Pilkkihaalarien paluu

Taiteellinen vaikutelma vallan mainio. Lisäksi ei tarvitse
tulla suorinta tietä kotiin mummolta ja ukilta, kun on näitä
kiertoteitä, mistä valita. Talvella vastaavan reittiverkoston
voi tehdä lumeen.

Mitä 5-vuotias haluaa tehdä sateisen hämärtyvänä iltana, kun vähän jotain vielä kerkiää ennen iltaruokaa? Kaveri heittää takin niskaan ja saappaat vääriin jalkoihin sekä ilmoittaa lähtevänsä haravoimaan lehtiä. Viisitoistavuotiaaksi mennessä ajatusmaailma sitten kokee joitakin muutoksia. Ainakin kännykkä hankaloittaa haravanpitelyä ja oma-aloitteisuus esiintyy muilla toimialoilla.

Syksyiset lehdet ovat nättejä, joten vielä toinenkin
taideharavointikuva.

Tämän viikon ohjelmassa on jälleennäkeminen laitumelta toissa viikolla Orimattilaan lähetetyn sonnipojan kanssa. Näkemisen osalta tapahtuma on ehkä
 hieman yksisuuntainen ja tunnelma mikrobiologisten tosiasioiden seurauksena hyvinkin viileä.

Huomiselle on siis tiedossa leikkaamokeikka ja sen jälkeen illan täydeltä pääkaupunkiseudun reko-jakoja. Reko-retkeily jatkuu vielä seuraavinakin päivinä. Etanan sarvet osoittavat huomiselle reilun kymmenen asteen lämpötilan kaveriksi vettä ja reipasta tuulta (8 m/s) suoraan mereltä. (Etanan lausunnot tarkistettu hyvien lähdekriittisten käytäntöjen mukaan useista muista lähteistä: Ilmatieteenlaitos, Foreca, "norjalainen") Näillä tiedoilla isäntä suunnitteli aloittavansa pilkkihaalarikauden. Edellinen sesonki taisi päättyä huhtikuussa.

Emäntä onnistui taas matkailemaan niin,
että jäi tästä lystistä paitsi.

Emäntä perehtyi viikolla ranskalaiseen suoramyyntiin. Erään juustolan ovella oli tarkistuslista "Onko minulla kaikki, mitä torilla tarvitsen?".  Vaikutti puutteelliselta; ei minkäänlaista mainintaa pilkkihaalareista tai edes villahousuista. Eikä myöskään lämpömittareista, omavalvontasuunnitelmasta tai elintarvikevalvonnan todistuksesta valvontaan kuulumisesta. Kyseisen listan tekoa on täälläkin suunniteltu, mutta koska listan optimaalinen sijoituspaikka on vielä ratkaisematta, on listakin saanut odottaa. Listan laatimisella tosin pääsee vasta säntilliseen vaikutelmaan. Se olisi ehkä myös syytä käydä aina lähtiessä läpi.

Tämä haravointijoukkue on siirretty taustalla näkyvältä lehtienputoamisalueelta vihreämmälle niitylle. Senkin kasvu vain on jo aika hidasta. Rinnelaitumella ei kuitenkaan vesi seiso viime sateittenkaan jälkeen, joten se soveltuu erinomaisesti märehtimisalustaksi.

Marraskuun harmautta

Isäntä kauhaisi turvetta kukkuramitalla. Hämäränä päivänä traktorin valot näyttävät sisätiloissa tavallistakin komeammilta.

Aika harmaa päivä. Säätietojen mukaan aurinko on kuitenkin tänään oleskellut useita tunteja horisontin yläpuolella. Väliaikainen talvi taas käväisi paikkakunnalla eilen. Tänään oli enää lumiukon kohdalla valkea läikkä. Sunnuntaiaamun keskeyttämän haravoimisen jatkamiselle oli vain työesteitä. Hyödynsin ne (työesteet) lähes täysimääräisesti enkä juuri haravan piikkejä kuluttanut, koska suojasää ennusteiden mukaan jatkuu. Ja jos ei jatku niin, löytyväthän ne lehdet sieltä lumen alta keväälläkin.

Edellisessä kuvassa oikealla näkynyt paalikuorma  piti peruuttaa pois sonnin lastauksen tieltä. Kuormassa olleet paalit oli lastattu vankkuriin (pyörät sekä edessä että takana, etumaiset kääntyvät), joka on aika veikeä peruutettava. Oli kerrankin korkeatasoinen työpaikka, kun emäntä kiipesi yläkuvassa oikealla näkyvän paalikasan päälle tähystämään meneekö peruutus kohdilleen. Päätyovi ei pahnakasan takaa oikein traktorin koppiin näkynyt. Lisäksi tuli napattua tämä kuva.

Aamulla kuiviteltiin eläimiä ja lastattiin yksi sonni teurasautoon tavanomaisen paperipinon kera. Ketterä oli nimeltään tämänkertainen kaveri. Nimensä veroinen. Teki nimittäin ylimääräisen kierroksen teurasauton ympäri, ennen kuin huomasi, että kyydissähän on jo edelliseltä pysäkiltä matkaan nousseita lehmärouvia, joten ei sitä yksinään tarvitse matkustaa.

Lopussa vielä koristeena yksi videonpätkä, joka kertoo lähinnä siitä, että lehmän syöminen on aika levollista katseltavaa. Kaikki linssiluteet tosin yrittivät mahtua samaan kuvaan. Kameran oikealla puolella olisi ollut runsaasti tilaa ja rehua. Vasemmalta Saaga, Jyhve, Lutukka ja Kymppi.

Syksy meneillään

Salaojan huuhtelua on riittänyt nyt syksyllä useammallekin päivälle. Koska poutien jälkeen maa kantaa hyvin, on pellolle ollut mukava mennä huuhtelukalustonkin kanssa. Hyvästä säästä huolimatta työmaa on hieman märkä ja kurainen, mutta maaperästä liukenevan ruosteen värisävy on kyllä korea.

Onhan se saapunut jo ajat sitten, mutta syyssateet eivät ole kiusanneet eikä pahemmin pilvisyyskään. Haravointi on ollut suoranaista herkkua. Auringon paistetta, tyyntä, kuivia lehtiä, sen verran viileää ettei homma käy liian hiostavaksi, työn jälki näkyy ja tyytyväiset matkustajat.

Työmaalla on tarjolla kottikärrykyydillä meno-paluita lehtikasalta kippauspenkalle ja takaisin. Lehtikuorman päälle lastataan pari kappaletta pikkupoikia tuuraamaan pressua tai kuormaliinoja. Tai yleensä ei lastata vaan nämä pressukkeet asentuvat täysautomaattisesti. Paluumatka kippaamisen jälkeen menee kyllä ihan huvittelun piikkiin. Aika edullinen huvi. Tällainen ajelu oli kyllä muistaakseni lystikästä jo 35 vuotta sitten. Ei ole maailma mihinkään muuttunut. Oleellinen osa sitä haravoinnin viihtyisyyttä on tosin se, että päiväannos pysyy kohtuullisena. On pysynyt, kun työmaan sijoitus kiireellisyyslistassa ei ole kovin korkea.

Härkäpapupelto näyttää nyt tältä. Keväällä alle kylvettiin heinänsiemen, jotta ensi kesäksi saataisiin uutta nurmea rehuntuotantoon ja laitumeksi. Lämmin syksy on edistänyt viherjöitsemistä. Väri on kuitenkin hailakka, sillä valo rupeaa olemaan niukkuustekijä. Tänä vuonna pavun puinti onnistui kohtuullisesti vaikkakin myöhään. Huonolla tuurilla papu olisi mennyt lakoon ja heinä olisi kasvanut papukasvuston läpi ja puimurikuskilta olisi päässyt itku.

Poutasään hyvä puoli on ollut sekin, että hyvän sään aikana tehtäviä hommia on voinut tehdä vielä nyt marraskuussa. Muun muassa niitä salaojaoperaatioita, joiden kausi alkoi jo maaliskuussa. Lannanlevitystäkin sää on suosinut. Kuiva pelto ei lytisty levityskaluston alla. Kääntöpuoli on se, että pohjavedet ovat aika alhaalla. Täällä lähteen vieressä pohjaveden ylevyys tai alevuus ei kotioloissa tunnu, mutta paikoin voivat kaivoissa vedet olla vähissä. Vähyys on tietysti suhteellista. Ihmiset pärjäävät vielä aika vähälläkin vedelleä, mutta jos samasta kuivasta kaivosta pitää juottaa pyykkikoneen lisäksi muutaman kymmenen lehmää on kuiva kausi paljon lähempänä.