torstai 26. maaliskuuta 2015

0,5 henkilötyövuotta byrokratin alttarille

Poikimakausi on pääsemässä vauhtiin.
Vasemmalla Joviaali ja Mukava, oikealla Kymppi
ja tänään syntynyt vasikka, jolle ei vielä ole nimeä keksitty.


Päivän piristävämpi puoli ovat uudet vasikat. Loppu kuuluukin sitten sarjaan turhauttaa.

Tänään kulutettiin moneen oikeaan työhön oivallinen aurinkoinen pakkaspäivä Kapakanmäen (tanssipaikka naapuripitäjän puolella) ravintolatiloissa perehtyen kuluvan vuoden maataloustukien hakemiseen ja ehtoihin. Tanssikenkiä ja kukkamekkoa ei todellakaan tarvittu. Mikään ei ole siinä mielessä muuttunut, että kokonaisuus on jokaisen muutoksen yhteydessä monimutkaistunut ja taaskaan eivät lopulliset ehdot ole tiedossa, vaikka kohta pitäisi laittaa nimi paperiin tai siis bittiin (sähköinen haku), että näitä ehtoja noudatan.

Enna ja eilinen sonnivasikka. Tämä kaveri oli
Ennan viides sonnivasikka peräkkäin. Vasikat
ovat kasvaneet hienosti ja Enna on niitä hyvin
hoitanut, joten lehmävasikkaa toivoin.
Vähän on likaherkkä väri tällä lappalaisen alulla.
Pienet päiväunet sillä aikaa, kun isommat
ovat syömässä. Isot pojat kurkkivat aidan takaa.
Järjestelmän ja reaalimaailman väliset yhteydetkin ovat paikoin aika ohuet. Agronomin asiantuntemuksella luulen tietäväni, että kevätvehnä (Triticum aestivum) ja syysvehnä (myös Triticum aestivum) edustavat samaa kasvilajia. Tukijärjestelmässä ne kuitenkin ovat eri lajeja. Syysvehnä (edelleen Triticum aestivum) ja spelttivehnä (Triticum spelta) taas ovat samaa lajia. Eivät taida Linnén haudalla heinät (Graminae ) vihertää, kun asukki kääntyilee.

Tänään paikalla oli 120-130 henkeä koko lähes kuuden tunnin päivän ajan. Useimmat olivat todennäköisesti tunteja käyttäneet jo kotona. Ainakin puoli henkilötyövuotta siis. Siinä ajassa olisi oikeissa töissä tullut jo jotain valmista. Päivän sirkustemppujen soveltaminen kotona on vielä edessä - ei mene ihan minuutissa tai kahdessa sekään. Lisätietona kerrottakoon, että muutaman kymmenen kilometrin päässä oli toinen vastaava tilaisuus. Ei varmaan ollut väestä puutetta sielläkään.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Ruosteessa

Salaojan huuhtelu
Ruiskun perään kiinnitetty huuhtelulaite. Salaojakaivoon on kaivautunut isäntä, taustatukea tulee lapsi- ja eläkeläistyövoimalta.
Iltapäivällä nautittiin kauniista kevätsäästä ja viimeisten hankien hohteesta. Tämä hupi toteutettiin huuhtelemalla salaojia. Mainittua hohtoainetta oli tosin vain pellon metsänpuoleisella reunalla. Lumettomalla alueella oli kuraa. Illalla oli haalaripyykkiä. Taustaäänenä kuunneltiin vienoa traktorin pörinää.

Letkua syötetään salaojaputkeen salaojakaivosta. Mahdollisuus käyttää pitkävartisia saappaita on ilmeinen edellytys miellyttävälle työnteolle. Kaivon lisäksi seisoskeltiin myös ojassa.
Salaojathan eivät varsinaisesti ole mitään salaisuuksia vaan toivottavasti nämä reikäiset putket maan alla ovat juuri salaojakartan osoittamassa paikassa. Osa laskuaukoista vaati kyllä pehmeällä ruohoisella penkalla etsimistä. Lohkolla viime kesänä laiduntaneet sonnitkin olivat onnistuneet hukkaamaan putken pään merkkeinä olleita keppejä.

Miksi ojia sitten tarvitsee pestä? Tarve riippuu maalajeista ja vesioloista. Maaperän luontaiset rautayhdisteet liukenevat tietyissä oloissa maassa olevaan veteen. Päästessään kosketuksiin ilman kanssa yhdisteet saostuvat. Maaperän aina välillä kuivuessa näin käy. Saostumia voi olla putkessa, putken rei'issä tai putken ympärillä. Lähteisellä alueella alemmista kerroksista purkautuva pohjavesi tuo aina uutta rautaa ojan tukkeeksi. Yksi tällainen suo meillä on aivan talouskeskuksen vieressä.

Jälkeen
Ennen
Huuhtelulaite on yksinkertainen letkukieppi, josta kevyehköä, jäykkää letkua saa kelattua pois ja takaisin rullalle. Letkun päässä on suutin, joka suihkuttaa paineista vettä eteen ja takaviistoon. Kelaan tulee vesi keskeltä niin, ettei se estä kelan pyörimistä. Kieppi kiinnitetään kasvinsuojeluruiskun taakse. Huuhteluvesi saadaan ruiskun säiliöstä ja ruisku tekee myös tarvittavan paineen. Paineista letkua työnnetään hiljalleen ojaan ja kelataan lopuksi rauhallisesti pois. Pois valuva huuhteluvesi on ruosteenruskeaa.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Pajunköyttä

Ei nyt ihan köyttä, mutta vitsassa löytyy senkin edestä. Pelloille kasvaa säännöllisesti seinät, jotka mielellään paksuuntuvat pellolle päin. Ei ikävä kyllä synny nollaenergiapeltoa sillä konstilla. Aikaa ei toistaiseksi ole löytynyt pajukorien askartelemiseen, vaikka raaka-ainetta olisi tyrkyllä. Yleissivistyksen laajentaminen pajunpunontatekniikkaan joutunee vieläkin joitain vuosia odottamaan.

Uoma auki niin ei jää kajakinkuljettajan lippalakki matkasta. Penkka on paikoin retkahtanut veden liikkeistä ja rankaa sortuu veteen.
Suomi olisi joidenkin vuosikymmenten kuluttua pelkkää metsää – no hiukan vettä ja tunturipaljakkaa tietysti myös - jos kaikki kansa poistuisi ja maa jäisi villiksi ja vapaaksi. Mannerheimintien ratikkakiskojen lomasta puskisi ennen pitkää puuntaimia. Paljon suotuisemmilla alueilla – siis niillä pellonlaidoilla - paju leviää huomattavasti nopeammin ja koivun oksat yltävät vuosi vuodelta pitemmälle pellon puolelle. Seinämät yrittävät vallata esipolvien aikoinaan metsästä raivaaman pellon takaisin puuvartisille. Pajukko ja salaojitus on myös ongelmallinen yhdistelmä, sillä juurakon tukkima putki johtaa aika huonosti vettä.

Peltolohkojen reunoja ja ojanpientareita joutuu siis säännölliesti raivaamaan, mikäli mielii pitää pellot viljelyksessä. EU-tarkastajatkin tekevät maksullisia huomautuksia, jos taimikon osuus pellon laidalla ylittää viranomaisnäkemyksen. Metsänlaitapellolle vaikkapa vaahteran taimia ilmestyy jo yhdessä kesässä.

”Nyppimiskaivikone”, puhutteli talon nuorison edustaja kuvan aparaattia. Koneen omistava naapuri nimittää giljotiiniksi. Maantiematkat taittuvat traktorin vetämällä lavetilla.
Laidunnettavien lohkojen laidoilla pöpelikköä pitää osaltaan aisoissa turpa&sorkka -menetelmä, mikäli aidan vain pystyy tekemään riittävän pitkälle ojan puolelle. Muilla lohkoilla joudutaan tyytymään henkilö&raivaussaha -menetelmään. Isompiin pöheikköihin voidaan nykyään iskeä myös järeämmällä kalustolla. Isompi pöheikkö voi olla esimerkiksi pellon reunassa olevassa mutkassa tai kulmauksessa, joka halutaan oikaista niin, että pelto on luonnikkaampi viljellä. Työ onnistuu parhaiten aamupäivisin, kun maa on pintaa myöten jäässä. Pellolla voi liikkua raskaammallakin koneella. Toisaalta risut saadaan katkaistua hyvin tyvestä, kun lumikerros ei enää ole esteenä.


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Juhlan tuntua


Lämpökanaalin paikkaa ei tähän aikaan vuodesta
tarvitse arvata. Sulan kohdan ympärille on aurausten myötä
kertynyt enemmän lumia kuin muualle

Aamulla verstaan seinältä loisti ylimääräistä valoa – valitettavasti. Lämmitysjärjestelmään on asennettu anturi, joka ohjaa merkkivalon syttymään, mikäli lämpökeskus jäähtyy tietyn rajan alle. Näin asialle voi tehdä jotain, ennen kuin villahousukerroksia tarvitsee lisätä.

Olemme kaukolämmössä. Kaukon pituus on tässä tapauksessa alle sata metriä. Verstaan kyljessä oleva lämpökeskus pihan yhdellä laidalla ulottaa lonkeronsa verstaan lisäksi molempiin asuinrakennuksiin. Hake palaa ja kuuma vesi kiertää. Patterit lämpiävät – tai sitten jäähtyvät kuten tänä aamuna.

Kurkistus pannuhuoneesta kuljettimen alle. 
Juhlan tuntu tuli siitä, että varmimmin ongelmavalo säteilee juhlapyhien aattona kovilla pakkasilla. Nyt oli kuitenkin ihan tavallinen sunnuntai ja lämpömittarikin plussan puolella. Helpoin ongelma on hakkeen loppuminen. Talonmies vain on ollut leväperäinen.  Toinen vaihtoehto on kostean hakkeen holvaantuminen pakkasilla. Sekään ei vallinneilla säillä ollut oletettavaa. Pahimmillaan (isot juhlat tulossa) saa ensin tyhjentää lähes täyden siilon (Tarvitaan pari saavia, pari akronoomia ja kuormaajan kauhaan ripustettu laatikko), sen jälkeen irroitellaan siirtoruuvia ja pidetään hitsausharjoitukset.

Tällä kertaa päästiin vähemmällä. Pohjakuljettimesta oli yksi tappi katkennut. Lauhan sään vallitessa varsinainen korjaus voidaan tehdä, kun siilo on muutenkin tyhjillään.
Kuljettimen yksi nurkka ei toiminut,
kuten kuvasta näkyy.
Siilon katon saa nostettua traktorin hydrauliikalla. Täyttö meneillään.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Pihakissa

7,5 senttiä sanoi metsästysseuran suurpetohenkilön mitta, aikuinen.
Ilveksen jälki etualalla. Anturan jälki vasemmalla ja neljä varvasta oikealla. Asuinrakennuksen rännille matkaa noin viisi metriä.













Oli taas Lynx lynx -merkkinen kissa liikennöinyt pihassa viime yönä. Asuinrakennusten välistä. Yöllä oli tihuttanut ohut kerros räntälunta, joten jäljet olivat kuvauksellisempia kuin paksussa lumessa.
Ei ole ollut kisulla kiire. Askelten mitta viittaa rauhalliseen kävelyyn.



maanantai 2. maaliskuuta 2015

Karjaharjako?

Nyt pojat äkkiä, ennen kuin paali lasketaan maahan.
Eilen oli taas kuivituspäivä. Erityisesti aiheella huvittelivat sonnit. Joissakin navetoissa, yleensä lypsylehmillä, on pyöriviä karjaharjoja. Näiden alle voi kuontaloonsa uutta pörheyttä kaipaava lehmä mennä karvojansa järjestyttämään. Eilisen kuivituksen yhteydessä sonnipojat keksivät karvalakkimallin pyörivästä harjasta ja pyörittelivät vielä kuormaajassa roikkuvaa kuivikepaalia.

Tänään ohjelmassa on ollut talouskeskuksesta noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan metsäautotien kunnostusta. Tielle ajettiin toistakymmentä rekkakuormaa soraa. Uuden pinnan lisäksi levennettiin joitakin liittymiä ja kohennettiin kääntöpaikkaa.

"Hurjan näköinen peli", totesi kesäasukas tien naapurista. Ei ole kaveri mikään nipottaja vuodenaikojen suhteen, kun nyt on vasta maaliskuu. "Sillä saa hurjan hyvää jälkeä.", oli isäntä vastannut
Isäntä on viettänyt päivän lanailemalla tienpinnan oikeaan muotoon. Tien keskikohdan pitäisi olla reunoja korkeammalla. Mikäli siis halutaan, että vesi on ojissa eikä tiellä. Näin yleensä halutaan. Tie kohentui, mutta lanakuskin niska sen sijaan muistuttaa vallinneista ergonomiaongelmista. Eteenpäin mennään, mutta työnjälki on takana. Läheinen hevosyrittäjä käyttää osaa tiestä hevosten hengästyttämiseen. Tästä tien alkupäähän ajettiin 0-16 mm mursketta. Tukkirekka pärjää karkeammalla. Normaali metsäautotien "raekoko" on 0-55 mm, millä muut osat ja kääntöpaikat päällystettiin.