Pilkkihaalarien paluu

Taiteellinen vaikutelma vallan mainio. Lisäksi ei tarvitse
tulla suorinta tietä kotiin mummolta ja ukilta, kun on näitä
kiertoteitä, mistä valita. Talvella vastaavan reittiverkoston
voi tehdä lumeen.

Mitä 5-vuotias haluaa tehdä sateisen hämärtyvänä iltana, kun vähän jotain vielä kerkiää ennen iltaruokaa? Kaveri heittää takin niskaan ja saappaat vääriin jalkoihin sekä ilmoittaa lähtevänsä haravoimaan lehtiä. Viisitoistavuotiaaksi mennessä ajatusmaailma sitten kokee joitakin muutoksia. Ainakin kännykkä hankaloittaa haravanpitelyä ja oma-aloitteisuus esiintyy muilla toimialoilla.

Syksyiset lehdet ovat nättejä, joten vielä toinenkin
taideharavointikuva.

Tämän viikon ohjelmassa on jälleennäkeminen laitumelta toissa viikolla Orimattilaan lähetetyn sonnipojan kanssa. Näkemisen osalta tapahtuma on ehkä
 hieman yksisuuntainen ja tunnelma mikrobiologisten tosiasioiden seurauksena hyvinkin viileä.

Huomiselle on siis tiedossa leikkaamokeikka ja sen jälkeen illan täydeltä pääkaupunkiseudun reko-jakoja. Reko-retkeily jatkuu vielä seuraavinakin päivinä. Etanan sarvet osoittavat huomiselle reilun kymmenen asteen lämpötilan kaveriksi vettä ja reipasta tuulta (8 m/s) suoraan mereltä. (Etanan lausunnot tarkistettu hyvien lähdekriittisten käytäntöjen mukaan useista muista lähteistä: Ilmatieteenlaitos, Foreca, "norjalainen") Näillä tiedoilla isäntä suunnitteli aloittavansa pilkkihaalarikauden. Edellinen sesonki taisi päättyä huhtikuussa.

Emäntä onnistui taas matkailemaan niin,
että jäi tästä lystistä paitsi.

Emäntä perehtyi viikolla ranskalaiseen suoramyyntiin. Erään juustolan ovella oli tarkistuslista "Onko minulla kaikki, mitä torilla tarvitsen?".  Vaikutti puutteelliselta; ei minkäänlaista mainintaa pilkkihaalareista tai edes villahousuista. Eikä myöskään lämpömittareista, omavalvontasuunnitelmasta tai elintarvikevalvonnan todistuksesta valvontaan kuulumisesta. Kyseisen listan tekoa on täälläkin suunniteltu, mutta koska listan optimaalinen sijoituspaikka on vielä ratkaisematta, on listakin saanut odottaa. Listan laatimisella tosin pääsee vasta säntilliseen vaikutelmaan. Se olisi ehkä myös syytä käydä aina lähtiessä läpi.

Tämä haravointijoukkue on siirretty taustalla näkyvältä lehtienputoamisalueelta vihreämmälle niitylle. Senkin kasvu vain on jo aika hidasta. Rinnelaitumella ei kuitenkaan vesi seiso viime sateittenkaan jälkeen, joten se soveltuu erinomaisesti märehtimisalustaksi.

Tulkoot vaikka...

Blue Congo -perunoita keräävällä on syytä olla okulaarit
vireessä. Paino on kerätessä varmin erottava tekijä kiven
ja perunan välillä. Kuvassa molempia.

...jäänmurtajalakolla höystetyn pakkastalven seuraksi parin viikon sähkökatko, jolloin kauppojen kassakoneet, sähkölukot ja kylmäkalusteet eivät pelaa. Ei tule Tupalaan nälkä ensi talvena. Perunat ovat nimittäin kellarissa. Talven aikana vastaantulevat mahdolliset ongelmat ovat siten korkeintaan pientä päänvaivaa eivätkä elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Suosivasta säästä huolimatta perunamaalle lähdettäessä löytyi innokkaita
pyykki- ja tiskikoneen tyhjentäjiä, silittäjiä tms. Työvoimahuippu
oli tällä kertaa kuusi henkeä.

Näiden keltaisten löytäminen onkin
sitten ihan lällliä.

Sunnuntai-iltapäivän kauniista syyssäästä nautittiin peruna- ja juuresmailla. Joskus perunannostossa on nautittu myös pluskolmepohjoistuulijavettätihuttaa-säästä. Silloinkaan ei ole ollut mitään valittamista ainakaan seuraavan yön unen laadusta.

Raitajuuret olivat olleet erityistä herkkua. Näitä ei järsijöiden jäljiltä kellariin viety.

Perunan suhteen ei ollut harmittelemista, mutta juuresmaalla oli tehty myyräntyötä. Punajuuria oli
kylvetty varmuuden vuoksi riittävästi, sillä viime kesän sato jäi vaatimattomaksi. Tämän kesän ei. Riittävän alan lisäksi punajuurten tyyppikoko oli aika muhkea. Näppäriä kuoria, kunhan on riittävän iso kattila keittämiseen. Myyrät olivat kuitenkin rouskuttaneet sekä maan päältä että maan alta, mutta aika reilusti jäi talonväellekin. Tai kellarin hiirille. Räpsiä on kyllä ostoslistalla. Talvi aikaa laatia myyrän torjuntasuunnitelmaa ensi kesälle. Keväällä syötiin nimittäin kurkun taimia. Vipperöitä tuljuttamaan maata ja pari pihakissaa. Toteutuukohan. Pihakissojen kohdalla ongelma ovat metsän kissat. Edellisen kissan katoamisesta epäillään tupsukorvia, joiden jälkiä lumiaikaan pihasta löytyi lähes joka aamu.

Sunnuntai meni töitten merkeissä, mutta lauantaina emäntä huvitteli kunniottamalla läsnäolollaan kansallisen tason moottoriurheilutapahtumaa naapurikunnan puolella . SM-kynnöt järjestettiin Kärkölässä. Tässä kilpailijat valmiina starttaamaan nurmiosuudelle. Sänkikynnössä oli kisattu jo perjantaina. Tiedoksi muuten, että myös hevoskynnön mestaruuksista kisataan edelleen.