keskiviikko 31. toukokuuta 2023

Pari siirtoa

Käännös vasempaan päin! Vanhat lehmät olisivat menneet jo. Teinineidoille oikeasta suunnasta piti vihjaista pihlajan oksilla.

Laidunkausi on siinä vaiheessa, että lehmät on siirretty ensimmäisestä metsästä seuraavaan ja takapihan putsanneet hiehotkin ovat päässeet uudelle kohteelle. Isäntä siirteli lehmiä ja soitti jossain vaiheessa hierakkajahdissa olleelle emännälle, kuinka monta näitä pitikään olla. Ihan riittävän suureen lukemaan isäntä ei laskelmissa päässyt. Puutteet lienevät ilmeisesti matemaattisia, sillä aita todettiin koko matkalta ehjäksi, eikä kyliltä ole kuulunut kertomuksia vaeltelevista valkoselkäisistä lehmistä. 
Mitä teki Ohkanen päästyään uudelle metsälohkolle? Turpaa korkeammalla olevien pihlajan lehtien tavoitteluun on käytössä tämä kätevä käännä kaulalla -tekniikka. Tera pyrkii osingolle. 

Hiehot oli kuivurin ympäristön parturoinnin jälkeen tarkoitus saada peltolohkolle lähemmäs kasvimaata. Reitti sinne kulkee perinnebiotoopin läpi ja puron yli. Matkalle oli laitettu lanka ohjaamaan siirtyvä seurue oikeaan suuntaan. Biotoopin syönnin vuoro tulee vasta myöhemmin. Hieholaumassa ei kuitenkaan demografisista syistä ole vuosien kokemuksen omaavaa vanhaa lehmää, joka jo pienistä vihjeistä ymmärtää, mihin ollaan menossa. Näinpä nämä teinitytöt sitten erehtyivät ohjurilangan väärälle puolelle maistelemaan biotoopin korsia. Ei niillä sielläkään mitään hätää ollut. Laitumen korret vain kasvaisivat turhan pitkiksi, jos sinne jäisivät. Siirto jätettiin kuitenkin vaiheeseen. Isäntä kävi vain siirtämässä ohjurin toisen pään eri reunalle peltolohkon veräjää, jotta porukka biotoopin toiselta laidalta lähestyessä ohjautuisi kuin itsestään halutulle laitumelle. Tonttia oli kuitenkin tarjolla sen verran, etteivät ohjautuneet. 

Isäntä siirteli lehmiä ilman matemaattista apua, kun emäntä oli nyppimässä hevonhierakoita tältä perinnebiotoopin pääkadulta. 

Seuraavana päivänä hiehot asettuivat mainitun ohjurilangan alkupäähän, mutta eivät isännän ja emännän vihjailuista huolimatta lähteneet etenemään sen toivottua puolta. Sillä toivotulla puolella on loivin kohta jyrkkää rinnettä ja puron yli silta, josta jänis/peräpään valvoja pääsee kuivin jaloin toiselle puolelle. No, ei sitten. Isäntä siirtyi muihin hommiin. Emäntä päätti kuitenkin aktivoitua ja kävi tiedustelemassa langan toiselta puolelta sen jyrkän rinteen jyrkemmästä osasta kohdan, jossa kahdellakin jalalla on edellytykset pitää painopiste tukipinnan alueella. Neljällä jalallahan tämä on huomattavasti helpompaa. Reitin selvittyä suunta kohti hiehoja ja huhuilua. Sieltähän ne tulivat ja lähtivät seuraamaan. Rinnettä alas. Edelleen tulivat. Tässä kohtaa emännälle tuli hidaste. Se silta oli siellä langan toisella puolella. Saappaissa olisi voinut kahlata yli, mutta kenkäjalkaisena se ei ollut erityisen miellyttävä vaihtoehto. Tuli siis kenkien ja sukkien riisumistauko. Pysähdyksen riski on se, että seuraamassa ollut porukka hajaantuu, kun mitään ei enää tapahdu. Hiehot lähtivätkin puron vartta ylävirtaan, mutta onneksi vain kymmenisen metriä omalle vakiokahlaamolleen. Emäntä sai tämän koukkaisun aikana sukat rannalle ja läiskytteli puron yli. Vesikään ei ollut enää kovin kylmää. Hiehot tulivat perässä. Viimeisen mutkan matkaan teki nokkospöheikkö. Sen ylittämiseen kengät olisivat olleet se miellyttävä vaihtoehto. Piti siis kiertää. Tässä vaiheessa Ua ja Uhkea kuitenkin löysivät sisäisen vanhan lehmänsä ja rynnistivät emännän ohi laitumen portille muut perässään. Enää tarvitsi vain odottaa, että viimeisenä kipitellyt Unelmatorttukin pääsee oikealla puolella ja sitten sulkea aitalangat, kahlata takaisin ja kävellä kengät kädessä kotiin. 

keskiviikko 17. toukokuuta 2023

Kuumuutta, kettinkiä ja kevyttä kalustoa

Kasvimaan ensimmäiset kaalit, Dottenfelder Dauer varastolajike pääsi ensimmäisenä istumaan.  Muita sortteja kyllä syödään aikaisemmin, sillä tällä on pisin kasvuaika. Vasemmalla häämöttää sipulia. Kaaleilla suurimman osan rikantorkunnasta hoitaa kalvo. Alkuvaiheessa kaalien vierestä tunkee kyllä ei toivottuja naapureita. Kaalit kuitenkin kasvavat niin peittäviksi, että myöhemmässä vaiheessa niiden varjosta ei juuri tulijoita ole.


Aamuhuurteiset (maanpinnasta kysymys) ovat käyneet sen verran vähiin, että kasvimaalla on alkanut tapahtua. Ensimmäisenä istutettiin perunaa ja tehtiin kalvopenkit. Penkkien pintojen rikkomisen aloittivat sipulin istukkaat - tai oikeammin emäntä, joka ne istukkaat kalvoon tökki. Seuraavaksi kylvettiin porkkanaa, palsternakkaa sekä puna-, kelta- ja raitajuurta, jossain välissä hernettäkin. 

Kasvu alkoi välittömästi - ainakin rikkakasveilla. Niitä on siis päästy jo torjumaankin. Juurikasmaalla käytettiin kärrättävää lohikäärmettä, joka ehkä tarvike- ja konekatalogeista löytyy paremmin liekittimen nimellä. Liekittimen nimellä taitaa tosin löytyä myös keittiötarvikkeita, mutta todennäköisesti sekä puutarhatiloilla että ravintoloissa osataan tunnistaa oman alan tuoteprosyyrit.
Kärryn kyydissä on kaasupullo ja liekittimen "grillilevyt"
roikkuvat alaosassa. Voisikohan tätä käännettynä käyttää
makkaran paistoon? Liekityssysteemin tilalle saa vaihdettua
myös harat, hiukan järeämpien rikkojen torjuntaan.

Kyseisen aparaatin käytössä on monena vuonna myöhästytty. Käryttelyt on tehtävä ennen kuin varsinainen viljelykasvi on pinnassa. Rikkakasvit toki jatkavat itämistään loputtomasta siemenpankistaan liekkien jälkeenkin, mutta hiukan saadaan porkkanoille etumatkaa. 

Liekittäminen on luomuviljelyn (luonnonmukainen tuotanto) konsteja. Välillä tuntuu, että tuo luonnonmukainen ei ole ihan kaikkein osuvin sana menetelmiä kuvaamaan. Ulkomaaksi luomu onkin bioa ja organikia yms. joten siellä lienee terminologinen ristiriita pienempi. Luomu on kuitenkin sanana suomempaa alkuperää kuin biot (kreikkaa) tai orgaanit (latinaa), joten termi kelpaa emännälle mainiosti muutenkin kuin tähän täsmällinen merkitys -saivarteluun.

Tässä käsitellään sitten perunapenkkien rikkaruohoja. Istutus-/multauskoneen perään on ripustettu pari kettinkiä, jotka raahautuvat pitkin penkkien pintaa irrotellen toivottavasti savikoita ym. pienelle taimelle ehtineitä rikkoja. Tämäkin homma onnistuu vain ennen perunan taimelle tuloa. 


Vähän laihaksi jää soppa, jos näistä rupeaa borssia tekemään. Kesemmällä lienee toisin. Punajuuret jätettiin liekittämättä, koska ne olivat jo ehtineet pintaan. Ne kylvettiin samaan aikaan porkkanoitten kanssa, mutta itäminen on nopeampaa.