurkkiin. Siitä lisää tietoa, kun suunnitelmat tarkentuvat. Mikäli jollekulle sopii paremmin jouluostaa jonain muuna päivänä, niin sekin sopii.

Kulkutaudin edelleen jyllätessä markkinoilla on tarkoitus pynttäytyä pilkkihaalareihin ja nostaa pakastin runsaalle ilmanvaihdolle alttiiksi eli ulos katokseen. Markkinointihenkisesti suosittelemme riittävän lämmintä vaatetusta myös asiakkaille, jotta kyyttökaupat eivät kariudu siihen, että asiakas palelee. Vihannesten myynti on vielä auki, sillä porkkanat häviävät emännälle ja isännälle pakkasen siedossa. Tämänhetkisten säätietojen mukaan, sunnuntaina saattaisi olla mahdollista lepuuttaa juureskoreja kojun laidalla, jos ei nyt sitten sade rajoita niiden sijoittelua. 

Itsenäisyyspäivää juhlittiin seudulla vallitsevien tapojen mukaisesti. Seremoniapuolella nähtiin eläkeläis- ja lapsityövoimaa. Presidentin vastaanotolla, jota siis ei tänä vuonna pidetty, suositaan tarjoiluissa kuulemma luomu- ja lähiruokaa. Samaa korkean tason linjaa sovelsimme juhlan kunniaksi itse itsellemme valmistamassamme ja tarjoamassamme itsenäisyyspäivälounaassa.

Illan hämyjä

Eikä muuten ole pimeää, kun ihan selvästi aurinko viiruna ilmoittelee itsestään tuossa melko keskellä kuvaa. Iltahämy vaan. Tässä on metsäkeskuksen ensi kevään tulitikkuleikkikohde. Isäntä kävi pakkaspäivän ratoksi laskeskelemassa runkoja ja niiden kuutioita, sillä metsäkeskus maksaa polttamistaan moteista. 

Vuodenajassa on tapahtunut miellyttävä muutos. Kurakausi on vaihtunut jääkauteen. Toivottavasti kestää kevääseen asti, niin kuivitusosastolla ei pidä niin kiirettä. - Kun on tuo turpeen hintakin noussut. Viime kesän turpeennostokelit olivat kyllä ihan käypäiset. Valtakunnan turvepolitiikka vaikuttaa kuitenkin kuivikkeenkin hintaan, sillä kuivike- ja kasvuturve ovat tavallaan energiaturpeen sivutuotteita. Ennen turpeen hinnan nousu oli seurausta kesän märkyydestä, koska huono nostosää niukensi tarjontaa. 

Pahnalla täällä on kuivitettu aika vähän. Lähinnä sen verran, että kuivikepohjan rakenne pysyy sopivana, itsellä kun ei viljoja ole viljelyssä. Viime kesän kuivuuden - sen käypäisen turpeennostosään - seurauksena viljojen korret olivat tälläkin seudulla aika olemattoman mittaisia, joten olkea olisi ollut hyvin huonosti saatavilla. Oljen riskinä on lisäksi yleensä puintiajankohdan kostea sää ja aamuisin pitkään kestävä kaste. Nihkeänä paalattu olki toi sitten omat harminsa, jotka realisoituivat erityisesti pienissä navetoissa, joissa hommat tehtiin käsipelillä. Kuivikkeen menekki - riippumatta siitä, mitä se on - on suurimmillaan nollan tietämillä olevissa lämpötiloissa, joita on lehmän mukavuusnäkökulmasta ollut turhan usein. 

Kirjoiteltu turpeesta, mutta siitä saa tylsiä ruskeita kuvia.
Kuvitus ei siksi varsinaisesti liity aiheeseen. Kuva samalta
pakkaspäivän ratoksi -reissulta kuin yläkuvakin. Tästä tehtiin
kesällä rehua ja emäntä selfiöi itsensä muun muassa
paalikuorman päältä.

Saa nähdä, miten turpeen kanssa lähivuosina käy. Nouseeko hinta naudan maksukyvyn näkökulmasta turhan korkeaksi? No, lehmien kanssa kyllä kai pärjätään vähemmänkin imukykyisillä kuivikkeilla, mutta broilereilla on vaikeampaa. Turve on hapanta ja siten sopivasti hillitsee mikrobikasvua, mikä osaltaan mahdollistaa täkäläisen antibiootittoman broilertuotannon. Keskieurooppalaiset tiput tepastelevat purulla ja kun pöpöjen on parempi jyllätä, tarvitaan lintujen rehuun sitten troppiakin. Tehdään siellä kai jotain muutakin erilailla.

Sopalla on kulotusaluekuvan ja peltomaiseman kanssa
sitä yhteistä, että tämäkin kuva on otettu iltahämyssä. Tytteli
poseeraa ruokasalin puolella, kuten oikeassa reunassa
näkyvästä astiastosta voi päätellä. Kuva otettiin oikeastaan
neitokaisen komeiden korvakarvojen ikuistamiseksi, mutta
täytyy käydä kuvaamassa ne uudelleen paremmassa valossa.

Lumi toi eläinten jäljet paremmin näkyviin. Näillä kulmilla peurat eivät ole vähentyneet, vaikka jossain päin on kuulemma saatu kannan kasvu taittumaan. Ukki ja muutama naapuri kyllä yrittävät illan hämyissä parhaansa eivätkä ilveksetkään ole toimettomina. Viime mainituista tosin osa ilmeisesti noudattaa rusakkodieettiä. 

Jonkun verran peuraa pakkasessa on liiketoiminnallisesti ihan hyvä, sillä silloin riittää kyyttöä enemmän myyntiin. Lihansyöntikykymme ei kuitenkaan sietäisi enää peurakannan kasvua. Kasvimaa ja rypsinviljelykin lakkaavat sitä jossain vaiheessa sietämästä, kuten tiheän kannan alueilla on käynyt. Toistaiseksi todennäköisesti lehmien laiduntaminen vihannesten vieressä on ollut eduksi ja karkoittanut valtion karjaa. Tosin istutusta odottavassa kiinankaalipenkissä taisi joskus olla hiehon sorkan jälkiä ja sontaläjiä. Kasvimaalla ja lehmien paaleilla on toistaiseksi ollutkin enemmän harmia rusakoista. Tietävät valitettavan hyvin salaatin olevan pupun ruokaa. Hyötyeläimiä ne rusakkodieetin noudattajatkin siis ovat. Mansikkamaa on onneksi sen verran lähellä rakennuksia, että peurat eivät ole tulleet talviharsoja sorkkimaan. Ammattilaisten marjariveillä on valitettavasti sitäkin harmia ollut. Kai ne mansikan lehdet sitten peuran makuhermoille sopivat, kun kerran mustikanvarpujakin syövät. 

Uusi mansikkamaa. Tähän laitettiin viikolla harso päälle. Taaempana olevat vihreämmät mansikkarivit ovat myöhäisempää lajiketta, joka ei ehtinyt ennen talvea lakastua yhtä paljon kuin aikaisemmat.

Vastaväriä

Hiukan haastetta ensi viikon ReKo-asiakkaille. Vallitsevan
vuodenajan valaistustilanne kuitenkin ehkä tasoittaa
muutosta. Todennäköisesti myös isäntä pilkkihaalareissaan
helpottaa tunnistamista. Emäntä ajatteli vielä
hetken odottaa sään viilenemistä ennen haalarikautta.

Viikko oli erittäin ohjelmoitu. Käytiin ReKossa kolmena ehtoona. Reissuihin on tullut pikkuhiljaa lisäjännitystä. Sinisen ReKo-ratsumme kojelaudassa on alkanut vilkkua milloin minkäkinlaisia valoja ja äänimaisemaan on tullut vaihtelevia lisämausteita. Tuoreemman valjakon hankkimisessa aktivoiduttiin keväällä ja aktivoituminen realisoitui sitten ihan käytännöksikin. Koronoitten ja Ever Givenien perusteella luvattiin, että kestää. Neljästä viidestä kuukaudesta puhuttiin ja nyt noin kahdeksan kuukauden päästä päästiin sitten ajelemaan  tontille maaliskuun lopulla tilaukseen pistetyllä iloisen värisellä kuljetuskalustolla. Tuo iloinen väri oli se helpoiten valittava ominaisuus. 

Väriläiskä saatiin haltuun tiistaiaamupäivällä, mutta viikon rekoreissut tehtiin vielä sini(valkoi)sellä rippikouluikäisellä. Emäntä istuskeli tiistaipäivän kokouksessa ja sen päivän liha- ja vihanneskuorma oli siksi tehty jo maanantai-iltana valmiiksi.  Pakastimen siirtäminen sinänsä on ehkä helpoin juttu. Enemmän pähkäilemistä ja näpertämistä on sisustukseen omaleimaisuutta tuovissa tapetointiin käytetyissä kuvissa ja teksteissä. 

Sähköoperaatiota tässäkin, muttei akkumittakaavassa.
Paikallinen sähkönsiirtoyhtiö on lopultakin saanut tarpeekseen
linjan paikkauksesta Helvetissä (mm: 1, 2, 3) ja johdon
siirtyminen maakaapeliin on edistymässä. Samassa yhteydessä
teemme eräitä järjestelyjä omissakin nurkissamme,
joten viikonloppuna päädyttiin tämännäköisiin hämärähommiin.

Kylmäkuljetuksen kuitenkin pitäisi helpottua. Tähän asti pakastimen energianlähteenä käytettyjä akkuja on täytynyt muistaa ladata ja tarpeen mukaan nostella autoon ja autosta pois. Autokin on pitänyt parkkeerata johdonkantaman päähän seinästä (sieltähän sitä sähköä saadaan).  Uusi tulokas taas latailee sähkövarastoa ajon aikana. Enää ei siis tarvitse hellesäällä varata riviä vanhoja traktorin akkuja matkaan ja sitten kuunnella, kun invertteri - yleensä juuri moottoritielle tms. pysähdyshankalaan paikkaan päästyä - alkaa piipittämään akun tyhjenemistä. No, ei sitä enää ole tarvinnut kuunnella sen jälkeen, kun invertterille tehtiin hylly sellaiseen kohtaan, että sen ulettuu etupenkiltä sammuttamaan. Pysähtyä tietysti pitää vaihtamaan johdot toiseen akkuun.

Pakastimen matkakäytöstä ja akuista tuli mieleen viime viikkojen iltasatu. Lapsityövoimalle on luettu Jules Vernen Sukelluslaivalla maapallon ympäri. Voi vain todeta, että vaikka akkutekniikan on sanottu tällä vuosituhannella kehittyneen, niin edelleen ollaan kaukana kapteeni Nemon kaluston saavutuksista. Onneksi meille riittää elintarviketurvallisten lämpötilojen ylläpitäminen maan pinnalla, joten nykyajan jälkeenjääneisyyden kanssa pärjätään.

 

Hyvää marraskuuta vaan

Nyt ovat herrojen sonnien hännät ja turvat oikeaan suuntaan ja laidunkauden loppu näyttää vääjäämättomältä. Turvekuormakin saapui juuri parahiksi mukaventamaan katonalaiskautta.

Viihdepläjäys laidunkauden viimemetreille. Talonväki
tarjennee ensi talvenakin. Haketusprosessi on ainakin
huolellisesti valvottu. Virallisina valvojina Runsas,
Sämpylä, Roho, Riemu ja Siro. Saukkikin vähän vilkuilee.

Kesällä on kiireitä ja kerkiää vähän huonosti kirjoittelemaan. Toteutuneesta julkaisuaikataulusta päätellen syksylläkin lienee kiireitä. Toinen mahdollisuus on se, että laiskottaa. Laidunkausi loppui jokunen viikko sitten, joten raportti ei tältä osin ole tuore. Lehmiä, hiehoja ja vasikoita otettiin sisään hiukan aikaisemmin ja hännänhuipuiksi jäivät sonnit. Säät olivat jo sen verran kosteat, että poikien arveltiin mukisematta ja suorinta tietä jolkottelevan halliin, kun veräjät avataan. Toki reittiä rajattiin. Isäntä oli ajanut traktori-kärry-yhdistelmän ohjuriksi, kuten yleensä tehdään. Parkkeeraus jäi kuitenkin hiukan epäoptimaaliseksi ja kyseiselle marjapuska-lietesäiliövälille tarkoitettu tilapäälanka ei aivan ulottunut tolppaan. Väliä jäi hiukan yli sonnin leveys, joten emäntä jäi varmuuden vuoksi tukkeeksi. Isäntä päästi sonnit aitauksesta. Niidenhän piti siitä kävellä suoraan sisään. Emäntä seisoskelee aidanraossa, isäntä kipaisee edeltä avaamaan karsinan veräjää (ei voitu avata valmiiksi, kun pikkusonnit oli jo lajiteltu halliin edellisenä päivänä) ja emäntä kävelee sitten poikien perästä sulkemaan ulko-oven. No, ei se niin mennyt. Pojat jäivätkin pyörimään hallin ja laitumen välille. Isäntä pääsi opastamaan vain yhdellä suunnalla kerrallaan, edellekin olisi pitänyt ehtiä ja emäntä seisoi aidanpätkänä. Traktori oli lopulta siirrettävä emännän vapauttamiseksi langanpätkän virasta. Suuntaus alkoi kohentua, kun emäntäkin pääsi mukaan opastamaan reitillään harhailevia. Eli ei saatu edes laidunkauden viimeisenä päivänä sonnin jälkiä pihaan, vaikka nyt oli jo vähän yritystä. 

EY-ajan alussa lanseerattiin ennakoidun tilakoon kasvun siivellä romaanin nimeä mukaileva käsite "sadan hehtaarin yksinäisyys". Viime ja edellisellä viikolla tätä yksinäisyyttä on taas päässyt tehostetusti katkomaan. Kasvukauden ulkopuolisessa ohjelmistossa on nimittäin päästy sikäli normaaliin, että koronatauon jälkeen on muitakin kokouspaikkoja kuin teams ja zoom. Kaikki kokoustilat eivät ehkä ole arkkitehtuurin ja sisustuksen riemuvoittoja, mutta kyllä elävissä ihmisissä vaan on sitä jotain puhuviin mustiin ruutuihin verrattuna.

Maisemaa perinnebiotooppialueelta.
Lehtikeot ovat matojen keräämiä.
Rakennusteknisesti ne ovat ehkä
eteisiä, koska kasojen alta lähtee
yleensä kolo maan sisään. 

No, on jotain töitäkin tehty. Tällä viikolla raivailtiin metsälaitumia ja perinnebiotooppia. Jostain on vähennetty kuusia, toisaalla käyty terttuseljojen kimppuun. Seljaa on kasvatettu puutarhoissa koristeena. Sieltä se on levinnyt lintujen mukana. Emännän mielestä pensas on pahanhajuinen, ja lisäksi marjat ovat lievästi myrkyllisiä. Linnut ovat ilmeisesti lievästi eri mieltä, kun kerran marjoja syövät ja sitten kakkivat siemenet muualle. Lehmät ovat selvästi enemmän emännän kuin lintujen kannalla, sillä ne jättävät kyseiset puskat rauhaan. Siksi sen leviämistä laidunalueella rajoitetaan. Taitaa kantaa vieraslajin titteliäkin. Lunta vartoillaan.