Merkkioperaatio

Vähän huonosti kuvia mistään maataloustöistä -  varsinkaan mitään kivan värisiä. Hallissa tulee häärättyä, mutta siellä on valon suhteen hankalaa. Tähän aikaan vuodesta koitetaan tehdä pois toimistotöitä, mutta ei hieman sekajärjestelmällinen toimistokaan ehkä kaikkein kuvauksellisin kohde ole. Emäntä oli eilen Lahden rekossa vakaana aikomuksena ottaa sieltä kuva. Vakaa aikomus kuitenkin jostain syytä unohtui, kuten edellisellä viikolla Helsingin reissulla. Toimistotöiden lisäksi emäntä on saanut valmiiksi uudet vanttuut. Luokiteltavissa kai keittiötyöksi, koska puikkojen heiluvat pääasiassa keittiön keinutuolin mattoa kuluttaen.

Lupaavasti alkanut joululoma keskeytyi viime

Korvassa kellertää ihan pränikkä korvamerkki.
Naaman pesu ei kuulu sonnien päivärutiineihin.
Härät toimivat juuri päinvastoin; niillä naaman
likaaminen ei kuulu päivärutiineihin.

viikolla, aivan kuten edellisessä numerossa arvioitiin. ReKo-kuorma saatiin jaeltua Helsingin nurkkiin ja tällä viikolla oli Lahden ja Hollolan vuoro. Seuraava sonnikin saatiin korvamerkkiharjoitusten jälkeen matkaan, eli jatkoa on luvassa. 

Vuorossa oli meille vasikkana muuttanut ja kolme kesää siitossonnina  palvellut Sauli. Kausi päättyi vähän aikaisemmin kuin kaimalla. Sauli oli pahaksi onnekseen pudottanut molemmat korvamerkkinsä, toinen oli jättänyt korvanreunaan halkeamankin. Tässä kunnossa ei vuosikausiin ole ollut teurastamolle asiaa, vaikka eläimen henkilöllisyydestä ei sinänsä olisi minkäänlaista epäselvyyttä. 

Teurastamolle eläin kuitenkin piti saada, sillä isossa sonnissa on vähän liikaa syötävää omalle väelle, vaikkei peuroja ja rusakoita olisikaan pakastimen täytteenä. Ei auttanut muu kuin keinolla tai toisella saada ainakin yhdet merkit pojan korvaan.  Keino oli kyllä tiedossa; korvamerkkipihdit. Esim. paalinarulla ripustaminen korvan ympärille ei kelpaa.  Ison sonnin merkkioperaatioihin ei onneksi ole kovin usein jouduttu. 

Kerran merkki on saatu yllätystekniikalla ruokailemassa olleen eläimen korvan pudonneelta merkiltä jääneeseen reikään. Siitossonni oli sekin kaveri. Eikä sen jälkeen ainakaan vuoteen luottanut meihin. 

Sauli oli onneksi varsin säyseä kaveri. Ei ole tapana panikoida, eikä panikoinut nytkään käsittelyparressa. Sulkumekanismi soveltuu paremmin lehmille - niillä on niskassa kapea kohta. Säätövara riitti onneksi parilla kuormaliinalla varmistettuna myös kyyttösonnille. Enää ei tarvinnut jännittää kuin sitä, miten korvamerkkipihdin piikkiosa menee korvasta läpi - vanhaa reikää ei enää ollut. Varapiikkejä oli kolme kappaletta, mutta onneksi niitä ei tällä kertaa tarvittu.