Hakkuutyömaa

Havutyöpiirin kokoontuminen. Laitumen laidalta kaadettiin reilu pari viikkoa sitten kuusi. Tavoitteena oli saada lisää valoa viereiselle männylle. Runko vietiin pois, mutta oksien siirto siirrettiin tuonnemmaksi niihin kohdistuneen yleisen mielenkiinnon vuoksi.

Lehmäosastolla alkaa olla vipinää. Tämänvuotisia vasikoita on tähän mennessä kaikkiaan viisitoista. Junioreita riittää vaikka jalkapallojoukkueiksi. Pääluku jää vajaaksi, mutta jalkapareja on kyllä vaihtopelaajatkin kattava määrä. Kauden muotilaji ei kuitenkaan ole palloilu, vaan pienokaiset ovat viihtyneet havuilun parissa. Sikäli kun hipan peluulta on ehditty. Ja sikäli kun kuusen havujen ympärillä pyörimisen nimi on havuilu.

Tässä taas on kokoontunut Feinschmecker-klubi. Annoskoot ainakin viittaavaat fine diningiin. Lehmille on kyllä koko ajan tarjolla kivennäisiä vapaasti, mutta ehkä kuorista saa vielä jotain lisää. Tai ehkä ne vaan maistuvat niin mainiolta. Kaksijalkainen kulinaristi tietysti pohtii, minkälaisen vivahduksen puunkuori tuo lihan makuun. Kesällä metsälaitumilla kuuset on kyllä jätetty yleensä rauhaan.

Laitumen laidalta kaadettiin jokunen viikko sitten viereistä mäntyä varjostanut kuusi. Runko vietiin pois ja niin piti tehdä oksillekin. Lehmärouvat kuitenkin osoittivat sen verran suurta mielenkiintoa maahan jäänyttä oksistoa kohtaan, että havujen poiskuljetus päätettiin siirtää tuonnemmaksi. Kiinnostus näytti periytyneen myös pian kaadon jälkeen syntyneille vasikoille.

Pikkuväki on siis viihtynyt havuosastolla erinomaisesti. Etenkin siellä puikkelehditaan silloin, kun  pitäisi kiinnittää korvamerkkejä. Pienillä sorkilla oksa-alueen yli kipittää oikein näppärästi. Aina löytyy sorkan mentävä kolo oksien välistä, eikä paljon vauhti hidastu. Isokenkäistä talonväkeä (turvasaappaan pohjassa oleva luku alkaa nelosella) hidastaa vähintäänkin kompastumisriskin tiedostaminen. Ehkä se oksien ylityskin.