perjantai 22. huhtikuuta 2016

Räntää, vasikoita ja kasveja

Vasikoita vielä putkahtelee silloin tällöin. Tämänaamuisen jälkeen saldo on 18. Fifty-sixty todennäköisyys toteutuu toistaiseksi niin, että lehmävasikoita on vain kuusi. Toivottavasti lopuilla poikimisilla vähän tasoittuu. Lapinlehmä Enna sai kuudennen sonnivasikkansa peräkkäin. Onkohan ensi vuonna saldona seitsemän veljestä.
Tällä osastolla on vipinää. Iltaleikeissä temmeltää 14 vasikkaa. Loput pienokaiset emoineen ovat toisessa laumassa.

rypsin talvehtiminen
Vasemmalla rypsin taimi, oikealla ylhäällä isännän kotiin tuoma nelonen, oikealla alhaalla emännän esittelemä kiitettävä. Osa viherryksestä on tosin voikukkaa. Ylemmässä eivät viherrä oikein rikkaruohotkaan. Talvehtineen rypsipellon laidalla tuntui jo rypsin tuoksukin. Hajukamera kuitenkin puuttuu puhelimesta, joten esitys on siltä osin vajavainen.
Lupasin jossain aikaisemmassa numerossa raportoida talvea viettäneiden rypsipeltojen voinnista. Tänään käytiin tilanne tarkastamassa. Emäntä hölkkäsi bioenergialla lähimaastoon ja isäntä körötti fossiilivoimalla kauempana olevalle lohkolle. Emännän tulokset olivat erinomaiset ja isäntä toi nelosen kotiin. Talvituhoinen alue oli erittäin multavalla pellolla. Mikähän siinä oli viime talven oloille epäoptimaalista?

Alkuviikkoinen sadekuuro terhakoitti maisemassa olevia syysviljapeltoja ja rypsikin sai siitä varmasti puhtia. Tänään oli ilmassa välillä räntääkin. Lämpötilat eivät siis vielä kohisten kasvata. Positiivisella asenteella lainaan kuitenkin vanhaa kansaa ja totean, että vilu viljan kasvattaa. Rypsiä vanha kansa ei kylläkään viljellyt, mutta jos nyt edes toinen rypsilohko menestyisi..

varhaiskevään kukkia
Tavattavissa keväisin. Kevätlinnunsilmä ja näsiä. Näitä ei hyötykasveiksi luokitella, mutta on niitä kiva ohi mennessä katsella.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Hakkuutyömaa

Havutyöpiirin kokoontuminen. Laitumen laidalta kaadettiin reilu pari viikkoa sitten kuusi. Tavoitteena oli saada lisää valoa viereiselle männylle. Runko vietiin pois, mutta oksien siirto siirrettiin tuonnemmaksi niihin kohdistuneen yleisen mielenkiinnon vuoksi.
Lehmäosastolla alkaa olla vipinää. Tämänvuotisia vasikoita on tähän mennessä kaikkiaan viisitoista. Junioreita riittää vaikka jalkapallojoukkueiksi. Pääluku jää vajaaksi, mutta jalkapareja on kyllä vaihtopelaajatkin kattava määrä. Kauden muotilaji ei kuitenkaan ole palloilu, vaan pienokaiset ovat viihtyneet havuilun parissa. Sikäli kun hipan peluulta on ehditty. Ja sikäli kun kuusen havujen ympärillä pyörimisen nimi on havuilu.

Tässä taas on kokoontunut Feinschmecker-klubi. Annoskoot ainakin viittaavaat fine diningiin. Lehmille on kyllä koko ajan tarjolla kivennäisiä vapaasti, mutta ehkä kuorista saa vielä jotain lisää. Tai ehkä ne vaan maistuvat niin mainiolta. Kaksijalkainen kulinaristi tietysti pohtii, minkälaisen vivahduksen puunkuori tuo lihan makuun. Kesällä metsälaitumilla kuuset on kyllä jätetty yleensä rauhaan.
Laitumen laidalta kaadettiin jokunen viikko sitten viereistä mäntyä varjostanut kuusi. Runko vietiin pois ja niin piti tehdä oksillekin. Lehmärouvat kuitenkin osoittivat sen verran suurta mielenkiintoa maahan jäänyttä oksistoa kohtaan, että havujen poiskuljetus päätettiin siirtää tuonnemmaksi. Kiinnostus näytti periytyneen myös pian kaadon jälkeen syntyneille vasikoille.

Pikkuväki on siis viihtynyt havuosastolla erinomaisesti. Etenkin siellä puikkelehditaan silloin, kun  pitäisi kiinnittää korvamerkkejä. Pienillä sorkilla oksa-alueen yli kipittää oikein näppärästi. Aina löytyy sorkan mentävä kolo oksien välistä, eikä paljon vauhti hidastu. Isokenkäistä talonväkeä (turvasaappaan pohjassa oleva luku alkaa nelosella) hidastaa vähintäänkin kompastumisriskin tiedostaminen. Ehkä se oksien ylityskin. 

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Hääpäivän merkeissä

lehmä syö
Rouva pääjohtaja lounaalla. Eloisa (oik.) oli asettunut napa kynnyksen
 kohdalle ja naama pihalle päin takana näkyvään oviaukkoon, kun
yritimme saada laumaa vasikoineen sisälle halliin. Takaovi on halliin
tehty jälkeen päin. Lehmäliikennettä varten suunnitellut ovet tehdään
yleensä leveämmiksi. Suuret ja mahtavat eivät pääse tällöin pysäyttämään
liikennettä.
Vasikkasesonki jatkuu. Tämän seurauksena isännän ja emännän oli luontevaa aloittaa keväinen hääpäivän juhlinta korvamerkkisulkeisilla.

Yllätystekniikalla ei tällä kertaa ollut mahdollisuuksia, joten joiduimme turvautumaan menetelmään B. Laumaa ajettiin sisälle halliin, jossa rajoitettu tila helppottaa vasikan kaappaamista merkintää varten. Yllätystaktiikalla talonväen juoksuosuudet rajoittuvat yleensä lyhyihin spurtteihin, enemmistö ajasta olisi väijymistä - tänään hyvinkin tuulisella laitumella.

Halliin keruussa taas homma hoituu joko kävelemällä lauman vieressä tai juoksemalla paimenkoiran tapaan edestakaisin hiukan polveillen liikkuvan lauman perässä. Tänään toteutukseen vaadittiin tämä jälkimmäinen menetelmä. Optimisti oli pukeutunut ensimmäisiä vaihtoehtoja varten. No, terveyttään vaaliva kansalainen hikoilee ja hengästyy riittävän usein, mutta tämän päivän suoritus saatetaan hikoilun puolesta laskea bluffiksi. Doping-välineenä villapaita.
likainen haalari
Pienoiscowboyasuun kuuluvat haalarit ja aamupäivän töitten
jälkeen niihin kuraiset puntit.

Homma olisi muuten mennyt hölkän jälkeen melko jouhevasti mutta hallin takaovi, josta jaloittelemaan kuljetaan, on vain lehmänlevyinen. Rouva pääjohtaja, Eloisa, oli asettunut vastavirtaan oviaukolle ja siitähän ei sitten menty. Olimme isännän kanssa "jumissa" lehmien takana estämässä laumaa hajaantumasta uudelleen. Kumpikaan ei sii päässyt opastamaan Eloisaa. Lapsityövoimaa olisi tarvittu. Yksi vähäikäinen pienoiscowboy - saappaan korkeus 20 cm - oli kyllä mukana. Juuri kriittisimmässä vaiheessa tältä peräpään valvojalta kuului avunhuutoja. Pikku apumies oli sattunut oikaisemaan kuraisimmasta kohdasta. Molemmat saappaat jumissa ja poika niiden sisässä. Vasikka ymmärtää kiertää kuivemmasta kohdasta, jos voi reittinsä valita, mutta se onkin laidunliikenteen ammattilainen.

Cowboy käytiin irroittamassa, kun pari merkitöntä vasikkaa oli saatu oven sisäpuolelle, minkä jälkeen töitä jatkettiin. Kaksikymmentä senttiä oli pahasta äänestä huolimatta riittänyt ja kura oli saappaan ulkopuolella.

Vasikkamittari näyttää nyt kolmeatoista sekä laitumella että nautaeläinluettelossa. Tänään laputettiin Nuttu (s), Nukke (s), Nuijamaa (l) ja Neulanen (s). 





tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kasvukautta odotellessa

Juuri kylvettyjä apilan siemeniä kasvuston seassa. Punaiset rinkulat ovat toivottavasti avuksi niille, jotka eivät ole apilansiemeniä ennen tavanneet. Siemenet ovat kosteassa maassa valmiina silloin, kun lämpö alkaa riittämään. Siinä vaiheessa ei nimittäin koneella ole yleensä pellolle asiaa.
Tältä näytti kylvössä käytetyn rikkaäkeen takana. Lumisessa kohdassa
erottuu hyvin peuranpolkukin.
Talvikylvöt kuitattiin valmiiksi ennen vuoden vaihdetta. Nyt on samalla menetelmällä oltu etkoilla kevään sesongin suhteen. Osa nurmen kasveista kärsii talvesta, ja nurmi harvenee. Harvan kasvuston pötsintäyttökyky on pieni ja lisäksi jää tilaa rikkakasveille. Jotkut rikkakasvit ovat kyllä lehmien mielestä gurmeeta, mutta eräät kasvuvoimaiset lajit luokitellaan ilmeisesti karmeitten osastoon. Lehmän turpa on aika krouvin oloinen värkki, mutta sujuvasti sillä lajitellaan vaikkapa savikan rangat jäämään ruokintapöydälle. Niiden säilöminen talveksi on tällöin mennyt niin sanotusti harakoille. Vaan eivät ne harakatkaan niitä näytä hakevan, vaikka kuivahtaneen korren luulisi hyvinkin sopivan harakanpesätyyliin.

Syysrypsipelto talven päätyttyä. Pintaa peittää lakastuneesta
kasvustosta muodostuva kerros.
Toisaalla käytiin tarkastelemassa syysrypsipellon kuulumisia. Verenpaineestaan huolestuneille on voimassa ohje mennä tarkastamaan tilanne vasta äitienpäivän tienoissa. Tässä vaiheessa näky voi olla aika lohduton, sillä syksyllä komeasti vihertänyt ruusuke kuolee talven aikana ja uusi kasvu lähtee aika vaatimattomasta. Talvituhoja on aina jonkin verran, mutta se huomioidaan syksyisessä kylvötiheydessä. Kasvustosta saattaa tulla turhan tiheä, jos talvi on kovin talvehtimismyönteinen. Tällöin kasvit kilpailevat liikaa keskenään, ja sato kärsii siitä. 
Vähän on viherrystäkin jo havaittavissa, kun lähempää katsoo. Osa rypsin taimista on merkattu punaisella ympyrällä. Toivottavasti näistä tulee lähiviikkoina riittävän tiheä kasvusto. Jos näyttää liian harvalta, on turvauduttava suunnitelmaan B ja kylvettävä jotain tilalle. Raportointi rypsimaan voinnista jatkuu kevään myohemmissä numeroissa.