Syksy meneillään

Salaojan huuhtelua on riittänyt nyt syksyllä useammallekin päivälle. Koska poutien jälkeen maa kantaa hyvin, on pellolle ollut mukava mennä huuhtelukalustonkin kanssa. Hyvästä säästä huolimatta työmaa on hieman märkä ja kurainen, mutta maaperästä liukenevan ruosteen värisävy on kyllä korea.

Onhan se saapunut jo ajat sitten, mutta syyssateet eivät ole kiusanneet eikä pahemmin pilvisyyskään. Haravointi on ollut suoranaista herkkua. Auringon paistetta, tyyntä, kuivia lehtiä, sen verran viileää ettei homma käy liian hiostavaksi, työn jälki näkyy ja tyytyväiset matkustajat.

Työmaalla on tarjolla kottikärrykyydillä meno-paluita lehtikasalta kippauspenkalle ja takaisin. Lehtikuorman päälle lastataan pari kappaletta pikkupoikia tuuraamaan pressua tai kuormaliinoja. Tai yleensä ei lastata vaan nämä pressukkeet asentuvat täysautomaattisesti. Paluumatka kippaamisen jälkeen menee kyllä ihan huvittelun piikkiin. Aika edullinen huvi. Tällainen ajelu oli kyllä muistaakseni lystikästä jo 35 vuotta sitten. Ei ole maailma mihinkään muuttunut. Oleellinen osa sitä haravoinnin viihtyisyyttä on tosin se, että päiväannos pysyy kohtuullisena. On pysynyt, kun työmaan sijoitus kiireellisyyslistassa ei ole kovin korkea.

Härkäpapupelto näyttää nyt tältä. Keväällä alle kylvettiin heinänsiemen, jotta ensi kesäksi saataisiin uutta nurmea rehuntuotantoon ja laitumeksi. Lämmin syksy on edistänyt viherjöitsemistä. Väri on kuitenkin hailakka, sillä valo rupeaa olemaan niukkuustekijä. Tänä vuonna pavun puinti onnistui kohtuullisesti vaikkakin myöhään. Huonolla tuurilla papu olisi mennyt lakoon ja heinä olisi kasvanut papukasvuston läpi ja puimurikuskilta olisi päässyt itku.

Poutasään hyvä puoli on ollut sekin, että hyvän sään aikana tehtäviä hommia on voinut tehdä vielä nyt marraskuussa. Muun muassa niitä salaojaoperaatioita, joiden kausi alkoi jo maaliskuussa. Lannanlevitystäkin sää on suosinut. Kuiva pelto ei lytisty levityskaluston alla. Kääntöpuoli on se, että pohjavedet ovat aika alhaalla. Täällä lähteen vieressä pohjaveden ylevyys tai alevuus ei kotioloissa tunnu, mutta paikoin voivat kaivoissa vedet olla vähissä. Vähyys on tietysti suhteellista. Ihmiset pärjäävät vielä aika vähälläkin vedelleä, mutta jos samasta kuivasta kaivosta pitää juottaa pyykkikoneen lisäksi muutaman kymmenen lehmää on kuiva kausi paljon lähempänä.

Julkisia ojia

Sinimailanen on maailman mittakaavassa merkittävä rehukasvi, Suomessa kuitenkin melko vähän viljelty. Mailanen ottaa kosteudesta nokkiinsa ja sen kyllä tällä lohkolla tänä kesänä huomaa. Mailaskasvusto julkituo salaojan paikan ilman karttojakin. Muilta kohdin mailanen on hävinnyt. Kuva elokuun alusta.

Sinimailanen - apilan sukua. Rehukasvi - ihmisravinnoksi
sitä käytetään paljon varheisemmassa vaiheessa eli ituna. Salaojan
kohdalla kasvusto on 70-senttistä. Lohkolta on aikaisemmin
kesällä tehty kuiva heinä.

Suuressa maailmassa normaalitilanne on se, että pellolle johdetaan vettä kastelua varten. Suomessa normaalia taas on ojittaa viljelymaat ylimääräisen märkyyden ohjaamiseksi pois pelloilta. Tasan ei käy onnenlahjat tai jotain sen tapaista.

Ennen vanhaan ojat olivat kaikki avo-ojia, jolloin ojien kohdat olivat tietysti pois potentiaalisesta viljelyalasta. Näitä tiheässä olevia ojia kutsutaan sarkaojiksi. Ojien väliset alueet ovat tietysti sarkoja. Sarkaojitettua peltoa enää harvemmin täällä näkee, mutta maantiellä muinaiset ojat paikoin huomaa. Peltoaukean halkova, ojitussuuntaan poikittain tehty asfalttitie saattaa edelleen pompauttaa autoa aina vanhan ojan paikan kohdalla. Vielä nyt vuosikymmenten päästä.

Salaojaremontin yhteydessä esiin tullut
vanha lautaputki. Puisten putkien jälkeen
vuoroon tuli tiili ja nykyään käytetään
muoviputkia.

Ukin kaivurointijälkeä. Tästä ojasta ei keväisessä salaojanhuuhteluoperaatiossa
 mennyt huuhteluletku läpi ja myöhemmin tukkoisuuden huomasi myös
siitä, että pelto ei kuivunut koneita kunnolla kantavaksi. Yläkuvan lautaputki
paljastui tästä salaojakartan mukaisesta paikasta. Salaoja korjataan, kunhan
tämä tilapäinen avo-oja on ensin kuivattanut ympäristön koneita kantavaksi.
Lentävä matto -sovitteiset maatalouskoneet puuttuvat edelleen markkinoilta.

Salaoja on maahan asennettu putki, jonkan ympärillä on sopivan läpäisevää "salaojasantaa".Pinnalla on peltomaa. Varsinkin märissä oloissa ojanpaikat kuitenkin näkyvät, yleensä parempana kasvuna. Salaojat kaivetaan nimestä huolimatta salailematta ja päivänvalossa. sillä sulan maan aikaan päivät ovat voittopuolisesti pitkiä. Salaisuus on siinäkin mielessä etäinen käsite, että lähes kaikista ojituksista pitää nykyään ilmoittaa ely-keskukseen 60 vuorokautta ennen operaatiota. Vähäisestä kunnostuksesta ei tarvitse ilmoittaa paitsi, jos oja sattuu olemaan pohjavesialueella. Viereisen kuvan ojasta on pohjavesialueen puolelle muutama kymmenen metriä. Onneksi tukkeutunut oli tämä eikä vastapäinen oja. Muuten korjaamaan pääsyä olisi voinut jouta pari kuukautta odottelemaan.

Ruosteessa

Ruiskun perään kiinnitetty huuhtelulaite. Salaojakaivoon on kaivautunut isäntä, taustatukea tulee lapsi- ja eläkeläistyövoimalta.

Iltapäivällä nautittiin kauniista kevätsäästä ja viimeisten hankien hohteesta. Tämä hupi toteutettiin huuhtelemalla salaojia. Mainittua hohtoainetta oli tosin vain pellon metsänpuoleisella reunalla. Lumettomalla alueella oli kuraa. Illalla oli haalaripyykkiä. Taustaäänenä kuunneltiin vienoa traktorin pörinää.

Letkua syötetään salaojaputkeen salaojakaivosta. Mahdollisuus käyttää pitkävartisia saappaita on ilmeinen edellytys miellyttävälle työnteolle. Kaivon lisäksi seisoskeltiin myös ojassa.

Salaojathan eivät varsinaisesti ole mitään salaisuuksia vaan toivottavasti nämä reikäiset putket maan alla ovat juuri salaojakartan osoittamassa paikassa. Osa laskuaukoista vaati kyllä pehmeällä ruohoisella penkalla etsimistä. Lohkolla viime kesänä laiduntaneet sonnitkin olivat onnistuneet hukkaamaan putken pään merkkeinä olleita keppejä.

Miksi ojia sitten tarvitsee pestä? Tarve riippuu maalajeista ja vesioloista. Maaperän luontaiset rautayhdisteet liukenevat tietyissä oloissa maassa olevaan veteen. Päästessään kosketuksiin ilman kanssa yhdisteet saostuvat. Maaperän aina välillä kuivuessa näin käy. Saostumia voi olla putkessa, putken rei'issä tai putken ympärillä. Lähteisellä alueella alemmista kerroksista purkautuva pohjavesi tuo aina uutta rautaa ojan tukkeeksi. Yksi tällainen suo meillä on aivan talouskeskuksen vieressä.

Jälkeen

Ennen

Huuhtelulaite on yksinkertainen letkukieppi, josta kevyehköä, jäykkää letkua saa kelattua pois ja takaisin rullalle. Letkun päässä on suutin, joka suihkuttaa paineista vettä eteen ja takaviistoon. Kelaan tulee vesi keskeltä niin, ettei se estä kelan pyörimistä. Kieppi kiinnitetään kasvinsuojeluruiskun taakse. Huuhteluvesi saadaan ruiskun säiliöstä ja ruisku tekee myös tarvittavan paineen. Paineista letkua työnnetään hiljalleen ojaan ja kelataan lopuksi rauhallisesti pois. Pois valuva huuhteluvesi on ruosteenruskeaa.